LIITTEITÄ.
Reading edition
I. Turun Hovioikeuden päätös Juteinin valituksiin Wiipurin Kämnerioikeuden langettaman tuomion johdosta hänen kirjastaan »Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen» kuuluu jäljennettynä seuraavasti:
Kejserlige Åbo Hof-Rätts, i Storfurstendömet Finland, Utslag på de besvär, MagistratsSekreteraren i Wiborg Jakob Judén och Boktryckaren Anders Cedervaller anfört öfver Kämner-Rättens i nämnde Stad den 2 Oktober sistlidet år afkunnade Utslag i anledning af Stads-Fiskalen Julius Adolph Krogeri, enligt Prokuratorns i Kejserlige Senaten för Finland honom meddelte befallning, vid Kämner-Rätten utförda påstående om ansvar såväl å Magistrats-Sekreteraren Judén, för det han uti en sagde år ifrån Cedervallers tryckeri i Wiborg utkommen bok, under titel: Anteckningar af tankar i varianta ämnen, af Jakob Judén, hade framställt satser, som vore stridande emot vår rätta trosbekännelse och den rena evangeliska läran, såsom ock å Boktryckaren Cedervaller, för det han utan vederbörande Consistorii tilllåtelse genom trycket utgifvit nämnde arbete, ehuru detsamma i särskilta delar rörde Religionsläran och våra christendomsstycken; medelst hvilket Utslag Kämner-Rätten förklarat Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller om nyssberörde förseelser förvunne, samt fördenskull, med åberopadt stöd af 1 §: uti Kongl. förnyade Förordningen och Påbudet angående skrif—och tryckfriheten, dat. den 26 April 1774, dömt Judén och Cedervaller att böta, den förre Trehundrade daler silfvermynt med Etthundrade Fyratio Fyra Rubel silfver, och den sednare Tvåhundrade daler med Nittio Sex Rubel silfver, af hvilka böter två-tredjedelar skulle tillfalla Wiborgs stad och en tredjedel åklagaren, Stads-Fiskalen Krogerus, eller att, vid bristande tillgång till böternas gäldande, hvardera hållas Tjugu Åtta dagar i fängelse vid vatten och bröd, jemte det KämnerRätten i öfrigt förordnat, att alla exemplar af omförmälte skrift, om hvilkas seqvestrering Prokuratorn vidtagit särskild författning, borde confisceras och förstöras; uti hvilket utslag Magistrats-Sekreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller, på ställd borgen för böterna, utgifven af Kopparslagaren Johan Lydeken och Urmakaren Carl Elfström i Wiborg, om ändring och rättelse anhållit, hvaröfver Stads-Fiskalen Krogerus blifvit hörd och sig förklarat, äfvensom ett exemplar af förenämnde bok blifvit, efter derom vidtagen författning, af Prokuratorn Kejserlige Hof Rätten meddeladt; Gifvet i Åbo, den 19 November 1828.
Kejserlige Hof Rätten har låtit handlingarna i målet sig föredragas, och finner, lika med Kämner-Rätten, ofvannämnda af Magistrats-Sekreteraren Judén författade och af Boktryckaren Cedervaller genom trycket utgifna arbete afhandla, bland annat, äfven sådana ämnen, som angå Religionen och våra christendoms-stycken, och således, enligt den af Kämner-Ratten åberopade §: uti 1774 års Förordning om skrif- och tryckfriheten, icke hafva bordt, på sätt som skett, utan vederbörande Consistorii granskning och tillstånd till tryckning befordras. Dock som Kongl. Majestäts den 6 Maj 1780 utfärdade Kungörelse och Påbud angående Boktryckares ansvar för brott och förseelser emot berörde Förordning stadgar, att alla förbrytelser emot samma Förordning, med undantag af dem, som emot dess 2 §: samt 1 och 2 mom. 3 §: begås kunna, och om hvilka nu ej är fråga, böra stanna Boktryckaren allena till last, så att han skulle komma att beläggas med det i berörde Kungörelse utsatte ansvar, men författaren deremot vara för tilltal och straff fri; alltså pröfvar Kejserlige Hof-Rätten rättvist befria Magistrats-Sekreteraren Judén från allt ansvar i saken, och deremot, såvida Boktryckaren Cedervaller för sin del ej företett skäl till ändring uti Kämner-Rättens Utslag och detsamma icke blifvit af Actor öfverklagadt, låta vid sagde Utslag, såvidt det Cedervaller angår, bero; äfvensom, då Magistrats-Sekreteraren Judén icke klagat öfver Kämner-Rättens yttrande om den i beslag tagna upplagans confiscation och förstörande, utan fastmer en slik åtgärd å sin sida medgifvit, vidare utlåtande derom i Kejserlige Hof-Rätten förfaller.
II. Prokuratorinviraston läheteluettelossa vuodelta 1827 on useita kirjeitä, jotka koskevat Juteinin kirjaa Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnens ja joista tähän painatamme seuraavat kolme jäljennöstä sekä lyhyesti mainitsemme muiden sisällyksen:
Till Landshöfdingen i Wiborg Riddaren af s:t Annae Ordens andra och s:t Wladimirs fjerde Class August Ramsay, att med seqvester belägga ett ifrån Boktryckeriet i Wiborg utkommet arbete.
Hörsamt memorial.
Ifrån A: Cedervallers Boktryckeri i Wiborg har, innevarande år, utkommit ett arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen, af Jac: Judén 99 sidor in 8, som, ibland annat, innefattar åtskilligt rörande religions och salighets läran, framställdt på ett emot vår trosbekännelse stridande sätt, och som, i allt fall, enligt Författningarne, bordt, innan tryckningen, af vederbörande Dom Capitel granskas, men hvilket likväl icke skedt, och hvarigenom ej mindre författaren, än Boktryckaren, gjort sig till ansvar skyldige. Jemte det jag derföre nu anbefallt Stads-Fiscalen Krogerus att målet emot dem i laga ordning utföra, har jag ansett alla exemplaren af ifrågavarande arbete genast böra indragas och med seqvester beläggas, intill dess Domstoln sig sluteligan yttrat; och får jag altså, i stöd af 8 §: uti Kongl: Instructionen af den 23 Februarii 1802 anmoda Herr Landshöfdingen och Riddaren, att efter inhemtad underrättelse om upplagans storlek, med möjligaste första låta berörde seqvester sålunda verkställa, att ej mindre de hos Boktryckaren och Författaren befintelige Exemplaren än de som till äfventyrs redan blifvit till enskilde personer inom Länet utdelte eller försålde, varda indragne och, under försegling i förvar satte antingen hos Herr Landshöfdingen, eller å annat publikt ställe, intill dess Domstolen utlåtit sig angående deras confiscation, hvarom påstående äfven kommer att göras.— Om hvad Herr Landshöfdingen härvid tillgör, anhåller jag att blifva underrättad, såsom ock om antalet af de exemplar, hvaraf upplagan, enligt Boktryckarens och Författarens uppgift, bestått, samt huru många som kunnat öfverkommas och med den begärdta seqvestern beläggas. Helsingfors, af Procurators Embetet i Kejserl: Senaten för Finland, den 5 september 1827.
CARL WALLÉEN. G.A. Wetterhoff.
III. Till Stads-Fiskalen i W. J.A. Krogerus att vid Kämners-Rätten derstädes tilltala Magistratss. Jac Judén och Boktr. A. C., den förre såsom Författare och den senare såsom Utgifvare af ett, utan föregången Theologisk Censur, tryckt Arbete, kalladt——, hvari åtskilligt rörande Religionen och salighets Läran förekommer.
Memorial.
Under titel af Ant.——har ifrån Boktryckaren A. Cedervallers Tryckeri i Wiborg, innevarande år, utkommit ett arbete, som, ibland annat, innehåller åtskilligt rörande Religion och salighetsläran, framställts på ett sätt som icke öfverensstämmer med den tro, hvartill Församlingen i vårt Land sig bekänner, och hvarvid jag derföre icke kunnat undgå att fästa min Embets uppmärksamhet. Sålunda yttrar sig Författaren pag. 21. »De förste Christne kunde icke med allone förgäta offrandet, hvarmed de velat muta rättfärdigheten——De hafva materialiserat offrets allegori i Christi död till underpant för den förmenta försoningen genom offerblod——Så äfven de följande Christne; i stället för en gudomlig medlare genom den saliggörande läran, och förgätande Skriftens allegorie om det sista stora offret, en allegorie, som torde varit nödvändig för de svaga sinnen i den ännu späda församlingen, hafva de gjort Christus endast till ett lekamligt offer»——hvarigenom läran om återlösningen genom Christi blod och förtjenst föreställes endast såsom en missförstådd allegori; äfvensom samma lära icke otydligen förkastas i afhandlingen om »Syndens förlåtelse» pag. 37 och följ. der endast den moraliska sinnesförbättringen föreställes såsom en möjlig anledning till vinnande af Guds nåd och barmhertighet. I öfverensstämmelse härmed förklaras äfven, pag. 45., Tro i religiöst hänseende såsom »själens innerliga tillgifvenhet och förtröstande vördnad för Gud och en lefvande visshet om hans välbehag med den förbättrade menniskans moraliska tillstånd och uppriktiga framsträfvande uti det goda», då likväl, enligt församlingens lärobegrepp, ingen sann tro utan öfvertygelse om Christi förtjenst och försoning finnes, men hvilken öfvertygeise, enligt ofvannämnde yttrande, icke ingår i Författarens religiösa tro, sådan den har blifvit framställd och vidare yttrar sig pag. 54., der »ovissheten om belöning för dygden» anses »upphöja menniskans moraliska värde» och der, längre fram följande yttrande förekommer: »Den som upplifvad af välviljan, så att han äfven utan afseende på belöning, kan utöfva det goda——hans själ sväfvar öfver sinnlighetens inskränkta synkrets. Han kan, under ljufva förhoppningar, med lugnt sinne föreställa sig idealet af rättfärdighetens domstol inför hvilken de svaga hafva sin tillflygt i barmhertigheten. Han kan i den för menniskan mest kritiska tidpunkt som är döden, med förtröstan nalkas sitt öde i evigheten, då han på ena sidan icke besväras af pretensioner till oförtjent njutning, och på den andra finner sin anspråkslösa tröst i afsigten af sina redliga handlingar, härrörde af grundsatts, derifrån han hvarken för fruktan eller fördelar kunnat afvika. Han emotser sitt instundande öde uti hoppet, emedan bevisningens öfvertygelse är vaklande»——enligt hvilken framställning begreppet om vårt förestående öde uti evigheten således icke äger någon annan grund än en vacklande förhoppning, och menniskan, i dödsstunden, ingen annan tröst än sina redlige handlingar, tvärtemot hvad christendomen i denna del lärer och församlingen, såsom oryggelig trosartikel, antagit.
I anseende härtill och då ofvannämnde jemte flere stycken af ifrågavarande Arbete ostridigt angå Läran och våra Christendomstycken, men Arbetet, sådant oaktadt, i denne del, icke undergått vederbörande Consistorii granskning, eller med dess tillåtelse blifvit utgifvit, har jag härmedelst velat uppdraga Eder, att å Embetets vägnar, inför Kämners Rätten i Wiborg, i laga ordning tilltala magistrats secreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller, den förre såsom Författare och den sednaro såsome utgifvare af omförmålte Arbete, med påstående om det ansvar å dem 1 §: i Kungl: Tryckfrihets Förordningen af den 26. April 1774 utsätter; i hvilket afseende det mig tillhanda komne exemplar af sagde Arbete härhos bilägges: åliggande Eder att målet, efter utverkad stämning till Kämners Rättens åtgärd oförtöfvadt anmäla samt sedan icke allenast om dess slutliga utgång till mig inberätta, utan ock, i händelse af uppskof, hvarje gång målet vid bemälte Rätt förevarit hos mig tilkännagifva (!) hvad deri blifvit tillgjordt och orsaken till uppskofvet. Immellertid (!) anmodar jag nu Landshöfdingen i Länet att genast låta med seqvester under försegling belägga alla exemplar af merberörde Arbete som kunna öfverkommas, och hvilkas confiscation I, vid Kämners Rätten jemväl ägen yrka. Efter slutad rättegång, och sedan behofvet af medföljande exemplar vid Domstolen upphört, bör detsamma af Eder hit återsändas. Helsingfors, af Procurators Expeditionen i Kejs. Senaten för Finland, den 3. sept. 1827.
IV. Till H.E. Herr General-Gouvernouren General-Adjutanten och Riddaren m.m. Zakrewsky, med underrättelse om åtgärd, som i anledning af skriften: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af Jac. Judén, blifvit vidtagen.
I följd af Eders Exellens förliden gårdag till mig aflåtne skrifvelse angående det hos Boktryckaren A. Cedervaller i Wiborg, innevarande år, utkomna arbete, under titel: Anteckningar af Tankar i varianta ämnen af Jac. Judén, har jag genom afgående bref icke allenast anmodat Landshöfdingen i Länet att genast låta indraga och med seqvester belägga alla exemplar af berörde Arbete, som antingen hos Författaren, Boktryckaren eller andre personer kunna öfverkommas, utan ock anbefallt vederbörande Stads-Fiskal att vid Kämners Rätten i Wiborg i laga ordning tilltala Magistrats Secreteraren Judén och Boktryckaren Cedervaller, den förre för innehållet af sagde arbete, i de delar detsamma strider emot vår antagna Christna troslära, och den sednare för det han, utan föregången tillåtelse af närmaste Dom Capitel, der Arbetet, så vidt detsamma angår Religion och Salighetsläran, bordt granskas, detsamma tryckt och utgifvit. Skolandes jag, efter sakens slut, icke underlåta att om utgången deraf till Eders Exellence i ödmjukhet inberätta. Helsingfors, af Procurators Expeditionen i Kejs. Senaten för Finland, den 5 September 1827.
