ALKULAUSE. (continued 3)
Reading edition
*
Salamurhia.
Eräs tuttava, joka asuu Kottbyssä, kertoi, että siellä tuon tuostakin pamahtelee ja että tavataan miehiä kuolleina metsissä. Luultavasti ne ovat useimmittain yksityisiä kostomurhia, joita nyt tehdään yleiseen laskuun. Jokainen sellainen laukaus on yksi naula lisää vallankumouksen omaan kirstuun.
*
Suhteemme Saksaan.
Erään tuttavan luona. Hän on vakuutettu siitä, että Englannilla on sormensa mukana Suomen vallankumouksessa. Kun ei Englanti enää muuten voi vahingoittaa Saksaa, koettaa se vahingoittaa sitä bolshevismilla, avustamalla sen leviämistä Suomen kautta Skandinaviaan ja sitä tietä Saksaan, heikontaakseen Saksaa sisällisesti. Englanti muka antaa rahaakin. Se olisi Suomeen nähden katala teko, mutta kyllä ymmärrettävää ja "näköistä". Englanti näkee ja tietää, että me kaikessa tapauksessa luisumme Saksan syliin.
On ollut liikkeessä huhu, että Saksa olisi kieltänyt apunsa. Tämä tuttavani on vakuutettu, että tämä tieto on perätön. Sotapuolue on Saksassa sillä kannalla, että on päästävä lähelle Pietaria, jota vastoin liikemaailma ehkä tahtoisi rauhan solmittavaksi pikemmin, jotta pian päästäisiin kauppasuhteisiin eikä siis olisi kiristettävä välejä liiaksi Suomen tähden. Sieltä tulevat nyt kuitenkin "pojat" ja tulee myös aseita.
— Suhteet Saksan kanssa ovat saatettavat niin läheisiksi kuin suinkin — vaikka sieltä saataisiin prinssikin — jotta meillä olisi rauhankin aikana panna sulkuja venäläiselle maanalaiselle invasionille.
— Entä saksalainen invasioni?
— Se ei ole niin vaarallinen, koska saksalaiset ovat kauempana ja koska se olisi kulttuuri-invasionia, sivistystason korottamista. Vaikka he meitä aineellisesti vallitsisivatkin, he samalla meitä kouluuttaisivat, opettaisivat, järjestäisivät, neuvoisivat tekemään työtä. Nuo toiset nylkisivät, hävittäisivät, vetäisivät omalle tasolleen.
*
Sama tuttavani luulee, että Mannerheim jättää Tampereen rauhaan, kunnes saa Kouvolassa radan eristetyksi Pietarista.
*
Punaisten venäläiset upseerit.
Saavatko punaiset apua vanhoilta tsaarivallan upseereilta? Jos he ja heidän väkensä täällä voittavat, jäävät ne kaikki tänne olemaan ja komentamaan ja vaatimaan palkkojaan. Punaisten on vaikea saada heidät tilitetyiksi ja lähtemään. He jäävät tänne heidän seisovaksi palkkasoturiesikunnakseen. Jos taantumus Venäjällä pääsee valtaan, ovat he varmasti sen ostettavissa. Varsinkin silloin, jos vallankumous pääsee järjestymään siellä pysyväksi kadettihallitukseksi ja sen etu vaatii Suomen riippuvaisuutta. Ne ovat ja pysyvät täällä ja antavat palttua työväen asialle, jos se joutuu ristiriitaan heidän omain asiainsa kanssa. Ja siinä meni työväen asia ja Suomen itsenäisyys. Nyt taistellaan sekä kansallisen Suomen itsenäisyyden että myöskin Suomen kansallisen sosialismin puolesta. Mannerheim taistelee lopulta Mannerinkin puolesta.
*
Viipurista.
Tapasin erään rouvan, joka tuli Viipurista. Siellä jo otetaan elintarpeita yksityisiltä. Hackmannilla on viety ruoka pöydästäkin ja jätetty vain hiukan viiniä rouvalle.
Oli ollut tarkastus rouvan asunnossa. Eräs tarkastajista, nuori mies, oli hävennyt asettaan ja sanonut olleensa pakotettu siihen tarttumaan.
*
Erään Varakkaan miehen luona.
Olin tänään erään varakkaan miehen luona, jolla on oma huvila. Koti kuin linna, mitä komein ja hienoin. Kaikki mukavuudet. Eikä missään tunnu niin turvattomalta kuin täällä. Sinne ne semmoisiin taloihin tietysti tulevat ensiksi tarkastamaan ja takavarikoimaan. Palvelijat eivät ole varmoja, vaikka niillä on vähän työtä ja hyvät palkat ja kaikki samat mukavuudet kuin herrasväellä. Ensimmäinen punakaartilainen hetken tuttava voi panna pyörälle tytön pään ja villitä hänet; hän ei usko mitään siitä, mitä herra tai rouva, heidän hyväntekijänsä, sanovat. Ja vaikka herra olisi työmiehilleen kuinka ystävällinen tahansa, vaikka hän juttelisi, vaikka välit näyttäisivät olevan kuinka hyvät tahansa… Ei auta koettaa olla alentuvainen, ei toverillinen, sillä se tosi-asia, että on rikkautta, että ne katsovat sen itseltään tai vertaisiltaan otetuksi, että ne sen yli näkevät toisia pahempia herroja ja lapsuutensa, sukulaistensa kurjuuden — sille ei voi mitään, se juopa ei mene kiinni. Sen yli voidaan vain rakentaa väliaikainen silta, joka voi hajota ensi tulvan tullen. Niitä siltoja maailmassa rakennetaan ja tuhotaan, alituisessa vaihtelussa. Ei auta sillat kuilujen yli. Kuilut ovat täytettävät, jottei siltoja tarvittaisi.
