TOINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Ranska. Angers'n muurien edusta.

(Toiselta puolelta tulee Itävallan herttua sotajoukkoineen: toiselta Philip, Ranskan kuningas, sotajoukkoineen, sekä Louis, Constance, Arthur ja seuralaisia.)

LOUIS. Angers'n luo tervetullut, uljas herttua! — Arthur, sun suuri kantaisäs, Richard, Hän, joka sydämmen vei leijonalta Ja pyhään sotaan Palestiinaan läksi, Sai varhain surman tältä herttualta.[7] Nyt, hyvittääkseen hänen heimoaan, Hän meidän pyynnöstä on tänne tullut Sun tähtes, poika, miekkaa häilyttämään Ja väkivaltaa häätämään, jot' uhkaa Englannin Juhana, tuo setäs julma. Syleile, helli, tervehytä häntä.

ARTHUR. Richardin surman anteeks suokoon taivas, Taas elämän kun tuotte heimolleen, Sen oikeutta sodan siivin kaiten. Käteni heikko teitä tervehtää, Mut sydämmessä puhdas rakkaus asuu. Siis, tervetullut Angers'n porteille!

LOUIS. Mik' oiva poika! Ken ei sua auttais?

ITÄVALLAN HERTTUA. Tään pyhän suudelman nyt poskees painan Rakkauden panttikirjan vakuudeksi, Ett' ennen täält' en minä kotiin palaa, Kuin Angers ja sun oikeutesi Ranskaan Ja tuohon kalpeahkoon valkorantaan,[8] Min jalka luotaan survoo meren ärjyt Ja saarelaiset sulkee mannermaista — En, kunnes Englanti, tuo meren helmi, Tuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina Lujana seisoo valloittajaa vastaan — En, kunnes tämä äärin lännen kulma Sua kuninkaakseen kutsuu — ennen, poika, En kotiin lähde enkä miekkaa heitä.

CONSTANCE. Täss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes Kätenne vahva hankkii hälle voimaa Paremmin rakkauttanne palkitsemaan.

ITÄVALLAN HERTTUA. On taivaan rauha niillä, joiden miekan Näin oikea ja hurskas sota vihkii.

KUNINGAS PHILIP. No, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin Nyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme. Parahat sodan päällysmiehet tänne Valitsemahan parhaat hyökköpaikat. Ma tästä kaupungista uhraan vaikka Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan Torille ranskalaisten veressä, Mut tuolle pojalle sen valloitan ma.

CONSTANCE. Lähettiläältä ensin vastuu varro, Äläkä miekkaas suotta verin tahraa. Kentiesi Chatillon tuo rauhan tietä. Sen oikeuden, jonk' aiot sodall' ostaa. Kadumme silloin joka veren tilkkaa, Jot' innossa näin syyttä vuodatamme.

(Chatillon tulee.)

KUNINGAS PHILIP. Mik' ihme, lady! Toivoasi myöten Nyt saapuu lähettimme Chatillon. — Englannin vastuu kerro lyhyesti: Varromme tyynnä; puhu, jalo loordi!

CHATILLON. Tää kurja hyökkäys heittäkää, ja viekää Isompiin töihin sotajoukkonne. Englanti, vaateistanne kiukkuisena On aseissa. Mua vastatuuli esti, Ja hän sai siitä aikaa yhtä joutuun Kuin minä nousta maihin joukkoineen. Angers'ta kohti kiirein nyt hän marssii; On voima hällä vahva, miehet uljaat, Mukana leskikuningatar seuraa, Kuin Ate, veritöihin kiihtämässä, Myös veljentytär, Castilian Blanca, Kuningas-vainaan jalkapoika myöskin; Ja kaikki saaren hurjat huimapäät, Ravakat, rajut seikkailijat, joilla Naismuoto on, mut lohikäärmeen sisu, Maat, mannut myyvät pois ja ylvästellen, Perintöoikeus sälyttynä selkään, Tulevat tänne uuden onnen voittoon. Valiojoukkoa sen uljaampaa, Kuin mitä laivat Englannin nyt tuovat, Ei ole aallon parmaill' ennen uinut Peloksi, turmioksi kristikunnan. (Rumpujen ääniä kuuluu.) Nuo niiden jylhät rummut estävät Pitempää kertomusta; keskusteluun Tai taistoon kutsuvat. Siis valmiit olkaa.

