KOLMAS NÄYTÖS.

Näyttämö sama kuin ensimäisessä näytöksessä.

Gyges tulee Tyykeen temppelistä, kantaen kädessään miekkaansa. Miekkani ei jouda koristuksena riippumaan seinällä. — Ennelauseeni, Sebas, miten se kuuluikaan?

Sebas. Se kuului: "Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille."

Gyges toistaen kuin itsekseen. Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille! Nyt vasta käsitän tämän ennelauseen oikean merkityksen. Minäkö ihailisin tuota toimetonta haaveiluun vaipunutta Herakliidia, joka vaatii toiselta kaikki, itse mitään antamatta. Hänkö ansaitsisi omistaa Itämaiden ihaninta naista!

Filebos. Hän on pahasti solvannut sinua, joka olet pelastanut hänen valtakuntansa.

Gyges. Hän on hurjan mustasukkaisuuden ja vihan vimmassa riistänyt minulta ylipäällikkyyden. Sebas, onko sotajoukko vielä kenttäleirissä, odottavatko päälliköt?

Sebas. Ethän vielä ole antanut hajaantumiskäskyä. He odottavat kaikki enempiä määräyksiä.

Gyges. Aion rientää kaupungin muurien edustalle ja kysyä uljailta, uskollisilta sotatovereiltani, hyväksyvätkö he Kandauleen eroittamiskäskyn.

Sebas. He luottavat sinuun järkähtämättömästi. (Katsoo oikealle.) Kuningas lähestyy linnan puolelta. Etkö tahdo puhua hänen kanssaan ja kysyä häneltä, peruuttaako hän kenties päätöksensä?

Gyges ojentaa ylpeänä ryhtinsä. Minä en tahdo puhua Kandauleen, vaan sotajoukon kanssa. Tässä en aio odottaa hänen puoleltaan mahdollista uutta nöyryytystä. (Tarttuu rajusti miekkansa kahvaan.) Nyt, Kandaules, olemme me kaksi kilpailijoita!

(Poistuu aitauksen aukosta, kääntyen vasemmalle. Filebos ja Sebas seuraavat häntä. Kandaules, Trasyllos, Syphax, Ksenios ja kaksi soturia tulevat oikealta.)

Kandaules tulee keskustellen Syphaxin ja Trasylloksen kanssa. Minä tahdoin tämän kansan parasta, minä tahdoin auttaa ja kohottaa sitä. Mutta se tunkee julkeana kuninkaansa elämään, urkkien ja häiriten sitä, mikä hänelle on kalleinta.

Trasyllos. Sinä olet ollut liian lempeä hallitsija.

Kandaules. Minä olen ollut liian lempeä hallitsija. Maailma ei ansaitse jalomielisyyttä.

Ksenios. Armollinen kuningas! Kansa on suuri lapsi. Sitä voi johtaa hyvään, mutta sitä voi yhtä helposti johtaa pahaan. Ilkeämieliset kiihoittajat ovat sen villinneet.

Kandaules. Jumalesi-isäni Herakles tuli maallisen vaelluksensa ja kärsimyksensä aikana Egyptiin, ja Egyptiläiset seppelöivät hänet ja veivät hänet kulkueessa uhrattavaksi Zeus-jumalalle. Sankari pysyi levollisena, kunnes he alttarin ääressä ryhtyivät valmistuksiin uhria varten. Silloin hän muutti menettelynsä, käytti suunnatonta voimaansa ja tuhosi heidät kaikki tyyni. — Tämä kansa on saanut kokea lempeyttäni. Kokekoon nyt ankaruuttani. Ksenios! Vie heti aarre-mestarille kuninkaasi käsky lakata enempien varojen jakamisesta.

Ksenios. Onko viisasta noin ärsyttää hurjaa joukkoa, joka jo muutenkin raivoaa mielettömänä?

Kandaules. Sinä kuulit käskyni, Ksenios.

Ksenios. Riennän sitä täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)

Kandaules. Trasyllokselle. Onko linnan ja kaupungin varusväki valmiina? Onko joukkoja lähetetty mellakoitsijoita kurittamaan? Seuraako airut Arkelaos tapahtumain kehitystä?

