VELJEKSET.
Oskar Uotila translation
Linna vuoren kaltahalla Öisen hunnun peitoss' on; Mutta laakson ilmaa viiltää Miekanhelske vallaton.
Veljet siellä yltyneet on Julmiin kahden-aseisiin. Sano, miksi miekoin veljet Toistaan vastaan ryntää niin?
Kreivittären silmäin säihky Heidät veljenvainoon vei; Armas impi lemmenliekin Loihti rintaan kummallei.
Mutta kumpaisenko impi Ottaa hellään suosioon? Ratkaist' ei voi tuota mietteet — Siis sen kalpa ratkaiskoon!
Niin nyt ottelevat uljaat, Isku iskuun kalskuin lyö. Malttakaatten, kaihat kalvat, Varjotöihin viettää yö.
Voi sa veljein verileikki! Voi sa laakso hurmeinen! Kumpainenkin heistä kaatuu Toisens' kalvan kärkehen. —
Vuodet vierii. Veljein hauta Peittää monet polvet jo; Vuoren kaltahalta katsoo Laaksoon linna autio.
Mutta yöllä vuoren alla Käyvät kähmät salaiset; Sydän-öisin kuulet, kuinka Siellä taistaa veljekset.