KUNINGAS PHILIP. Kuink' äkkinäistä tämä hyökkäys!

ITÄVALLAN HERTTUA. Jot' äkkinäisempi, sit' enemmän Se kiihoittakoon meitä puolustukseen. Näet, tilaisuutta myöten kasvaa miehuus. Siis, tervetullut vaan; me valmiit ollaan.

(Kuningas Juhana, Eleonora, Blanca, Bastardi, Pembroke tulevat sotajoukon kanssa.)

KUNINGAS JUHANA. Ranskalle rauha, rauhassa jos Ranska Perityt maamme meille suo! Jos ei, Niin verta Ranska vuotakoon, ja rauha Taivaaseen nouskoon, meidän rangaistessa Jumalan vihan vitsana ne röyhkät, Jotk' ovat karkoittaneet rauhan maasta!

KUNINGAS PHILIP. Myös Englannille rauha, tää jos vaino Rauhaksi palaa Ranskast' Englantiin! Englannin tähden, rakkaudesta siihen Täss' asetaakan alla hikoilemme. Sun tehtäväsi tämä työmme ois; Mut Englantia rakastit niin vähän, Ett' oikeaa sen kuningasta sorsit, Perimysjohdon rikoit, valtakunnan Ivasit orpoutta, väkivalloin Pilasit kruunun neitseellisen maineen. Nuo, katso, Gottfrid-veljesi on kasvot! Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen, Vain pienois-ote siitä suuremmasta, Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi Kehittää tästä kirjan yhtä suuren, Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika, Ja poikana on hällä isän oikeus Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden. Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa Elävä veri noissa ohimoissa, Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!

KUNINGAS JUHANA. Ken on sun valtuuttanut, Ranskan herra, Tilille tästä mua vaatimaan!

KUNINGAS PHILIP. Se ylin tuomari, mi mahtavain Povessa herättää sen hyvän vaiston, Ett' oikeutt' ei saa tahrata ja ryöttää, Hän turvihini heitti lapsen tään, Ja hänen valtuullaan sua töistäs syytän Ja avullaan sua niistä rankaisen.

KUNINGAS JUHANA. Vai niin, sa vallan itsellesi valtaat.

KUNINGAS PHILIP. Anteeksi: sillä valtaajaa vain häädän.

ELEONORA. Ja ketä valtaajaksi sanot, Ranska?

CONSTANCE. Sen kuulet multa: — poikaas, vallikkoa.

ELEONORA. Hyi, rietas! Äpäräskö kuninkaaksi, Ett' itse kuningatar-vallan saisit!

CONSTANCE. Pojalles olin yhtä uskollinen Kuin sinä miehelles; tää poika isääns' On enemmän kuin Juhana on sinuun, Niin toinen teist' on tavoillensa toiseen, Kuin piru äitiinsä ja sade veteen. Äpärä poikaniko? Kautta taivaan, Niin puhdasverinen ei isäns' ollut! Ja kuinka voikaan, moinen kun ol' äiti?

ELEONORA. Kah, poika, kelpo äiti! Isääs syyttää!

CONSTANCE. Kah, kelpo mummo! Sua tahtois syyttää!

ITÄVALLAN HERTTUA. Vait!

BASTARDI. Kuulkaa huutajaa!

ITÄVALLAN HERTTUA. Ken hitto sinä?

BASTARDI. Mies, joka hiton sutkat tekis sulle, Jos nahkoines sun tapais kahden kesken. Sin' olet sadun urhoollinen jänö, Mi nyhtää partaa kuolleen leijonan. Savutan turkkisi, jos saan sun kiinni; Niin varo vain, sen totta teen kuin teenkin.

BLANCA. Tuo puku leijonan vain häntä siisti, Ken puvun itse leijonalta riisti![9]

BASTARDI. Tuon seljäss' yhtä muhkea se on, Kuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. — Mut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan, Ja annan toisen, jolla lapas taitan.