Trasyllos. Määräyksesi olen tarkasti toimeenpannut. Toiset joukot kiertävät kaupungilla ja lähellä suojamuuria, toiset odottavat valmiina vastaanottamaan lisäkäskyjäsi. Sotaratsusi seisoo satuloituna linnan portilla. Arkelaoksella on eri paikoissa ali-airuensa, jotka seuraavat tapahtumia ja ilmoittavat hänelle niiden kulun. Hän tuo sinulle tiedon tilasta.

Kandaules. Hyvä. Tahdon itse joukkojeni etunenässä kulkea kaupungilla ja palauttaa järjestyksen. Sitä ennen poikkean Tyykeen temppeliin tiedustelemaan jumalattaren mielialaa.

Syphax, joka on seisonut aitauksen aukolla, katsoo oikealle. Kuningatar lähestyy.

Kandaules. Oliko hänen niin kiire käyttää vapauttaan ja näyttää kauneuttaan tuolle meluavalle joukolle, joka hänen kuningastaan on katalasti solvaissut Ja häntä itseään pahasti parjannut? (Lähestyy miettiväisenä temppelin portaita ja puhuu puoleksi itsekseen,) Oliko hän oikeassa sanoessaan, että ihailuni kenties ei olekaan muuta kuin oman mieleni kaihoa? (Poistuu alakuloisena temppeliin.)

(Syphax ja Trasyllos seuraavat ylös temppelin ovelle, missä keskustelevat hiljaa. Arsinoë ja seuranaiset tulevat oikealta.)

Arsinoë on puoleksi lepäävässä asennossa komealla avoimella kantotuolilla, jota neljä neekeri-orjaa kantaa. Kantotuolin vieressä kulkee Nitokris, ja sitä seuraavat Euria, Tryfera ja kaksi eunukkia. Kun kantotuoli saapuu aitauksen taitse aukolle ja Arsinoë näkee edessään aavan meren, hän antaa kantajille merkin pysähtyä.

Nitokris, eteemme leviävät meren aavat sini-ulapat. Niiden takana, kaukana, kaukana, on kaunis synnyinmaamme. Siellä kahisevat mieltä tyynnyttäen Niilin tummanvihreät kaislat, siellä keinuvat taivaansiniset ja purppuranpunaiset lootuskukat opaalinvärisellä vedenpinnalla. Ja Iisis-temppelin jättiläispilari-metsästä kuuluu pyhä humina, joka panee mielen värisemään autuaallisesta kaihosta ja aavistuksesta. Se on muistojen ihmemaa, se on sydämen tyynnyttäjä, se on kuohuvien tunteiden rauha ja kaihotun suuren rakkauden korvaaja.

Nitokris. Sinä nostat kaihon aallot korkealle, valtijatar!

Arsinoë. Pyrkikäämme sinne, Nitokris, vaikka halpoina laivapalvelijattarina, merimiesten orjatöiden tekijöinä. Aavalle ulapalle halajaa mieleni, tahdon täyttää silmäni häikäisevällä auringonpaisteella, tahdon sammuttaa henkeni polttavan janon äärettömien vesiaavikkojen jäähdyttävällä tuulahduksella, tahdon ponnistella läpi myrskyjen, saadakseni lopulta, vaikkapa haaksirikon murtamana, edes kerran, edes silmänräpäyksen jälleen nähdä suloisen synnyinmaani.

(Syphax ja Trasyllos ovat päättäneet hiljaisen keskustelunsa, kääntävät huomionsa kuningattareen ja lähestyvät hitaasti.)

Nitokris. Silmäsi loistavat kuin kaksi kirkasta tähteä. Ne eivät koskaan ole olleet niin kauniit. Ne katsovat kauas ja säteilevät odotusta ja riemua.

Arsinoë. Vapauden esimaku minut hurmaa ja minä odotan täydellistä vapautuksen hetkeä. Kantajat, viekää minut joutuin meren rannalle.

Trasyllos on lähestynyt kunnioittavasti tervehtien. Valtijatar. Vaarallista voi olla sinun noin vähäisen saaton seurassa liikkua ulkona. Rahvas on kiihoittunut, ja soturit koettavat sitä rauhoittaa. Kahakoita voi syttyä monessa paikoin. Linna ja temppelin esikartano ovat tällä । hetkellä ainoat turvalliset paikat.

Arsinoë. Minä en pelkää.

Syphax lähestyy tervehtien. Tämä kansa on sinua parjannut. Tahdotko panna itsesi alttiiksi sen mielenosoituksille?