*
Ryssän rumpu — ainakin pärisee.
Eräs venäläinen matruusi on sanonut jollekin, että on vain 200 venäläistä, jotka menevät rintamalle. Eivät ikinä tule pommittamaan Helsinkiä. Eivät voisikaan, sillä kaikki kanuunat ovat epäkunnossa.
Tulee telefoonitieto, että venäläiset pakenevat Tampereelta ja Riihimäeltä kauhun valtaamina. Liekö "hyödyllinen valhe"?
Ei ehkä niinkään valhe, päättäen siitä yllytyksestä ja nostatuksesta, joka näyttää olevan tarpeen. "Isvestija" lyö eilen suurta rumpua:
"Ja me, venäläiset sotajoukot, meidän on välttämättä sekaannuttava riehuvaan taisteluun. Se meidän täytyy tehdä ensiksikin sentähden, että porvariskaarti on käynyt meidän joukko-osastojemme kimppuun ja riisunut ne aseista. Toiseksi saattaa meidät ottamaan osaa taisteluun punaisen kaartin ja valkoisen rosvojoukon edustajien välillä se, että me vallankumouksellisina ja sosialisteina sekä samalla tasolla ollen olemme pakoitettuja seisomaan niiden riveissä, jotka vuodattavat vertansa työn punaisen lipun ja sosialismin edestä taistelevien puolesta, välittämättä siitä, kuka taistelee, suomalainenko, itävalta-unkarilainen, ruotsalainen tai romanialainen, katsomatta siihen, missä taistelu tapahtuu, Venäjälläkö vai Suomessa, Saksassako vai Ruotsissa. Työläisten edut ovat yhteiset. Työläisten rintaman porvareita vastaan tulee olla yhteisen, kansainvälisen. Ja pääasiassa tämän vuoksi me emme saa istua ristissä käsin."
Ja joku arvattavasti pietarilainen sotilaskomisario kipinäsähköttää Suomen aluekomitean puheenjohtajalle Glasunoville:
"Seisokaa viimeiseen saakka! Ponnistakaa kaikki voimanne! Kiireesti lähetetään ja muodostetaan lentäviä tykeillä varustettuja sissiosastoja jokaisen seudun suojaksi. Vielä kerran toistan, kootkaa kaikki voimat, apu tulee, on välttämätöntä mitä pikemmin lyödä hajalle valkoinen kaarti."
Kuta enemmän tämmöistä, sitä parempi meille. Kuta selvemmin ryssä kannattaa punaisia, sitä pahempi heille.
*
Joukkomurhat alkavat.
Kaukaan vanutehtaalla Jokelassa oli yleensä ollut hyvät välit työmiesten kanssa. Lakko oli loppunut ja työ alkanut. Ilmaantuu seinään julistus, että aseet ovat annettavat pois. Joku herroista pysähtyy sitä lukemaan ja repäisee sen pois moittien, että mitäs nyt täällä semmoisia, eihän täällä kenelläkään ole sellaisia aikeita. Jonkun ajan kuluttua piiritetään konttorirakennus ja insinööri Wahlberg menee ulos rappusille. Ainoastaan kahdella miehellä on kivääri. Kuuluu huuto: "Kädet ylös!" — "Ei!" — Silloin kuuluu komennus: "Ammu!" Kuula menee ohi. Wahlberg sanoo, että koska asiat on niin, niin hän antautuu ilman muuta. Kassööri Bauer tulee ja moittii ampujaa: kuinka on mahdollista, että hän ampui aseetonta miestä? Ampuja vastaa: "Kun käsky kuului, niin täytyi."
Työmiehet alkavat vaatia palkkaansa lakkoajalta. Osoitetaan kirjoista, ettei ole rahaa niin paljon kuin tarvittaisiin. Kassööri pakotetaan lähtemään Helsinkiin hankkimaan rahaa. Hän lähtee sinne punaisten saattamana, saa rahat suurella vaivalla ja jää itse Helsinkiin. Jonkun ajan kuluttua hän lähtee takaisin Jokelaan, jossa ei ole hevosta saatavana, vaan täytyy hänen, rouvansa kanssa, kulkea jalkaisin. Tällä matkalla hän kuulee, että kaikki insinöörit ja toimihenkilöt, Wahlberg, Lindfors, Lanko ja Dahlström ovat tapetut. Kun rahat olivat saapuneet ja palkkain maksun piti alkaa, ilmestyi 40 punaista Hyvinkäältä. Syntyi jotain sananvaihtoa Wahlbergin kanssa, joka oli kiivas ja kopea mies, hänet ja muut vietiin ulos ja ammuttiin. Ruumiit heitettiin pumppukaivoon. Siellä ne olivat monta päivää. Punaiset veivät kassan ja työväki jäi ilman. Eräs vanhempi työmies koetti pelastaa W:n, mutta onnistumatta. Erään toisen hän kuitenkin sai pelastetuksi vakuuttamalla, että se mies on aina ollut hyvä työmiehille, kaikkein parhaimpia.
