SISÄLLYS:

Runottarelle.

I. ISÄNMAA JA KANSALLISUUS.

Siitä sulonsa on saanut Suomi. Työ ja rakkaus isänmaalle. Isänmaan sairastaessa. Elää ainiaan. Kuokkalan kyyditsijä kertoi. Katajainen kansani olkoon. Ihmeellinen uneni.

II. TUNNELMIA, TUUMAILUJA, MUISTELMIA YNNÄ MUUTA.

Äitiäni muistellessa. Ah, jos puhdistaisi. Elo moinen onnen luo. Huviretkellä. Käyttämätön ei kulu. Hänelle. Matkamuistelma. Keskeytyneen matkan muistoksi. Nuor' on sydämein. Hiljaa. Sua katselen vaan. Runoilija armaalleen. Vietä häät. Poimi helmi, säästä kukka. Hyvästellessä.

III. RAITTIUS.

Tuomo Tuopin jouluviinat.

IV. LAPSIEN PIIRISTÄ.

Poikaviikarien sukkeluutta. Kuinka pässi pikku Paavon lukutyöhön taivutteli. Pörrö-Pekka.

V. TILAPÄISIÄ.

Jäälle urheilemaan. Merimiehen pojan uni. Ystävälleni J.H. Erkolle. Runo Rauman rautatieriemuun. Nähtyäni "Rykmentin tyttären". Eräissä laulajaisissa. Nimipäivinä I. (A:lle). II. (O:lle). Tirehtööri Edvin Kaslin'ille. Tervehdys Rauman V.P.K:n uuden talon vihkiäisiin. Eläköön yksimielisyys.

VI. YHTÄ, TOISTA, KAIKENMOISTA.

"Viinat alas!" Eräästä puoluemiehestä. Matkakumppani. Uupumisen syy. Turhaa parjausta. Ei ole yksinkertainen. Esikuva. Vanhanpojan iltahuokaus.

"Elä, armas lukijani, Hae sommitelmistani Runon hurmaa lain".

Runottarelle.

Ihanteiden ilmapiiri, Laaja laidun aattehien Armahani on asunto, Kotipaikka korkeainen.

Siellä sinervän sisällä, Ikiauvon auterissa, Kajastuksen kainalossa, Runohohtehen helossa, Leijut lempeni esine.

Maassa mulla on majani, Alahalla aivan täällä, Josta sinne siivetöntä Korke'uden karkeloihin Liekuta ei ilmanliekka, Vaikka aina aatokseni, Poven hehku polttavainen Kauas nousta kaihoaapi, Ylä-ilmojen iloihin.

Mutta vaivun voimatonna Alas maasta aattehien Auvosielun armahani, Kaivattuni kaukomielen Kera kaunokantelonsa Hälvetessä, häipyessä Kudoksihin kultapilven, Sekä soittelon sorean, Helkähdyksen hellänvienon Lakatessa tenhovaisen Sävelillä sielussani Hyväellen hiipomasta…

Minä haavemainingissa Herkyn herkkämieliseksi, Että sydän sylkähtääpi Moisen tunnun tunnelmissa, Kuin jos oisi kuulumassa Kaiku ihmehen ihana, Lumosoitto samanlainen, Jota rai’utti Runotar Kaunokieli kantelolla, Jopa ukkosen jyryssä, Pauanteisen pauhinassa, Kevättuulen tuoksinassa, Ailakoissa suvi-aallon, Linnun lempilaulelossa, Huojunnassa honkametsän, Puhelussa lehtipuitten, Kuohuloissa koskienkin, Vilinässä virran vienon — Silloin innon itsessäni, Pyhän tunnen pyrkimyksen Sävel saada toistetuksi, Joka soipi sielussani, Sydämessä sylkyttääpi:

Pauanteisen pauhinalla Manajaisin mullan alle, Vuorten rautaisten rakohon Orjahengen heimostani, Pahan kaiken kansastani, Nuoret, vanhat nostattaisin Isänmaalle mairetöihin, Riidat kaikki karkottaisin, Kyyditseisin itsekkyyden Myrsky-ilmojen mukahan.

Kevättuulosten kerällä Sulolahjat Suomellemme Kallihimmat kanteleisin.

Ikitaimen ihmisyyden Inehmoihin istuttaisin.

Kesä-onnen kestäväisen Tänne saattaisin sylissä Armahaisen suvi-aallon.

Linnun lempilaulelosta Rakka’uden ruusunauhan Sydänlammin laitehilta Solmiaisin seppeleeksi.

Honkametsän huojunnasta Saisin syntyjä syviä, Ongelmoita otteleisin.

Kosken kuohuista kovista Edistyksen innon loisin.

Vilinästä virran vienon. Rakentaisin mukaisuutta, Sovintoa, sointumieltä, Lohdutusta, lievennystä Kiusatuille kärsiville.

Muuta vielä paljon — — — — — — — — — — Mutta Kaiku lakkas' kuulumasta, Sävellaine läikkymästä Sydämessä, sielussani, Tuntehissa tuutimasta, Kuni auer aamusella, Utu päivän paistehella Kokonansa kaikkoaapi Tuulenhengen tuntuessa…

Suorin suotta sormiani, Ojentelen ottamahan Unen armahan tavalla Sielun silmien edestä Kadonnutta kanteletta, Joka jätti jälkehensä Kaihomielen, kaipauksen…

Antakohon anteheksi Runotar mun rakkahani, Kaivattuni kaukomieli, Että maisen mullan lapsi Tavotellut taivahaista Onpi soitella säveltä, Saadaksensa herkän hetken Olla onnen hurmehessa Kulkemassa kukkateitä Ihanteiden ihmemailla Runon ruusutuoksehessa…

Antanetko anteheksi, Riemun siitä rinta saapi, Sydän, sielu sylkähdyksen, Kuin jos oisi aivan tullut Toistetuksi taivahainen Sävel ihmehen ihana, Kaiku kaunokanteloisen, Vaikka toisto vaalennutkin Mahdoton on maisin äänin, Maisin äänin, maisin sormin Siitä saada syntymähän — Siksi onkin soitantoni Korutonta, kaiutonta, Vailla sointujen suloja Laadutonta lauleluni…

Suothan, armas, anteheksi?