Arsinoë. Tämä kansa ei ole minua tuntenut.

Trasyllos. Kuningas palaa pian temppelistä. Suvaitsetko odottaa hänen neuvoaan?

Arsinoë varmasti ja jäntevästi häätäen. Kuningas ei estä retkeäni. Orjat, lähtekää liikkeelle.

(Arsinoë ja saattue poistuvat.)

Syphax katsoo ihaillen hänen jälkeensä. Hän on luonnon mestariteos. Siinä vasta oikea Onnenjumalattaren kuvan malli! Hänen kauneutensa panee kärsimään. Se on tehnyt kuninkaan sairaaksi.

Trasyllos. Kuningas on todella vuoroin ärtyisä, vuoroin alakuloinen. Lisäksi hän puhuu Gygeen uskottomuudesta. Näiden molempien suurten miesten välit tuntuvat rikkoutuneen. Se on kova koettelemus Kandauleelle, joka Gygeeseen luotti kuin omaan itseensä.

Syphax. Enimmin hän kuitenkin näyttää kärsivän päätöksestään antaa kuningattaren verhoamattomana näyttäytyä kansalle.

Trasyllos. Se tuntuu alussa oudolta. Mutta vähitellen hän varmasti siihen tottuu ja tulee iloiseksi ja ylpeäksi, nähdessään kuinka muutkin ihailevat Arsinoën kauneutta.

Syphax. Sitä on vaikea tietää. Hänen käy ehkä samoin kuin minun silloin, kun paljon uneksittuani, paljon taisteltuani sisäistä taistelua löytääkseni havainnollisen muodon kuvausesineeni kauneudelle, vihdoin olen onnistunut valamaan sen valmiin veistokuvan muotoon. Masennun silloin katsojien ontoista sanoista, välinpitämättömistä katseista.

Trasyllos. Omituista. Entä ne monet, jotka tuntevat vilpitöntä iloa heille tarjoamastasi mestariteoksesta!

Syphax. En tiedä, kuinka syvä se ilo lienee. Valmiin näkeminen ja sen ohimenevä ihaileminen ei vetäne vertoja luomistyön taistelujen, epäilyksien ja lopullisen voitonriemun kohtalolliselle vakavuudelle ja tyydytykselle. Arsinoë on tuollainen ylevä taideteos, jota Kandaules hengissä on etsinyt ja viimein ilmi havainnollisena edessään toteutuneena nähnyt.

Trasyllos. Minä olen tavallinen kuolevainen ja soturi, en saata liidellä aatoksienne korkeuksiin.

Kandaules palaa temppelistä, astuen synkkänä hitaasti alas temppelin portaita, Jylhinä haamoittivat edessäni temppelin mykät pylväsrivit. Jumalatarkin oli ääneti. Tyykeen mieli on pahoittunut. Mistä? (Hetken mietittyään.) Paheksuuko hän ihailuni ylenmääräisyyttä? — Ei, ei, se ei ole mahdollista. Ei hän saata tuomita oman lahjansa kalliina pitämistä. Eivät Taivahisten mielet viihdy tomun lapsien alhaisten kateudentunteiden parissa. Eivät he voi kieltää meiltä ihailun valonvälkettä, joka rohkaisee meitä ponnistamaan ylöspäin synkiltä tomun poluilta. Toinen on varmaankin jumalattaren vaiteliaisuuden, hänen tyytymättömyytensä syy.

Arkelaos tulee hengästyneenä. Valtijas! Kaupungilla kiertävät sotavoimat ovat murtaneet aseita kantavien mellakoitsijoiden joukon ja kahtena laumana nämä ovat sekaisin paenneet, toiset kaupungin muureja kohti, toiset linnanpuoleiselle merenrannikolle.

Kandaules. Hyvä. Pohjaltaan he ovat pelkureita.

(Arkelaos poistuu. Farnales tulee oikealta, taustalta, kantaen uhrikannua ja astuen hitaasti Sansonin alttarin ääreen. Nähdessään kuninkaan hän pysähtyy. Kandaules astuu pari askelta Farnakesta kohti ja pysähtyy äkkiä. Molemmat tuijoittavat hetken aikaa 'vaieten toisiinsa.)

Kandaules. Sinä julkeat astua tänne pyhään toimitukseen, sinä kansan villitsijä!

Farnakes. Minä palvelen Sansonia, ja velvollisuuteni on valvoa, että häntä oikein palvellaan.

