KOLMAS NÄYTÖS.

Kirjasto lordi Goringin talossa, huone Adamsin tyyliä. Oikealta johtaa ovi saliin. Vasemmalla tupakkahuoneen ovi. Pari taiteovea taustalla, avautuen salonkiin päin. Tuli palaa. Phipps, hovimestari, järjestelee sanomalehtiä kirjoituspöydällä. Phippsistä katsojan saama päävaikutus on tunteettomuus. Intoilijat ovat määritelleet häntä ihanne-hovimestariksi. Sfinksi ei ole niin ilmeetön. Hän on naamio, jolla on käytöstapaa. Hänen henkisestä ja tunne-elämästään ei tiedetä mitään kertoa. Hänessä kuvastuu muodollisuuden valta-asema.

Lordi Goring tulee, yllään seurustelupuku, jossa on kukka napinlävessä. Hänellä on silkkihattu ja viitta, jossa on riippuva päähinesuojus. Käsissään valkeat käsineet ja Ludvig kuudennentoista ajan kuosinmukainen kävelykeppi. Hän on täydellisesti muodinmukainen keikari. Näkyy, että hän on välittömässä suhteessa nykyaikaiseen elämään, hän elää sitä, edustaa sitä. Hän on ensimmäinen hyvin puettu filosofi ajattelun historiassa.

LORDI GORING Tuotteko minulle toisen kukan napinläpeen, Phipps!

PHIPPS Kyllä, lordi. (Ottaa hänen hattunsa, keppinsä ja viittansa sekä ojentaa uuden kukan tarjottimella.)

LORDI GORING Hyvin omalaatuinen esine, Phipps. Minä olen Lontoossa ainoa vähimmän tärkeä henkilö, joka käyttää kukkaa napinlävessä.

PHIPPS Niin, lordi. Olen sen huomannut.

LORDI GORING (Ottaen pois vanhan kukan napinlävestä.) Nähkääs, Phipps. Se on muodinmukaisesti, mitä itse käytämme. Muotia vastaan on se, mitä toiset käyttävät.

PHIPPS Niin, lordi.

LORDI GORING Yhtä selvästi on myös toisten ihmisten käytös kömpelöä.

PHIPPS Niin, lordi.

LORDI GORING (Pannen paikalleen toisen kukan.) Ja valhetta, mitä toiset pitävät totena.

PHIPPS Niin, lordi.

LORDI GORING Toiset ihmiset ovat ihan kauhistuttavia. Ainoa sopiva seura on oma itsemme.

PHIPPS Niin, lordi.

LORDI GORING Itsensä rakastaminen on alku elämän pituiseen tarinaan, Phipps.

PHIPPS Niin, lordi.

LORDI GORING (Katsoo itseään kuvastimessa.) Luullakseni en oikein pidä tästä kukasta, Phipps. Se tekee minut vähän liian vanhan näköiseksi. Näytänkö, niinkuin olisin jokseenkin parhaassa ijässä, katsohan Phipps.

PHIPPS En huomaa mitään muutosta teidän ylhäisyytenne ulkonäössä.

LORDI GORING Ettekö, Phipps?

PHIPPS En, herra lordi.

LORDI GORING Olen aivan varma. Varustakaa vastaisuudessa yksinkertaisempi kukka napinläpeen Phipps — torstai-illaksi.

PHIPPS Tahdon puhua kukkaiskauppiaalle, herra lordi. Hänen perheessään on ollut äskettäin kuolemantapaus, mikä on ehkä syynä siihen kukan yksinkertaisuuden puutteeseen, jota teidän ylhäisyytenne valittaa.

LORDI GORING Erikoinen ilmiö Englannin alaluokkalaisissa on, että sukulaisia aina kuolee.

PHIPPS Niin, herra lordi! He ovat erittäin onnellisia tässä suhteessa.

LORDI GORING (Käännähtää ja katsoo häneen. Phipps jää tunteettomaksi.) Hm! — Onko kirjeitä, Phipps?

PHIPPS Kolme, herra lordi. (Ojentaa kirjeet tarjottimella.)

LORDI GORING (Ottaa kirjeet.) Toimittakaa ajopelini kuntoon kahdenkymmenen minuutin kuluttua.

PHIPPS Kyllä, herra lordi. (Menee ovelle.)

LORDI GORING (Pitelee vaaleanpunaisessa kirjekuoressa olevaa kirjeitä.) Hm! Phipps, milloin tämä kirje tuli?

PHIPPS Se tuotiin juuri kun teidän ylhäisyytenne oli mennyt klubiin.

LORDI GORING Riittää. (Phipps poistuu.) Lady Chilternin käsialaa, kirjotettu lady Chilternin vaaleanpunaiseen kirjekuoreen. Tämähän on suorastaan kummallista. Luulin Robertin kirjoittavan. Ihme, mitähän lady Chilternillä on minulle sanottavaa. (Istuu kirjoituspöydän luo, avaa kirjeen ja lukee sen.) "Kaipaan teitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne. — Gertrud." (Pudottaa kirjeen, tullen ymmälleen. Sitten ottaa sen ja lukee jälleen hitaasti.) "Kaipaan teitä. Luotan teihin. Tulen luoksenne." Niinpä siis hän on päässyt kaiken perille. Poloinen vaimo. Poloinen vaimo! (Ottaa kellon ja katsoo sitä.) Mutta millaiseen aikaan hän saapuu! Kello on kymmenen! Minun täytyy luopua menosta Berkshireen. Samapa se, onhan aina mukavaa olla odotettu, eikä saapua. Minua ei odoteta Bachelorilla, siispä menenkin sinne. Niinpä niin, minä pidätän hänet pysymään miehensä luona. Se on ainoa, mitä hänen on tehtävä. Se on ainoa, mitä jokaisen vaimon on tehtävä. Naisten siveellisten tunteitten laatu juuri tekee avioliiton niin toivottomaksi, yksipuoliseksi laitokseksi. Kello on kymmenen. Hänen pitäisi piakkoin olla täällä. Minun täytyy virkkaa Phipps'ille, etten ole kotona, tulipa kuka tahansa. (Lähestyy soitinkelloa.)

PHIPPS (Tulee.) Lordi Caversham.

LORDI GORING Oi, miksi vanhemmat aina ilmestyvät väärällä ajalla? Se on vallan erikoinen erehdys luonnossa, luulen mä. (Lordi Caversham tulee.) Hauskaa nähdä sinua, rakas isä. (Astuu häntä tervehtimään. )

LORDI CAVERSHAM Ota pois vaippani.

LORDI GORING Maksaako se vaivaa tuokion vuoksi, isä?

LORDI CAVERSHAM Totta kai se maksaa vaivan, sir. Mikä on mukavin tuoli?

