"PAREMPI" JA "HUONOMPI".

Niin, te Elman tunnette, Kulki hän täst' ohitse, Ylväs, pöyhkä mieleltänsä. Sievä, hieno, kauniskin; Hattu, kappa, kaulustin Joululahjat isältänsä, Päätään vaunuiss' istuissaan Nyökkäs kovin kopeaan.

Kouluun sitte tultuaan Hän ol' arka arvostaan. Monta köyhää lasta siellä, Häveljästä, siivoa, Halvass' istui puvussa. Ylä-penkkiin mahtimiellä Rohkeest' Elma istahtui. Tietkääs, mitä tapahtui?

Kursaamatta, totta mar, Kiivas opettajatar Otti oitis tytön, vaikka Vastahan se taisteli, Alapenkkiin asetti. "Siivon, ahkeran se paikka; Nouse sinne ansaiten, Saathan, lapsi, paikan sen."

Häveten ja harmissaan Enti Elma kotiaan. "Rakas äiti, kuule pijan Kouluss' istuu parhaastaan Huonompata kansaa vaan; Mä sain siellä alasijan, Sillä lailla tosiaan Parempia kohdellaan!"

Virkkoi äiti suruinen: "No niin, muutat pukimen, Hattu, kappa, koristeetkin Pois. Käy siinä puvussa, Mik' on köyhäin suvussa, Paikkaa vaattees kuluneetkin. Elämästä opit, mi Paremp' on tai huonompi."

Niinkö tosin? Tyttönen Pani ensin leikiks sen, Vaan nyt syntyi kauhu suuri, Se kun totta olikin! Köyhäks Elma tehtihin, Torpantytön laisna juuri Pantiin kouluun kulkemaan, Sinne paikkaan alimpaan.

Hetk' ol' aivan katkeraa Täytyy tosin tunnustaa! Silloin muuan pieni parka, Joukost' aivan huonompain, Tuli luokse lohduttaja: "Älä ole, Elma, arka," Sanoi hyvä lapsi se; "Kyllä sua autamme."

Ensin Elma kiukuissaan Kääntyi pois. Eip' aikaakaan, Jopa kova sydän suli, Heltyi häijy ylpeys, Riutui paha pöyhkeys. Itkusuusta sanat tuli: "Neuvo kuinka minäkin Hyväks, kuin sä, tulisin!"

Päivät kulki kulkuaan Elma kävi kouluaan Muiden köyhäin lasten kanssa, Tyytyi kovaan kannikkaan, Puutett' oppi tuntemaan, Sai myös kuulla toisinansa Puheentapaa vihlovaa: Se on kansaa huonompaa.

Ylpeys kun jällehen Hälle pyrki mielehen, Herralt' anoi viisautta Voidaksensa erottaa Parempaa ja huonompaa. Tahto toikin valppautta, Koulussa jo viimein hän Saikin paikan ylimmän.

Tuli sitten tutkinto, Isä, äiti saapui jo, Näkivätpä kyynelsilmin Heidän laps ol' etevin. Nyt he laati pidotkin, Kätköst' otettiin jo ilmiin Helmet, kultakoreilut, Tyttösellen aiotut.

Silloin Elma virkkoi näin: "Köyhä olen eeskin päin. Helmet, kulta, koru-vaatteet Turhuuteen meit' takertaa, Kurjia niill' auttakaa! Iloitsen, kun mieleen' aatteet Luoja toi ja neuvoi, mi Paremp' on tai huonompi."

Huonomp' on, ken pöyhkeillen, Muita ylenkatsoen, Korskaileepi rehtevänä. Paremp' on, ken itseltään Vaatii paljon, mieleltään Pysyy nöyrän', lempeänä. Onni tulee, onnen saa, Joka Herraa rakastaa.