ITÄVALLAN HERTTUA. Ken siinä lapattaa ja suurin sanoin Niin pöyhkeilee, ett' ihan korvat huumaa?

KUNINGAS PHILIP. Louis, nyt päätä, mit' on tehtävä.

LOUIS. Naiset ja narrit, tyhjä tora pois! — Juhana kuningas, tää lain on summa: Englanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine Pois anna, nimess' Arthurin sen vaadin. Aseesi heitätkö ja pyynnön täytät?

KUNINGAS JUHANA. En, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska. Bretagnen Arthur, tule turviini, Enemmän minä sulle lemmest' annan Kuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska. Antaudu, poika!

ELEONORA. Tule mummon tykö.

CONSTANCE. Niin, mene, poika, mummon tykö, mene! Kuningaskunta anna mummolle, Niin mummo luumut antaa, kirsikat Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo!

ARTHUR. Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin! En ole moisen melun arvoinen.

ELEONORA. Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa.

CONSTANCE. Jos herjaan taikka en, niin herja teihin! Ei äidin herja, mutta mummon häijyys Pusertaa raukan silmist' itkun helmet; Ne uhriveroks taivas omistaa; Noill' aito päärlyillä hän taivaalt' ostaa Oikeuden itselleen ja koston teille.

ELEONORA. Hävytön maan ja taivaan pilkkaaja!

CONSTANCE. Hävytön maan ja taivaan häväisijä! Minäkö pilkkaan? Sinä ja sun joukkos, Te tältä poljetulta piltiltä Maat, oikeudet, kuninkuudet veitte. Hän sinun esikoisesi on poika, Ei muusta onneton kuin sinusta. Sun syntis tätä lapsiparkaa kohtaa; Lain uhkarangaistus nyt häntä etsii, Kun vasta toisessa hän polvess' on Sun syntiraskaan kohtus sukukantaa.

KUNINGAS JUHANA. Lopeta, hourulainen!

CONSTANCE. Sana vielä: Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi, Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii Tuon sijassa ja hänen synneistään, Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon, Mi häness' omaa itseänsä vitsoo. Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa, Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle!

ELEONORA. Viimeisen tahdon näytän, suulas herja. Jok' oikeuksistaan pois sun poikas sulkee.

CONSTANCE. Sen kyllä uskon: tahdon, ilkitahdon, Naistahdon, juljettoman mummon tahdon!

KUNINGAS PHILIP. Vait, lady! Vaietkaa tai malttukaa! Tään seuran suostumuksellaan ei sovi Noin epäsointoisata soimaa säistää. — Nyt torvi soikoon, Angers'n asukkaat Muureille kokoon; sanokoot, ken meistä On heille mieleen, Juhana vai Arthur.

(Torven toitauksia. Porvareita tulee muureille.)

1. PORVARI. Muureille kuka meitä kutsuu?

KUNINGAS PHILIP. Ranska Englannin puolesta.

KUNINGAS JUHANA. Ei, Englanti Omasta puolestansa. Angers'n miehet, Englannin taatut alamaiset —

KUNINGAS PHILIP. Taatut Arthurin alamaiset, Angers'n miehet, Puheluun rauhalliseen torvi kutsuu.

KUNINGAS JUHANA. Eduksi meille; siis meit' ensin kuulkaa — Nuo Ranskan liput, jotka edenneet On suoraan kaupunkinne silmäin eteen, Ne teille vahingoks on tänne tulleet. Kanuunain uumenet on vihaa täynnä, Ja valmiina ne ovat muureihinne Rautaista kiukkuansa purskumaan. Verisen rynnistyksen valmistukset Ja Ranskan julma hyökkö porttejanne, Noit' Angers'n kyynysilmiä, jo uhkaa. Ja me jos emme tulleet ois, niin kivet, Nuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet, Tykistön myrskyst' oisi alas syösseet Lujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet Leveän aukon, josta teidän rauhaan Verinen hyökännyt ois väkivalta. Mut nähdessänsä meidät, kuninkaanne, — Mi vaivalla ja kiitomarssissa Toi tänne vastavoiman, joka suojais Naarmoista kaupunkinne poskipäitä — Niin kohta Ranska keskusteluun taipuu, Ja tulikuulain sijaan, joilla aikoi Kuumeeseen värisyttää muurejanne, Sanoja maireita nyt höyryttää, Kapinaan vietelläkseen korvianne. Heit' uskokaa sen mukaan, kunnon miehet, Ja sisään kuninkaanne päästäkää, Mi kiireen vaivoist' uupuneena hengin Nyt turvaa muurienne suojass' etsii.