LORDI GORING Tämä tässä, isä. Sitä tuolia käytän itse, kun minulla on vieraita.

LORDI CAVERSHAM Kiitos! Eihän ole vetoa, toivon mä, tässä huoneessa?

LORDI GORING Ei, isä!

LORDI CAVERSHAM (Istuutuen.) Hauskaa kuulla. En siedä vetoa, — en mitään vetoa kotona.

LORDI GORING Vaan joitakin pieniä myrskyjä, isä.

LORDI CAVERSHAM Ohoh! En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tahtoisin vakavasti puhella kanssasi, sir.

LORDI GORING Rakas isä! Tälläkö hetkellä?

LORDI CAVERSHAM Niin juuri, sir! Kello on vasta kymmenen. Mitä sinulla on tätä aikaa vastaan. Minusta on aika erittäin sopiva.

LORDI GORING Kyllä niin, mutta asia on niin, isä, että tänä päivänä en keskustele vakavasti. Pyydän anteeksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä.

LORDI CAVERSHAM Mitä tarkoitat, sir?

LORDI GORING Huvikauden aikana, isä, puhun vakavasti ainoastaan joka kuukauden ensimäisenä tiistaina kello neljästä seitsemään.

LORDI CAVERSHAM Hyvä! Tee se tiistaina, sir, tee se tiistaina.

LORDI GORING Mutta isä, tämähän on seitsemän jälkeen, ja lääkärini sanoo, että minä en saa keskustella mitään vakavaa kello seitsemän jälkeen. Siitä seuraa, että puhun unissani.

LORDI CAVERSHAM Puhut unissasi, sir? Mistä se johtuu? Sinä et ole naimisissa.

LORDI GORING En, isä, en ole naimisissa.

LORDI CAVERSHAM Hm! Juuri siitä tulin keskustelemaan kanssasi, sir. Hyvänen aika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta sureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat tulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän aina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on nykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He ovat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee ottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on tarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa hyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä esikuvaksesi?

LORDI GORING Luullakseni tulen sen tekemään, isä.

LORDI CAVERSHAM Toivon, että sen tekisit, sir. Silloin voisin olla onnellinen. Nykyään teen äitisi elämän viheliäiseksi sinun tähtesi. Olet sydämetön, sir, aivan sydämetön.

LORDI GORING Toivon, että en olisi, isä.

LORDI CAVERSHAM Ja onhan sinulla jo aika mennä naimisiin. Olet kolmenkymmenenneljän vuotias, sir.

LORDI GORING Aivan niin, isä, mutta minä myönnän olevani vain kolmenkymmenenkahden — kolmenkymmenenyhden ja puolen, kun minulla on täysin hyvä ruusu napinlävessä. Tämä ruusu napinlävessä ei ole — kyllin yksinkertainen.

LORDI CAVERSHAM Sanon sinulle, että olet kolmenkymmenenneljän, sir. Ja huoneessasi on sitäpaitsi vetoa. Se tekee käytöksesi pahemmaksi. Miksi sanoit minulle, ettei täällä ole vetoa, sir? Tunnen vetoa, sir, tunnen sitä selvästi.

LORDI GORING Niin minäkin tunnen, isä. On hirveä veto. Tulen huomenna sinua tapaamaan, isä. Voimme puhella, mistä vain haluat. Anna autan yllesi viitan, isä.

LORDI CAVERSHAM Ei, sir. Olen poikennut tänä iltana määrätyssä tarkoituksessa ja tahdon nähdä sen toteutuvan, vaikka se maksaisi minun henkeni tai sinun. Pane pois viittani, sir.

LORDI GORING Tietenkin, isä. Mutta menkäämme toiseen huoneeseen. (Soittaa kelloa.) Täällä on kamala veto. (Phipps tulee.) Phipps, onko tupakkahuoneessa hyvä tuli?

PHIPPS Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING Tule sinne, isä. Sinä aivastat aivan sydäntäsärkevästi.

LORDI CAVERSHAM Niinpä niin, sir, otaksun, että minulla on oikeus aivastaa, milloin haluan.

LORDI GORING (Puolustaen.) Aivan niin, isä. Minä vain ilmaisin osanottoa.

LORDI CAVERSHAM Oh, kirottu osanotto. Tuota lajia tavaraa käytetään nykyään suureksi osaksi liian paljon.

LORDI GORING Olen yhtä mieltä kanssanne, isä. Jos maailmassa olisi vähemmän osanottoa, niin olisi maailmassa vähemmän murhetta.

LORDI CAVERSHAM (Mennen tupakkahuoneeseen päin.) Tuo on otaksuma, sir. Minä vihaan otaksumia.

LORDI GORING Jokainen jonka toinen kohtaa, on otaksuma. Se on sangen kiusallista. Se tekee seuran niin silmäänpistäväksi.

LORDI CAVERSHAM (Käännähtäen ja katsoen poikaansa tuuheitten kulmakarvojen alta.) Ymmärrätkö sinä todella aina, mitä sanot, sir?

LORDI GORING (Hetken aprikoituaan.) Kyllä, isä, jos kuuntelen tarkkaavasti.

LORDI CAVERSHAM (Loukkaantuneesti.) Jos kuuntelet tarkkaavaisesti!… Oikullinen nuori penikka! (Menee ryminällä tupakkahuoneeseen. Phipps tulee.)

LORDI GORING Phipps, eräs lady tulee tapaamaan minua tänä iltana erityisen asian vuoksi. Saata hänet saliin, kun hän saapuu. Ymmärrätkö?

PHIPPS Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING Se on mitä tärkein asia, Phipps.

PHIPPS Ymmärrän, herra lordi.

LORDI GORING Ei niin ketään saa päästää sisään, ei millään muotoa.

PHIPPS Ymmärrän, herra lordi. (Ovikello soi.)

LORDI GORING Ah! Arvattavasti on se tuo lady. Menen itse häntä katsomaan. (Juuri kun hän on menossa ovelle, tulee lordi Caversham tupakkahuoneesta. )

LORDI CAVERSHAM No, sir! Onko minun odotettava läsnäoloasi?

LORDI GORING (Huomattavasti hämmentyneenä.) Hetken päästä, — isä. Suokaa anteeksi! (Lordi Caversham menee takaisin.) Hyvä on. Muista ohjaustani, Phipps, tuohon huoneeseen.

PHIPPS Kyllä, herra lordi.

(Lordi Goring menee tupakkahuoneeseen. Harald, lakeija saattaa rouva Cheveleyn sisään. Hän on viheriässä, hopealla koristetussa puvussa. Lamia-kukan näköinen. Hänellä on tumma satiiniviitta, juovitettu ruusunkukkaisella silkillä.)

HARALD Mikä nimi, rouva?

