LAULU-EHDOTUKSIA.

Aina sorja Suomen kieli Kaikukoon sun huuliltais, Asukoon Suomen mieli, Laulaja, sun rinnassais!

Suomen laulu.

(Lauletaan kun: Hör hur herrligt sången kallar.)

Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Kuule, hongat huokaileepi, Kuule, kosket pauhaileepi: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Katso, jäät kuin pohjasessa Välkkyy päivän paistehessa, Suomi laulelee! Suomi laulelee! Katso, loistaa taivahilla Pohjan palo iltasella: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Ihanaiset laaksot, joissa Purot lausuu kukastoissa: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Ja nuo metsät tunturilla Koska kaikuu ehtosilla, Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Kaikkialla ääni kaikuu, Kaikkialla kielet raikuu: Suomi laulelee! Suomi laulelee! Syöntä jos on suotu sulle, Murheess' ilossaskin kuule: Suomi laulelee! Suomi laulelee!

Serenadi.

(Lauletaan kun: Sakta vestanflägtar susa).

Hiljaan tuuli huokaileepi Illall' unta nähdessään, Puro yksin kohiseepi. Lintu nukkuu pesässään; Lehto hiljainen on aivan, Koreilevat tähdet taivaan, Kuukin loistaa lemmiten: Sulo suvi-ehtonen.

Rukous.

(Lauletaan kun: Sakta, sakta eder häfven).

Herran luokse kohotkaatte Hiljaan hartaat rukoukset, Taivahille kaikukaatte Vienot lauluhuokaukset.

Rusouksein annan sulle, Laupias ja armas aina, Enkelis sä anna mulle Varjoks, ettei orjuus paina.

Pakene kanssani!

(Lauletaan kun: Entflieh mit mir, j.n.e.)

Pakene taas, oo vaimoni Ja lepää rinnallani mun. Ja kaukana mun syömmeni On kotihuonehesi sun.

Ja jos et lähde, kuolen mä. Jäät yksin tänne maailmaan; Jos jäät sun isäs luokse sä. Niin oot kun vieraan luona vaan.

Ylioppilaisten laulu.

(Lauletaan kun: Dåne liksom åskan, bröder).

Kaikukohon laulu maamme, Niinkun ukko jyrisee; Edespäin nyt astukaamme. Sydän lämmin sykäilee; Laulusta me voiman saamme, Laulu syömmen aukasee. Siis nyt käsi käässä teemme Laulain valan kallihin: Veri, henki Suomellemme; Terve maamme rakkahin!

Kevätlaulu.

(Lauletaan kun: Unsre Wiesen grünen wieder).

Niitty jälleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen. Peipon riemusävel soipi, Leivo lentää laulellen. Metsä muuttuu ihanaksi, Lemmen ääni kaikuvi, Paimen yltyy rohkeemmaksi, Neitonen on hellempi.

Kevät kukkaa verhoileepi Lehtisillä hienoilla. Terän vuokon valkaiseepi Hopealla kirkkaalla, Lehdistänsä kohouupi Kielokainen tuoksuen, Koristeeksi valmistuupi Viattoman rinnallen.

Nuokkuileepi varrellansa Esiköinen kultanen, Kuusain kiertää oksiansa, Suojaa suoden rakkaillen. Lämmin ilma kuiskuttaapi Meille lemmen äänellä, Keväänsulo vaikuttaapi Tuntehia syömmessä.

Serenadi.

(Lauletaan kun: Som hennes klara öga).

Kun silmäns kirkkahasti, Kun sieluns kauniisti, Tul' ilta joutusasti, Tuo toivo syömmeeni!

Kun maa on valotonna, Ja lamppu himertää, Kun lempi toivotonna Yöll' itkee tyynellä;

Niin lähden sinne, jossa On kultain akkuna, Ja lausun laulelossa Mun syömmein tunteita.

Väinämön soitto.

(Lauletaan kun: Vårvindar friska).

Tuulonen entää, Lehtohon ientää, Armahan luo kun lentelisi. Virtaset pauhaa, Etsien rauhaa, Ne meren pohjaan rientelevi. Sykkäile syömmein, kuultele sie, Kaiun kun laaksoon tuulonen vie; Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain.

Syöntäni kaivaa! Voi sitä vaivaa, Kultani luotain kun erosi! Kun erosimme, Niin sylelimme, Muiskua soin mä kullalleni; Nurmi se silloin oli vihanta, Kuultihin rastaan lauleloa. Väinämö soittaa, Kieliä koittaa, Silläpä lientää hän suruain.

Laulajain lippu.

(Lauletaan kun: Sångarfanan åter höjes).