KUNINGAS PHILIP. Nyt mua kuulkaa, sitten vastatkaa. Täss', oikealla kädelläni, jolla Tään pojan laillist' oikeutta vannoin Pyhästi kaita, nuor' on Plantagenet, Tuon miehen vanhimmaisen veljen poika Ja hänen valtiaansa, maan ja kaiken. Tään polkeutuneen oikeuden vuoksi Sodalla poljemme nyt Angers'n kenttää, Vaikk' enempää ei vihamieltä meissä. Kuin mihin vierasystävyyden käsky Tään lannistetun lapsen hyväksi Pakottaa tuntoa. Siis sovinnolla Vasallivelkanne nyt maksakaa Sen velkojalle, tälle ruhtinaalle, Niin aseemme, kuin rengassuinen karhu, Näöksi vain on eikä vahingoksi; Kanuunain vimman turhaan tuhlaamme Haavoittumattomihin taivaan pilviin Ja, jouten riemumielin palaten, Kypärin ehjin, lovettomin miekoin, Kotihin viemme samat kirkkaat veret, Joit' olimme jo kaupunkiinne syöstä, Ja rauhan saatte, vaimot, lapset, kaikki. Mut tyhminä jos tarjon hylkäätte, Niin teit' ei tämän harmaan muurin kehä Voi peittää meidän sota-airuiltamme, Vaikk' engelsmannit kaikki tykistöineen Sen jylhä kerho kätkis. Sanokaa siis, Meit' omistatteko te herraksenne Sen nimessä, jonk' oikeutt' ajamme, Vai annammeko raivollemme merkin Ja verell' otammeko omamme?

2. PORVARI. Englannin kuningas on valtiaamme, Hänellä oikeus on kaupunkiin.

KUNINGAS JUHANA. Täss' olen, kuninkaanne; avatkaa!

1. PORVARI. Sit' emme voi; ken kuninkaaksi tutaan, Sen siksi tunnustamme. Siihen asti Sulemme portit koko maailmalta.

KUNINGAS JUHANA. Kuningast' eikö tuta kruunustaan? Jos ei, niin todistajiks satatuhat Englantilaista rotumiestä tuon —

BASTARDI. Äpäriä ja muita.

KUNINGAS JUHANA. Jotk' oikeuttamme puoltaa hengellään.

KUNINGAS PHILIP. Ja yhtä monta yhtä ylvää miestä —

BASTARDI. Ja joku määrä äpäriä myös —

KUNINGAS PHILIP. Ne vastustavat tuota vaatimusta.

1. PORVARI. Siis, kunnes nähdään, ken on arvokkain, Niin kummaltakin arvokkaimman hyväks Evätään oikeus.

KUNINGAS JUHANA. Taivaan armon saakoot Ne syntiset, jotk' ennen iltakastett' Ijäiseen majaan käyvät taistellessaan Edestä meidän valtakuninkaan.

KUNINGAS PHILIP. Aamen! — Aseisiin, miehet! Ratsahille!

BASTARDI. Pyhä Yrjö, joka lohikäärmeen kaadoit Ja krouvin kilvessä nyt ratsain istut Meit' auta! — (Itävallalle.) Jospa tapaisin sun, herra, Pesässäs naarasleijonasi luona, Niin leijonanpa taljaan sarvet pannen Sinusta hirmun laittaisin.

ITÄVALLAN HERTTUA. Vait siitä!

BASTARDI. Vaviskaa kiljunata leijonan!

KUNINGAS JUHANA. Pois tasangolle tuonne! Siellä voimme Paraiten voimiamme järjestää.

BASTARDI. Mut joutuin, että paikast' edun saatte.