Kandaules. Sinä valitset väärän hetken puhdasoppisuutesi levittämistä varten. Rahvas kapinoi, ja sinä yllytät sitä tuomitsemalla hallitsijaasi ja hänen uskoansa, täten antaen mellakalle virikettä.

Farnakes. Mikä solvaus Sansonin ylipappia kohtaan!

Kandaules. Sinä ylvästelet tuolla arvollasi ja sen nojalla luulet voivasi uhmata kuninkaasi tahtoa. Te olette niskoittelijoita, mutta minä aion murtaa teidän kaikkien vastustuksen.

Farnakes katkerana. Voitonvarmuutesi on ennenaikainen. Sinulle on kohonnut vastustaja, jonka voima ei helposti ole kukistettavissa. Gyges hankkii kapinaa ja lähestyy joukkoineen kaupungin suojamuuria.

Kandaules jonka viha alkaa kiehua. Sen sinä valehtelet! Gyges kapinoitsija, se on mahdotonta!

Farnakes. Paljon on tässä maailmassa mahdollista.

Kandaules. Jos väitteesi on tosi, olet sinäkin kapinoitsija tai kapinan hyväksyjä, ja pelkää silloin kuninkaasi rankaisevaa kättä.

Farnakes. Minä en pelkää maallista rankaisijaa. Minä olen Sansonin taivaisen suojeluksen alainen.

Kandaules. Olen saanut tarpeekseni sinun ahtaasta opinkiihkostasi. Sinä jakelet syviä neuvojasi kuninkaallesi, sinä julkeat solvaista hänen ylintä jumaluuttaan, näin pahoittaen hänen mielensä. Minä voin riistää sinulta arvosi, josta niin ylvästelet, minä voin asettaa uuden ylipapin sinun sijallesi.

Farnakes ojentaen ryhtinsä. Varo sitä tekemästä! Sanson, koko kansasi nousisi sinua vastaan.

Kandaules. Sinä uhkaat, taipumattomuutesi vaatii kuningastasi äärimäiseen tekoon. Tästä hetkestä olet eroitettu toimestasi.

Farnakes. Tulkoon siis kirous ylitsesi ja kaikkien niiden yli, jotka sinua puoltavat. Sinä solvaat sitä miestä, joka pitkän elämänsä aikana on koonnut Sansonin antamia viisauden muruja ja jonka silmät uhrillekin alituisesta hoitamisesta ja tarkastamisesta ovat saaneet jumalallista kaukonäköisyyttä.

Kandaules yhä enemmän kiihtyen. Tuon kaukonäköisyytesi, josta kerskana ylpeilet, riistän senkin sinulta. Soturit, tuon miehen silmät soaistakoon!

Farnakes vavahtaa pelkistyksestä, mutta rohkaisee sitten mielensä. Sellaista rikosta sinä et rohkene tehdä, Kandaules!

Kandaules. Kuka minua siitä estäisi! Minä tahdon kurittaa teitä kapinoitsijoita, teitä kaikkia, jotka nostatte päänne liian korkealle. Minä tahdon tukahuttaa teidän uhmanhenkenne. Soturit! Täyttäkää käskyni!

(Soturit lähestyvät molemmin puolin Farnakesta, joka nyt masentuneena luhistuu kokoon.)

Trasyllos kumeasti. Ovatko hänen silmänsä kokonaan soaistavat terävällä raudalla, vai onko hänen näkönsä ainoastaan himmennettävä kuumennetulla sokaisulevyllä?

Kandaules hiukan mietittyään, synkkänä. Ainoastaan himmennettävä. (Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen.)

Syphax astuu väliin, viitaten sotureita pysähtymään. Valtijas! Annoit ankaran käskysi oikeutetun vihasi kuohahtaessa. Etkö tahdo tyynnyttyäsi vielä punnita asiaa, etkö tahdo siirtää tuomiosi täytäntöä?

Kandaules. Tuomioni on muuttamaton.

Syphax. Tekosi ei ole sinun arvoisesi. Tekosi ei ole kaunis.

Kandaules. Tämä kansa ei kunnioita kauneutta. Se ihailee rumuutta. Minä annan sille, mitä se haluaa ja mitä se ansaitsee.

(Syphax väistyy alakuloisena pois.)

Trasyllos. Rukoilen hänelle yhtä armoa, vaitijas. Anna hänen ennen sokaisua viimeinen kerta nähdä omaisensa.

