KALLIOILLA
Reading edition
Kaljudel
Kuin herkät, hapraat harsot alla auringon ajelee autere taas ja hajoaa ja laajenee.
Taholta luotoin tuuli raitis tuntuvi huokuna heikkona vain, pois tyyntyin kaukaisuuksihin.
Edessä salmet aukee siintoon, säteilyyn piilosta pilvien nyt jo haihtuvain ja häipyväin.
Ja taivaan laki laajaks seestyy, suurenee, valossa välkkyen kuin suur sädehtivä äärettyys.
Kupeella kallioitten, päivän paisteessa levolla miehiä on, kuin kuolon unta nukkuen.
Ja rauha nukkujoitten, kuumat kalliot vait'olon voimalla ne kuin sielun kielet kiehtovi.
Kuin vieris päämme päällä vierimistänsä ketjuna kiertäen vain maailmat oudot vierahat.