CARL WALLÉEN. G. A. Wetterhoff.
Ennenkun edellämainittu, prokuraattorin kirjelmässä oleva määräys oli saapunut Viipurin maaherralle, oli Juteini lähettänyt, tälle tekemänsä ilmotuksen mukaan, 50 kappaletta teostaan meritse kirjansitoja Holmström'ille Ouluun oululaisen priki Carl Alexanderin mukana, jota alusta johti laivuri Mathias Löthman Raahesta. Prokuraattorin käskystä Oulun varamaaherra tutki asiaa. Mainittu Holmström ei kuitenkaan myöntänyt tilanneensa sanottuja kappaleita mainittua kirjaa, eikä myöskään sellaisia saaneena.—Myös oli Juteini lähettänyt 1 kappaleen kirjaansa Kuopioon kimnaasin opettaja Wegelius'elle, mutta asiasta selkoa otettaissa saatiin tietää, että tämä oli lainannut sen velipuolelleen filosofianmaisteri Fabritius'elle, joka asui Kiteen pitäjässä Kuopion lääniä. Kuopion maaherra sai määräyksen ottaa takavarikkoon sanotun kappaleen. Heinolan maaherra Gustaf Langenskjöld taas määrättiin vaatimaan parooni Wredeltä Anjalassa hänen saamansa 1 kappaleen. Turun maaherran Erik Wallenius'en piti vaatia ja prokuraattorille lähettää Turun läänissä olevat kaksi kappaletta, joista toinen oli Uskelan kirkkoherralle, provasti ja professori Renvall'illa, toinen taas Mynämäen kirkkoherralla, tohtori Rönnbäck'illä. Sen jälkeen kertoo prokuraattori kenraalikuvernööri Zakrewskylle miten Viipurin kämnerioikeudessa oli kirjalle käynyt ja Juteinille tuomio langennut. Kirjeistä saamme myös tietää, että kirjaa oli painettu 250 kappaletta, joista 189 oli saatu takavarikkoon jo v. 1827, jolloin kaikki nämä kirjeet syksyllä vaihdettiin.
V. Protokoll i Kejserl. Senat. Just. Depart. för ÅR. 1831. siv. 2323.
Den 20 October.
»Sedan HofRätts Rådet Winter, som i Åbo Hof Rätt deltagit uti pröfningen af nästföljande mål för sådan jäfvighet uppstigit och afträdt, föredrog Protokolls Secreteraren Lethin i underdånighet.
De besvär Stads Fiscalen Julius Adolph Krogerus, å tjenstens vägnar, i underdånighet anfört deröfver, att sedan Kämner Rätten i Wiborgs Stad, i anledning af Krogeri åtalan, medelst Utslag den 2 October 1827: förklarat, magistrats Secreteraren Jacob Judén vara öfvertygad att hafva, uti en samma år från Boktryckaren Anders Cedervallers tryckeri i berörde Stad utkommen bok, under titel: »Anteckningar af tankar i varianta ämnen af Jacob Judén», framställt satser, som vore stridande emot Landets trosbekännelse, den Evangeliska Lutherska läran, samt förty, och jemte det utlåtande blifvit meddeladt, rörande Boktryckaren Cedervallers ansvar, för det han, utan vederbörande Corsistorii tillåtelse, genom trycket utgifvit nämde arbete, dömt Judén, i stöd af 1 §: uti Kongi. Förnyade Förordningen och Påbudet, angående Skrif- och Tryckfriheten, daterad den 26 April 1774, att böta Tre hundrade Daler Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvarhos Kämner Rätten förordnat att den i beslag tagne upplagan af i fråga varande arbete skulle föstöras; så har Hof Rätten i Åbo, dit målet genom besvär inkommit, efter den omgång handlingarne närmare utvisa, medelst Utslag den 18: September sistlidet år, funnit de af magistrats Secreteraren Judén författade och uti ofvanberörde bok införda afhandlingar, som röra Religionen och Christendomens stycken, icke vara af sådan beskaffenhet, att Judén för de samma gjort sig till ansvar skyldig, kvarföre Hof Rätten upphäfvit Kämner Rättens Utslag, så vidt det samma angår det å Judén yrkade ansvar, samt honom från allt tilltal i målet befriat: Deruti Stads Fiscalen Krogerus om ändring i underdånighet anhållit, i anledning hvaraf Magistrats Secreteraren Judén blifvit hörd och i underdånighet sig förklarat, samt Hof Rätten med affordradt underdånigt utlåtande inkommit.
Läsningen af handlingarne börjades, men dermed hanns ej i dag till slut. Kejserliga Senatens Ledamöter nedgingo klockan Ett.
Den 21 Oktober, Fredag, klockan x: f:m: tillstädeskommo uti Kejserliga Senatens Justitiae Departement: verkelige Stats Rådet Friherre Mellin, Vice Presidenten Avellan, Werkeliga Stats Rådet Edelheim, Stats Råderne Fabritius, Hising och Richter samt Hof Rätts Rådet Winter.
Efter det Hof Rätts Rådet Winter för förut i Protocollet antecknad jäfvighet uti nästföljande mål uppstigit och afträdt, fortfors med läsningen af handlingarne hörande till Stads Fiscalen Julius Adolph Krogeri nästleden gårdag härstädes förevordne underdåniga besvär; och sedan dermed hunnits till slut, yppades skiljaktighet i meningarne Kejserliga Senatens Ledamöter emellan, hvarföre skreds till omröstning, då Stats Rådet Richter först yttrade sig:—Och emedan de uti i frågavarande Bok förekommande afhandlingar rörande Religionen och Christendomens stycken, enligt Stats Rådets tanke, äro så mörkt och otydligt framställde, att af de samma ej kunde slutas till författarens dermed åsyftade mening, samt af Magistrats Secreteraren Judéns inför Kämner Rätten afgifne förklaring öfver de emot bokens innehåll gjorde anmärkningar, syntes som Judén ej haft för afsigt att genom densammas utgifvande utsprida meningar som vore stridande emot den Evangeliska Lutherska trosbekännelsen; ty och då enligt hvad handlingarne i målet utvisade, de utkomne exemplaren redan blifvit förstörde samt någon skada genom bokens utgifvande veterligen icke skett, ansåg Stats Rådet vid sådan beskaffenhet något ansvar eller vidare påföljd för Judén i denna sak ej äga rum, utan komme det Hof Rättens deri gifne Utslag att bero.
Stats Råderne Hising och Fabritius äfvensom Werkelige Stats-Rådet Edelheim instemde hvar i sin ordning uti förestående utlåtande.
Vice Presidenten Avellan deltog ej uti pröfningen af detta mål, såvida Vice Presidenten icke från början öfvervarit läsningen af handlingarne deri.
Werkelige Stats Rådet Friherre Mellin ansåg i frågavarande bok väl vara i mörka och otydliga ordalag författad; men som flere satser deri likväl förekomme, hvilka, enligt Baron och Werkelige Stats Rådets tanke, icke öfverenstämde med Evangeliska Lutherska Religionens lärobegrepp; altså pröfvade Baron och Werkelige StatsRådet rättvist att, med ändring af Hof Rättens öfverklagade Utslag, i stöd af den utaf Kämner Rätten åberopade Förordning, fälla Magistrats Secreteraren Judén att för meranämnde boks utgifvande genom trycket, böta Trehundrade Daler Silfver mynt med Ett hundrade fyratio fyra Rubel Silfver, hvaraf två delar skulle tillfalla Wiborgs Stad och en tredje del Actor Stads Fiscalen Krogerus; och som de af sagde bok utkomne exemplar, redan blifvit confiscerade och förstörde, förfölle vid sådan beskaffenhet utlåtande i denne del. Skolande Utslag i målet, jemlikt fleste rösterne, uppsättas och Actors exemplar deraf Landshöfdingen i Wiborg tillsändas».
VI. Julkaisemme tässä seuraavan »Kertomuksen J. Juteinin elämän vaiheista», joka löytyy N:osta 14 sanomalehteä Sanan Saattaja Viipurista, päivätty 4 päivänä huhtikuuta 1840:
»Edesmänneen Helmi-kuun 17:tenä päivänä pääsi vanhin virkamies meidän kaupungin Magistratissa, Magistratin Sihtieri ja Notarius Publicus Jacob Judén (Juteini), anottuansa, vapaaksi mainitusta virastansa. Koska hän ei ole ainoastaan toimellisuudensa suhteen viran toimituksissa ansaitun arvon voittanut kaikilta meidän kaupungin asujamilta, vaan myöskin monelle ja epäilemätä vielä usiammalle, Suomenkielen ystävälle mahtaa olla vanha tuttu ja rakas sielu-heimo Suomen kieltä ja kirjallisuutta kunnioittavien kirjoitustensa ja toimitustensa kautta,[254] niin tahdomme me, tätä varmaan heitä kaikkia mokomin kuin itsiämme ilahuttavaista sanomaa ilmoittaissa, niille maanmiehillemme tiedoksi, joilla tähän (!) asti ei liene ollut tilapäätä saada häntä tuntemaan, lyhykäisyydessä tiettäväksi saatta hänen elämänsä menon ja vaiheet.
Jacob Judén, isänsä tolo-pojan (!) Heikki Jutilan 6:desta pojasta ja 2:desta tyttärestä ijän suhteen 5:des, syntyi Jutilan perintö-tilalla Rahkoilan kylässä, Hattulan pitäjää 15:tenä päivänä Heinä-kuuta vuonna 1781, tuli kolme kesäkautta kotona paime-poikana oltua 24 p. Elokuuta v. 1793 Hämeenlinnan kouluun, josta hän, niiden aikuisten koulun hallitus-miesten (Rehtorien) Boreniuksen ja Åkermannin käden alla kasvanut ja oppia halulla harjoitettua, vuoden 1800 alusta tuli Turun kouluun ja siinä kevät-puolen vuotta oltua, otettiin 10:tenä päivänä Syyskuuta samana vuonna Turun Akademiaan Oppivaiseksi, josta hän erkani vasta 1:senä p. Helmi-kuuta vuonna 1810. Mutta kuin hän vähä-varaisuudensa tähden ei voinut ylen-aikaa itsiänsä siellä ylöspitää, niin täytyi hänen antaa itsensä välistäpäin muiden lapsia opettamaan, ja joutui niin ensistikin jo kohta Akademiaan tultuansa Turun kaupungissa asuvan Kapteni Mesterton'in taloon, sitten v. 1802-1804 Navon (Nagu) pitäjän Kirkkoherran, Rovasti Mjödhen tykö, (jonka omaa ja hänen talo-väkensä hyvyyttä hän vielä nytkin kiitollisuudella muistelee), siintä v. 1805-1806 Juvan (Jockas) pitäjään Evesti Grotenfeltille, 1807-1808 Maamittarin Stråhlmannin tykö Ruokolahdelle, 1808-1809 Maa-jako Oikeuden Tuomarille Hamarinille Juvan pitäjässä, 1809-1810 Sota-Raadin (Krigs-Råd) Forselleksen tykö Peippolan kartanoon Elimäen pitäjässä, 1810-1812 Baroni Gustaf Wreden tykö Anjalaan. Ainoastaan väli-aikoina sai siis J. Akademian tienoissa oppia harjoittaa, nimittäin: 1:i Kapteni Mesterton'illa ollessa, 2:i 1804 kevät-puolla vuotta, jona vuonna hän myös sai Suomen Huone hallitus Seuralta metalin luonnon vaikutuksia merkitsemästänsä (för Meteorologiska Observationer) 3:i 1806 syksyllä ja 1807 keväällä ja 4:i tultuansa kevät-puolla v. 1810 Turkuun pyytämään Suomen kielen kääntäjän (Translatorin) virkaa Suomen Hallitus Hallitus-oikeudessa (Regerings-Conseil).—Samana vuonna kesällä kävi hän Tukholmia kotsomassa(!). Vuonna 1812 15:tenä p. Huhti-kuuta Magistratin Sihtierin siaiseksi Haminan kaupunkiin tultua, pääsi hän siintä 2:sena p. Joulu-kuuta v. 1813 Magistratin Sihtieriksi Viipuriin, niin kuin myös 4:tenä p. Kesä-kuuta v. 1815 Laivan-mittaajaksi, oli 2:stä (!) päivästä Huhti-kuuta v. 1819 21:een päivään asti Tammi-kuuta v. 1822 Viipurin Apu-Biblia Seuran Sihtierinä ja Helmi-kuun 28:stä päivästä v. 1822 hamaan Toukokuun 18:een päivään asti v. 1832 Viipurin Korttieri-komitietin Sihtierinä.