Kandaules mietittyään. Se tapahtukoon.

(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen, joka masentuneena ja synkkänä tuijottaa eteensä. Soturit vievät hänet pois taustalta.)

Kandaules. Nyt, Trasyllos, tahdon katsoa silmiin tuota kiittämätöntä mellakoivaa joukkoa, joka parjasi minua pelkuriksi.

Arkelaos syöksyy esiin. Kuningas, odottamaton, huolestuttava sanoma! Gyges lähestyy sotajoukon etunenässä kaupungin muureja. Kansassa liikkuu outoja huhuja, että hänellä on kapinan hankkeita. Kaupungin portti suljettiin heti tämän tiedon levittyä.

(Arkelaoksen kääntyessä pois taustalle, tulee vasemmalta vastaan Sebas, Gygeen airuena. Kandaules, joka on aikonut poistua, pysähtyy.)

Sebas astuu kuninkaan eteen, ja tervehtii sotilaallisesti. Tulen Gygeen nimessä kysymään sinulta, kuningas Kandaules, tahdotko hyvittää hänelle tuottamasi solvauksen ja antaa hänelle takaisin hänen ylipäällikkyytensä, jonka hän täysin on ansainnut.

Kandaules ylpeänä. Päätökseni pysyy. Olen itse tästälähin sotajoukkoni ylipäällikkö.

Sebas. Sen varalta, että et suostuisi Gygeen oikeutettuun vaatimukseen, jota sotajoukko kannattaa, on hän käskenyt sinulle ilmoittaa, että hän on valmis tämän saman sotajoukon avulla puhdistamaan loukattua kunniaansa.

Kandaules itsekseen. Oliko Farnakes oikeassa? Onko Gyges noussut kapinaan?

Sebas. Mutta Gyges, joka kammoo sisäistä sotaa ja omien kansalaistensa verenvuodatusta, ehdoittaa, että sinä, kuningas Kandaules, ja hän sotajoukon ja kansan nähden kaksintaistelussa ratkaisisitte tämän kunnia-asian.

Kandaules kuninkaallisen itsetietoisena. Viimeinen Herakliidi, tämän maan perinnäisen valtaistuimen omistaja ei ryhdy kaksintaisteluun miehen kanssa, joka on pettänyt hallitsijansa luottamuksen ja joka lisäksi on kapinoitsija.

Sebas. Onko tämä viimeinen sanasi, kuningas?

Kandaules. Se on viimeinen sanani.

Sebas. Sen vien perille. (Tervehtii ja poistuu.)

Kandaules. Arkelaokselle. Sekä linnan että kaupungin varusväki koottakoon isolle sotilaskentälle kaupungin muurien suojaan. Pääkaupunkiin ja muihin sotilasasemiin lähetettäköön pika-airuet kutsumaan apujoukkoja. Niiden saapumiseen asti me uljaasti taistellen puolustaudumme piiritykseltä.

Arkelaos. Riennän käskyjäsi täyttämään. (Poistuu vasemmalle.)

(Kandaules alkaa astua taustalle.)

Mandane ilmestyy äkkiä hänen eteensä, nostaa päänsä pystyyn ja seisoo liikkumattomana kuin kivettynyt kostonraivotar. Koston hetki lähenee, Kandaules!

Trasyllos. Eikö tuo katala nainen ole vangittava ja hänen myrkyllinen kielensä ainaiseksi kytkettävä?

Kandaules. Hän on entisyyteni synkkä elvyttäjä. En tahdo nostaa kättäni naista vastaan. Minua kutsuvat nyt muut tärkeät toimet.

Mandane katkeran ivallisesti. Valtaistuimesi horjuu, Kandaules, se voi luhistua minä hetkenä tahansa. Ja sinun jumalaiseksi ylistetty lemmenonnesi on jo pirstaleina.

Kandaules itsekseen. Minun onneni on pirstaleina!

Mandane. Egyptitär Arsinoë on paennut kotimaahansa lähtevään laivaan, joka varmaankin, meidän tässä puhuessamme, jo täysin purjein kiitää ulapalle. (Poistuu kiireisesti oikealle.)

Kandaules, johon tämä sanoma on tehnyt syvän vaikutuksen, Arsinoë on paennut!

