SYYSTALVEN ILTA
Reading edition
Sügistalve õhtu
Talviaurinko taas pilvipesähän painuu, vieras, heikko häivä ylitse kalpean maan tuhkankarvaisna hiipii himmeten hiljaa.
Kaukaa kuultavi veet vaiti, kangistuneina, rannan tyhjän puolla. Lunta lauhasti luo, hienot, leijuvat hiuteet ylhäältä lankee.
Salon sinehen päin, hiljaisuudesta usvan mustat linnut lentää, pahaa tietäen ne vaakkuu sankoissa sarjoin, pitkissä parvin.
On kuin sieluni taas taakan tuntisi oudon, vieraan varjon lailla, raskas raukeus kuin maahan murtavi mielen vaipuissa valon.