KUNINGAS PHILIP. Niin oikein. (Louisille.) Tuolla kukkulalla toisten On paikka. — Jumala ja oikeutemme!

(Menevät kaikki.)

Toinen kohtaus,

Paikka sama.

(Sotahuutoja ja ottelua; sen jälkeen peräytymistä. Hanskan airut, torvensoittajain seuraamana, lähestyy kaupungin porttia.)

RANSKAN AIRUT. Nyt, Angers'n miehet, portit seljälleen Arthurille, Bretagnen herttualle! Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan Englannin äidit saatti, joiden pojat Nyt hajan lepää hurmetanterella; Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin Syliinsä tapaa virttynyttä maata; Ja huokealla saatu voitto leijaa Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla; Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu Ja tervehtii Bretagnen Arthuria Englannin sekä teidän kuninkaaksi.

(Englannin airut tulee, torvensoittajain seuraamana.)

ENGLANNIN AIRUT. Iloitkaa, Angers'n miehet! Kellot soimaan! Kuningas Juhana nyt lähestyy, Englannin sekä teidän kuninkaanne, Tään verikuuman päivän sankari. Hopeakirkkaat oli äsken aseet, Nyt ovat Ranskan verin kullatut; Englantilaisen kypärist' ei sulkaa Repinyt ole ranskalaisen peitsi; Lippumme kotiin vievät samat kädet, Jotk' auki käärivät ne lähteissämme. Kuin hauska metsäseura, riemuin saapuu Englannin joukko, kädet purppurassa[10] Ja vihamiesten verin värittyinä. Avatkaa portit? Tietä voittajalle!

1. PORVARI. Alusta loppuun näimme torneistamme Kummankin sotajoukon hyökkäyksen Ja peräymisen; niiden tasavoimaa Valittaa tarkinkaan ei silmä voinut: Veri verta maksoi, isku vaati iskun, Väkeä väki vastas, voima voimaa; Yht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä. Yks voiton vieköön, siks on kaupunkimme Molempain teidän tai ei kummankaan.

(Toisaalta tulee kuningas Juhana sotajoukkoineen, Eleonora, Blanca ja Bastardi; toisaalta kuningas Philip, Louis, Itävallan herttua ja sotaväkeä.)

KUNINGAS JUHANA. Sull' onko, Ranska, vielä verta antaa? Nyt onko valtoin oikeutemme virta? Sun sulkus seisauttamana hylkää Se luonnon uomansa ja tyrskyellen Sun rantojesi esteet tulvaan peittää, Jos et sen välkkyvien vetten salli Solua valtamereen hiljalleen.

KUNINGAS PHILIP. Sa, Englanti, et tässä tulituiskuss' Enemmän verta säästänyt kuin Ranska, Menetit vain. Tään käden kautta vannon, — Jonk' all' on maata taivaan silmänkannot — Ett' oikeuden en miekkaa ennen heitä, Kuin sillä sinut maahan lyön, tai lisään Kuolleitten lukuun ruhtinaisen ruumiin, Näin sodan tappio- ja murhalistaan Kuninkaan nimen liittäin kaunisteeksi.

BASTARDI. Haa, majesteetti! Kuinka arvos paisuu, Kun ylvä valtaveri tuleen syttyy! Nyt surma leukojansa terästää, Sen hampaina ja kynsinä on miekat, Ja raatain nyt se ihmislihaa ahmii Isoisten riidoiss' epäneuvoisissa. — Nuo vallasarmeijat miks tuijottavat? Kuninkaat, taistoon! Veritanterelle Te tasavoimat, tulitiineet henget! Häviö toisen olkoon toisen rauha; Mut siksi: verta, iskua ja surmaa!

KUNINGAS JUHANA. Kenenkä puolta kaupungin on väki?

KUNINGAS PHILIP. Englannin, sanokaa. Ken kuninkaanne?

1. PORVARI. Englannin kuningas, kun ensin tutaan Se kuningas.

KUNINGAS PHILIP. Se meissä tuntekaa, Sen oikeutt' edustamme.

KUNINGAS JUHANA. Ei, vaan meissä, Jok' itse arvoamme edustamme Ja oman persoonamme valtuudella, Me, oma herramme, Angers'n ja teidän.