Puolen toista kuukauden paikoille sitten päättyi siis J——nilta julkisen viran toimitus. Ajatellessamme että hän, moninaisia esteitä ja vastoin-käymisiä vastaan sotiessa ja tärkiäin viivyttämättömäin virka-töidensäkin välillä säilytti halun ja rakkauden äidin kieleen puhtaana ja palavana ja että hänen kanteleellansa oli heliä ääni ja soittajalla silmä selkiä jo silläkin ajalla, kuin sormet melkein lakkaamata olivat väsyttävissä virka-töissä kiini ja on taivas sangen tymperä, niin lieneehän meillä syy toivoa häneltä Suomen kielelle uutta ja runsasta vuoden tuloa nyt, kuin ei viran vaivat ja väsytykset enä kiellä häntä Wäinämöisen kanteletta ylen-aikaa käsivarrella kantelemasta, eikä elämän murheet estele häntä, sormet soitto kielillä, yhä ylös kirkkauteen katselemasta, josta valo alas-vaipuu soittajankin sieluun selittämään hänelle oman sydämensä tuskin aavistettua syvyyttä, ja nimeilemään nimettömiä ja sanoihin solmeilemaan tuolta ylhäältä tuotettuja ihmet-ilmestyksiä, vähemmin näkeville kuolevaisuuden matka-kumppanille loisteeksi liikunnoillansa. Totta kyllä on meidän mieheltä elämä-kulku jo kauvan puolen päivän paikkoja ohitse, mutta kaukana on vielä hänestä elämän ehto-hämärä ja jokaiselle pohjan pojalle tietty, että keski-illoista vasta alkaa taivas täällä oikein seljetä ja sinertyä ja mieli mehuta ja liikunto oikein luokostua liikkuvalta ja työ oikein käydä mieltä myöten työn tekevältä».—Tämän jälkeen on viittaus viivanalaiseen, jossa sanotaan: »Maininnemme myös tässä, että meillä on toivona saada jonkun ajan perästä uusi tilapää puheen jatkantoon samasta aineesta». Ja sitten julaistaan saman vuoden Sanan Saattajan Viipurista 27 numerossa Lauvantaina Heinäkuun 4 päivänä seuraava tiedonanto: »Viipurista. Äskettäin mainitsimme tässä Lehdessä, että Magistraatin Sihtieri J. Juteini edesmenneen Helmi-kuun 17 p., anottuansa, vapautettiin pitkällisestä virastansa, jossa myös hänen elämänsä meno ja vaiheet lyhykäisyydessä tiettäväksi tehtiin, jonka lisäykseksi tällä kertaa ilolla panemme, että Juteini 26 p. edesmennyttä Kesä-kuuta Magistraatissa vastaanotti Läänin Kupernöriltä yhden aivan kauniisti raketun kansiniekan Hopia-maljan, jonka tämän kaupungin Kaupias- ja Porvari-kunta hänelle lahjoitti kiitollisuudensa osoitukseksi hänen pitkällisen ja toimellisen palveluksensa edestä. Tämä malja, tietetty Pietarissa lähes 1500 Ruplalla, paina (!) 11 naulaa, on sisältä kullattu ja ulkoa, paitsi muita kaunistuksia, yhdellä puolella varustettu Viipurin kaupungin vaakunalla ja toisella luettaan seuraavaiset piirrokset:
Jakob Jutelnille. Wiipurin kaupungin Sihtierille, 26 vuotisista vaivoistansa, Kaupungin kaupiaskunta. 1840.
Mitä hohtava hopia, Kuta kulta kiiltäväinen, Nepä muuttuvat moneksi. Muistosi on muuttumatoin.
Heti tämän jälkeen seuraa »Jaakko Juteinille» omistettu pitkä ylistysruno, jonka lopussa on merkki -g- ja jonka nähtävästi on aiheuttanut juuri edellä mainittu »uusi tilapää puheen jatkantoon». Se kuuluu näin:
JAAKKO JUTEINILLE.
Pelto-maata pehmennyttä Sekä auran terän alla, Että astoimen ajolla, Muokattua monistellen, Peri-pohjin perattua Vaotessa varsin totta Kyllä kysyttänee vielä Kaksi kättä kääntäjeltä(!), Miehen kättä, miehen mieltä, Eikä lainkaan lapsellista; Muutoin aura ajaissansa, Herja tämä heitteleepi Monet polvet poikki kylvön, Monet sikkelot sisähän, Saarten kolkat konkkelille, Luiskuu viintoon viskomalla, Vellomalla Veteläisen, Ruman rusko-mullan kanssa Ruoka-mullan mullin mallin, Kaatomalla kahden puolen. Kivet, ravat raunioista.
Mutta sinä siivon suopa, Sinä jäykkä-jäseninen, Suomalainen syntymästä, Meidän mielenkin halusta. Ennen muinon elämäsi Laittelit keväällä kerran Kaikki kalut taitavasti, Kävit sitten vaan kädellä Yhdellä ja yksinäsi Oman nerosi ojassa, Varustukset jo varana, Yhdellä yrityksellä Tuosta noin vaan tunkemahan Auraa ahkerikko-maahan. Mehuttomaan meidän kielen— Siksi sitä moni luuli— Urhollinen. uuras miesi! Vaikka totta toinen käsi Kiini oli oikeuden Lento-kirjan kiehkeroissa, Vaikka varsin terä toinen, Toinen terä, toinen varsi, Toiset tavat työ-kaluille, Eväs-kontit erilaiset Molempihin, mokomihin, Miestä kyllä kysyvihin Töihin totta tarvitaankin. Niin nyt työtä tehtyäsi Kahdenlaista, kahden miehen Harteet heti hellimähän Sekä käsnätkin käsihin Saattavata saitpa Sinä Pellon pinnan piirretyksi, Turve-käntit käännetyksi, Kuohkiaksi kovan kuoren, Sekä pellon pehmiäksi, Viljan kauniin kasvavaksi Aivan vähässä ajassa; Ettei keksiä kerinnyt Mitä moni niittäjistä, Moni myöskin myöhästyypi Kaahiessa katsomaan ja Kuulustamaan kuinka kummat Toimeen saatti Suomalainen Nurmen nurin kääntäissänsä Oman korven kasvamilla, Veitsen oman vuolemilla, Oman pajan paahtamilla Kestävillä kaluillansa.
Jaakko, jalo viran töissä, Laulun latoja Juteini! Selvä seppä Wiipurissä,(!) Sinä kalun kaunihimman Sekä terien tekiä Harvinainen, Hattulasta! Kauvan nähnyt nuhjumista, Kauvan kuullut kalkkumista, Paljon palkeen pauhumista Viipurista, viimein kerran Kyllästyneenä kysyypi Suomen suku jo Sinulta: »Mitäs miitit, mies, niin kauvan? Kyllä on jo odotettu Saita saavan säästöstäsi Rikkahasta riemuksemme, Näpistäsi nähdäksemme Oman pellon, perkaamasi, Kaunihia kasvannoita. Sillä vaikka kalut kaikki, Vaiva, vahvuus käsi-varren Sinun ovat osinkota, Ystävämme, yhteisestä Pelto-maasta maksettava Ompi toki osa-lyhde. Siihen päälle päätteheksi Maksa poispa maksettava Vero vielä viivytetty. Miittimälla mitä voitat? Pääset paremmin pahasta Tulos', Jaakko, jakamalla Koko suomen suvullesi. Jopa siltä joutusasti, Kohta tulee korjatuksi Anti köyhällä ajalla, Niin kuin nisu lintuisilta Kylvettynä kynnykselle Taka-talvena kovana. Alä suutu Suomen maahan Suomen kansaan suloisehen. Maa on mettä makiampi, Kansa koko kiitollinen, Vaikka vuosien perästä Sydämensä sytyttyä Vasta saapi sanomahan Poika täällä pohjan maalla, Mitä mielessä makaapi. Onnellisna ollessasi Isiä ja ihmisiä, Oivallisen osan saanut Sekä riemun rikkahimman Luojan meille lohkoessa Kullekin oman osansa, Empä tiedä toivotella Sitä suurempaa Sinulle; Olkoon vaan nyt olevainen Puuttumata pysyväinen!— Mutta vielä viimmeheksi Toivot tuotan maakuntamme Sanoillansa sanoessa: Jutuistapa nyt Juteini. Vierallista vihkamoista Kerran kätesi molemmat Irti saanut itsellesi, Koettele kyntöäsi Kerran kahdella kädellä. Tuota toinen kynä-veitsi,[255] Vanha veitsi vaivoistansa Lasin ala laskettua: Vuole sillä Suomen sulka, Sulka suihkuva, teräinen, Jolla taidat taivutella Uudet vaot vainiolle, Ajamalla aika-miehen Ajolla juur ahkerasti. Ja jos pääsi palavahan Tuosta tullut poltteleepi Taikka kulkku kuivettuisi, Eli kieli kiprimöissä Kita-lakeen kiinittyisi, Maistelekas maljastasi Ryypyn reunasta repäise, Aika-miehen astiasta. Tohvisesta toimen miehen, Jonkun kerran,—joudukkeeksi Valmis tuossa vaollasi Kaupunkimme kiitollisen, Viipurin kalja-kapassa Vesi, meteen verrattava, Meistä maistava medelle, Hunajalle huulissamme. Sitten vielä siitönäkin Kärkemmästi kyntö käypi, Juosten jalan, juotuasi, Että vaahti varsastasi Vieressäsi vierteleipi.— Kyllä kynnät, kyntänetkin Ilman muiden muistutusta, Itse pellolle isäntä, Eikä paha palkollinen, Mutta, tiedät, tekeväistä Kaikki kilpaan kiihkottavat Laiskan aina laskemalla Joutilaana juoksemahan Mihin mieli vetäneepi.— Sanottua sanomalla, Kerrattua kertomalla Minäkin siis mielestäni Toivottelen tuota vielä Halun oman osottaissa: Kynnä kelpo kyntäjämme, Aja aina siihen asti Että Sinun, elämäsi Aurinkoinen alaville, Laineisehen läskeissänsä, Aina vielä ajamasta Löydettyä löysänneepi!—
VII. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa on seuraavat käsinkirjotetut kappalainen EY. Joh. Ahlqvistin runot:
[Ahlqvist, Fr. JJ [Jälkipuhe—] Yhtä ja toista Sihterille Jacob Juteinille hänen kelvottomain ja usein juuri hävyttömäin Runoinsa päälle.—Kirjoitettu [mukaillen] Parickalassa sinä 8 päivänä Maaliskuussa vuonna 1830 Manus Birkmannilda. Viito. 12 s.
Ahlqvist, Fr. J. Jälki-Puhe muutamista Sihtierin Jakob Juteinin pilkka-Kirjoituxista, mainitulle Herralle, hyvässä aiwoituxessa omistettu.—Tämä jälki-puhe on parannus Fr. J. Ahlqvistin samannimisestä Jälki-puheosta kyhäilty hänen ystävältänsä Olli Pesoniukselta. IV:o, 16 s.—A.E. Bernerin lahj. P.k.l. IX. 1858.
[Ahlqvist, Fr. JJ »Jälkipuheita» Sihterin Jacob Juteinin muutamista sopimattomista runoista ja kirjoituxista». VIII:o, 23 s.—»Af Kapellan Aurén i Jääskis». Pk. 5. XII. 1849.
[Ahlqvist, Fr. JJ 1) [Jälkipuhe, M. Birkmannin (?) mukaelma]. »Yhtä ja Toista» Sihterille Jak: Juteinille vastauxexi hänen kelvottomain ja usein juuri hävittömäin Runoinsa päälle.—IV:o, 19 s.—2) Suorasan. lisäys ed:seen ss. 20-23. 3) »Ucko Noal, Ucko Noal oli mjehen mjel» ss. 24-28. Toht. Th. Sehwindt lahj. 95-96.
Näistä Suomal. Kirjallis. Seuran hallussa olevista, kaikkiaan 5:stä toisinnoista me painatamme vain seuraavan 32 sivua käsittävän käsinkirjotetun kirjasen, joka ehkä enin lähentelee alkuperäistä:
JÄLKI-PUHEITA
Sihtjerin Jakob Juteinin muutamista sopimattomista Runoista ja pilka Kirjoituxista, mainitulle Herralle hyvässä aivoituxessa sanotut.
(Toisellaisella käsialalla:)
Fr. Joh. Ahlqvistilta. Kapp. Wirolahdessa.