Olivat piirittäneet W:n huvilan ja pitäneet asetarkastuksen ja syöneet ja juoneet. Rouva oli kuullut laukaukset.
W:n ruumis saatiin vihdoin ottaa kaivosta. Häntä oli ammuttu sydämeen ja kättä ja vatsaa viilletty pistimellä.
Vanuteollisuus on uusi Suomessa, ins. Wahlberg oli ainoa spesialisti. Tehdasta ei voida panna käyntiin.
Olivat sitten ottaneet haltuunsa tehtaan, karjan, ruokavarat, hevoset. Ratsastelleet hevosilla. Kerran syntyy pakokauhu, huudetaan: "Kaarti tulee!", kaikki miehet katoavat. Olivat luulleet Mäntsälän valkokaartin tulevan.
*
Asejuttu.
Eräs matruusi oli luvannut myödä aseita jollekin valkoiselle ja kutsunut hänet silloin ja silloin asuntoonsa. Saatuaan asiasta vihiä punaiset menevät yöllä tarkastamaan matruusin asuntoa. Matruusi huutaa oven takaa, ettei hän päästä ketään sisään, jollei ole mukana aluekomitean määräämää. "Se on mukana!" Tarkastajat päästetään sisään. Matruusi puhuu jotain venäjäksi toiselle, luvaten luultavasti osaa voitosta. Tämä toinen silloin selittää punaisille, että tässä on ilmeisesti erehdys, ettei aseita ole, ettei tarkastusta saa pitää, ja tarkastuksen täytyy päättyä siihen.
*
Pikakuva.
Hirveä sekasorto senaatissa, jossa joidenkin senaattorien sanotaan asuvankin perheineen. Käytävät täynnä punakaartilaisia ja tupakan savua. Sirola syöksee ovesta ja kiljuu ja riitelee: "Talo miehiä täynnä eikä saa yhtä lähettiä liikkeelle!" — joku riitelee ja väittelee vimmatusti hänen kanssaan.
*
Toistupaiset.
On jo kauan luultu tiedettävän, että vallankaappauksen tielle alussa lähti ainoastaan osa sos. dem. puoluetta. Tämän päiväinen "Työmies" sen avoimesti myöntää, koettaessaan saada tähän asti haluttomat liittymään riveihin. Haluttomuus näyttää olevan niin suuri, että ne eivät tahdo ryhtyä edes kunnallisiin tehtäviin, "koska he olisivat tahtoneet asiat järjestettäviksi uusien kunnallislakien mukaan toimitettavien kunnallisvaalien kautta." Tekopyhästi "Työmies" on olevinaan sitä mieltä, että "sillä tavalla asiat ovatkin järjestettävät, niin pian kuin se käy mahdolliseksi." Nyt se ei vielä ole mahdollista m.m. — "jo siitäkin syystä, ettei uusia vaaliluetteloita ole olemassa." Kunnan asiat ovat kuitenkin hoidettavat. Puoluetoverien pitäisi ottaa siihen osaa "riippumatta siitä, mikä käsitys heillä kullakin on nykyisestä vallankumoustaistelusta ja työväen diktatuurista."
Tuo toistupainen ryhmä, josta lisäksi vielä sanotaan, että se "valtiolliseen taisteluun nähden on ankarasti parlamentaarisella kannalla", mahtanee olla melkoisen suuri, koska "Työmiehen" täytyy ottaa se huomioon siihen määrin, että sen on pakko myöntää sen olemassaolo. Semmoinen ei yleensä kuulu lehden taktiikkaan. Parlamenttaarinen ryhmä näyttää olevan niin suuri, että ilman sen apua ei voida tulla toimeen. Kivääriä näiden "laillisen omantuntonsa vuoksi kieltäytyneiden" käteen ei tyrkytetä. Heille tyrkytetään vain kunnallisia tehtäviä.
Vaikka äsken isoisesti kehaistiin, että me kyllä hoidamme asiat, nyt melkein ruikutetaan, että ne menevät päin mäntyyn. Porvarit tekivät lakon, on saatava nämä puoliporvarit rikkureiksi. Kunnallisten asiain hoitaminen sellaisessa suurkaupungissa kuin Helsingissä on "raskas tehtävä työväelle". Meillä ei ole "käytännöllistä kokemusta kunnallishallinnon tehtävissä". Työvoimat "joutuvat nyt kovalle koetukselle, kun täytyy omin avuin pitää kunnallista koneistoa käynnissä." Kunnan arkuissa ei ole rahaa. Kaupungin menot nousevat 7 milj. markkaan kuukaudessa. "Lainoja ottamalla on siis nykyisin koetettava raha-asioita järjestää."
Sopiihan koettaa. Liekö Mannerilla vielä mitä lainata? Vai antaneeko Lenin luottoa?
Mutta kai ne nyt nuo kieltäytyjät ennemmin tai myöhemmin kuitenkin saadaan tukahduttamaan "laillisen omantuntonsa" äänen. Tähän asti siitä äänestä tuskin on kuulunut kuiskaustakaan.