1. PORVARI. Tuon kieltää valta meitä ylempi; Ja kunnes kaikk' on selvää, suljemme Nyt pelon valtaamina epäilymme Tään lujan salvan taakse, kunnes pelon Kuningas tietty kirvoittaa ja häätää.

BASTARDI. Kies' auttakoon! Teit' Angers'n roistot pilkkaa. Turvissa tuolla muurill' älläilevät Kuin teatteriss' aivan, osoitellen Tät' urhokasta surmanäytelmäänne. Kuninkaalliset prinssit, neuvo kuulkaa: Kuin kapinoivat Jerusalemissa,[11] Sopikaa hetkeksi, ja yhteisvoimin Vihanne vimmat syöskää kaupunkiin. Idästä, lännest' Englanti ja Ranska Tult' antakoon suuntäyden tykeistään, Niin että niiden kammottava jyske Tuon ylvään kylän kivikyljet ruhjoo. Ma noita kataloita kuumentaisin, Siks että turvatta ja ruhjottuina Niin paljaat oisivat kuin tyhjä ilma. Kun se on tehty, liitto purkakaa, Erilleen taaskin liput yhtyneet Ja otsa otsaa, peitsi peistä vastaan! Niin jommankumman puolelt' onnetar Valitsee tuokiossa suosikkinsa, Ja voiton suudelmalla suudellen Tervehtii häntä päivän sankariksi. No, vallat, kuink' on mieleen hurja neuvo? Se politiikalt' eikö haiskahda?

KUNINGAS JUHANA. Tuon taivaslaen kautta päämme päällä, Hyvä on neuvo! — Liitämmekö, Ranska, Nyt voimamme ja Angers'n kukistamme, Ja sitten kuninkuudest' ottelemme?

BASTARDI. Niin, kuninkaan jos mieltä sinuss' on — Sua niinkuin meitäkin nuo röyhkät solvaa — Niin tykkiesi suut, kuin mekin meidän, Kopeihin noihin muureihin nyt käännä; Ja ne kun ovat murskana, niin silloin Puramme välimme ja toisiamme Taivaaseen taikka hornaan passitamme.

KUNINGAS PHILIP. No niin! Te miltä puolen hyökkäätte?

KUNINGAS JUHANA. Me lännen tietä tuhon lähetämme Kaupungin sydämmeen.

ITÄVALLAN HERTTUA. Me pohjoisesta.

KUNINGAS PHILIP. Ja etelästä meidän ukkosemme Lähettää kuulatuiskun.

BASTARDI. (syrjään). Oiva juoni! Pohjasta etelähän! Ranska näin Ja Itävalta ampuu toistaan päin. Heit' yllytänkin vielä. — Toimeen siis!

1. PORVARI. Kuninkaat, kuulkaa! Hetki viipykää! Suloisen sovun rakennan ja rauhan. Kaupunki miekaniskutt' ottakaa, Mut rauhan kuolemaan ne säästäkää, Jotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet. Oi, pidättykää, vallat mua kuulkaa!

KUNINGAS JUHANA. No, puhu! Sua suvaitsemme kuulla.

1. PORVARI. Castilian tytär, tämä Blanca neiti, Sukua Englannin on. Verratkaahan Dauphin'in ja tään kauniin immen ikää! Jos hilpas lempi etsii kauneutta, Mist' ihanamman löytääkään kuin Blancan? Jos hurskas lempi pyytää hyvettä, Niin mistä löytää puhtaamman kuin Blancan? Jos arvon-ahnas lempi säätyyn katsoo, Niin kenen veri jalompaa kuin Blancan? Hyveeseen, kauneuteen ja säätyyn nähden On yhtä täydellinen myös Dauphin; Jos ei, no niin, Dauphin ei ole Blanca, Ja Blancass' ei taas mitään vikaa, jos ei Se vika lie, ettei Dauphin hän ole. Dauphin vain puolikas on miekkomiestä, Siks että täydentää sen Blancan-lainen; Ja osittaista hyvettä on Blanca, Jonk' avujen on täytteenä Dauphin. Kaks moista hopiavirtaa yhtyessään Ihantaa rannat, jotka niitä kaulaa; Ja, kuninkaat, te kahden moisen virran Olette yhdistävät rantatermät, Jos tämän valtaparin naitatte. Se liitto tepsii enemmän kuin tykit Pönkättyyn porttiimme. Ne naittakaa, Niin rutommin kuin ruudin ruhjomalla Ja kilvan portit selkiseljälleen Avautuu teille. Vaan jos ette naita, Niin ärjy meri puoliks ei niin kuuro, Rajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat Niin järkkymättömät, ei itse kuolo Niin raima ole surmaraivossaan Kuin kaupunkia puoltamassa me.