Siv. 2
Voi sun juttujas, Juteini! Villitsiä vejsujaisi! Mitäs konna kirjoittelet? Mitä leuvoistas laseksit Aivan ilman ajatusta?—
Mitäs Pappeja paneksit Koiran hampailla kaluilet Valat paksulta valetta? Eikös muistu mjelehesi, Vain ett tjetäne todella. Mitä Suomi seuranneepi Mikä oppi, lje otettu? Lukeneeko Lutherusta Vain pitänee Paavin uskon? Kuka voilla voiteleepi Saarnamjestemme seassa Koko Suomen seurakunnas Ilon autuuden avaimen? Voita Pappi palkaksensa Saapi Sihtjerin suruksi. Voi on voide voimallinen Rasva ravinnoks hyväkin Rakas myöskin riivarille, Liukas, joka liikuttaapi, Liikuttaapi, lijottaapi Sihtjeringin kuivan kjelen, Että vastaapi vakaasti, Liukkahasti liehakoitsee, Käändääpi kans kaunihiksi Varsin väärängin asian. Totta Sihtjeri, sinäkin Jollonkullon joutessaisi Olet ottanut halulla Pappilassa pöydän päässä Voita vahvasti tygöhös Rasvaa vatsahas valanut— Kukin kiittääpi tavallans Seuraa luondonsa lakia— Porsas paiskaapi kumohon Kylläisenä kaukalonsa. Koira nurkat kasteleepi Saatuansa suuruksensa, Kissa kiittääpi hajulla Jongan jättääpi jälelle, Paha ihminen puheilla Että töillä törkehillä. Kuka hitto hinnan tähden Sjelun laskeepi sisälle Jjankaikkiseen ilohon? Älä Sihtjerin elosta Päätä Pappejen menoihin. Hinta hyvä hyppyisihin Pitää pistettää pivohon Kärkkään Sihtjerin kätehen Puheen pjenengin edestä, Jongan suustansa sanoopi Taikka paperill' paneepi; Vaikka vjelä vjekkasti Aivan petoksell' peräti Jonguun asiat ajaisi, Eli paperill' paniisi Kehnomangin kirjoituksen. Vain vejsaatkot vjerahille Puhut Paavin uskoisille? Miks sit' Suomeksi sanelet Suomen mjestä suututtelet? Mitä Paavista puhunen, Tjerait etehes vetelen? Totta joutses jännittelet Kohden Suomen Saarnaita; Nuoles myrkyiset moniat, Joita ambuilet alati, Suomen Saarnaaihin satutat. Paljon muutakin pappeista Puhut pahoja sanoja, Myrky hambaitas hivoksit Ikeniäs irvistelet, Saarnastakin soimaelet, Kyllä kaappua hyväilet Mullikkaasta muistuttelet Muutta etten mainitsisi. Pidä sinä pitkä saarna Pidä pitkä ja suloinen. Jos on otsassas älyä, Toinda toiselle tarita Ettes unehen upota Laske wäkiä levolle. Pahoin peljättäp' olisi Ettei alla ensimäisen Ikävästä ihmisille Torku tarjoksi tuliisi. Jopa joksikin nukutti Haikiasti haukotteli, Varsin vaipunut olisin, Koska katselin puheitas Luin Lasten kasvatuksest, Ellen tappuroit tavannut, Joihin tartuin ja takistuin Noita suorin ja selitin, Silmät selkeemään rupeisiit. Viimein (!) päästyän peräti Pistin tappurat tulellen Torkun humahus hävitti, Silmät selkeni unesta. Jospa ottaisit opiksi Saarnan lyhvengin sanaiset; Myrky mjelestäs meniisi Sydämestäs häjy hengi, Etkä soimaisi enembi Kjelell' kärmehen kiduttais Ilman syytä ihmisiä. Mitäs mullikkaast muriset? Mullikas on mjehen muona Pandu palkaksi Papille Perheen Haldiain perästä. Mullikasta mjeli tekis Saada kyllä Sihtjeringin, Vaikka harvoin vasikkakin Hänell' teuraaksi tuleepi. Oikein on tämä asia, Pala suuri suun repiipi Pian pjeneltä pedolta. Älvös suotta soimaele Panetuksilla pureksi Koko Säätyä kovasti; Itse ihmisten Isältä Sääty sanans saattajaksi Ihmisyydelle iloksi; Vielä siitte vahvistettu. Myöskin Riikin Ruhtinaita Kautta Lakien lujasti Kautta käskyn kaunehimman: Muutoin taitaisi tavata Paitsi häpiät häjyä, Raukka päälles rangaistuskin, Viha Herran Hallitsian. Älä leukojas levitä Pahat paljasta ikenes, Kisko pilkahan kitaasi, Ettes heikkoa herätä Pahuutehen paisuttaisi, Huonot veljesi vihoita, Saattais sanan kuulioille Paljon luuloja pahoja, Väärät luulot, villitykset Opistakin oikiasta. Laske leukasi levolle Hampaat höllitä häjyimmät Päästä Herra Hengellinen Kateutta on jo kyllä Maassa määrätä monella Pappeistakin aivan paljon. Sama kalvaava kateus Ombi sinungin sisässäs, Koskas näitä kirjoittelet Lanttaat läkkiäs loputa Veden vuodatat tavalla Härskyt peräti hävytä. »Hyvä toista on torua, Paha panna itsiänsä», Sen nyt sinusta näemme, Paljon Pappeja paneksit Panettelet pahan suopa, Vjelä muitakin muriset Virkamjehiä mitata, Kaikki haudan kaivajatkin Saavat kiukkuas kokea; Mutta Sihtjerin sinänsä Jätät järin koskemata. Kyllä haapun tarvitsisi Sihtjerikin selkänänsä, Jolla haisevan häpiän Silloin peittäisi poloinen, Koska tuhman talonpojan Joll' on taskussa jotakin Vejvihinsä vjetteleepi; Johon peittäisi peräti Suden kidan kelvottoman, Joka aina ahnehtiipi Saada salista (!) sisäänsä. Ja on Sihtjerill' sopiva, Peittäis hambahat peräti Vahvast vatsahan vetävät.
Vjelä sanaisen sanoisin Ehkä parikin puhuisin Jos ej juttuni jaloksi Vejsun pitkäksi venyisi, Ja niin mainittais minusta Mitä soimataan sinusta: Ett' on pitkäldä puhetta Raipan kaltaiset runotkin, Mutta meiningit vähäisen. Tapahtukoon kungin tahto. Kyllä sinä selkiästi Ruotsin kjelellä kehoitat, Että pitää pännä mjehen Joka laskeepi lukuja Taikka lauluja latoopi, Joko neuvoa jotakin, Joko johdattaa hyvähän Taikka huvittaa hyvästi Ilman virhetä iloittaa, Taikka molemmat tarita. Tosin sinä myös tätäkin Tolsinansa toimittelet Toimellisella tavalla: Mutta mikäs mjelessäsi? Mikä silloin meiningisi? Mikä päässäsi poloinen, Koskas Kestikin kehoitat Juoma Lauluja latelet? Kuhun tuhmia talutat? Kuhun heikkoja kuletat? Tunne ensin tarkemmasti Kansa kulle kirjoittelet. Kyll' on Suomessa kyliä Pitäitä sangen paljon, Joissa miehet joukottaisin Ynnä pöydän ymbärillä Istuuvat ilolla mjelin Pöydän äärtä paineleevat Kyynysvarsilla vakaasti, Putelita palveleevat Kapan kunnias pitäävät; Joksikin jo olven juovat Vjelä viinankin vetäävät Nahkallansa narrin palat, Pyllistäävät suuren pullin Kohden kattoa kumoohon, Kortelingin kumaiseevat Aivan ahnaahan kitaahan, Pulputtaatpa putelista Kulkuhunskin kohdastansa, Njelaiseevat norri kupin Nappiansa nuoleskellen, Paikoin punsinkin paneevat Vatsahansa mjehet vahvat. Piippu pjeni hambahissa, Josta sauvua sysäävät Karvahinta, katkerinta, Puhaltaavat paksun pilven. Posket joteskin punaiset, Punaiset ja pullollansa, Viinan karvaiset vihannat: Tupakasta vahva tuppu Häijy pallo hambahalla Myrky-lehdeistä mädistä Saksan vesiset vedestä, Joita jauhaavat halulla, Märehtiivat, mökeltäävät, Että kuola konnain suusta Vesi ruskia valuupi. Nenä nuuskalla noettu Sian siivo sjeramissa, Räsähtelee räkä reijät, Joita korjaavat kädellä Pyhkäiseevät peukaloonsa Hihan suuhun hivuttaavat, Housut, helmat saastuttaavat. Silmät pjenet sihkurassa, Veren karvaiset, vesiset, Huulet höpisee jalosti Äändä kantaavat kovasti. Vjelä vejsungin repäisee Rölähyttää raskas rinda. Jopa kortitkin kovasti Paikoin pöytähän läjähtää, Kortit viinasta vetelät Ohran ljemestä lihavat Tupakalla tuhratuna. Tekeevät siit' toisinansa Tappelungin taidottomat, Että jyskinä, jytinä, Kauvas kuuluupi kumina, Äänen möyke ja älinä. Tapa hyvä tappelussa Lyöpi kuka kerkiääpi Eikä vuoroa eroita. Nyrkit niskahan lusahtaa Kyllä korvillen kajahtaa, Kannuustaavat kanta päillä Kintut rikki kumpaneilta. Piiput seinihin sirisee, Ruki ruskaavat jaloissa Poudat heiluuvat hädässä Penkit paukaavat pakossa Kovin keikkuuvat kapatkin. Putelit ja pulli parat Saavat lopun surkehimman; Juoma juokseepi kapasta Laviasti lainehtiipi Viina virtaapi sekaahan, Että kortitkin koriast Pöydällä siit' purjehtiivat. Muoto muuttumaan rupeepi Kasvo käändyy kalveheksi Nenää valkiaks vetääpi. Monet viinasta väsyneet Oluesta onduvana Sekä rauvenneet sodasta Painuuvat siit' pöydän ala Lopuks lijalle menolle. Tuonne syökseevät sisunsa Olven ulos oksentaavat Viinan koirille kokoovat. Saavat saappahat osansa Kauhtanatkin kauniit merkit Pöksyt parahan tavaran. Tuolta hiljangin heräävät Tuolta viimein vilpastuuvat Ylös kömpiä kokeevat Mjehet pohmeloll' pahalla Taudill' tehdyllä kovalla, Miehet hyvin merkitytkin Kauniit katsella peräti. Paitsi kauhtanan koreutt' Millä mustelma nenässä Nocka nosnut korkialle, Kulla kallo paljahana Hiukset revityt hitollen, Millä otsassa omena Kulla kuhmu kulman päällä, Millä huulikin halaistu Kulta hammas kolistettu, Millä silmäkin sininen Kulta kasvot raamittuna. Näitä tapahtuu todella Suomen mjestenkin seassa. Pitäävät näin pitkät kestit Kapakoiskin kaiket päivät, Ratki räyhäävät rajusti Juoma penkissä pelaten, Kuluttaavat kukkaronsa Ajan aivan tarkiangin, Pöksyt pantiksi paneevat Kosk' on tuhlattu tavara. Mitä mjehist' muistuttelen? Monen pojatkin poloiset Korvat vjelä kostiana, Maitosuiksi mainittavat, Kyll' jo kauniisti osaavat Panna leuvan parrattoman Kenohon ja keikallensa Ottaa ryypyt oivalliset Pullin pohjat paljastella, Kyllä konnat kuola leuvat Viinalla jo viruttaavat Maito-hambahans halulla, Viinan kulkuhuns valaavat Veden vertana pitäävät, Oppineet on olven juojat. Ej siis tarvitse enembi Kirjoitella Kesti Laului Juoma Lauluja latoa, Pyytää pahuutta enätä Juopumukseen johdatella. Kyllä mjehet meidän maassa Juoma konstin jo osaavat Ilman vejsun vjetellystä Kirjan pahan kehoitusta, Joka pahan pahemmaksi Tuhman tekee turmelluksi. Vjelä veikkonen kysyisin, Kuingas kokonans unohdat Säännöt suuren Hallitsian? Käsky käypi korkialta Esivallalta varoitus Vastoin juopumust vakaasti; Käsky pappejen kätehen, Että estellä visusti Tätä ilkiät eloa. Sinä toista toimittelet Painetuilla paperillas, Joilla juuri julkisesti Kestin pitoihin kehoitat Vjetät viinahan vasetin Juopumukseen johdattelet. Vastoin vahvoja Lakeja Säännön selkeitä sanoja. Kuingas rohkenet ruveta Näitä vastusta vapaasti?—
Mitäs luulet mjesi parka? Onkos oikenin asia Sekin tehtynä sinulda, Vähitellen, vähätellen Levitellä oudot opit Edestuoda erhetykset Suomen mjesten sydämmihin? Pidät järjen parembana Ilmoituksia isoja, Pyydät helvetin hävittää, Ottaa pojes perkeleengin. Tulla töillä Taivahaasen. Kuingas Raamatun kukistat, Sanan selkiän sokaiset Jutut jaloimman Jumalan Itse Herran Ilmoitukset? Vjelä syitä selviäkin Joita Järki johdattaapi Voidaan vastahas vedellä. Kuhun järki kuljettaapi Ilman Herran Ilmoitusta? Opin peräti pimiän Tjedon Luojasta lokaisen, Uskon uudesta elosta Sangen heikon, häälyväisen, Kehnot hyvään kehoitukset Lopen huonon lohdutuksen Kovan kuolemaa käsissä Järki saattaapi sinulle Paitsi Juttuja Jumalan. Tähän todistus totinen Ovat vanhat viisahimmat Kansat kaikkein kuuluisammat; Vanhat vahvat Ruomalaiset Kerkiätkin Krekiläiset Että Egyptin eläjät. Ota helvetti häjyltä Kjellä perkele peräti— Etten petoksest' puhuisi Engä suuresta surusta, Vaivastakaan vaikiasta, Johon joutuupi jokainen Viimein tuolla tuonelassa, Joka juttuhis, Juteini, Suostuu, niitä seuraileepi— Kuingas tahdot tuhman kansan Estää pojes pahuudesta Turmelluksesta takaisin? Ej vjel pimeys peräti Ole hajonnut, hävinnyt, Ej vjel' valkeuus valaisnut, Loistanut kyll' lämbymästi, Että tavat toimelliset Paitsi muuta pakotusta Kautta oman kauneuudens, Tähden toimens ja hyvyydens Suomalaisten sydämmissä Aina saisivat siansa. Jos sä helvetin hävität, Pidät narunna pirungin; Kussas palka on pahalle Makso mjehelle häjylle, Joka estetä eläissä Paljon veljijäns vihaapi Retket riivattuin kuleksii, Istuu pilkaitten parissa, Pitää pettäjät hyvinä Pettää itsekkin ilolla, Seuraa halujans häjyjä, Synnis suruta makaapi, Joist' ej erkane elossa Joit' ej kadu kuolessakaan? Pitääks vaivoista vapaaksi Piinast' pääsemän peräti? Kussa hurskaus on Herran. Totuus Tuomarin totisen?— Päästä töillä Taivahasen Anna autuuden perustus Olla hyvän omatunnon, Kuhun joutuu kurja mjesi, Jok' on eksyksiin erennyt Pojes totuuden poluilta Haihtunut on harhateille? Mistä toivo on tuleva, Kusta löytänee lepoa? Eli pitääkös poloisen, Ett' on tundo tahrattuna, Ensin epäilys elossa, Sitten peljästys pimiä Osa kuolessa oleman? Eli kussas kurjan luulet Saavan viimeingin siansa? Pitääks loppuman peräti, Vaikka retkensä vihaapi Kauhistuupi käytöstänsä Vaikka andeeksi anoopi, Vaikk' on palainnut pahasta? Kussa kärsimys Karitsan? Kussa armo Armahtajan, Armo Autuaks tekiän?— Jos et peljänne pirua Etkä huoli helvetistä, Jos et peljänne pahuutta, Tuimaa Lakien totuutta Raskahasta rangaistusta, Joka seuraapi jokaista, Joka julki johdattaapi Kansan tuhman kuljettaapi Haihduttaapi harha teille Oppiin väärähän vetääpi; Kuingas tundos tahraelet, Saatat sydämmes suruuhun, Levon karkotat kotoas Että eksynnein tygöä, Joita kirjoillas, Juteini Poika parka, pahendanut? Vjelä kertojen kysynen: Kuingas tundos tahraelet, Joka viimeingin vihassa Sulle soimaapi surulla, Sinun sisukses repiipi, Ettäs kansaa eksyttänyt, Olet ottanut käsistä Parhaan autuuden avaimen Mjehen monenkin mukoman Olet turmellut todella?— Jos on pännälläs pituutta Kyllä kynäsi terävä Jos sen annat juoksennella Päällä paperin pelata; Jos on tölkis täytetynnä Mustalla muillengin asti, Jos on syyhy sormissasi, Taikka kutku kukkarossa, Jos on halu huudetuksi Tulla kyllä kuuluisaksi Kyllä saada kunniata; Kirjoittele kaunihisti, Toru turhia tapoja Pane pahoja tekoja, Jotka kansassa jotengin Ovat ottaneet asunnon. Naura nurjalle menolle Näytä hambahas häjylle Ilkivallalle ikenes Pilkka kirves pahuudelle; Anna oppi oivallinen, Neuvo, nuhtele välistä. Paikka paras on sinulla Räntin vjeressä valittu, Panna paperill' kokohon Opit ojentaa paremmat, Tjedot tarita hyvätkin. Käännä kirjoja hyviä, Joita kansa käsittääpi Suomen kjelelle sovita. Anna suomeksi Aviisi, Jolla saattaisit sanomit' Että tjetoja enemmin Suomen mjehille monia, Sanomita muilta mailta, Että omasta ololta. Kyllä kartuisi kalua, Ainehita aivan paljon Mjehelt' muultakin monelta Lehden täytöksi leveimmän. Olispa myös ottaita, Löytyis lukioit' lujasti Suuren Suomen maan kylissä. Hyvä hyödytys perässä Olispa teollas tällä. Monet tjedot tarpeelliset, Neuvot, opit, ojennukset Tuliis kansalle tutuiksi, Valo koittaisi väkevä. Vaikkas olet virren sepäks Runonjekaksi ruvennut, Älä turhia taritse, Joist' ej ensingään etua, Niinkuin nimeltä tämäkin: Saatat armejat sanoista Kutsut mynstrinkiin kokohon. Mitkä selkähän sovitat. Määräät mjehiksi hevoisten Kutka jalkaisin kuletat. Ylös Nominat ylennät Annat Komannon käsiihin Ronominat reserviksi Varamjehiksi varustat, Verboiss herroja herätät. Nauru estääpi enemmin Näitä mainimast nimeldä. Kulle hyväksi kulutus Läkin tuhlaus tämäkin? Vjelä puuttuupi vähäisen Sanais joukosta jotakin: Kersantit ja Keppi mjehet, Välskäärit ja väntrikitkin, Vaanuin kantajat vakavat, Rumpuin pjeksäjät rutevat, Pillein soittajat soriat Muonan mukomat vetäjät. Älä älytä ärise, Luvattomia lorise, Virkamjehetkin vihoita. Joita vastaan vanhuudesta, Vaikka vjelä virhettömät, Kansall' ovat kurjat luulot Epäilykset, epäuskot. Pidä suusi pjenembänä Kyllä kynääsi kurita, Puhu, poikanen, puheita Joitas vastaavas varonet. Ota itsehes opetus Jotas toisille tukitset, Lahjas lahjoitan takaisin; Syldä seitsemän totuutta Joka valheen valajalle. Kasvaispa kirjoja maahan Sattuisipa sangen paljon, Jos sais kaikki kirjoitella, Jos sais kaikkia sanoa, Mitä sylki suuhun tuopi Vesi kjelelle vetääpi.
