PÄÄSIÄÄS-POLOKKA.
Reading edition
Heh, laulattamahan taaskin pakkaa, kun pääsiääspäivät täs alakaa! Kun riihestä kuuluu jo polokan tahti ja flikkaan silimistä lysti se loistaa ja piaksuus jo polttaa jalakaa!
Alataloon Aapelin hanuri se huutaa ja ittekkin Aapeli hihkuu. ja Välitaloon Ville se Mutikkalan Maijaa polokaten vääntää, ähkyy ja puhkuu ja ottasta hiki vaa tihkuu.
Krupulan Kuustaan kaulas on silkki ja lonkalla huiskun puukko. Kohtapa Kuustaa Lirkkunsa hairaa ja polkkaa puskoo ja silmää isköö ja Lirkull’on tiarossa suukko.
Riihen takana tua Nikkarin Hemppa Hessalta muiskua ammuu, mutt’ Hess’ei anna ja Hemppa se huakaa: Oon seittemän sualaasta silakkaa syäny, voi koska mun janoni sammuu?
Nyt koppas jo korjasti polvelleen Hemppa sen Hessansa armhan. Ja Hess’ei sätki, ei kilju ei potki, vaan huulensa siävästi truutulle tällää ja siihe se Hemppa sen muiskun mällää — ja jano kans yltyy varmhan!