ROUVA CHEVELEY (Phippsille, joka lähestyy häntä.) Eikö lordi Goring ole täällä? Minulle ilmoitettiin, että hän on kotona.

PHIPPS Hänen ylhäisyytensä on parast'aikaa lordi Cavershamin puheilla, madam. (Silmää kylmästi ja jäykästi Haraldiin, joka heti poistuu.)

ROUVA CHEVELEY (Itsekseen.) Kuinka kovin lapsenomaista.

PHIPPS Hänen ylhäisyytensä käski minun pyytää teitä, rouva, olemaan ystävällinen ja vartomaan häntä salissa. Hänen ylhäisyytensä tulee luoksenne sinne.

ROUVA CHEVELEY (Ihmettelevästi katsoen.) Odottaako lordi Goring minua?

PHIPPS Kyllä, rouva.

ROUVA CHEVELEY Oletteko aivan varma?

PHIPPS Hänen ylhäisyytensä sanoi minulle, että jos eräs lady saapuu, tulee minun pyytää häntä vartomaan salissa. (Menee salin oven luo ja avaa sen.)

ROUVA CHEVELEY (Itsekseen.) Kuinka harkitsevaisesti hän tekikään. Odottaa odottamatonta osoittaa läpeensä nykyaikaista älyä. (Menee saliin päin ja katsoo sinne.) Uh! Kuinka kauhealta näyttää aina poikamiehen sali. Minä olen saava tämän kaiken muuttumaan. (Phipps tuo lampun kirjoituspöydältä.) En välitä tuosta lampusta. Se on liian kirkas. Sytyttäkää joitakin kynttilöitä.

PHIPPS (Panee lampun takaisin.) Kyllä, rouva.

ROUVA CHEVELEY Toivoakseni kynttilöillä on varsin sopivat varjostimet.

PHIPPS Meillä ei ole vielä ollut mitään valittamista niitten suhteen. (Menee saliin ja alkaa sytyttää kynttilöitä.)

ROUVA CHEVELEY (Itsekseen.) Ihmettelen, ketä naista hän tänä iltana odottaa. On hauska yllättää hänet. Miehet ovat aina niin hölmön näköisiä, kun heidät yllätetään, ja aina he tulevat yllätetyiksi. (Katselee huonetta ja lähestyy kirjoituspöytää.) Miten mielenkiintoinen huone! Miten mielenkiintoinen kuva! On kummaa, millainen mahtanee hänen kirjevaihtonsa olla. (Nostelee kirjeitä.) Oi! miten kovin mielenkiinnoton kirjevaihto! Laskuja ja kortteja, velkoja ja leskirouvia. Kuka maailmassa kirjoittaa hänelle käyttäen vaaleanpunaista paperia. Kuinka typerää kirjoittaa vaaleanpunaiselle paperille. Se muistuttaa keskiaikaisen lemmentarinan alkamista. Lemmentarinan ei pitäisi milloinkaan alkaa tunteellisuudella. Sen pitäisi alkaa järkiperäisyydellä ja päättyä avioehtoon. (Pistää kirjeen pois, sitten ottaa sen jälleen.) Tunnen tämän käsialan. Se on Gertrud Chilternin. Muistan sen selvästi. Kymmenen käskyä joka kynänvedossa ja moraalin sääntöjä yli koko sivun. Ihmettä, mitähän Gertrud hänelle kirjoittaa? Jotakin pöyristyttävää minusta, luulen mä. Kuinka inhoankaan tuota naista. (Lukee.) "Luotan teihin, kaipaan teitä. Tulen luoksenne. Gertrud." "Luotan teihin. Kaipaan teitä. Tulen luoksenne." (Riemun ilme läikähtää hänen kasvoilleen. Hän on juuri varastamaisillaan kirjeen, kun Phipps tulee sisään.)

PHIPPS Salin kynttilät ovat sytytetyt, rouva, kuten määräsitte.

ROUVA CHEVELEY Kiitos! (Nousee nopeaan ja luiskahduttaa kirjeen pöydällä olevan suuren hopeakantisen imupaperisäiliön alle.)

PHIPPS Toivon, että varjostimet ovat mieleisenne, rouva. Ne ovat sopivimmat, mitä meillä on. Samoja käyttää hänen ylhäisyytensä itse pukeutuessaan päivällisille.

ROUVA CHEVELEY (Hymyillen.) Sitten olen varma, että ne ovat täysin hyvät.

PHIPPS (Vakavana.) Kiitos rouva.

(Rouva Cheveley menee saliin. Phipps sulkee oven ja poistuu. Sitten ovi avautuu hiljalleen ja rouva Cheveley tulee ja hiipii vainuten kirjoituspöydän luo. Äkkiä kuuluu ääniä tupakkahuoneesta. Rouva Cheveley kalpenee ja pysähtyy. Äänet tulevat kovemmiksi ja hän pyörtää takaisin saliin, purren huultaan. Lordi Goring ja lordi Caversham tulevat.)

LORDI GORING (Vakavasti huomauttaen.) Rakas isä, jos menen naimisiin, varmasti teidän tulee sallia minun valita aika, paikka ja henkilö. Erittäinkin henkilö.

LORDI CAVERSHAM (Itsepäisesti.) Se on minun asiani, sir. Sinä todennäköisesti tekisit hyvin kurjan valinnan. Minun neuvojani siihen tarvitaan, ei sinun. Siinä on varallisuus kyseessä. Se ei ole tunteen asia. Tunne tulee myöhemmin avioliitossa.

LORDI GORING Aivan niin. Avioelämässä tunne syntyy, kun ihmiset ovat perinpohjin sietämättömiä toisilleen, isä eikö niin? (Nostaa lordi Cavershamin ylle viitan.)

LORDI CAVERSHAM Tietystikin, sir. Tarkoitan, tietysti ei, sir. Sinähän puhut perin hassuja tänä iltana. Sanon, että avioliitto on terveen järjen asia.

LORDI GORING Mutta tervejärkiset naiset ovat niin merkillisen jokapäiväisiä, isä, eivätkö olekin? Luonnollisesti juttelen vain kuulopuheen mukaan.

LORDI CAVERSHAM Ei kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole tervettä järkeä vähääkään, sir. Järkevyys on meidän sukupuolemme erikoisoikeus.

LORDI GORING Aivan niin. Ja me miehet olemme niin itseuhrautuvia, ettemme koskaan käytä sitä, emmekö olekin, isä?

LORDI CAVERSHAM Minä käytän sitä. En muuta käytäkään.

LORDI GORING Niin sanoo äitinikin.

LORDI CAVERSHAM Se on äitisi onnen salaisuus. Sinä olet kovin sydämetön, sir, kovin sydämetön.