Paljon sinulla sanoja Monet myöskin puheen parret, Aineet tutkia tarittu Kokonaiset kappaleetkin, Joit' ej tutki tuhma mjesi, Tunne selvä Suomalainen Yksinkertainen käsitä, Vaikkas vjelä vaskessakin Ulosantaisit asian; Kysyy kohta kumpaniita Vaikka ilman vastausta Esimerkiksi sanottu: Mikä toipa muisto Patsas Kirjan muotoinen mukoma? Kuka raamu Kivipiirros? Kuka Pappi Pää Rovasti? Mitä Pila merkinneepi, Taikka Tappurat elämän? Ketä Kehto koskenneepi? Kuinga Kirjat painettanee? ¦ Sinä painatat paperis Paremmat ja pahematkin Paitsi perään katsomusta, Paitsi pjenintään luvata Sedervallerill' vapaasti; Minä pöksyt painattelen Housu vaatteet ja hamehet, Painattelen kangas pankat Liina vyhdit, villa langat, Painatan myös puumulliset Painajan väri padassa. Räntti runot ränttäileepi Sitä varten valmistetut.—
Jo nyt lauluni lopetan, Toimen neuvolla torani, Armas Herra, Herr Juteini, Runonjekka rohkiambi, Lauluin kuuluisa latoja Ota ojennus hyväksi Otolliseksi opetus. Jos on mjelestäs jotakin Kovan kaltaisest' sanottu: Totuus kynääni kuletti Saattoi suuhuni sanoja Joihin juttus joutavimmat Mjelen murheella vetiivät, Paniit kuria perähän Luokse löylyä lisäisiit. Etpä siivosti sinäkään Ole punninut puheitas Edes vääryyttä vetäissäs.
VIII. Niinkuin edellä näkyy, on Birkman toisintoonsa liittänyt seuraavan suorasanaisen »lisäyksen» ja »Ucko Noal» runon:
Joka päivä istut sinä ojkeudessa ja kirjoitelet Lain duomioita sinä siis mahdat tjetä, toivoisin minä, mitä se Laki jongan jälken Suomenmaa nyt hallitan sisälläns pitäpi. Sinä mahdat tjetä mitä se määrä nijlle jotka julkisesti yxinkertaiselle kansalle julistavat oppia jotka ovat vastoin Pyhän Raamatun selkeitä todistuxia ja meidän maassa perustettua Uskoa, Mahdat tjetä mitä niillä on odotettava, jotka perustamattomilla ja häpemättömillä soimauxilla pytävät häväistä sitä säätyä joka korkeimman Esivallan asetuxen jälken ja Hänen suojeluxensa alla Saarna ja opetta meidän pyhän Christillisen uskon totuxia, mahdat myös ymärtä mikä edesvastaus niillen edesseisopi, jotka julkisilla kirjoituxilla ylöskehoittavat kansaa juopumuxen juuri silla ajalla koska Juhlina julkisesti julistetsn meidän armollisimman Kejsarimme Isällisiä varoituxia juopumusta vastaan, joka on yltymäisillänsa, ja koska Hänen Maiiestetinsä oman käskyn jälken opetus Viralle vahvasti vaaditan, neuvolla, opetuxilla ja omalla elämän esimerkillä, tätä ilkeyttä vastan seisoman. Näitä tjetäissäs, Lacka jo oman ajallisen Rauhallisudes tähden, edesvastaustas enendämästä. Alaspaina tykönäs turha kunnian pyyndö ja häjy kateus. Se edellinen on jo vjedellyt monda, kunniata, vahingollistein oppein ja muiden soimausten kautta etsimän. Ej tunnu hyvä ystävä sinun pännäs niin leikatuxi, että se sinulle suurta kunniata tuotais, lijatengin Runoilla, mitä protocolleilla tehne? sitä en mahda tjetä. Se jälellinen taas, nimittäin kateus, ej vähenä toisen etuja vaan enendä oman sisällisen vajvan. Älä sijs viisastele turhilla puheilla Pyhän Raamatun todistuxia vastan. Älä ryvettele muiden kunniata perustamattomilla soimauxilla: älä myös yllyttele yxinkertaisia pahuteen. Joka tahto hyviä päiviä nähdä, hän hillitkön kjelens sanoo yxi pyhä kirjoittaja. Tämä vaaroitus taidetan tähän tilaan sovitetta, sillä muutoxella, hän hillitkön sormens ja pännäns. Ja jäkät hyvästi nyt! hyvästi jääkät hyvä Herra Herr Siihteri!
Ucko Noal, Ucko Noal oli mjehen mjel Kuin hän läxi arkist istutti hän tärkist Viina puita, viina puita joita kasva vjel.
Noak sousi, Noak sousi ulos arkistans Teki viina leilin Näköisen kuin keilin juodaxensa, juodexensa maalle pästyäns.
Noak arwais, Noak arwais että ihminen Monest janostupi niin että hän juopi paljast viina, paljast viina pienen tuopisen.
Ucko Noak, Ucko Noak asiansa tjes Hän joi pito paikois Eikä vjettäin ajkans turhil puheil, turhil puheil niinkuin moni mjes.
Eucko Noan, Eucko Noan kiitettävä työs, Hän soi mjehens juowan Ajoi poiat tuoman toista viina, toista viina monaist läpi yön.
Ei hän sanon, ei hän sanon Ucko pane pois jo tuo viina leilis, ei van näytti peilis kuinga kaunist, kuinga kaunist ukon kasvot loist.
Noak oli, Noak oli Perukitoin mjes Pujo parta Ucko punainen kuin kucko joi hän aina, joi hän aina pohjan joka tjes.
Siilon sopi, silloin sopi elä Mailmas Silloin oli otta vähintäkin oltta, ejkä janost, ejkä janost tjetty koko maas.
Muiston juonti, Muiston juonti ei ol' tuttu heil', Vaan sellainen malja jossa nyt on kalja juotin pohjan, juotin pohjan varsin tällä lail'.
IX. Toinen kappalaisen A:n kirjottama häväistysruno, joka myös on Suomal. kirjallis, seuran hallussa, kuuluu:
VÄINÄMÖISEN ONNEN TOIVOTUS JUTEININ LÄHTÖÖN.
Virolahden kappalaiselta Fredrik Johan Ahlqvistilta.
Halttuun Jumalan, Juteini, Onnee matkalles osaksi, Lykkyy lähtöhös luvattuun Runonjekka reisulleisi. Näitä vanha Väinämöinen Seisoisansa silmissäni Sanoi suulla nauravalla Pilkan pisteli sanoilla Kerran korvissan' unessa. Väliin seuraksi sanoille Nytkähytti niskojanskin Painoi päätänsä kumarten. Vjelä puheitans venytti Jatkoi sanojans jalosti; Nauru huulilta hävisi Kulmat kurttuhun kokoonnuit Ääni karkiast' ärisi Jutut juoksivat visusti: Onhan ottanut eronsa Mjeskin moni merkellinen Lauluin hyväkin latoja Virren seppä voimallinen; Mutta muodolla hyvällä Paitsi pitkiä puheita Vaikiata valitusta Hiljaa jättänyt hyvästi Siivost laulusta lakannut; Vaikka vahvasti veteli Lahjaks lauluja lateli Soiton sorjasti sovitti. Paljon itsestäs pitävä Että konstistas kovasti Sinä kehut, kerskaelet Paljon palvellees minua Suotta virsiä vetänees Paitsi palkata peräti, Joka, mjelessäs makaapi Särkee sydämmes suruisen. Mutta meiningit poilla Sangen harvasti sopiivat Ajatuksiin aika mjesten. Minun mjelessan' makaapi Tämä ajatus totinen: Pitäis palkoja oleman Kokoon ajettu kovasti, Vara vahva palkinnoista Tosin tuhlaten jaella: Jos kaikk' huonotkin hörnäti Ruman kanteleen räminät Lahon käyrängin kominat Kjelten katkennein kirinät Äänen sortuneen ärinät Rinnan raskahan rötinät Veisut vjetteliät pahimmat Pitäis palkituiks tuleman. Pian aivanpa pitäisi Palka oleman pivossa; Vaikka vjeläkin välistä Soitto jokuu sorjemmasti Laulu laadullens käviisi Vejsu viiltäiskin sydändä. —Tässä vanhan Väinämöisen Parta pöyhiä tärisi Tukka hallava tutisi Silmät kulmista säteili. Vasta laulu liikuttaapi Veisu käypi kaunihisti Soitto sorjasti helisee Voidaan palkasta puhua, Lausui vanha Laulun Herra, Koska kantele kovimpi Tehty hongasta hyvästä Ranta lepästä rakettu, Taikka vanhojen tavalla Tehty harppu hauvin luusta Kantele kalan evästä, Kjelet vahvat kanteleessa Joko jouhista orihin, Joko kullan karvalliset Taikka teräksen näköiset Päälle kinnatut kovasti Kimahtaavat, kajahtaavat Heliästi heliseevät, Koska hengi höltiästi Kulkee rinnasta kovasta Ääni kaikuu kaunihisti Paitsi pakota mäneepi Taipuu huilujen tavalla, Milloin matalast' mataapi Höriseepi, möriseepi Ukon muodolla urohon, Kullon nousee korkialle Vinkiästi vinkaiseepi Pjenten piikaisten tavalla; Kosk' on aine kelvollinen; Puhdas, viatoin valittu, Paha jaaritus jätetty, Koska sanat selkiästi Paitsi pakota sidotut, Eikä väännetyt väkisen Varsin kulkeevat vapaasti, Milloin ryöhäävät runossa Kosken kuohuvan tavalla, Niinkuin varsin vahtoaapi Vesi pöllyllä putoopi Vuoksen koskessa kovassa Iharissa ilkiässä Kalarissa karkiassa Rutiaii koskessa rumassa; Milloin jouten juokseleevat Niinkuin niitulla joessa Hannun vjenossa vedessä Tyvenessä Tynkylässä, Pellon pjenessä ojassa Vesi virtaava mäneepi.