Trasyllos. Älä usko häntä. Hänestä puhuu sokea kateus ja viha. Hän tahtoo ehkä vaan tuottaa sinulle mielihaikeutta.

Syphax. Mutta näimme itse kuningattaren äsken kulkevan tästä meren rannalle.

Kandaules. Niinkö vähän minä hänelle merkitsin? Näinkö kiire hänellä oli paeta luotani? Paeta luotani… vapautua… vapautua… vankilasta. Minä luulin vahvasti kiinnittäneeni hänet itseeni, mutta valitsemani siteet olivatkin höllät, ylen heikot. Ne eivät kestäneet ensimäistä vahvuuden koetta. (Vaitiolo.) Mutta en voi hänestä erota näin, en voi sietää sitä ajatusta, etten koskaan enää saisi nähdä hänen ihania kasvojaan. — Syphax, riennä sinä satamaan, ja jos tuo laiva todella jo on lähtenyt liikkeelle, kiidä nopeakulkuisella aluksella sen jälkeen, koeta mistä hinnasta tahansa saavuttaa tuo laiva, ja sano sen saavutettuasi Arsinoëlle, että kadun menettelyäni, että annan hänelle täyden vapauden, mutta että vielä kerran tahtoisin hänet nähdä. Kerro, että ennen syöksymistäni taistelun tuoksinaan ja kenties kuolemaan tahtoisin hänelle tunnustaa rikkoneeni häntä vastaan, mutta että häntä aina olen rakastanut ja yhä vielä rakastan ylitse kaikkea maailmassa. — Puhu vakuuttavasti, aseta sanasi niin että hän heltyy.

Syphax. Sanasi vien tunnollisesti perille, valtijas. (Poistuu vasemmalle.)

Kandaules. Alkaa astua oikealle, mutta pysähtyy sypressi-lehtoon ja kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos! Ehkä kuningattaren pako laivalle on pelkkä veruke, pelkkä juoni, jolla minut tahdotaan eksyttää. Ehkä hän onkin Gygeen kehoituksesta paennut hänen luokseen. Mutta älköön Gyges vielä ryöstösaaliistaan ylvästelkö. Minä riistän sen häneltä. Seuraa minua, Trasyllos. (Poistuvat oikealle.)

(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Kaukaa kuuluu kumeaa melua ja torventoitotuksia. Simmias ja Ksenios tulevat vasemmalta. Heihin liittyy Anteros ja kansaa molemmilta puolin.)

Ksenios levottomana. Kuninkaan käsky lakkauttaa varojen jakaminen on suuresti kiihoittanut kansaa.

Simmias. Se oli varomatonta tänä sekasorron hetkenä. Mutta pahasti he olivat häntä ärsyttäneet.

Anteros. Tämä hetki on ylen tähellinen. Kuninkaasta ja Gygeestä on tullut veriviholliset. Saa nähdä kumpi heistä voittaa.

Ksenios. Niin, ajat ovat merkillisiä. Kun eilen näki heidät tässä samassa paikassa, olivat he ylimpiä ystäviä, ja nyt he sotivat toinen toistaan vastaan.

Anteros. Aiotko sinä, Simmias, jos Gyges voittaa, tarttua tähän »onnelliseen sattumaan» ja siirtyä hänen puolelleen?

Simmias. Silloinhan tarttuisin onnettomaan sattumaan. Minä sinä muuten minua pidät? Sinä epäilemättä arvelet että höllät puheeni ovat lähteneet höllästä sydämestä. Luuletko minua niin huonoksi mieheksi, että pettäisin kuninkaan! ja hyväntekijäni!

Anteros kääntyen Ksenioksen puoleen, naurahtaen. Hän tarkoittaa uutta mekkoaan ja eläkettään.

Ksenios. Hänelle se merkitseekin paljon.

Simmias. Koko paljon, se myönnettäköön. Mutta vielä enemmän merkitsee se, että Kandaules suvaitsi puhua minun, huomaamattoman ja halvan miehen kanssa, ja siirtää minut pimeästä sopestani auringonpaisteeseen. Sitä ei Simmias koskaan unhoita.

Anteros. On totta, että Kandaules on ollut meille kaikille jalomielinen. Hän on oikea kuninkaamme.

Syphax tulee vasemmalta, kiiruhtaa esiin. Onko kuningas jo lähtenyt taisteluun?

Ksenios. Niin kerrotaan.