LORDI GORING Toivottavasti en, isä. (Menevät ulos. Sitten palaa lordi Goring näyttäen hämmästyneeltä sir Robert Chilternin seurassa.)

SIR ROBERT CHILTERN Rakas Arthur, miten mainio onni, että tapasin sinut kynnyksellä! Palvelijasi kertoi juuri minulle, että et ole kotona. Kuinka erinomaista!

LORDI GORING Asia on siten, että minulla on hirveän paljon tehtävää tänä iltana, Robert, ja annoin määräyksen, etten olisi kotona, tulkoonpa kuka tahansa. Myös isälläni oli samanlainen kylmä vastaanotto. Hän valitti vetoa koko ajan.

SIR ROBERT CHILTERN Sinun täytyy ottaa minut vastaan, Arthur. Olet parhain ystäväni. Ehkä sinä huomispäivänä olet minun ainoa ystäväni. Vaimoni on keksinyt kaiken.

LORDI GORING Ah! Minä arvasin sen.

SIR ROBERT CHILTERN (Katsoen häneen.) Todellako? Miten?

LORDI GORING (Hetken aprikoituaan.) Oi! Yksistään kasvojesi ilmeestä, kun tulit sisään. Kuka kertoi hänelle?

SIR ROBERT CHILTERN Rouva Cheveley itse. Ja nainen, jota rakastan, tietää, että aloin urani matalalla, epärehellisellä teolla, että rakensin elämäni häpeän hiekalle — että möin, kuten tavallinen kaupustelija salaisuuden, joka oli uskottu minulle kunnian miehenä. Kiitän taivasta, että poloinen lordi Radley kuoli, saamatta tietää, kuinka petin häntä. Kiittäisin jumalaa, jos olisin kuollut ennenkuin jouduin noin kauheasti vietellyksi tahi luisuin niin alas. (Peittää kasvonsa käsillään.)

LORDI GORING (Hetken vaitiolon perästä.) Oletko kuullut vielä mitään Wienistä, saanut vastausta sähkösanomaasi?

SIR ROBERT CHILTERN (Katsoen ylös.) Kyllä, sain sähkösanoman ensimäiseltä sihteeriltä tänä iltana kello 8.

LORDI GORING Mitä niin?

SIR ROBERT CHILTERN Ei tiedetä häntä vastaan mitään. Päinvastoin. Hänellä on melko korkea arvoasema seurapiirissä. On eräänlainen julkinen salaisuus, että parooni Arnheim jätti hänelle myötäjäisiksi suurimman osan suunnattomista varoistaan. Paitsi tätä en voi tietää mitään.

LORDI GORING Eihän hän sitten vain mahtane olla urkkija?

SIR ROBERT CHILTERN Oi! Urkkijoita ei nykyään tarvita. Niiden ammatti on ohi. Sanomalehdet sen sijaan tekevät niiden tehtäviä.

LORDI GORING Ja pauhaavan hyvin ne sen tekevät.

SIR ROBERT CHILTERN Arthur! Minä läkähdyn janoon. Saanko soittaa jotain juotavaa? — Viiniä tai seltterivettä.

LORDI GORING Kernaasti. Anna minä soitan. (Soittaa kelloa.)

SIR ROBERT CHILTERN Kiitos! En tiedä, mitä tehdä, Arthur, en tiedä, mitä tehdä, ja sinä olet ainoa ystäväni. Mutta sinä oletkin ystävä ainoa, johon voin luottaa. Voin luottaa sinuun täydelleen, enkö voikin?

(Phipps tulee.)

LORDI GORING Rakas Robert, tietysti. Oi! (Phippsille.) Tuokaa viiniä tai seltterivettä.

PHIPPS Kyllä, herra lordi.

LORDI GORING Tahdotko suoda minulle anteeksi, Robert? Tarvitsen hetken antaakseni hiukan määräyksiä palvelijalleni.

SIR ROBERT CHILTERN Mielelläni.

LORDI GORING Kun tuo lady saapuu, sanokaa hänelle, minä en ole odotettavissa kotiin tänä iltana. Kertokaa hänelle, että minut on äkkiä kutsuttu pois kaupungista. Ymmärrättekö?

PHIPPS Lady on tuossa huoneessa, herra lordi. Te käskitte minut saattamaan hänet sinne, herra lordi.

LORDI GORING Teitte aivan oikein. (Phipps poistuu.) Mihin sekasotkuun olen joutunut! Ei! — Käsittääkseni olen selviytyvä siitä. Annan hänelle jotain luettavaa ovesta. Vaikea asia hoitaa, kuitenkin!

SIR ROBERT CHILTERN Arthur, sano minulle, mitä minun olisi tehtävä. Elämäni näyttää tuhoutuvan. Olen laiva vailla peräsintä tähdettömässä yössä.

LORDI GORING Robert, sinä rakastat vaimoasi, eikö niin?

SIR ROBERT CHILTERN Rakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa. Pidin kunnianhimoa suurena asiana. Se ei ole mitään. Rakkaus on suuri asia maailmassa. Ei ole muuta kuin rakkaus, ja minä rakastan häntä. Mutta olen häpäisty hänen silmissään. Olen alhainen hänen silmissään. Välillämme on nyt avara kuilu. Hän on saanut minusta selvän.

LORDI GORING Eikö hän milloinkaan elämässään ole tehnyt jotakin hulluutta — jotakin varomatonta — että hän antaisi sinulle anteeksi syntisi?

SIR ROBERT CHILTERN Minun vaimoni! Ei koskaan! Hän ei tiedä, mitä heikkous tahi kiusaus on. Minä olen tomua, kuten muutkin miehet. Hän on aivan toista, ja kuten hyvät naiset ovat, säälimätön täydellisyydessään — kylmä ja ankara ja armoton. Mutta minä rakastan häntä, Arthur. Olemme lapsettomat, ja minulla ei ole ketään muuta, jota voisin rakastaa, ketään, joka minua rakastaisi. Kenties, jos Jumala olisi antanut meille lapsia, hän olisi voinut olla lauhkeampi minulle. Mutta Jumala on antanut meille yksinäisen kodin. Ja hän on lävistänyt sydämeni. Elkäämme puhuko siitä. Olin raaka häntä kohtaan tänä iltana. Mutta luulen, että kun syntiset puhelevat pyhille, ovat he aina raakoja. Sanoin hänelle asioita, jotka olivat hirveän tosia, minun puoleltani, minun näkökannaltani, miesten näkökannalta. Mutta elkäämme siitä puhuko.

LORDI GORING Vaimosi on antava sinulle anteeksi. Kenties tällä hetkellä hän antaa sinulle anteeksi. Hän rakastaa sinua Robert. Miksikä hän ei antaisi anteeksi.