Mitkä onnet, omaisuudet, Taikka tavarat hyvätkin, —Sanoi vjelä vjekkahasti, Sinä, poikainen poloinen, Ljenet laskenut avuksi Suomen kjelen saalihiksi Suomen suvulle valoksi Sepä varsin vanhatessa Yli käypi ymmärryksen Mänee mjeleni ohitse.
Arvo korkia, avara Raadi Sihtjerin ramakkaan Aina paikallans pysyypi, Eikä kateus kavala Sitä suuresti sureile Eikä paljongaan paheksi Siitä pyydäkkään palaista. Ole sentähden sinäkin Tästä täydessä levossa Hyvin huoleta, suruta, Pidä arvoskin alati. Usko, poikanen, puheeni, Usko ukkoa totista. Mutta mjehengin mukoman Arvo pelehtyy piangin Kaunis sanoma katoopi, Koska kirjoja pahoja Vejsujakin vjekkahita Kansan käsihin paneepi: Sillä kirjasta kokoopi Lujan päätöksen lukia Pännä mjehen mjelestäkin, Eikä ensin tutkistele: Ljekkö leikki leuvoisansa Vainko valanee vakuutta; Tavan tottuneen pitääpi Seuraa vanhojen sanoja. Työstä tekiä havaitaan Kirjastansa kirjoittaja, Suuhan selittää sydammen. Jolla korvat kuulon tähden Vaarin ottakaan visusti.
Voi sä kurja Suomen kansa, Sanoi samalla tavalla— Kansa kylmäksi kovonnut. Kuin et kirkkaasta valosta Etkä onnestas omasta Ota vaaria visusti, Jonga pannut on ovelles Jalo tarjoksi Juteini, Juoma Laulussa jalossa Perhekunnassa paraassa, Lahjain oivassa otossa Joissa juuri kuin nisuja Pyytää seuloa sinua, Valon taritsee väkevän Onnen oikian jakaapi. Voi te kivet kelvottomat Kannot Suomessa kovimmat Paadet paattuneet lopetin, Oksat kankioiks kovenneet Lehdet ilman liikutusta, Voi teit' Emännät vesissä Pedot metsissä pahimmat Linnut tylyt latvoissanne Miksi muuttuneet olette! Etten soittoa suloista, Kainata kauniimbata Veisun äändä Viiburista Laske luondonne iloksi. Pahat yksinäns penikat Vjelä vanhuuden pitäävät. Soitto korvihin sopinnut Laulu luontoa lykännyt Äänen antaavat avuksi Ynnä yhtehen vetäävät Sekä riukuttaat sekaahan; Vaikka varsin työlähästi Tästä taidetaan lukea Enää soitolle etua Kanteleelle kunniata Hyvää veisulle vähääkän Mettä soittajan sydämmeen Laulajalle lohdutusta: Sillä koirat kelvottomat Pahat penikat nykyiset Usein ulvovat vavisten Myöskin seuraksi susille Karvat siirassa selässä Ikenetkin irvellänsä Karhun ääntä kauhistuuvat Pahan paiskaavat pärinän. —Nauru rätkähti, remahti Itse Laulujen Isältä Vatsa tukeva tutisi Parta keikistyi kenoohon.
Turha pelko on povessas Suomen kjelestä suruinen, Kjelen sotkusta kotoisen, Sanoi vanha Suomalainen. Suomen kjeltä selvimbätä Paitsi muutosta puhuttu Sangen selvillä sanoilla Ombi pitkäldä peräti. Aina hamasta ajasta Koska minä kanteletta Soitin sormilla omilla Vedin virttä suomalaista Ombi sjemen suomen kjelen Aikaa monta ja monoista Aina puhtaana pysynyt. Jos vjel' joku huono Herra Hävennellen häpiäisi Oikein osaavans puhua Suomen kjeltä selkiästi; Taikka taitteliis sanoja Kaunistellen, koristellen Kädet puuskassa pidellen, Murtais mutkilla monilla, Sekoitteliis, sokerteliis Mjesten muodolla merellä Kjeltä seitsemän sekaisin; Jos taas jokuu talonpoika Tyhmä, taidotoin, pönäkkä Lästä kaupungit' kotoisin, Taikka teitä kuljeskellut Matkustellut maita paljon Aina rahtia ajannut; Eli uuden maan eläjä Ranta kansojen rajoilta, Kääntäis kjelensä kalikan Pitkin taikka poikki puolin Vaikka vyöllensä vetäisi, Pullistelis poskiansa, Vääntäis leukansa levälle Ryyppy kynnyksen repiisi Sinne, tänne sioiltansa Huulet ryttyhyn rypistäis Saadaksensa sanat oudot Koto kjelen koreudeks Suomen kjelehen sekaahan; Eihän sentähden sekaannu Suomi kokonans sekaisin Vjelä vähemmin katoa. Järin jäänyt on sinänsä Tämä tapaus takaisin Eikä edespäin tapahdu Aivan aikoihin monihin. Mäne maahan karjalaisten Taikka Savohon syvähän Taikka Hämehen taloihin, Sjellä kjelen kelvollisen Sanat selvät suomalaiset Paitsi vjerasta puhetta Suulta täydeltä sanotut Laviasti laaittavan Kuulet korvillas omilla. Sjellä havaitset hävyllä Kjelen kokonans kotoisen Ylenkatseesta kovasta Varsin olevan vapaana; Sjeltä taitaisi todella Teikäläinengin tavata Vjelä vähän viisautta Puheen puuttuvan avuksi. Paha Baabelin rakennus Torni Taivaaseen tapaava Kerran kjelen ensimäisen Puhtahimman puheen parren Pojes peräti sekoitti. Tätä työtä työlähintä Rohkehinta rakennusta Täytyi tehdä ahkerasti, Että torni taivahaasen Pistäis pilvien läpitse. Totta tuossa huiskittiingin, Mitkä muuria kutoivat Kutka sotkivat savia Mitkä tiiliä tekiivät Kutka kantoivat kiviä. Työtä tehdessä parahin Päin hiessä huiskatessa Varsin hartiat varinna Kävi lustikin lusahus Mjehet ällistyit äkisti. Murre muuttui muuraailta Sanat saven sotkioilta Kjeli kiven kantailta Outo tiilinkin tekiät Puhe peräti sekoitti— Suuta aukoivat sanoihin Tahtoit tarpeitans anoa; Mutta mjehet työn tekiät Kohta hämmästys käsitti Sanat oudoimmat sanoovat Varsin vjeraita puheita, Eikä ensingään eroita Toinen toisensa sanoja. Mjehet silmiäns mulistens Suut selälläns kuuldeleevat Työhön tahtoovat tavoittaa; Mutta kjelen muutoksesta Toista kokonans tekeevät: Tuovat toisensa avuksi Kiven siahan savia Saven siahan kiviä Vettä tiilistä vetäävät. Tuohon kohta tuskaantuvat Mjehet tyhmän työn tekiät Siihen paikkahan paneevat Työnsä tyhmimmän käsistä Alas muurilta mäneevät Kaikki heittäävät hitolle Kalut viskoovat vesiihin Että tuiskiivat tuleehen, Kaikki hajoovat hajalle Kjelinensä kuljeskellen Kukin kulmalle omalle. Tätä tornia tylyä Rohkiata rakennusta Taikka mukoman tapaista En nyt luulisi enemmin Suomen kansan kaahittavan. Jää siis kansa kaahituksen Myöskin seuratkin sinänsä. Tästä pelvosta pahasta Myöskin mjelellä hyvällä Ole oivassa levossa Varsin murheesta vapaana. Usko ukkoa totista Ukon lujaa lohdutusta.
Missä taikka millä lailla Ombi Suomi sjemenensä Kjelen sjemenen kotoisen Kasvon kautta kartuttanut? Kysymykset merkilliset Tyhjän tynnyrin kuminat. Jollon kullon joutessasi Taikka leivästä levota Surullisna suuruksesta Ljenet joutunut jotenkin Käymään kirkonkin läpitse Seurakunnan suomalaisten. Mitäs mjelestäs havaitsit Sjellä viipyissäs vähäisen? Mitäs korvissas kumahti, Mitä silmäs selittivät? Mitä mjehet veisaisiivat Ukot römisiit uroosti, Mitä mujat vinkaisivat Neidot nuoremmat kimahti; Lauloivatko latinata Vainko Grekata vetiivät? Eikö Saimit suomalaiset Silloin korvissas kumisseet? Mitä lukiivat lujasti Puhuit Herralle pyhälle? Eikö kjeltänsä kotoista Suomen selviä sanoja? Mistä virttänsä vetiivät Luku sanojans lukiivat? Eikö kirjoista käsissä Suomen räntätyt sanoilla? Joutunut on jollon kullon Raamattukin räntättynä Suomen kjelellä käsiihis Aivan kourihis koviihin. Eikö kjeltä kartutettu Siliteltykin sanoja, Koska vaivalla kovalla Ajatellen ajut läpi Kirjaa kallista tätäkin Suomen käännettiin sanoille? Eikö kjeltä kartutettu Sanojakin silitelty Ilo-Laulussa isossa, Vjelä veisussa monessa Kirjassakin kauniimmassa Sekä hengelle hyväksi Että ruumiinkin eduksi Laki Kirjassa kovassa Asetuksilta tuettu. Kaikki kansalla käsissä Laviasti levitetty Kauvangin jo räntin kautta. Myöskin muitakin runoja Veisujakin vahvojakin Maassa löytyypi monia. Jotka jätetyt järingin Pojes paperin parista Vjelä sallittu vähemmin Kaunistelta räntin kautta Ainoastansa asuuvat Otsa luussa laulaitten Mjesten muistossa iloisten, Sillä laadut laulumjehet Virren sepät siivolliset Tämän täytenä lakina Aina päässänsä pitäävät: Pysy pannasta erässä Taikka toimella kynäile. Toisin ylpiät tekeevät Mjelestänsä Mestaritkin. Työllä, tuskalla kokoovat Saavat sanoja siteisin, Jopa kiiruusti kynäävät Päälle paperin paneevat Jopa juokseevat ilolla Kyllä ränttiä kysyyvät Painattaavat paperinsa. Sitten paisunneet peräti Kyllä pönäkät kovinkin Vähän vertanans pitäävät Tuskin tunteevat nenäänsä. Kaikki aivan kaunihiksi Lopen lustiksi lukeevat Mitä milloingin, mitengin Päästäns purkaavat omasta Laskeevatkin leuvoildansa Kulkee kynästä kovasta; Eivät luulekkaan enemmin Maassa mjehiä olevan, Joiden myöskin joten kuten Sanat solmehen sopiivat, Pännä pyöriipi käsissä Kynä viiruja vetääpi. —Tässä vanha Väinämöinen Rykäis rinnasta kovasta, Sylki suihkaisi sivulle.
Jos se nuori Joukavainen —Lausui Laulujen Isäntä— Muinen murisi minulle Pyysi pulkailla pahasti Tahtoi taistella halulla Kansanikin kilvoitella Vanhaa mjestä vastustella; Vaikka minä mjelestäni Koska Lauluja latelin Aina asjoja valitsin Sanojakin sovittelin, Engä piikkiä pidellyt Engä jousta jännittänyt Engä ensinkään kävellyt Neljäjalkaisten jälillä Virkaa pyytänyt pedoilta Valpahilta vartioilta, Engä syytä soimaellut Ketään puheilla pahoilla, Annoin kaikkein kaunihisti Ratki rauhassa asua:— Koska kuitengin minulle Yhtähyvin ylpiältä Tätä toisinans tapahtui; Mitäs sinä siit muriset Valitat niin vaikiasti, Jos nyt nuoret Joukavaiset Mjehet mjelestäns viata Syystä tarttuuvat sinuuhun Koiran ruoskahan rupeevat Pojes pääldänsä hosuuvat Pedon pahan nukuttavan, Alas arvopatsahalta Pahan juonisen paueevat Johon järin huokiasti Pääsnyt mjekkonen piangin Kyllä kiiruusti kipunnut Olis vaivalla vähällä; Josta juttujans jakaisi Pahat juonensa julistais, Soimaais suulla rohkialla Huutais häjyllä tavalla? Otat oudoksi kovingin Asian aivan luonnollisen Seurat selvät Suomessakin: Joka mjekalla mehuupi, Saman saapi vastahansa, Joka piikillä pelaapi Piikki pistetään eteehen. Pane mjelehes paremmin Tämä tarkia asia Älä kovin koirittele Kelpo mjestä kelläele, Ohhottele, hohhottele Kateuudesta kovasta, Koska kovilla puheillas Juonikkahilla jutuillas Kovan vastahas vetänyt Olet syystä oikiasta, Joka sotiipi samoilla Ajaa päälliänsä aseilla Joilla kohden karkaelet.
Mitä kateuus kaluupi Mitä muuta murhehtiipi, Ellei etuja hyviä Korkiata kunniata, Konstiakin kuuluisata Muita lahjoja monia, Joita jollenkin, jotenkin Lykky lykännyt osaksi? Tästä lähteepi totinen Seuraavainen selvä päätös: Missä ej mitäkän näistä Löydy lahjoista hyvistä Siintä Kateuus katoopi. Nyt on sinulda sanottu Suulla omalla surulla, Että onnes omaisuudes Suomen kjeltä kartuttaaxes Olet uhrannut uroosti; Eipä kauppakaan kovinkaan Painettujen paperien Kulu kulkevan jalosti. Kadonneet siis ovat kaikki Tästä kynnet kateuuden. Eikä kuulu kunniata Suurta tulevan teoistas. Harvoinpa se horjahtaapi Palkaks kirjoille pahoille. Ainoastansa aviisin Tyhjän lehden täytökseksi Kerran kirjojas nimeldä Nimitettiin, poika parka; Aine aivan kehnokainen Kärsimätöin koskemista Järin jätetty sinänsä Kokonansa koskemata. Kadonneet siis ovat kaikki Tästä kynnet kateuuden. Saman konstistas sanonen Laulujes latomisesta Jonga yksinäs ylennät Aivan korkiaks korootat. Se nyt selvästi näkyypi Sinun suuresta surustas Huudostaskin huikiasta Vaikiasta valituksest' Kateuttakin kovinta. Luulet kaiken luonnon lahjan Sinun saanehes osakses Jota kuitengin jotengin Vähän veisuisas näkyypi. Luulet lopetin vähäisen Maassa mjehiä olevan Jotka verrakses vetäisit. Juuri jutuistas näemme, Ettäs ylpiä, ylennät Itses ilman perustusta Myöskin rinnalle minungin. Toi on tarjonna poille, Jotka rohkeevat ruveta Vanhoillengin vastukseksi. —Tässä vanha virren Seppä Näytti nyrkkiä kovinta Polki jalkaansa jalointa.