Syphax. Kansalaiset! Kuninkaan henki on vaarassa, samoin kuningattaren. Hallitsijattarenne astui laivaan poistuakseen kaupungista, mutta Gygeen puolelle menneet sotalaivat ovat saartaneet ulkosataman suun ja pakoittivat tuon laivan palaamaan satamaan. Kuningattaren on äkkiä vallannut suuri levottomuus. Hän aikoo vedota teihin, kansalaiset. Olkaa alttiit häntä auttamaan.

Simmias. Saammeko nähdä kuningattaren verhoamattomana?

Syphax. Hän on poistanut verhon kasvoiltaan. Saatte nähdä hänen säteilevän kauneutensa.

(Arsinoë tulee vasemmalta, saattonsa seurassa,)

(Simmias lankeaa maahan. Terve, sinä Itämaan kirkkain tähti! Terve ylevä hallitsijattaremme!)

(Simmias, Ksenios, Anteros ja kansa lankeavat maahan. Terve, ylevä hallitsijattaremme!)

Simmias nousten. Mikä unelma nähdä sinun ihanat kasvosi. Sinä olet jumalatar ihmishahmossa!

Arsinoë viittaa orjille laskemaan alas kantotuolin. Lähestyy kansaa ollen syvän mielenliikutuksen vallassa. Tervehdyksenne minua ilahuttaa, Lyydialaiset. Mutta älkää nyt ajatelko minua, vaan hallitsijaanne, jota parastaikaa uhkaa hengenvaara. Gyges on pettänyt kuninkaansa ja on noussut synnyinmaatansa vastaan. Hänen katala tekonsa hänet tuomitsee. Kandaules on ystävänne. Hän tahtoo parastanne. Ylös siis kaikki, ottakaa käsiinne työaseenne ja käyttäkää niitä sota-aseina. Rientäkää muurille suojelemaan kuningastanne.

Simmias. Noudatamme iloiten kehoitustasi, valtijatar.

Arsinoë. Mutta joukkomme on liian pieni. Seuratkaa, lyydialaiset. Kulkekaamme joka linnan, joka mökin ohi, ja kootkaamme Kandauleelle suojelusjoukkoa.

Syphax. Mikä riemu täyttäisi Kandauleen sydämen, jos hän tietäisi mielenmuutoksesi, kuningatar!

Arsinoë. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa on herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.

Mandane. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana, karkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein lämmennyt, Egyptitär?

Simmias. Mandane, parjaaja, kuningattaren solvaaja!

Anteros. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista parjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!

Mandane. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua vastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella maassa minun edessäni.

Anteros. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme ainiaaksi hänen saastaisen suunsa.

Arsinoë. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet katkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän tehtävämme.

Mandane astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain. Mutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä, sovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.

Arsinoë. Aika rientää. Seuratkaa minua.

(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen oikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein tähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)

Mandane. Filebos!

Filebos. Hiljaa! Älä mainitse nimeäni.

Mandane katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta. Kerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?

Filebos. En tiedä. Minua ovat pidättäneet muut tehtävät.

Mandane. Mitkä tehtävät?

Filebos. Saat myöhemmin kuulla. Nyt minun täytyy piiloittautua.

Mandane levottomana. Piiloittautua!

Filebos. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo oikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.

(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä hitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)

Kandaules. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä nuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin luulisi sen voivan haavoittaa.

Trasyllos. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan jousesta lähtenyt.

(Kumeata melua kuuluu oikealta.)

Kandaules. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön. Mutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa. Tämä menee ohi, kun hetken lepään.

Trasyllos. Lähtekäämme linnaan, siellä voit paremmin levätä.

Kandaules. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää jäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi. Sitten riennän kaupungin muureille.

Trasyllos. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa Kandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi sentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.

Kandaules. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman palaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun täytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.

(Nousee ja aikoo Trasyllokseen nojaten poistua.)

Arkelaos hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka soturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia puolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja hävittävät palatsia, huutaen: "Me otamme itse, mitä meille ei anneta!" He kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja kuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat tunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen kantavat kaduilla.

Trasyllos. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä linnaa puolustamaan!

(Arkelaos rientää pois.)

Kandaules. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat murtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa Trasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin portaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että tuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.

Trasyllos. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka karkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat levättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.

Kandaules. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään eteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko Trasyllos, ennelauseeni: "Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki?"

