KOSTAJA
Reading edition
Kun synkkä Orkus mun jo niellyt on ja yhä elät iloissa sa maan, öin varjona sun luokses, uskoton, ma vielä kostajana saan.
Ja kesken lemmenöiden liekkuman sa tunteva oot kauhut kuolon yön, ja kesken Caeliuksen suudelman on sulta jähmettyvä syön.
Oi, uskoton, oi ainut armahain, ei mulle kosto kuolon rauhaa suo, ei sammuta sen tulta rinnastain ei Orkus eikä Lethen vuo.
Kun kylmä kuolo mun jo niellyt on sa elä yhä hekkumassa maan, mut kavahda, sun luokses, onneton, ma vielä vainajana saan!