*
Tapetaan, tuhotaan, kidutetaan…
Joka kerta kun minä luen heidän lehdistään jonkun kehoituksen inhimillisyyteen sodankäynnissä, säpsähdän ja päätän, että taaskin he siis tietävät tapahtuneen jotain, josta ovat estävinään, peseytyvinään puhtaaksi. Tänään tehdään selkoa "kansainvälisestä oikeudesta ja sotatavoista", mutta melkein sillä tavalla, kuin pidettäisiin niiden noudattamista vain hurskaana toivomuksena, ei velvoittavana pakkona. Tämä sota on kansalais-sota ja samalla luokkasota, jossa on vaikea sovelluttaa sodan sääntöjä esim. "taisteluun osaaottamattomiin nähden". Kun kuitenkin "saattaa olla hyödyllistä" niistä jotain tietää, ne nyt julaistaan. "Hyvä olisi, jos varsinkin päälliköt leikkaisivat ne muistiin ja lomahetkinä niistä miehistönkin kanssa keskustelisivat."
Siitä päättäen, että ovat kieltävinään käyttämästä räjähtäviä luoteja, on niitä käytetty; — tappamasta aseensa luovuttanutta, suojatonta tai haavoittunutta vihollista, on niitä tapettu; — vihollisen omaisuuden tuhoamista tai ottamista, on sitä otettu ja tuhottu; — vankeja häpäisemästä ja kiduttamasta, on heitä häväisty ja kidutettu; — käyttämästä väärin valkoista lippua, neuvottelijan merkkiä, on niin tapahtunut.
*
Haapalaisen päiväkäskyt.
Voi heidän lehtiään lukemalla saada hiukan hupaisempiakin tietoja. Eero Haapalainen on savolaisena suuri suupaltti, joka ei osaa pitää saamiansa tietoja ominaan. Hänen eilisestä päiväkäskystään päätän, että meikäläisten on onnistunut käyttää tarkoituksiinsa tuota "kaikkein halpamaisintakin keinoa": omilla apparaateillaan kuunnella linjoilla heidän puhelujaan, jopa antaa "heille puhelimessa kaikenlaisia vääriä ja harhaanjohtavia tietoja paikkakunnalta toiselle." Edelleen totean mielihyvällä, että meikäläisten on onnistunut särkeä heikäläisten telefooni- ja telegraafi verkkoa, siltoja, rautateitä y.m. — siihen määrin, että ylipäällikkö yhtäkkiä hoksaa, että hänen intendenttilaitoksensa yhteyteen on perustettava ei enemmän eikä vähemmän kuin — Teknillinen jaosto. Vilpitöntä tyydytystä tuottaa minulle myöskin Haapalaisen omasta päiväkäskystä saatu tieto, että punaiset palavat niin sokeasta innosta mitellä voimiaan vihollisen kanssa ja vuodattaa vertansa kalliin asian puolesta, että "pikkujoukoissa omapäisesti sotaa käyden ovat joutuneet saarroksiin ja tulleet tuhotuksi." Ja kun hän vaatii "seuraamaan yhteistä johtoa", niin ei sitä siis ole seurattu. Sotaväki, joka ei tottele johtoaan, joutuu ehdottomasti tappiolle.
*
Yllytystä verikostoon.
Terrori on tulossa. Sen täytyy tulla. Hirmuisin ja verisin. Sitä on mahdollisesti jo ollutkin. "Työmiestä" ylös alasin lukemalla tuntuu siitä kamalan kalman haju. Syytetään valkoisia seuraavista hirmutöistä:
Vangeilta riisutaan aseet ja ammutaan sen jälkeen kuula otsaan. Kun punaisella ristillä varustettu sairaanhoitaja koettaa auttaa teurastettua, revitään pistimellä maha auki. — Alastomia ihmisiä kieritellään lumihangessa, lapsia ajetaan ja pelotetaan kivääreillä. — Talojen kellareista ja ullakoilta ammutaan rauhallinen kävelijä, huolimatta siitä, mitä hän on miehiään ja kuuluuko mihinkään joukkoon.
Minä en toistaiseksi usko, että yhtään mitään kaikesta tästä on valkoisella taholla tapahtunut. Mutta minä uskon, että jos tätä punaiselta taholta ei vielä olekaan tapahtunut, niin se tulee tapahtumaan ja että "Työmies" tieten tahtoen siihen yllyttää. Sillä tämä kirjoitus ("Raakalaiset") "Työmiehen" tänpäiväisessä n:ossa päättyy seuraavaan uhkaukseen:
"Tähän mennessä punakaartilaiset eivät ole loukanneet aseettomien porvarien ja vielä vähemmin heidän naistensa ja lastensa turvallisuutta. Mutta mikä saattaa olla seurauksena, jos edelleen toiselta puolen moisia kauheita tekoja harjoitetaan? Sillä mikään esimerkki ei ole herkempi tarttumaan kuin verikosto. Parempi olisi siis porvarien luopua julmuuksistaan ja kostomurhistaan ajoissa, ennenkuin se on myöhäistä. Jukka —la."
Kuka lienee tämä "Jukka —la"; mutta ennenkuin tämä taistelu on lopussa, on hänen omallatunnollaan oleva monta hirmutekoa. Hänellä ja sen lehden päätoimittajalla, jossa tällaista yllytystä harjoitetaan.
*
Mitä he ovat saavuttaneet.
Kun tämä sota puhkesi, kysyimme jokainen, mitä varten se oikein oli alotettu ja mitä oli se, jota ilman sitä ei olisi saatu aikaan. Mitkä olivat ne päämäärät, joihin pyrittiin? Ennen sodan alkamista annetaan aina uhkavaatimus ja kun siihen ei suostuta, alkaa paukkua. Mitään ultimatumia ei kuitenkaan annettu, ei hallitukselle eikä eduskunnalle. Vasta sodan puhjettua on vähitellen alettu esittää sen tarkoituksia. Jopa saamme tänään "Työmiehestä" tietää, mitä näistä tarkoituksista on saavutettukin.