BASTARDI. Se valtti vanhan kuolon lahot luutkin Räsyistään puistaa! Suuri suu, mi surmaa, Verta ja vuorta oksentaa, ja haastaa Ärjystä leijonan niin tuttavasti Kuin kolmentoista tyttö rakistaan! Lie tykkimies tuon velikullan tehnyt: Sen suuss' on tykit, tulet, sauhut, jyskeet, Ja kielellään hän selkäsaunan antaa. Hän korviamme pieksää; pukkavammat On sanansa kuin ranskalaisen nyrkki. Huh! Moist' en sanaryöppää saanut sitten Kuin taatoks kutsuin velimiehen isää.

ELEONORA. Oi, neuvoon suostu, poika, naita heidät, Blancalle laajat anna myötäjäiset; Niin lujaksi sen liiton kautta kiinnät Evätyn oikeutesi kruunuun, että Tuo pojantaimi puuttuu aurinkoa, Jok' aimo hedelmäks sen kukat kypsäis. Näen Ranskan katseessa jo myöntymystä; Kas, kuinka kuiskailevat. Toimeen joutuun, Kun mielet viel' on herkät kunnialle, Ett' intoa näin sulavaa ei sääli Ja katumus ja vieno maireen kuiske Taas jäähdytä ja hyydä entiselleen.

1. PORVARI. Miks eivät nämä majesteetit vastaa Uhatun kaupunkimme sovun tarjoon?

KUNINGAS PHILIP. Puhukoon ensin Englanti; sill' ensin On sananvuoro ollut. — Mitä sanot?

KUNINGAS JUHANA. Jos poikas, Dauphin-prinssi, lukea Voi tästä kaunokirjasta, "ma lemmin", Kuningattaren lepingon saa tyttö, Niin, Anjou, Touraine, Poitiers ja Maine Ja kaikki, mitä tällä puolen merta — Pait tätä saartamaamme kaupunkia — On meidän maan ja kruunun alamaista, Kullatkoon hänen morsiusvuodettaan Ja valtaa, arvoa ja kunniata Hänelle kartuttakoon, niinkuin itse Hän suloon, kasvatukseen, vereen nähden On vertoja jos minkä prinsessan.

KUNINGAS PHILIP (Louis'lle). Mit' itse sanot? Katso neittä silmään!

LOUIS. Sen juuri teen, ja hänen silmässään Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman: Näen tuossa silmäss' oman varjoni; Se poikanne on varjo vain, mut koht' on Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa. En itseäni rakastanut ennen Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa Sen silmäkultaan upotettuna.

(Louis ja Blanca kuiskailevat keskenään.)

BASTARDI. Sen silmäkultaan upotettuna! Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri! Sydämmeen kahlittuna! Vakooja Omalle petokselleen! Synti suuri, Ett' tuommoiseen on lempeen moinen kettu Kahlittu, hirtetty ja upotettu!

BLANCA. Setäni tahto minunkin on myös. Jos teissä jotain mieleistä hän näkee, Niin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy, Sen helposti ma tahdokseni siirrän, Tai, suoremmin jos sanoa mun suotte, Sen helposti ma lemmelleni uskon. Enempää teit' en tahdo mielistellä — Min teissä näen, se lemmen arvoist' on — Sen sanon vain: en mitään näe teissä — Vaikk' itse kateus oisi tuomarina — Mi vähintäkään vihaa nostattais.

KUNINGAS JUHANA. No, mitä sanoo nuoret? Mitä Blanca?