Lippusemme kohouupi Taivahille sinisille, Joka silmä riemastuupi, Laulu lausuu sydämille. Eespäin, veljet, laulain käykäämme, Riemu, viini ompi seuranamme, Yli vuorten, laaksoin, järvein, metsäin Laulu kaikukoon, hurraa! Niin, Laulu kaikukoon, hurraa! Nyt kukkarannalla Maistella Aiomme Maljasta; Siis sinne menkäämme Nyt riemuin me, Nyt riemuin me. El' itke neitosein, Ruusu ei Kuolla saa Poskelta. Sylissäs valkamain Ma etsin vain, Mä etsin vain.

Suomalaisten huokaus.

(Lauletaan kun: Håll dig du höga Nord).

Oi! terve Pohjola, Isiemme onnela! Voimamme, Henkemme. Sinulle uhraamme.

Oi! terve urhola, Vapauden valkama! Sointuisuus, Vakavuus, On meidän oppiamme.

Oi! terve vapaus, Sä kansain ihanuus! Eipä ken Orjuuteen Voi syöstä poikiamme.

Terve! Terve! Terve sa, Suomenmaa!

Luonto ja sydän.

(Lauletaan kun: Hör jag forsens vilda fall).

Kun mä kosken pauhinan Kuulen kaukaa kaikuvan, Sekä tuulen säveleitä, Mietin; myös on syömmessä Voiman, lemmen ääniä, Kuunnella mä tahdon heitä.

Kun mä kuulen lehdossa Kuinka tyynell' illalla Lintu laulaa aina, Niin mä mietin: riemuitse, Sielu, elon onnelle; Ei sen huolet paljon paina.

Serenadi.

(Lauletaan kun: När i nattens sköte säll).

Yön kun helmass nukkuva Lepää antuaana, Neitoin huonehelle ma Juoksen rakkahana. Toivon keskiyössä ma Hyvää yötä rauhaa.

Kuiskan: nuku makeesti, Kultain, pois kun lähden, Riemuelkoon syömmesi, Lemmest' unta nähden; Minun näyttää maatessa: Uskon sulle vannon ma.

Kevääntulo.

(Lauletaan kun: Våren är kommen).

Jo kevät joutui! Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton. Aallot ne kiikkuu, Ja purot liikkuu, Tuulonen huiskaa, Lemmetär kuiskaa. Laaksossa vuokko nuokkuva on Korkeella leivo ilmassa laulaa: Nyt kevät on! Hurraa! hurraa! Jo kevät joutui, Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton.

Halu maalle.

(Lauletaan kun: Vintern rasat ut j.n.e.)

Talvi on jo laannut raivoomasta, Sulain talven kukat varisee, Kevään sulo joutuu taivahasta, Päivä metsää, vettä suutelee; Koht' on suvi, aallot liikkehessä; Kullanmoisna kukkaverhona Ovat niityt päivän heltehessä, Sekä lähteet tanssii lehdoissa.

Haluun maalle! sana lintusille, Tuuli, että heitä rakastan, Veelle, koivuille ja lehmuksille, Että heitä nähdä haluan, Nähdä vielä niinkuin ennen heitä, Nähdä puron kirkkaan tanssia, Kuulla lehdoss' rastaan säveleitä Vesilinnun lemmenlaulua.

Yksinäinen.

(Lauletaan kun: Och trasten bor i skogen der).

Asuupi rastas metsässä, Hän vanhemmitta on, Tok ilotellen visertää Ja ompi huoleton. Vaan o! häll' ompi rakkaansa, Ja uskollinen kultansa, Mi ain' on hänen luonansa, Siis laulaa suruton.

Mun täytyy yksin olla nyt, Ei mull' oo ystävää, Sit' usein oon mä miettinyt, Ja vielä mietin mä. Ah! poissa ompi rakkaani, Merelle kultain matkusti, Vaan kun rientää luokseni, Niin riemuitsen myös mä.

Oi, Suomen lapsi!

(Lauletaan kun: O, barn af Hellas).

Oi, Suomen lapsi! älä pois Sun maatas vaihda sa, Sill' vieraan leipä kova ois, Sen ääni kaijutta. Sen taivas, päivä synkeä, Ei syömmens syöntäs ymmärrä Oi, Suomen lapsi. älä pois Sun maatas vaihda sa.

Oi, Suomen lapsi! kaunotar On maasi järvineen, Sen rannikolle Runotar On suonut seppeleen, Sen päivä, tuul' on lämpönen, Sen taivas tuhattähtinen; Oi, Suomen lapsi! kaunotar On maasi järvineen.

Siis Suomen lapsi, ainiaan Sun maatas muista sa, Ei onnea ei rauhaakaan Oo maalla vieraalla; Ties vaikka minne kulkisi, On kotimaassa juuresi. Siis Suomen lapsi, ainiaan Sun maatas muista sa.