Uusi vallankumoushallitus on 1) toteuttanut torpparivapautuksen; 2) poistanut kuolemanrangaistuksen; 3) alottanut kirkon eron valtiosta lakkauttamalla papinmaksut; 4) antanut koululle ja opetuslaitoksille oikeuden jo heti alkamaan opetustyönsä nykyaikaisen tieteen hengessä (s.o. poistanut uskonnon opetuksen kouluista); 5) tulisella kiireellä ryhtynyt valmistamaan lakeja, joiden tarkoituksena on kansan aineellisen ja henkisen tason kohottaminen; 6) hyvällä menestyksellä ilmoittanut ryhtyvänsä toteuttamaan Suomen ja Venäjän välistä pesäeroa, ja 7) ilmoittanut aikeenaan olevan saada maamme kehityksen vaurastumiselle niin tärkeän valtamerisatama-alueen.
Näitä saavutuksia varten siis täyttyi lähteä "luokkasodan veriselle tielle". Niissä ei ole mitään paitse saavutukset 3) ja 4), jotka ehkä olisivat kohdanneet vastustusta porvarilliselta taholta, vastustusta kyllä, mutta tuskinpa lopulta kuitenkaan aseellista. Kaikki muut kohdat ovat jo aikoja sitten kuuluneet porvarillistenkin ohjelmaan, jopa valtamerisatamankin saaminen. Onhan tässä kaiken aikaa meidänkin taholtamme "alotettu", "ryhdytty" ja "ilmoiteltu" ja "aiottu" ja touhuttu ja olisi varmaan voitu touhuta edelleenkin, ainakin yhtä suurella menestyksellä kuin vallankumoushallitus.
Näyttää kuin alkaisi loppujen lopun paholainen jo maalautua vallankumouksen seinälle. "Mitä seuraa, jos porvaristo voittaa, jos se saa työväestön tuhotuksi?" kysyy "Työmies" samassa kirjoituksessa ja vastaa: "Taantumus, musta ja pitkä taantumus. Porvariluokka on silloin iskevä kyntensä entistä syvemmälle työläiseen. Saattaa mennä vuosikymmeniä, ennenkuin Suomen työväenluokka pääsee jalkeille siitä orjuuden ja riiston tilasta, johon se syöstään."
*
Runebergin päivänä.
Eilen oli Runebergin päivä. Ei tietysti mitään laulua patsaalla, ei ilotulitusta eikä juhlanäytäntöjä. "Työmies" sen sijaan juhlii päivää ilkkuen näin:
"Porvaristo aikoi viettää sotarunoilija Runebergin syntymäpäivää oikein suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Pääkaupungin soittokuntien tuli käydä soitolla ja laulukuntien laululla palvomassa tätä porvariston kivistä sotajumalaa. Kaupungin palokunnan ja muiden porvarillisten yhdistysten aikomuksena oli toimeenpanna soihtukulkueita. Ja koko kaupunki piti lisäksi yleisellä ilotulituksella valaistaman. Mutta toisin kävi. Porvariston ilonjuhla muuttuikin heidän surunjuhlakseen. Ei laulu kajahdellut. Ei soitto torahdellut. Ei soihdut loimunneet. Ei kaupunki valomerenä valahtanut. Eikä ihmisvirta sotajumalaa jumaloinut. Se aika oli mennyt."
"Muutamia kukkia oli tuotu patsaan juurelle, jossa ne kylmässä värjöttäen lakastuvat ja kuolevat samoin kuin se maailmankatsomuskin, jota edustamaan ne sinne olivat asetetut. Synkkänä seisoo patsas muistuttaen entisaikain ihanteita. Entisaikain kansallisuusvihaa, suvaitsemattomuutta ja sortoa. Seisoo kuin muumio, muistuttaen meille menneitä aikoja."
"Synkässä saloseudussa taistelee vielä pieni joukko tämän vanhan järjestelmän ihailijoita. Mutta he ovat tuomitut ehdottomasti häviöön."
En sano mitään.
Torstaina 7 p:nä helmikuuta.
Eräs pankkimies kertoi, että ne luultavasti ovat saaneet haltuunsa koko Suomen pankin, siis myös vahvimmatkin holvit. Se tietysti suuresti vahvistaa heidän asemaansa, kun voivat maksaa palkkoja työväelle ja kaartille ja ostaa aseita. Nyt siis koko Suomen kansan varoilla käydään sotaa itseään Suomen kansaa vastaan. Toinen käsi sahaa toista kättä poikki ja toinen toista.
*
Huhuja.
Tampereen ympärillä olevat kylät ovat valkoisilla. — 2000 ryssää ja punakaartilaista kaatunut tai otettu vangiksi Korkeakoskella. — Mannerheim käskenyt ampua johtajat. — Puola ja Viro julistaneet sodan Venäjää vastaan. — Brest-Litowsk puolalaisten vallassa. Trotski ei pääse pois. — Krylenko käskenyt venäläisten ja siviilien poistua Suomesta ennen 28 p:ää helmikuuta. — Viaporin tykistö on puolalainen. — Laivat eivät voi ampua Helsinkiä, koska kaikki metalliosat ovat viedyt eikä upseereja ole. Sotamiehet eivät osaa niillä ampua. — Keravalla taas taistellaan. — Koria joutunut valkoisille.