Pahin kaikista pedoista, —Puhui vanha halli parta— Salan puriat pahempi Kaukaa haukkujat häjymbi Ombi tuulen tavoittaja Villi, kelvotoin, kamala. Joka syytä, syyttömästi Haukahtelee, houkahtelee, Päälle karkaapi piangin Tuttuakin tavoittaapi, Vaikka täytyypi väkisen Mjestä kovaa kohdatessa Varustettua vavalla Häjymmängin hämmästyä Kohta syrjätä sivuuhun Ääri puoleen älinällä. Niinkuin muutamat nykyiset Runonjekat rumemmat Itse mjelestäns ihanat, Mitä suustansa sanoovat Leuvoistansa laseksiivat Siihen suostuman pitäisi Sitä siunaaman ilolla Koko maakunnan majoissa. Koska nyt kokonans toisin Näille toisinans tapahtuu Koska joitakin jotakin Vastoin veisujans sanotaan; Puheet mjelestäns paraatkin Sukkelatkin laulun sanat Vitkelätkin lakin viirut Jokuu selvä Suomalainen Siksi selvästi sanoopi Kuin ne kokonans ovatkin, Kateuuden karvaat jutut Pahan juoniset pärinät Pilka sanatkin pahimmat Vjetellykset vjekkahimmat Vaikka kohta vaan kynällä Ombi ratoksi omaksi Muistohon paperiin pannut:— —Koska nyt nämät näkeepi, Saapi korvihins kehuja; Kohta ylpiä kamoopi Hämmästyypi huono hengi Sangen heicko säikähtääpi; Kohta harmissa kerääpi Mitä suingin saada voipi Murhe mjelensä iloksi; Kohta aineensa kynääpi Panee paperill' sanansa Mitä tuska tuotteleepi Mitä mjelehen herääpi Hämmästynyt houraileepi Niitä, näitäkin vetääpi Syytä kaiken karvallista: —Suotta nuorna soittaneensa— Ikään kuin iälle sille Kaikki sallituks sopiisi, Eikä enää vanhembana Niitä tarvitsiis nurista; —Pilkkaa Raamatun pyhimmän ¦¦ Työläästi totuttu tapa Pojes pannuksi tuleepi; Lausuu kjeli lakkariksi Nimittämätä nimensä. Joka juttuns, jaarituksens Panetuksensa pahimmat Morkkaa loppuhun lopetin Juurta myöden juurittaapi Valheen valheeksi sanoopi. Kumpi syyssä suuremmassa, Joka päälle pöyhähtääpi Vainko vastahan hotia? Joka kellätä kovasti Ensin alkaapi asian Vainko vastahan sanoja? Voispa nimittää nimensä Paitsi pelvota, hävytä Jälki puheenkin peräähän Kova vastahas kokia, Jos se tyhmien tavalla Tahtois tulla kuuluisaksi Turhan kauttakin tutuksi. Voispa vastata sanansa Näyttää todeksi toransa. —Vjelä siivota sanoopi Laulaneensa luulon tähden Kirjoittaneensa todella Epäluulon estehexi— Mitä luuloja lopetin Ombi antanut opiksi, Sepä selvästi näkyypi Kirjoistansa kehutuista, Valituista veisuistansa. —Kehtaa kehua, sanoa, Arvon saavan Sioninkin Vaikka varsinkin kovasti Panee kirjoissans pahoissa Sättii sättimättömätkin.— Koska saanut on kokoohon Näitä juttuja näpeitä Puhdistuksia paraita, Kohta juokseepi kovasti Kiivahalla kiirehellä Rientää ränttihin ilolla Sedervallerill' visusti, Painattaa taas paperinsa Kirjoitukselle tutulle Jälkipuheelle järingin Sortamiseksi somaksi; Jolla tyhmällä teolla Näyttääpi närkästyneensä. Varsin syttynens vihankin. Tässä vihansa väessä Panee pakkoans minulle Suiskii tuskassans kovasti Vaikka paitsi perustusta. Vjelä päällen päätteheksi Aivan pianpa paniisi Lukiis leikillä lopetin Minun mjehen voimallisen Vaikka vanhan Väinämöisen Raajarikkojen ratiihin Ruho rampojen sekaahan, Vanhan kalun vartiaksi Ramun kaiken korjaajaksi Vanhan kanteleen vähiksi. Tähän sanonen sinulle Neuvoks nuorille pokeille Varsin vanhojen tavalla: Jos on laulustas lopetin Tuska tuonistas kovista, Soittos soimaapi sydändä: Heitä rampasi hitolle Mitäs minulle taritset; Iske kantelees katuhun Kivi katuuhun kovaahan Niveräiset nappulatkin Rinki portihin rimaise Vallin kylkehen kovasti Linnan muurihin muserra. Kaikki kappaleet kokoa Poimi pjenetkin palaiset, Visko vesiihin syviihin Linnan sillalta sivalla Paiskaa Papulan veteehen Puna lähteeseen pudota. Jos nyt loppu liaksikin Tämä tuimaksi näkyisi, Värkis vahva ja valittu Varsin vaivatuks tuliisi Alas mjeleskin maniisi; Jos taas jotakin etua Vjelä värkistäs vähäisen Saada tahtoisit todella, Pane pätsihin omahan Tulen tuiman saalihiksi, Siinä selkäs lämmittele Käändele myös kylkiäskin Vatsas varista hyvästi Paista polvias paremmin, Tuosta säästetyks tuliisi Halko hyväkin halaistu Taikka kyntilä kytevä. Taikka toisella tavalla Ehkä enemmin etua: Lasi ruukkihin lähetä, Jossa tämänkin tulella Parhaan kappaleen palaissa Vjelä Mestari mukoma Vahva hengensä vedossa Konstin oppinut osaapi Taikka puhaltaa puteliin Laskun lasista paraasta Taikka pullin puhtahimman Kirkahimman, kiiltävimmän.
Halttuun Jumalan, Juteini, Onnee matkalles osaksi Lykkyy lähtöhös luvattuun Runonjekka reisulleisi. Ota hijestä hevonen Varsa vuoresta valitse Jong' ej jalat jäällä nulja Kaviat räisky kalliolla. Mäne matkahas majoille Työstä turhasta levolle, Jonga varsin vaatimata Olet ottanut etehes. Näitä wanhan Wäinämöisen Lawiasti lausuessa. Itse ilmestyi Juteini Seisoi myöskin silmissäni Melkein mjelellä pahalla. Nenä näytti venynneeksi Tahtoi tawata napaahan, Pilka huulilta häwinnyt, Sanat suuhun sammununna; Silmät häwyltä sowaistut Katsoit maahan kantapäihin Wartioiwat warpahia, Polwet pelwosta tutisi Housut konnalla höpötti. Koska wiimein kuuloitettu Loppu kurja kanteleelle Jalo tuomio jaettu. Lykky suotu lähtewälle, Minä makoosta heräisin Silmät selkeni unesta. Panin ylös paperiihin Unen, uuden, merkillisen Joka nähty on nykyisin Sekä kirjaan kirjoitettu Pimiässä pirttisessä Säkiässä sauwusessa Matti Maksasen majassa Nauris Niileksen tygöna Lauri Lantusen kotona Pekko Piranan talossa Tampu Tuomahan tuwassa Kaali housun kammarissa.
X. Näillä sivuilla esitämme Juteinin hakemuksen kielenkääntäjän virkaan Hallituskonseljissa sekä kaikki hakemukseen liitetyt kielinäytteet ja todistukset,
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Genom annoncen uti Åbo allmänna Tidning underrättad, att en finsk Translators sysla vid Eders Kejserliga Majestets Regerings-Conseil uti Storfurstendömmet Finland skall inrättas, vågar jag i djupaste underdånighet anhålla, att till denna sysla blifva befordrad, hvarjemte jag i lika underdånighet får bifoga ett bevis och några profstycken på min kännedom af finska språket.
Förtröstande mig på Eder Kejserliga Majestets nåd framhärdar med djupaste vördnad, trohet och nit
Stormägtigste, Allernådigste Kejsare och Stor-Furste!
Eders Kejserliga Majestets allerunderdånigste och tropligtigste undersåte
Jacob Judén Studerande vid Kejserl: Universitetet i Åbo.
Hovirätille ja Yli-Oikeuxille yhteisesti, kuinga käytettämän pitää, koska soimausanoja Kuningaallista Majestetiä ja Hallitusta kohtaan ilme annetaan. Sinä 25 päivänä Syyskuussa 1777.
Gustas etc: Sitte kuin Me Hallituxen vastaanotimme, on jo monda kertaa Oikeuxilda tutkinnoita ja tuomioita niiden ihmisten ylitse Meille ilmoitettu, joidenga päälle pahendavaisten soimausten ja siivottomain puheitten tähden Meitä ja Hallitusta kohtaan on tullut kannetuixi. Jos Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi.
Se on armeliaisuuden ja oikeuden kautta kuin Me toivomme tehdä uskollisten Alamaistemme sydämet Meille rakkaixi ja Asetustemme vaikutuxen kautta vakuuttaa heitä sekä niiden hyödyllisyydestä että Meidän väsymättömästä huolen pidostamme yhteisestä hyvästä.
Wäkivalda ja kosto ei ole koskaan ne välikappaleet, joilla Me sen hallituxen varustamme, jonga Me itse vapaudella ja vaarattomuudella perustaneet olemme; ja koska Me sillä omantunnon rauhalla kuin senkallaista päälletarkoitusta seuraa, annamme Meidän toimituxemme sen korkeimman Tuomarin tutkinnon ale, emme pahoita Me mieldämme vieteldyjen ja taitamattomain alamaisten soimausten ja kiittämättömyyden tähden.
Me olemme sentähden havainneet Hallituxemme kanssa yhteensopimattomaxi, otta nimitettyjen rikosten ilme andamisista niin tarkkaa vaaria kuin tähän asti; ja koska Me Itse parhain taidamme tutkia, kuinga tarkasti niistä pitää vaari otettaman, niin olemme Me myös Armosa päättäneet, että niin pian kuin jokuu senkallainen rikos josakin Oikeudesa ilme annetaan, pitää Tuomarin, paitsi vähindäkän viivytystä, jutun Justitiä-Revisionille tiedoxi andaman, misä rikos löytyy ja kuka sen ilme andanut on; jonga jälkeen Me myös kohta tahdomme Armosa tietä andaa, kuinga niiden läsnäolevaisten asiain laadun jälkeen asia kokonansa unhotuxeen jätetään taikka sitä vielä tutkitaan; ja Me teemme sen tämän kautta Teille Armosa tiettäväxi, sillä käskyllä, että Te niille Teidän allanne olevaisille Oikeuxille seu myös ilmoitatte. Me käskemme etc: Ösversatt as Judén.
KEISARILLE.
(Fragment as ett längre Stycke kalladt: Suomalainen.]
Pari vuott' on vietettynä sitte kuin sota suruinen meitä peljätti pahasti. Ruoisin valda vaipui meildä, vanha varjelus pakeni. Kauhistus povessa kungin, aivan musta epätieto onnestamme elämässä malas' kaikki kauheimmaxi. Vaara kulki vaunuillansa pitkin pohjan mandereita, sekä uhkas' että piexi vitsallansa verisellä. Ilo katos' kaikki meildä isätöinnä ollessamme. ——Mutta vielä vaarassakin, ah! ah! armas Isänmaja! löytyi lohdutus sinulle, oli onni orvollakin. Viellä päivät valkenivat syngiästä sumustansa, koska rauha rakettihin, koska korkein Keisarista tuli Itse lsäxemme, Suomen Suurex' Ruhtinaaxi, jok' on Suomessa sijinnyt, kasvanut kotokylässä— Kaupungissa kuulusassa Suomen lahden liepehellä. Terve kallis Kaitsiamme— terve tulduas' tykömme! Hyvin me havaitsemme sinun vahvan viisaudesi, joka tunnet tarpehemme— hyvin me jo havaitsemme hyvänsuovan sydämmesi, joka kaikki kaunistaapi ltsevaldiaan viraassa kaikkein onnen kandajana. ——Mutta mitä on hyvyyttä korkeimmasta kunniasta? vaivat ovat sangen suuret arvon kanssa yhdistetyt; työ on raskas, rasittava tämän viraan valvojalla. Kuuliaisuus kiitollinen, tahto, toimi uskollinen joka poikamme povessa huojendakoot helpommaxi kovan kuorman Haldiamme. Olkoon ilo omantundos', muistos' meidän mielessämme, rakkauskin rinnoissamme panttina myös palkastasi. Suomen vahva Suojelia! itse Isä valistuxen! orjain Ostaja vapaaxi! joka olet saanut ohjat— ohjat onnemme käteesi ole leskein Lohduttaja, ole Isä orpolasten, ole turva turvattoman! Saata Suomi siunatuxi, Ihanax' ilon majaxi! Suomen lapset siunailevat sitte suuria tekojas', lausuvat lastengin lapset viisaita neuvojas' viellä— viellä illalla ikäsi, koska kaatuu kallis pääsi vanhuudesta vapiseva koska kaatuu kallis pääsi, heldyvät hopiahiuxes' ——kuitengin pysyköön pojes kauvan tämä karvas hetki! vietä ikääsi ilolla, jossa on nyt joukon toivo, onni kansan olevaisen, vapaus vasta tulevan! vietä ehtoota elämäs' maassa varsin monda vuotta turvana monen tuhannen! Elä jälkeen elämäskin Suomalaisten sydämmissä!