SIR ROBERT CHILTERN Jumala suokoon sen! Jumala suokoon sen! (Peittää kasvonsa käsillään.) Mutta minulla on enemmänkin sinulle sanottavaa, Arthur.

(Phipps lähestyy, tuoden juomaa.)

PHIPPS (Tarjoaa viiniä ja seltterivettä sir Robert Chilternille.) Viiniä ja seltteriä, sir.

SIR ROBERT CHILTERN Kiitos.

LORDI GORING Ovatko ajopelisi täällä, Robert?

SIR ROBERT CHILTERN Ei, tulin jalkaisin klubilta.

LORDI GORING Sir Robert ottaa minun rattaani, Phipps.

PHIPPS Hyvä, herra lordi. (Poistuu.)

LORDI GORING Robert! Ethän välitä vaikka lähetän sinut pois?

SIR ROBERT CHILTERN Arthur! Sinun täytyy sallia minun viipyä viisi minuuttia. Minä olen päättänyt mitä tulen tänä iltana tekemään Alahuoneessa. Keskustelu Argentinan kanavasta alkaa tänään yhdeltätoista. (Tuoli kaatuu salissa.) Mitä se on?

LORDI GORING Ei mitään.

SIR ROBERT CHILTERN Kuulin tuolin kaatuvan viereisessä huoneessa. Joku on kuunnellut.

LORDI GORING Ei, ei! Siellä ei ole niin ketään.

SIR ROBERT CHILTERN Siellä on joku. Siellä on valoa huoneessa ja ovi on raollaan. Joku on kuunnellut elämäni kaiken salaisuuden. Arthur, mitä tämä tarkoittaa?

LORDI GORING Robert! Sinä olet ärtynyt, hermostunut. Sanon sinulle, siellä huoneessa ei ole ketään. Istu, Robert!

SIR ROBERT CHILTERN Vakuutatko sanallasi, että siellä ei ole niin ketään?

LORDI GORING Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN Kunniasanallasi? (Istuutuu.)

LORDI GORING Kyllä.

SIR ROBERT CHILTERN (Nousee.) Arthur, anna itse katson.

LORDI GORING Ei! Ei!

SIR ROBERT CHILTERN Jos siellä ei ole ketään, niin miksi en katsoisi tuohon huoneeseen? Arthur, sinun täytyy antaa minun mennä tuohon huoneeseen rauhoittaakseni itseni. Salli minun tietää, ettei kukaan salakuuntelija ole kuullut elämäni salaisuutta. Arthur, sinä et käsitä, mitä minun on kestettävä.

LORDI GORING Robert, tämän täytyy päättyä. Olen sanonut, että siinä huoneessa ei ole niin ketään — se riittää.

SIR ROBERT CHILTERN (Ryntää huoneen ovelle.) Se ei riitä. Minä vaadin päästä siihen huoneeseen. Sanoit, ettei siellä ole ketään, siis mitä syytä sinulla on minua kieltää.

LORDI GORING Jumalan tähden, elä mene! Siellä on joku. Joku, jota sinä et saa nähdä.

SIR ROBERT CHILTERN Ah, minä aavistin sitä!

LORDI GORING Kiellän sinua menemästä siihen huoneeseen.

SIR ROBERT CHILTERN Väisty! Elämäni on pelissä. Ja minä en takaa, kuka siellä on. Tahdon tietää, kuka se on, jolle olen puhunut elämäni salaisuuden ja häpeäni. (Lähestyy huonetta.)

LORDI GORING Taivas sentään! Hänen oma vaimonsa! (Sir Robert Chiltern peräytyy ylenkatseen ja vihan ilme kasvoillaan.)

SIR ROBERT CHILTERN Minkä selityksen voit antaa minulle tuon naisen läsnäolosta täällä?

LORDI GORING Robert. Vannon sinulle kunniani kautta, että tuolla naisella ei ole mitään vihaa sinua vastaan, siitä on hän puhdas ja syytön.

SIR ROBERT CHILTERN Hän on halpamainen, hävytön olento!

LORDI GORING Elä sano niin, Robert. Sinun asiassasi hän tuli tänne. Puhdistaakseen ja pelastaakseen sinut hän tänne tuli. Hän rakastaa sinua eikä ketään muuta.

SIR ROBERT CHILTERN Olet mieletön. Mitä minulla on tekemistä siihen, mitä hän kanssasi juonittelee? Pysyköön hän valtiattarenasi! Sovitte kovin toisillenne. Hän turmeltunut ja hävytön — sinä viekas ystäväksi, petollinen yksin vihamieheksi — —

LORDI GORING Se ei ole totta, Robert. Taivaan tähden, se ei ole totta! Hänen ja sinun läsnäollessasi tahdon selittää kaiken.

SIR ROBERT CHILTERN Anna minun mennä, sir. Olet valehdellut kyllin kunniasanaasi vastaan. (Menee ulos.)

(Lordi Goring törmää salin ovelle, kun rouva Cheveley tulee sieltä katsellen säteilevänä ja hyvin huvitettuna.)

ROUVA CHEVELEY (Ivallisesti kumartaen.) Hyvää iltaa, lordi Goring!

LORDI GORING Rouva Cheveley! Pyhä taivas! — Saanko kysyä, mitä te teitte salissani?

ROUVA CHEVELEY Ainoastaan kuuntelin. Minulla on oikein intohimo kuunnella avaimenlävistä. Niitten läpi kuulee aina niin ihmeellisiä asioita.

LORDI GORING Tuohan kuulostaa melkein sallimuksen kiusaamiselta.

ROUVA CHEVELEY Oi! Varmaankin sallimus nykyään voi vastustaa kiusausta. (Viittaa lordi Goringia riisumaan hänen vaippansa, minkä tämä tekee.)

LORDI GORING Olen iloinen, että tulitte. Olen antava teille joitakin hyviä ohjeita.

ROUVA CHEVELEY Oi! Pyydän, elkää antako. Naiselle ei tule koskaan antaa mitään muuta kuin mitä hän iltasin voi käyttää puvussaan.

LORDI GORING Huomaan, että olette edelleen yhtä siekailematon kuin tapanne oli aikaisemminkin.

ROUVA CHEVELEY Paljon enemmän! Olen suuresti kehittynyt. Minulla on ollut enemmän kokemusta.

LORDI GORING Liian paljon kokemusta vaarallisessa asiassa. Suvaitkaa savuke. Puolet Lontoon miellyttävistä naisista tupakoi. Henkilökohtaisesti minä pidän enemmän noista toiseen puoleen kuuluvista.

ROUVA CHEVELEY Kiitos. En ensinkään polta. Ompelijattareni ei pitäisi siitä, ja naisella on ensimäinen velvollisuus elämässä ompelijatarta kohtaan, eikö olekin? Toista velvollisuutta ei kukaan vielä ole keksinyt.