Keskustelin näistä eilen illalla telefoonissa. Keskeytettiin. Siis vartioidaan joko häntä tai minua. Menin hänen luokseen. Hän kertoi kuulleensa, että Ukraina olisi puhdas bolshevikeista ja että Krylenko olisi Mohilewissa puolalaisten vankina.
*
Puolueettomat.
Kaartin kasarmin portin päällä on valkoinen lippu, kai merkkinä siitä, että ryssät tahtovat pysyä puolueettomina.
*
Mistä taistellaan.
Kirottu olkoon se, joka pakotti rehellisen, rauhallisen Suomen työmiehen tarttumaan venäläiseen pistimeen, vuodattamaan verta ja tappelemaan — sitä varten, että murhamies, ryöväri, ei saisi rangaistusta teoistaan. Jopa uskoteltiin, että oli kysymys hänen onnestaan ja asiastaan, kun ei ollut kysymys muusta kuin hänen viettelijäinsä valtaanpääsystä. Sillaikaa kuin hän rintamalla vuodattaa vertansa, särkee päänsä muuriin, jota hän ei voi murtaa, kulkee rosvo ja ryöväri hänen selkänsä takana ja ryöstää ja murhaa ja tekee tyhjäksi kaiken. Se on huonoin, laiskin, joka pani parhaan käteen pistimen, taistelemaan huonouden ja laiskuuden etujen puolesta.
*
Työn tasavalta.
Katselin tänään lumenluontia kadulla. Siinä seisoi kymmeniä, työskenteli pari kolme. Ja millä lailla? Lapion isku silloin, toinen tällöin ja rupatusta välillä. Sama kuva, vielä räikeämpi, kun raitiorataa puhdistettiin. Jos työväen tasavalta aikoo tällä tavalla jatkaa ja yleensä sitä tahtia pitää, kyllä tulee tämä uusi Suomi toisten rakennettavaksi — totisesti.
*
Rikos ja rangaistus.
Ei minusta ole pitävä se pohja, että tässä voi sovittaa rikoslakia maankavalluksesta, sillä ensiksikään ne eivät tekoaan semmoiseksi itse käsitä, se on tapahtunut vallankumouksen huumeessa ja hyvässä uskossa, että he näin ajavat Suomenkin asiaa — se käsitys on varmaan suurimmalla osalla, joskaan ei johtajilla, joille se on valtakysymys, vaikkei ehkä kaikille, sillä heidänkin joukossaan täytynee olla jonkinlaisia idealisteja. Rikoslain sovittaminen on käytöllisesti mahdotonkin, kun niin suuri osa kansaa on mukana. Heidän paras rangaistuksensa on heidän asiansa menetys ja olojen kurjistuminen ja heidän täytyy luonnonlakien pakosta tyytyä siihen, mikä seuraa.
Ei, tässä täytyy arvioida kaikki arvot uudelleen, ottaa huomioon mielentila, joka syntyi m.m. siitä, että työväkeä uskoteltiin sillä ja saatiin uskomaan se, että sitä vastaan valmistettiin hyökkäystä ja kaappausta.
Kun se sille selviää, jakaa se itse oikeutta.
On saatettava työväki itse sovittamaan lakia pettäjiinsä, karjan sarvet seivästämään kaitsijansa, petolliset paimenensa.
*
Toverit, sotilaat…
Taas täytyy venäläisen aluekomitean koettaa yllyttää omiaan auttamaan suomalaisia tovereita. "Monet joukko-osastot ovat siitä kieltäytyneet, perustellen kieltäytymistään sillä, että he ovat väsyneitä ja haluttomia sekaantumaan suomalaisten asioihin." Mutta aluekomitea on kuitenkin vakuutettu siitä, että toverit sotilaat, muodostavat erikoisia taisteluosastoja sekä lähettävät ne toveri Svetsnikowin johtoon. "Toverit, sotilaat, eivät voi jäädä tämän epätasaisen taistelun välinpitämättömiksi katselijoiksi. Toisella puolella on joukko, jonka kuri ja asestus on hyvä, kaikki, mitä se tarvitsee, toisella on kokematon, huonosti varustettu punakaarti." —
Toverit, sotilaat!… viruvat mieluummin kasarmeissaan ja laivoillaan ja retkuilevat katuja pitkin tyttöineen ja odottavat aikaa, jolloin pääsevät ryöstämään.
*
Tunteeni venäläisiä kohtaan ovat olleet monenlaisten vaihtelujen alaiset. Vallankumouksen alussa vuosi sitten tunsin heitä kohtaan kiitollisuutta ja veljellisyyttä ja annoin anteeksi sen, että he täällä hummasivat kuin kotonaan. Kammottivat he minua kuitenkin ja aavistelin heistä pahinta, kun alkoi kuulua upseerimurhista y.m.s. Kesemmällä alkoivat "toverit" käydä vastenmielisiksi, varsinkin kun veljeily alkoi ja heistä alkoi tulla turva väkivallan tekijöille. Nyt, kun he vihdoinkin näyttävät olevan lähtöhommissa, minä taas heitä suosin. Milteipä syleilisin heitä — hyvästiksi.
Perjantaina 8 p:nä helmikuuta.
Viljaa Siperiasta.