BLANCA. Hän kunnialle ain' on velkapää Niin tekemään, kuin viisautenne käskee.

KUNINGAS JUHANA. No, entä prinssi Dauphin: tätä neittä Te rakastaako voitte?

LOUIS. Kysykää, Ma lempeäni hillitäkö voin! Täydestä sydämmestä häntä lemmin.

KUNINGAS JUHANA. Volquessen, Anjou, Poitiers, Touraine, Maine, Nää viisi maata saat siis hänen kanssaan Ja siihen kolmekymment' tuhatta Englannin kultamarkkaa täytteheksi. Jos suvaitset, niin käske, Ranskan Philip, Nyt tyttären ja pojan lyödä kättä.

KUNINGAS PHILIP. Niin mielelläni! Kädet yhteen, lapset.

ITÄVALLAN HERTTUA. Ja huulet myös! On siihen lupakin; Niin minä tein, kun kihlat lupasin.

KUNINGAS PHILIP. Nyt, Angers'n miehet, portit avatkaa, Ett' ystävyys, min loitte, sisään pääsee. Kirkossa pyhän Maarian nyt heti On vihkimenot julki vietettävät. — Ei Constance rouva seurassamme lie? Ei, onneksi; tään solmimamme liiton Ois läsnäolollaan hän estänyt. Miss' ollee nyt hän poikineen? Ken tietää?

LOUIS. Hän teltassanne purkaa harmiaan.

KUNINGAS PHILIP. Ja, kautta kunniani, tämä liitto Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. — Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön, Se kääntyi toisin, omaks eduksemme.

KUNINGAS JUHANA. Se korjattakoon. Nuoren Arthurin Bretagnen herttuaksi nimitämme, Richmondin jaarliksi ja tämän rikkaan Kaupungin herraks. — Constance rouva tänne! Lähetti lennättäköön hälle kutsun Hääjuhlahamme! — Toivon, että voimme, Vaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää, Toki siihen määrään häntä tyydyttää, Ett' ehkäisemme hänen huutamistaan. Kiiruimman kautta rientäkäämme nyt Pikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!

(Kaikki menevät, paitse Bastardi. — Porvarit vetäytyvät pois muureilta)

BASTARDI. Hupsu mailma! Hupsut vallat! Hupsu liitto! Juhana osan heittää, ehkäistäkseen Arthurin oikeutta koko valtaan; Ja Ranska, jonka aseet omatunto Hionut oli, joka pyhin innoin Sotahan läksi Herran sotilaana, Nyt kuulee kuisketta tuon valapaton, Tuon ounaan perkeleen, tuon parittajan, Mi kunniansa syö, tuon päivinäisen Sanansa rikkojan, mi kaikki pettää, Kuninkaan, kerjäläisen, vanhan, nuoren, Tytönkin, joll' ei muuta hukattavaa Kuin tytön nimi, senkin siltä kettää Tuo silonaama, maire itsekkäisyys, Tuo itsekkäisyys, mailman väärä vietti. Vaikk' itsessään on mailma vaakitettu Tasaista tietään tasaisesti käymään, Niin voitonpyynti tuo, tuo väärä vietti, Tuo himon hiertäjä, tuo itsekkäisyys Pois aikeestaan ja suunnastaan sen työntää, Päämäärästään ja tasapainostaan. Ja väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys, Tuo parittaja, kaiken kieron leima, Soaissut liehakan on Ranskan silmät, Ett' epää nyt hän lupaamansa turvan Ja rehellistä kunnon sotaa välttää Likaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. — Ja miksi itsekkäisyyttä ma moitin? Siks' ett'ei minua se kosinut. Ei siksi, ett'en kahmais täysin kourin, Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis.[12] Mut käsi tää on kiusaamaton vielä Ja kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu. Niin, ollen kerjäläinen, ilkun siis Ja sanon, ett' on rikkaus suurin synti; Kun rikastun, en lakkaa huutamasta: Ett' on se kerjuu suurin synti vasta. Kosk' edun vuoksi vallat pettää noin, Sua, hyöty, palvelen ja jumaloin.

(Menee.)