LORDI GORING Olette saapunut tänne myydäksenne minulle Robert Chilternin kirjeen, ettekö olekin?

ROUVA CHEVELEY Luovuttamaan sen ehtoja vastaan. Kuinka sen arvasitte?

LORDI GORING Koska ette maininnut asiaa. Onko se mukananne?

ROUVA CHEVELEY (Istuutuen.) Oi, ei! Hyvin valmistetussa puvussa ei ole taskuja.

LORDI GORING Mikä on hintanne siitä?

ROUVA CHEVELEY Kuinka tavattoman englantilainen olettekaan. Englantilaiset luulevat, että shekkikirja voi ratkaista jokaisen pulmallisen kysymyksen elämässä. Kuitenkin, rakas Arthur, minulla on paljon enemmän rahaa kuin teillä on ja aivan yhtä paljon kuin mitä Robert Chiltern omistaa. En minä tahdo rahaa.

LORDI GORING Mitä te sitten tahdotte, rouva Cheveley?

ROUVA CHEVELEY Miksi ette kutsu minua Lauraksi?

LORDI GORING En pidä siitä nimestä.

ROUVA CHEVELEY Teillä oli tapana ihailla sitä.

LORDI GORING Kyllä, niinpä niinkin! (Rouva Cheveley viittaa häntä istumaan viereensä. Hän hymyilee ja istuu.)

ROUVA CHEVELEY Arthur, te rakastitte minua kerran.

LORDI GORING Kyllä.

ROUVA CHEVELEY Ja pyysitte minua tulemaan vaimoksenne.

LORDI GORING Se oli luonnollinen tulos siitä, että teitä rakastin.

ROUVA CHEVELEY Ja te hylkäsitte minut, koska näitte tai sanoitte nähneenne, että poloinen vanha lordi Mortlake yritti kovin liehitellä minua Tenbyn kasvihuoneella.

LORDI GORING Minulla on se käsitys, että lakimieheni sopi tuon asian kanssanne erikoisista maksuehdoista, jotka te itse määräsitte.

ROUVA CHEVELEY Siihen aikaan olin köyhä; te olitte rikas.

LORDI GORING Aivan niin. Senvuoksipa teeskentelittekin rakastavanne minua.

ROUVA CHEVELEY (Kohauttaen olkapäitään.) Poloinen, vanha lordi Mortlake, jolla oli vain kaksi keskustelun aihetta, hänen leininsä ja vaimonsa. En koskaan ollut tarkoin selvillä, kummasta hän puhui. Hän käytti mitä hirveintä kieltä niistä molemmista. Niinpä niin, te olitte hyvin yksinkertainen, Arthur. Eihän lordi Mortlake ollutkaan koskaan minulle enempää kuin huvin aihe. Eräs noita äärimmäisen ikäviä huvituksia, joita tapaa ainoastaan englantilaisissa maaseututaloissa englantilaisena maaseudun sunnuntaina. En käsittääkseni voi pitää ketään siveellisesti vastuunalaisena siitä, mitä hän tekee englantilaisessa maalaistalossa.

LORDI GORING Niin, niin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ajattelevat noin.

ROUVA CHEVELEY Rakastan teitä, Arthur.

LORDI GORING Rakas rouva Cheveley, olette aina ollut aivan liian ovela, ymmärtääksenne mitään rakkaudesta.

ROUVA CHEVELEY Rakastan teitä. Ja te rakastitte minua. Tiedätte, että rakastitte minua, ja rakkaus on ihmeellinen asia. Oletan, että kun mies on kerran rakastanut naista, hän tekee kaiken hänen hyväkseen, paitsi sitä, että jatkaisi hänen rakastamistaan. (Panee kätensä lordi Goringin kädelle.)

LORDI GORING (Ottaen pois kätensä, rauhallisesti.) Niinpä kyllä — paitsi tuota.

ROUVA CHEVELEY (Hetken vaitiolon perästä.) Olen väsynyt elämään ulkomailla. Haluan tulla takaisin Lontooseen. Haluan saada loistavan kodin täällä. Tahdon saada salongin. Jos vain joku voisi opettaa englantilaisille, miten on puhuttava ja irlantilaisille, kuinka on kuunneltava, niin seurapiiri täällä tulisi aivan sivistyneeksi, Sitäpaitsi, olen saavuttanut romanttisen ikäasteen. Kun näin teidät viime yönä Chilternien luona, tunsin, että olitte ainoa henkilö, josta koskaan olen välittänyt, jos kenestäkään koskaan olen pitänyt, Arthur. Niinpä siis sen päivän aamuna, kun te menette kanssani naimisiin, olen antava teille Robert Chilternin kirjeen. Se on minun tarjontani. Annan teille sen nyt, jos lupaatte mennä kanssani naimisiin.

LORDI GORING Nyt?

ROUVA CHEVELEY (Hymyillen.) Huomiseen mennessä.

LORDI GORING Minä olen teille hyvin paha aviomies.

ROUVA CHEVELEY En usko pahoja aviomiehiä olevan. Minulla on ollut kaksi. Ne ovat huvittaneet minua suunnattomasti.

LORDI GORING Tarkotatte, että te huvititte itseänne suunnattomasti, niinhän?

ROUVA CHEVELEY Mitä te tiedätte avioelämästä?

LORDI GORING En mitään, mutta voin lukea sitä kuin kirjaa.

ROUVA CHEVELEY Mitä kirjaa?

LORDI GORING (Nousten.) Numerojen kirjaa.

ROUVA CHEVELEY Onko mielestänne aivan kaunista, että olette karkea naista kohtaan omassa kodissanne.

LORDI GORING Kun on kysymys hyvin viehättävistä naisista, niin sukupuoli ärsyttää sellaiseen, eikä ole suojana.

ROUVA CHEVELEY Otaksun, että tuo on tarkotettu kohteliaisuudeksi. Rakas Arthur, naiset eivät koskaan joudu onnettomiksi kohteliaisuuksilla. Miehet sensijaan aina. Sellainen on kahden sukupuolen erilaisuus.

LORDI GORING Naisia ei voi koskaan millään tehdä onnettomiksi, mikäli minä heitä tunnen.

ROUVA CHEVELEY (Hetken vaitiolon jälkeen.) Te siis sallitte parhaan ystävänne, Robert Chilternin tuhoutua ennemmin kuin menette naimisiin sellaisen kanssa, jolla tosiaan on jälellä melkoinen vetovoima. Luulin teidän kohonneen korkealle itseuhrautuvaisuuden tasolle, Arthur. Mielestäni teidän tulisi siellä olla. Ja lopun elämäänne voisitte kuluttaa tarkastelemalla omaa täydellisyyttänne.

