SISÄLLYS:
Reading edition
Runoilija.
Oma maani:
Synnyinmaalle. Kallaveden rannoilta. Valkeat kentät. Kevätlaulu. Juhannusyö Uhrilehdossa. Heimolaulu. Maaemon kunniaksi. Pääsiäisenä. Vanhassa kodissa.
Rakkaat lähimäiset:
Onnensopukka. Kansanmies. Joulu-ukko. Ennen — nyt. Eräälle ystävälle. Kauppaneuvos.. Kamreeri Pulla. Isänmaallinen tuomari. Ecce homo! Ei vihaa — kostoa!
Oma sydän:
Tuletko. Outo vieras. Agnus Dei. Rauha. Minkä mä taidan? Miksi? Lyhyt satu. Huusin sieluni suuren hädän.
Runoilija.
Nyt tunnen, taas mä tiedän sen, ett' olen runoilija, en tuijottaja turhuuden ja tyhjän uneksija.
Kas tänne kannel, kyllin jo sä ruostuit seinälläsi. On tullut laulun tuokio, viritä virsiäsi!
Niin kauan yöhön katselin mä vaikenevin huulin ja sydämeni halloihin jo sortuneenkin luulin.
Ei, ei, kas tänne kantelein, kaikk' oli erehdystä. Kuink' kävimmekään eri tein me kaksi ystävystä.
Oi katso, kallis ystäväin, on terve sydämeni, käy polvelleni, tänne näin, suo soinnut lemmelleni.
Ah lemmin, lemmin, kuule, noin taas räiskyy riemu rinnan. On totuus-neito morsioin, hän saakoon laululinnun!
Mun ystäväin, kai muistanet kuin vihata me voitiin ja kuinka valtain vääryydet me aina julki soitiin.
Ol' onnettomain suruihin lohduksi sävel meillä. Se tarpeesen on vieläkin, on sama murhe heillä.
On ohi yöt jo ynseät, mä nousen, nuorrun, havaan. Oi tulkaa, veljet kärsivät, mä teille sylin avaan!