Harmaalta, kylmältä talviselta taivaalta leimahti tänään salama — saadaan viljaa Siperiasta! Tai oikeastaan: toivotaan saatavan. Tai ehkä oikeammin: uskotellaan saatavan. Toveri Tokoi on käynyt Pietarissa. Sieltä ei saada viljaa, kun sitä ei siellä ole, mutta sieltä saadaan "avustusta" sen saamiseen.
"Suunnitelma on rohkea ja suurenmoinen", sanoo hallituksen äänenkannattaja. Lähdetään omalla hevosella hakemaan: järjestetään omat junat. Polttoaineita saadaan matkan varrelta. Suomen valtio panee oman miehistönsä ja tarpeelliset vartijat, joilla arvatenkin on oikeus käyttää aseitakin. Siellä olisi ensi aluksi saatavissa noin 400 vaunulastia. Sitä varten tarvittaisiin 8 junaa. Näin monta junaa ei ensi aluksi voida järjestää, täytynee tyytyä lähettämään vain — muutamia. Jos yritys onnistuu, voidaan junien lukua myöhemmin lisätä. Matka edestakaisin kestää 2 viikkoa — ehkä enempikin.
*
Työläiset eivät saa palkkojaan.
Eilenkö se oli vai toissa päivänä, kun kehuttiin, että kyllä me hoidamme kunnan asiat. Ei ole rahaa, mutta hankitaan. "Ryhdyttiin heti tarmokkaasti hankkimaan varoja menojen suorittamiseksi." (S.o. murrettiin auki Suomen pankin holvit.) Niitä saatiinkin, mutta ei riittävästi. Useat työläiset ovat saaneet odottaa palkkaansa eivätkä kaikki ole sitä vieläkään saaneet. Työläisten ei pidä tämän johdosta kuitenkaan tulla kärsimättömiksi, "Palkkojen maksamisen kiirehtimiseksi tehdään kaikki, mitä voidaan."
*
Heti.
Tähän aikaan tapahtuu kaikki paukkuen. Vapautta, oikeutta, leipää ja mitä kaikkea — pang! ja se putoaa kuin lintu puusta — kuolleena tosin. Lakeja ja asetuksiakin pamahtaa senaatin linnasta kuin pommeja. Tänään räjähti sieltä niitä kolme: Pang! — tuli torpparilaki. Pang! — uusi elintarvelaki. Pang! — uusi pankkilaki! Ja samalla tavalla on tulta tupruten poistettu kuolemanrangaistus, pantu papit viralta, uudistettu koululaitos, yhteiskunnallistettu tehtaat.
On kiire, ei tiedä, kuinka kauan tätä kestää. Täytyy hörppiä keitto kuumiltaan, ei ole tällä köyhällä malttia keittämään, vielä vähemmin jäähdyttämään. Kaikki niiden lait "astuvat voimaan heti". Torpparilaki astuu voimaan heti, vaikka se ei vielä ole valmiskaan. Laista "johtuvan lopullisen vapautuksen toimeenpanosta säädetään erikseen." Siitä huolimatta, että laki ei ole lopullinen, se kuitenkin astuu heti voimaan.
*
Lupaavat poistaa köyhyyden.
Ei enempää eikä vähempää.
Näin se käy (ks. tämän päivän "Työmies").
Mikä on syynä yhteiskunnassa vallitsevaan kurjuuteen? Köyhyys. Mistä se johtuu? Sen alkusyy ja aiheuttaja on kapitalistinen tuotantojärjestelmä. Työläisten ohjelma on, että luokkataistelun kautta tämä järjestelmä kukistetaan ja sen sijalle asetetaan sosialistisen tuotantojärjestelmän perustukselle rakennettu uusi sosialistinen yhteiskunta. "Me tiedämme, että tämä yhteiskunta vielä ei voi tulla ihanneyhteiskunnaksi, mutta se on kuitenkin pitkä askel kohti tämän lopullisen päämäärän saavuttamista. Taivaan valtakuntaa me emme luule pystyvämme luomaan, mutta köyhyyden me lupaamme poistaa ja sen kautta tiedämme luoneemme suuremmat onnenehdot ihmisille, kuin mitä tämä yhteiskunta koskaan on voinut ja voi tarjota. Me kukistamme tämän yhteiskunnan vallankumouksen kautta ja asetamme sen sijalle paremman."
Me lupaamme … me kukistamme … me asetamme sijalle paremman. Ketkä "me"? Me Manner, Sirola, Tokoi!… Menkää suolle!
*
"Virkamies"
Tänään on nimimerkki "Virkamies" pantu "Työmiehessä" houkuttelemaan lakon tehnyttä, lainkuuliaista suomalaista virkamiestä liittymään vallankumoukseen. Sen pitäisi tapahtua suomalaisuuden ja kansan asian vuoksi. Hänen olisi nyt asetuttava ruotsalaisen virkamiehen paikalle, noustava ruotsalaisen päällikön sortoa vastaan.
"Virkamies" kuitenkin tietänee tai ainakin pitäisi hänen tietää, että suurin osa virkamiehiämme, varsinkin korkeammat, senaatista ja ylihallituksista alkaen jo ovat suomen-, kansallis- ja kansanmielisiä ja että virkamiesten suomalaistuminen on jatkumassa luonnon voimalla. Eikä vain suomalaistumassa ja kansanvaltaistumassa kielellisesti, vaan ennen kaikkea mielellisesti. Siihen on oltu menossa ja menty sitä mukaa kuin venäläisistä on alettu päästä eroon. Eihän tämäkään ole muuta kuin kömpelö syötti jonkun tyhmän kalan houkuttelemiseksi onkeen tai jonkun sellaisen, joka jo tähystelee jotain syöttiä, johon tekee mieli tarttua, saadakseen tekosyytä tarttua onkeen.