LORDI GORING Oi! Minä teen sitä näinkin. Ja itseuhrautuvaisuus on ominaisuus, mikä olisi lailla kiellettävä. Se turmelee ihmiset, joille joku itsensä uhraa. He aina antautuvat pahuuteen.

ROUVA CHEVELEY Ikäänkuin mikään voisi turmella Robert Chilternin! Näytätte unohtavan, että minä tunnen hänen todellisen luonteensa.

LORDI GORING Minkä häntä tunnette, ei ole hänen todellinen luonteensa. Se oli mieletön teko, tehty hänen nuoruudessaan, kunniaton, minä myönnän, häpeällinen, minä myönnän, hänen tekemäkseen, minä myönnän, ja sentähden — - se ei ollut hänen todellista luonnettaan.

ROUVA CHEVELEY Kuinka te miehet puolustatte toinen toisianne.

LORDI GORING Kuinka te naiset soditte toinen toistanne vastaan.

ROUVA CHEVELEY (Katkerasti.) Sodin vain yhtä naista vastaan, Gertrud Chilterniä vastaan. Vihaan häntä nyt enemmän kuin koskaan.

LORDI GORING Siitä syystä olette aiheuttanut hänen elämäänsä todellisen murhenäytelmän, arvelen.

ROUVA CHEVELEY (Nyrpistyksellä.) Ah. On olemassa ainoastaan yksi todellinen murhenäytelmä naisen elämässä. Se tosiasia, että hänen entisyytensä on aina hänen rakastajansa ja tulevaisuutensa pysyväisesti hänen aviomiehensä.

LORDI GORING Lady Chiltern ei tiedä mitään sellaisesta elämästä, mihin te viittaatte.

ROUVA CHEVELEY Nainen, jonka hansikkaan numero on seitsemän ja kolmeneljännestä, ei milloinkaan tiedä juuri mitään. Tiedättehän, että Gertrud on aina pitänyt seitsemän ja kolmeneljänneksen kokoisia. Siinä on eräs syy, miksi meidän kesken ei koskaan ole ollut mitään siveellistä myötätuntoa. Niinpä niin, Arthur, otaksun, että tämä romanttinen välikohtaus voidaan katsoa päättyneeksi. Myönnätte kai, että se oli romanttinen, ettekö myönnä? Etuoikeudesta olla teidän vaimonne, olin valmis luovuttamaan suuren hinnan, valtiollisen urani huippukohdan. Te kieltäydytte. Hyvä on! Jos sir Robert Chiltern ei kannata minun Argentinan kanavasuunnitelmaani, paljastan hänet. Siinä kaikki.

LORDI GORING Te ette saa sitä tehdä. Se olisi halpamaista, julmaa, häpeällistä.

ROUVA CHEVELEY (Kohauttaen olkapäitään.) Oi! Elkää käyttäkö suuria sanoja. Ne merkitsevät niin vähän. Tämä on kauppaneuvottelu. Siinä kaikki. Ei hyödytä sekoittaa tunteellisuutta siihen. Minä tarjouduin myymään Robert Chilternille erikoisen esineen. Jollei hän minulle maksa asettamaani hintaa, tulee hän maksamaan maailmalle suuremman hinnan. Tässä ei ole mitään enempää puhelemista. Minun täytyy mennä. Hyvästi. Ettekö anna kättä?

LORDI GORING Teille? En! Teidän neuvottelunne Robert Chilternin kanssa saattaa olla inhoittavaa kauppaneuvottelua inhoittavana kaupan aikana; mutta näytätte unohtaneen, että tulitte tänne tänä iltana puhumaan rakkaudesta, te, jonka huulet saastuttavat sanan "rakkaus", te, jolle se on lujasti sinetöity kirja; menitte tänä iltana erään maailman mitä jaloimman ja hienoimman naisen kotiin alentamaan hänen miestään hänen silmissään, yrittäen tappaa hänen rakkautensa tätä kohtaan, valaaksenne myrkkyä hänen sydämeensä ja katkeruutta hänen elämäänsä, murtaaksenne hänen epäjumalansa ja kenties tuhoten hänen sielunsa. Sitä en voi teille antaa anteeksi. Se oli kauheata. Sellaiselle ei ole olemassa anteeksiantamusta.

ROUVA CHEVELEY Teette väärin minua kohtaan. Uskokaa minua, olette aivan kohtuuton minulle. En mennyt ensinkään herjaamaan Gertrudia. En aikonut tehdä mitään sellaista, kun menin. Läksin lady Markbyn kanssa aivan yksinkertaisesti kysymään, oliko eräs koriste, jalokivi, jonka kadotin jossakin eilenillalla, löytynyt Chilternien luona. Ellette usko minua, voitte kysyä lady Markbyltä. Hän on sanova teille, että se on totta. Kohtauksen, joka tapahtui lady Markbyn mentyä, aiheutti todellakin Gertrud raakuudellaan ja pilkallaan. Minä menin, oi, — jos niin haluatte, hieman ilkeydestä — mutta todella kysyäkseni, oliko timanttista rintaneulaani löydetty. Sellainen oli koko asian alku.

LORDI GORING Timanttinen simpukkarintaneula, jossa on jalokivikoriste?

ROUVA CHEVELEY Niin. Kuinka te tiedätte?

LORDI GORING Koska se on löytynyt. Totta puhuen, minä itse sen löysin ja tyhmästi unhotin sanoa hovimestarille mitään sen johdosta lähtiessäni. (Menee kirjoituspöydän luo ja avaa laatikon.) Se on tässä laatikossa. Ei, kas tämä! Se on rintaneula, eikö olekin? (Pitää rintaneulaa korkealla.)

ROUVA CHEVELEY On. Olen iloinen saadessani sen takaisin. Se oli — lahja.

LORDI GORING Tahdotteko pitää sitä?

ROUVA CHEVELEY Tietysti, jos panette sen kiinni. (Lordi Goring pistää äkkiä sen hänen ranteensa ympäri.) Mitenkä te sen panette niinkuin rannerenkaan? En ensinkään tiennyt, että sitä saattaisi käyttää rannerenkaana.

LORDI GORING Todellako?

ROUVA CHEVELEY (Pitäen sievää käsivarttaan ylhäällä.) En. Mutta se näyttää minulla varsin hyvältä rannerenkaana, eikö näytäkin?

LORDI GORING Kyllä; paljon paremmalta kuin viimein nähdessäni.

ROUVA CHEVELEY Milloin näitte sen viimein?

LORDI GORING (Kylmästi.) Oh, kymmenen vuotta sitten lady Berkshirellä, jolta te sen varastitte.

ROUVA CHEVELEY (Säikähtäen.) Mitä tarkoitatte?