Trasyllos. Muistan sen hyvin. Mutta sinä et ole sitä kadottanut.

Kandaules. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë. Hänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani uupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle Arsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja purjehtia saavuttamattomiin.

Trasyllos. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän rientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.

(Kumea melu, joka hetkeksi oli tauonnut, alkaa taas kuulua.)

Syphax kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.) Hän tulee. Hän tulee.

Kandaules raukealla äänellä. Kuka tulee?

Syphax. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri ilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt, valtijas?

Trasyllos. Kuningas on haavoittunut.

Syphax. Haavoittunut! Mihin?

Kandaules osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu virkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan vaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.

(Syphax käy levottomaksi ja puhuu hiljaa Trasylloksen kanssa.)

Arsinoë saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta kuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät pyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?

(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa. Trasyllos ja Syphax tukevat häntä.)

Arsinoë (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen eteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä sinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun suuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut alttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän hehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta ja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja sakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan, on parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun liittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt palaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja hellyyteni.

Kandaules melkein huoaten. Arsinoë!

(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet temppelin portaille.)

Arsinoë nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä hänen on?

Trasyllos. Kuningas on lievästi haavoittunut.

Arsinoë. Haavoittunut! Onko haava sidottu?

Kandaules. Sitä ei kannata sitoa. Se on pieni naarmu.

Arsinoë. Missä se on?

(Kandaules osoittaa haavan paikkaa.)

Arsinoë tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta arpi.

Syphax on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä; puoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.

Trasyllos samoin puoliääneen. Myrkytetty!

Kandaules kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran. Hän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.

Nyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä, ihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä tavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä elämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten palvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä en palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani. Sentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun, jumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit ja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en seurannut sinun esikuvaasi.

Syphax. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut kanta-isäsi esikuvaa.

(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee kirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)

Trasyllos. Farnakes!

Kandaules heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni. Tein sinulle väärin.

(Kulkue pysähtyy.)

Syphax. Irroittakaa hänen kätensä!

(Soturit täyttävät käskyn.)

Farnakes, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä hänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla äänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?

Kandaules. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo, Farnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun silmäni ainaiseksi.

Trasyllos. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma on elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu silmääsi.

Farnakes nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa ihmislapsen voiton omasta itsestään.

Kandaules. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun huomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä kohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos ja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin käsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää. Hetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)

Arsinoë Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen. Sanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?

Trasyllos. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko totuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.

Mandane, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja lausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.

(Syphax, Trasyllos ja Farnakes luovat Mandaneen kammoa kuvastavan katseen).

Trasyllos. Sitä aavistin.

Arsinoë ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa vaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn kärkeen.

Voittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa huutoja:

Eläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on Arsinoë?

Trasyllos. Gyges on voittanut!

Syphax. Hän on tunkeutunut kaupunkiin.

Trasyllos. He ovat huutaneet hänet kuninkaaksi.

Arsinoë heräten mietiskelystään. Gyges! Voittanut! Kuninkaaksi huudettu!

Farnakes. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee ystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan puolisona.

Arsinoë. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei ikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)

(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien seurassa.)

Gyges vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko hän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.

Farnakes. Hän on vapaa. Hän on siirtynyt ijäisyyden maille.

Gyges näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee häneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa kuningas Kandauleen muistolle!

(Sotilaat paljastavat päänsä.)

Gyges hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa. (Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen pitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.

Arsinoë. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen luoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka painaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja olkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!

(Hoipertelee ja kaatuu Nitokriin lukiessa kuolleena Kandauleen eteen.)

(Syphax, Trasyllos, Farnakes ja seuranaiset peittävät kasvonsa.)

Gyges verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen tämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa temppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.

(Sebas rientää temppeliin.)

Gyges. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä lakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken vaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen kieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan horjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä taas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.

(Alkaa poistua seurueineen.)

Syphax. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on oleva huomenna ja yhä edelleen.

(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana kuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle. Temppelistä alkaa kuulua laulua.)

Papittarien suruhymni:

Soivat rauhan Taivahiset, Levon suloisen ja suuren Etsijöille, eksyneille, Kirkkautta kaihooville. Kirkkauden löytäjille.

(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)

Farnakes. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi, valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön. Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta: Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!

— VÄLIVERHO —

Loppu.