RUPULISTA.
Suurin surmaaja sukumme, päästyänsä vallan päälle, rusikoitsi Ruotsiakin,[256] suomi suurta Suomenmaata. Kuka täällä kotoperän tienne tämän halvattavan? mutta kurjax' kutsutahan, rupulixi rumemmaxi, jok' on kauan kauhistellut ihmisiä ilman syytä. Tämä taimet terveimmätkin suurest' ihmisen sugusta niinkuin naatit nahistutti. Kuori kaiken kauneuden punertavan poskipäistä naurusuitten nuorukaisten. Aina turmeli tuhannet, salvas' sadat tuonen teille ihmisistä Isänmaassa.
Mutta, viellä vihollisen Herra löytyi laitumella, jonga taas on totisesti nimi vakaa: (vaccinatio)— vahva varjelusrupuli, jok' on taistellut todella rokon kanssa rohkiasti; tahtoi kohta kokonansa pojes julman juuritella; solmis' sanansa sopivat, sanoi kovin ja kopeesti: Sinä rivo rokkotauti! rokkotauti raateleva! kuka pahendaman pannut on sun Luojan laitoxia?
Kohta vitsa vierahalda heldis' kourista kovembi peljästyxessä pahassa.
Voittaja saatuans' voiton moitti viellä murhamiestä, nuhteli näillä sanoilla:
Sinä korvesta kotoisin, peto julma, peljättävä! Kuinga monda murhatyötä olet sinä sivullasi tehnyt kaikissa kylissä? Kuinga monen mieli karvas ombi kyllä kasvoistansa, viellä kahta karvahambi jäsenistä jäätyneistä? Mutta nyt on mulia valda, sun on valdas' vaipuneena; vastus on jo kyllä vahva vasten julmuuttas' varottu. ——Anna edes armostasi, itse armoton aneli seljän kaari kiperänä, koko Häme halduhuni, taikka puoli Pohjanmaata. Eipä iäisnä ikänä aikain aikaini aluusta, västas' tähän (Vaccinatio)— vahva Varjelusrupuli, ole sulla sanomista Suomen maidengan majoissa, kussa köykäinen ikeeni ombi vastaan otettuna.
Näin on valda vahvistunut tämän hyvän hyödyttäjän, jok' on rauhan rakendaja ihmisille ilman alla kohta koko maailmassa.
SUOMEN LAULU.
Aine on nyt aivussani Suomenmaata mainita. Väinämöinen, veisussani itse solmet sovita, ett' se olis' otollinen, kaikumahan kelvollinen.
Tääll' on leipää tarpehexi Suomenmaassa suuressa, ehk' ei elo einehexi kasva miesten maatessa, ilman sitä ilo suuri juhlina on jalo juuri.
Silloin kestiin kutsumata ovat olven jakoiset, laulu kuuluu lakkaamata, posket ovat punaiset. Veljein malja maistettava täysi ain' on tarjottava.
Suomalaisten suututtajat saavat pahan palkkansa, vihollisix' vihvoittajat syystä kovan surmansa, koska pyssyt pauhailevat, tykit liiax' laukeilevat.
Suomen poika pellollansa miestä monda vastaapi, korvet kylmät voimallansa niitux' pellox' perkaapi. Töissä on hän toimellinen, onnest' aina osallinen.
Opin teillä oppineita Suomessa on suuria, Väinämöisen kandeleita valmiina on uusia. Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.
Suomen tytön poskipäissä marja pysyy punainen; hal' ei viivy harmaa näissä, näit ei pane pakkainen. Likat kauniit kukoistavat, joihin rinnat rakastuvat.
Kestiss irtain iloisena juo hän joka kannusta, yxin kannun kumppanina maistaa harvoin herkusta. Ain' on ollut Suomalainen tavoissansa taitavainen.
Hänen Keisarillisen Majestetinsä Armollinen Asetus, niistä ulosteoista kuin Wirkamiesten silloin maxaman pitää, koska heitä Wirkaan saatetaan. Annettu Turusa 5 (17) päivänä Marraskuusa 1809.
Me Alexander I:nen Keisari ja Itsevaldias kaikkein Wenäläisten ylitse etc: etc: Suuri Ruhtinas Suomesa, teemme tiettäväxi: että niinkuin päähuolenpito yhteisestä vaivaisten holhouxesta on määrätty Huonenhallitus-Departementin Cancellie-Expeditionille Meidän Suomenmaahan asetetusa Hallitus-Raadisamme, niinkuin 4:jäs Momenti, 1:nen Luku, 3:mas Osa Meidän Armollisesa Reglementisämme osottaa, joka on nimitetylle Hallitus-Raadille 6 (18) päivänä edesmenneesä Elokuusa ulosannettu, ja jonga johdatuxesta, 9:nen Momentin jälkeen samasa Lugusa ja Osasa, pitää todistuskirjat niistä vaivaisten holhouxexi määrätyistä ja maxetuista ulosteoista, kuin Wirkamiehet heitä Wirkaan saatettaisa maxavat, nimitetysä Expeditionisa kirjaan pandavaxi näytettämän; niin tahdomme me vielä tämän kautta säätää ja käskeä: 1:xi että kaikki Wirkaan saattamisisa ennen tavalliset ulosteot, niin hyvin Sotamiehen huoneeseen ja Lasarettiin, kuin myöskin se niin kutsuttu Charta Sigillata recognitioni (elli vissi ulosteko Charta paperista Wirkamiehen palkan suuruuden jälkeen) pitää siinä Maaherran Läänisä, josa se Wirkaan saatettu tulee palvelustansa tekemään, Maan Ränterihin sisälle pandaman, ja todistuskirjat sen päälle niildä, joille joko Me itse, taikka Meidän Suomeen asetettu Hallitus-Raadimme jonguun Wiraan Kruunun palkalla suoneet olemme, edellä nimitetysä Cancellie-Expeditionisa kirjaan merkittää annettaman, jota vastaan taas niiden virkamiesten, jotka Hovrätildä ja muilda Oikeuxilda ja Wirkamiehildä ovat Kruunun palkalla Wirkaan saatetuixi tulleet, pitää todistuskirjat niistä ulosteoista, kuin he Wirkaan saatettaisa maxavat, sielä näyttämän, kusa he Wirkansa valan tekevät; ja 2:xi että ei yhtäkän Wirkamiestä pidä hänelle eteenkirjoitetulle valalle laskettaman, viellä vähemmän palvelusta tekemään, ennen kuin hän tällä tavalla on osottanut, että ne velvolliset ja täsä ennen nimitetyt Wirkaan saattamisen ulosteot häneldä täydellisesti maxetut ovat; joka kaikki asianomaisille alamaisexi jälkeenelämisexi tulee. Turusa 5 (17) päivänä Marras-kuusa 1809.
Hänen Keisarillisen Majestetinsa korkian nimen puolesta:
Hänen asetetun Hallitus-Raadinsa Huonenhallitus-Departementti:
Robert Wilh. De Geer. Knut von Troil. C. Fr. Rotkirch. C. Mannerheim. Erik E. Tulindberg. H.C. Nordenswan. Carl J. Idman.
Suomea Kansalle, vuonna 1810.
Rakkaat Suomalaiset!
Nykyisillä ajoilla on tapahtunut meille suuri tapaus. Jälkeentulevaiset saavat havaita, jos se on Suomalaisille onnexi taikka onnettomuudexi. Hänen Keisarillinen Majesteetinsä Alexanderi I:nen, joka on Itsevaldias Venäjäsä, on voiton kautta saanut Ruotsilda koko Suuren Ruhtinaanmaan Suomen halduunsa. Hän on asettanut sen, aivan rakkaasti meitä kohtaan, korkian ja laupiaan suojeluxensa ale. Se on tosi, meillä oli ennengin hyvä, oikia ja armollinen hallitus, joka vilpittömästi etsi meidän etuamme; ehkä se on myös tosi, niin kauvan kuin meidän kielemme on ylenkatseessa ollut, jonga perustus on kuitengin aivan merkillinen, niin kauvan on yhteinen kansa ollut viellä paljon hyvää paitsi; sillä omalla kielellänsä taita kukin kansa parhain täydellisyyttänsä lähestyä. Nyt on meidän kuuluisa Pääkaupungimme, nyt on meidän hyvä ja viisas Haldiamme omassa maassamme. Meillä on siis nyt toivo, pikemmin kansain yhteiseen päämaaliin, nimittäin pysyväiseen onneen ehtiä. Mutta missä oli meillä ennen vakuutus tämän onnen rauhallisesta nautinnosta? Totisesti, se oli meillä aina huikendelevainen niin aukian Riikin rajan ohessa, kuin endinen Ruotsin raja Suomessa oli. Se näkyy Suomenniemen rauhallisuuteen välttämättömäxi, että Pohjanlahden pitää oleman rajana Ruotsin ja Venäjän valtakundain välillä. Historian ja isäimme ilmoitusten kautta on meille kyllä tietty, kuinga kauhistavaisesti meidän maamme ja esivanhembaimme kanssa on muinen meneteldy niissä kapinoissa ja riidoissa, jotka Ruotsin ja Venäjän kesken ovat ajoittain syttyneet maata hävittämään. Koko Suomenmaan yhdistyxen kautta Venäjän valtakunnan kanssa tulevat toivon jälkeen nämät hirmuisuudet tästäedes meidän pääldämme poistetuixi. Se isäimme verellä punattu maa, joka tähän asti on sodan jaloissa verikangaana ollut, kukoistaa kuitengin viimmein jälkeentulevildamme ilolla viljeldäväxi. Suomen valistuxen auringo saa myös vapaasti kulkea puolipäivään; sillä Alexanderi I:nen on nyt Venäjässä Itsehaldiana, Joka meitä siitä vakuuttaa. Sama Alexander on meidängin Valdiaamme, jonga sydän liekitsee rakkaudesta ihmisyyttä kohtaan, Joka on meillekin armonsa niin runsaasti osottanut, että Hän on Itse tullut meille Suurexi Ruhtinaaxi. Tämä Ruhtinas, Jonga valda ulettuu maan ääriin, rakastaa oikeutta ja valvoo alamaistensa onnen ylitse. Hän andaa järjellisiä asetuxia, perustaa Oppihuoneita, ja kallistaa korvansa leskein ja orpolasten valitusääneen. Hän holhoo ihmisyyden arvoa. Hän lunastaa orjat orjuudesta, jotka tähän saakka turvatoina raskaasti huokailivat, mutta nyt siunailevat sitä hetkeä, koska Alexanderi nousi Valdakunnan Keisarilliselle Hallitusistuimelle uskollisten alammaistensa turvaxi ja Isäxi. Hän nousi ihanan valistuxen ja ilon säteitä Isänmaansa hyväxi ja kunniaxi levittämään. Se on myös Sinulle kunnia, o Suomenmaa! tulla Hänen kalliin Valdikkansa kautta suojelluxi ja kutsua Händä Isäxesi, Hänen isällisen hallituxensa alla— se on sinulle suurembi kunnia kuin itse Venäjälle, sillä Hän asuu sinun luonasi Pietarin julkisissa muurissa Suomenlahden rannalla——— rakastakan, kuulkan ja kunnioittakan siis Händä!
Att Studeranden Herr Jacob Judén, som meddelat mig åtskilliga af sina Finska skaldestycken, synes mig äga en verklig talang för poesien, som förtjenar en patriotisk uppmuntran, helst hans försök äfven genom ämnenas val torde kunna betydiigen verka på den Finska Allmänhetens odling, samt att han i Finska språket förvärfvat sig en ovanlig färdighet och insigt: derom har jag ej kunnat vägra honom, på hans begäran, mitt anspråkslösa vitsord. Åbo d. 27 Januarii 1810.
Frans M. Franzén. Professor.
Rector och samtelige Professorer vid kejserl. Academien i Åbo göre vitterligt: Att hos Consistorium Academicum har Studeranden af Tavastländska Nationen Jacob Judén anmält, det han skall vara sinnad att göra ansökning om Finska Translators Sysslan vid Kejserliga Regerings Conseilen i Åbo, och i sådant ändamål om Academiskt vittnesbörd anhållit: Och alldenstund Consistorium Academicum inhämtat, att bemälde Judén den 10 September 1800 blifvit vid härvarande Academie inskrefven: Att han under sitt vistande härstädes med flit idkat sine Studier, dem han till Litterae humaniores och kännedomen af det Finska Språket förnämligast lämpat, samt tillika städse betygat ett i allo måtto ärbart och anständigt förhållande; Fördenskull har Consistorium Academicum bordt sådant Honom, Studeranden Judén, till Bevis deröfver härigenom meddela och Honom derjemte hos Kejserl: Regerings Conseilen till all ynnest och bevågenhet underdånigt anmäla. Till yttermera visso varder detta med vanlig underskrift och Kejserl: Academiens Sigill bekräftadt. Åbo den 1 Februari 1810.
På Consistorii Academici Vägnar Gustaf Gadolin. Kejserl. Acad:s n.w. Rector. (Sigill.)
L.S. Joh; Fredr; Ahlstedt.
Vittnesbörd för Studeranden Jacob Judén, Tavastensis.