LORDI GORING Tarkoitan, että te varastitte koristeen serkultani, Mary Berkshireltä, jolle minä sen annoin, kun hän meni naimisiin. Epäluulo kohdistui erääseen palvelijaparkaan, joka pantiin pois häpeällä. Tunsin sen eilen illalla. Päätin, etten sanoisi sen johdosta mitään, ennenkuin löydän varkaan. Nyt olen löytänyt varkaan ja olen kuullut hänen oman tunnustuksensa.

ROUVA CHEVELEY (Ravistaen päätään.) Se ei ole totta.

LORDI GORING Tiedätte sen olevan totta. Sillä varas on tällä hetkellä kirjoitettu kasvoihinne.

ROUVA CHEVELEY Kiellän koko asian alusta loppuun. Sanon, etten ole ikinä nähnyt tuota kurjaa esinettä, eikä se ole ollut koskaan hallussani. (Rouva Cheveley yrittää ottaa rannerenkaan kädestään, mutta epäonnistuu. Lordi Goring näyttää huvitetulta. Rouva Cheveleyn ohuet sormet kiskovat koristetta irti ilman tulosta. Hän päästää kirouksen.)

LORDI GORING Esineen varastamisesta on se haitta, rouva Cheveley, että varas ei milloinkaan tunne, kuinka ihmeellinen varastamansa esine on. Ette saa tuota rannerengasta auki, ellette tiedä, missä nasta on. Ja huomaan, ettette tiedä, missä nasta on. Se on perin vaikea keksiä.

ROUVA CHEVELEY Te raakalainen! Te pelkuri! (Yrittää jälleen avata säpistä rannerengasta, mutta epäonnistuu.)

LORDI GORING Oi! Elkää käyttäkö suuria sanoja. Ne merkitsevät niin vähän.

ROUVA CHEVELEY (Tarttuen jälleen äkillisen raivon vallassa rannerenkaaseen tolkuttomasti äännähdellen. Sitten pysähtyy ja katsoo lordi Goringiin.) Mitä aiotte tehdä?

LORDI GORING Käyn soittamaan palvelijaani. Hän on erinomainen palvelija. Saapuu aina hetkelleen soitettaessa. Kun hän tulee, käsken hänen hakea poliisin.

ROUVA CHEVELEY (Vavisten.) Poliisin. Mitä varten?

LORDI GORING Huomenna Berkshiret panevat teidät syytteeseen. Sitä varten tulee poliisi.

ROUVA CHEVELEY (On nyt ruumiillisen kauhun vallassa. Hänen kasvonsa ovat vääntyneet. Suunsa on vinossa. Naamio on pudonnut hänen kasvoiltaan. Sillä hetkellä häntä on kamala katsella.) Elkää sitä tehkö. Olen tekevä mitä ikinä tahdotte. Mitä ikinä maailmassa te haluatte.

LORDI GORING Antakaa minulle Robert Chilternin kirje.

ROUVA CHEVELEY Seis! Seis! Antakaa minulle ajattelun aikaa.

LORDI GORING Antakaa minulle Robert Chilternin kirje!

ROUVA CHEVELEY Minulla ei ole sitä mukanani. Annan sen teille huomenna.

LORDI GORING Tiedätte, että valehtelette. Antakaa se heti. (Rouva Cheveley ottaa kirjeen esiin ja ojentaa sen hänelle. On hirveän kalpea.) Tämäkö se on?

ROUVA CHEVELEY (Käheällä äänellä.) Niin.

LORDI GORING (Ottaa kirjeen, tutkii sitä, huokaa ja polttaa sen lampulla.) Niin hyvin puetuksi naiseksi, rouva Cheveley, on teillä hetkittäin ihastuttavan terve järki. Minä onnittelen teitä.

ROUVA CHEVELEY (Huomaa lady Chilternin kirjeen, jonka kuori juuri pistää esiin imupaperisalkun alta.) Olkaa hyvä, antakaa minulle vettä.

LORDI GORING Mielelläni. (Menee huoneen nurkkaan ja kaataa lasin vettä. Hänen ollessaan selin rouva Cheveleyhin, ottaa tämä salaa lady Chilternin kirjeen. Kun lordi Goring palaa lasin kanssa, niin hän kieltäytyy siitä eleellä.)

ROUVA CHEVELEY Kiitän! Tahdotteko auttaa vaipan ylleni?

LORDI GORING Mielelläni. (Panee vaipan hänen ylleen.)

ROUVA CHEVELEY Kiitos! En koskaan enään yritä tehdä kiusaa Robert Chilternille.

LORDI GORING Onneksi teillä ei ole tilaisuutta siihen, rouva Cheveley.

ROUVA CHEVELEY Niinpä kyllä, mutta vaikka minulla olisi tilaisuutta, en sitä tekisi. Päinvastoin tulen tekemään hänelle suuren palveluksen.

LORDI GORING Se on suuremmoista kuulla. Se on parannus.

ROUVA CHEVELEY Niin on. En voi olla osoittamatta kunnian miehelle, niin arvokkaalle englantilaiselle kunnianmiehelle, että häntä häpeällisesti petetään ja niin — — —

LORDI GORING Mitä nyt?

ROUVA CHEVELEY Paljastan, että jollakin tavoin Gertrud Chilternin sanat ja tunnustus ovat osuneet minun taskuuni.

LORDI GORING Mitä tarkoitatte?

ROUVA CHEVELEY (Katkeran ivallisella äänellä.) Tarkoitan, että lähetän Robert Chilternille sen rakkauskirjeen, jonka hänen vaimonsa kirjoitti tänä iltana.

LORDI GORING Rakkauskirjeen?

ROUVA CHEVELEY (Nauraen.) "Kaipaan teitä, luotan teihin, tulen luoksenne. Gertrud."

LORDI GORING (Hypähtää kirjoituspöydän luo ja ottaa kirjekuoren huomaten sen tyhjäksi sekä pyörähtää ympäri.) Te kurja nainen, täytyykö teidän aina varastaa? Antakaa kirje minulle takaisin. Otan sen väkisten. Te ette poistu huoneestani, ennenkuin olen sen saanut. (Syöksee rouva Cheveleytä kohti, mutta tämä heti painaa sähkökelloa, joka on pöydällä. Kello pärisee räikeästi ja Phipps saapuu.)

ROUVA CHEVELEY (Hetken vaitiolon jälkeen.) Lordi Goring vain soitti, että saattaisitte minut ulos. Hyvää yötä, lordi Goring. (Menee ulos Phippsin saattamana. Kasvoillaan loistaa ivariemu. Silmänsä ovat iloiset. Hän näyttää nuortuneelta. Hänen viimeinen silmänluontinsa on kuin nopea nuoli. Lordi Goring puree huuliaan ja sytyttää savukkeen.)

VÄLIVERHO.