Mitä lajia miehiään tämä "virkamies" oikeastaan on, se käy ilmi siitä karakteristiikasta, minkä hän itsestään antaa. Hän kysyy: "Onko kansallamme tai meillä itsellämme ollut toiminnastamme mitään hyötyä? Ei, minä en ole hyödyttänyt ketään. Olen istunut virastossani ja virkatuntien päätyttyä kotonani ja katsellut, miksi maailma muuttuu. Hallituksien muuttuessa olemme me nöyrästi kallistaneet päämme ja sanoneet vain: 'Tapahtukoon sinun tahtosi.' Meillä on tähän asti ollut samaa, kuka meitä hallitsee."
Ei ole suomalainen virkamies se, joka noin puhuu. Se on bobrikoffin- ja seyninaikainen kätyri, santarmikätyri, joka ei tiedä mitään Krestyn miehistä ja Siperiaan karkoitetuista ja kaikista niistä, jotka vapautensa ja henkensä menettämisen uhalla ovat vuosikymmenien kuluessa totelleet ja palvelleet ainoastaan maansa laillista hallitusta — eivätkä koskaan tule mitään muuta palvelemaan.
*
Leivättömyys sodan syy — kenen syy sota?
Kuinka monta kertaa ovatkaan sosialistit huutaneet sitä, että syynä uhkaavaan nälänhätään on ollut porvarillinen hallitus ja sen elintarvepolitiikka. Jahka tässä työväki pääsee valtaan, hankkii se myös kaiken muun hyvän mukana leipääkin. Nyt ovat sosialistit päässeet valtaan, mutta leipää ei vain tule. Ei näytä kansanvaltuuskunta keksivän keinoja eikä myöskään ottavan kantaakseen siitä vastuuta. "Työmiehessä" lykätään syy maailmansodan niskaan. "Palo on ensin sammutettava, sitten vasta voidaan jotain järjestää. Me olemme yksin voimattomia maailmanpaloa sammuttamaan, mutta meidän on kuitenkin osaltamme otettava osaa siihen, ainakin soitettava hälytyskelloa kaikin voimin. Alas militarismi! alas sota!" Näin ne, jotka sotkivat sodan jalkoihin vielä senkin maan, joka oli siitä tähän saakka säilynyt ja joilla ei nälänhädänkään uhatessa näytä olevan aikomustakaan edes sen sodan lopettamisesta, jonka olivat itse julistaneet. "Alas militarismi!" huutavat ne, jotka tulevat tekemään tästäkin rauhanmaasta militaristisen maan.
*
Lahjomisyritys.
"Työväestön kanssa teidän on joko seisottava tai kaaduttava. Yksinänne olette avuttomia suurkapitalismin kynsissä. Tukekaa siis Suomen työväen asettamaa hallitusta!" — kehoitetaan taas tänään "Työmiehessä" talonpoikia. "Älä pelkää, että työväestö vallan saatuaan vie sinun maatilkkusi tai peltosarkasi. Riittää, kunhan vain suurten herraskartanoiden ja tukkiyhtiöiden maat palautetaan valtiolle, joka jakaa ne halullisille viljelijöille." Bobrikoff koetti aikoinaan hänkin harjoittaa samantapaista maanjakamisyllytystä.
*
Ryöstettyään Suomen pankin
aikovat rosvot tehdä siitä maan "hallitsevan liikepankin". Se tulee muutamassa kuukaudessa semmoiseksi kohoamaan, "vakavuudellaan, suhteellisesti suurilla varoillaan ja halvalla luoton annollaan se voi vetää ison osan suurteollisuutta vaikutuspiiriinsä."
Yksityispankkiparat eivät kuitenkaan tarvitse käydä kovin alakuloisiksi uhkaavasta kilpailusta. Ne saavat luvan avata liikkeensä ja "luonnollisesti" ne "ennen pitkää" tulevat sen tekemäänkin; kansanvaltuuskunnan puolelta ei tätä tulla vastustamaan. "Mutta pankeilta vaaditaan ehdottomasti, etteivät saa avustaa vastavallankumouksellista liikettä."
Lauantaina 9 p:nä helmikuuta.
Kävelin aamulla Töölööseen päin. Ihana luminen aamu. Raitioliike pyrkii käyntiin, mutta hitaasti se näyttää menevän.
*
Yhä piteneviä jonoja. Jonon pituus on kuin ilmapuntari, joka ennustaa yhä pahempaa säätä. Jonoissa on tähän saakka vimmatusti agiteerattu porvarillista hallitusta vastaan. Siellä on kuulema ollut akkoja, jotka kulkevat moneen kertaan jonon läpi ja kiihoittavat pitkin päivää. Näistä jonoista voi pian aikaa syntyä vastavallankumouksellisenkin kiihoituksen orgaaneja.
*
Eräs minulle tuntematon herra, joka tunsi minut, rupesi kadulla puhelemaan kanssani. Hän luuli, että mieliala työväen parissa tulee muuttumaan, että alkavat huomata, ettei tämä mene. En luule, että he mitään huomaavat ja uskovat, ennenkuin näkevät lopullisen romahduksen. Tuskin ne uskovat omien aistimiensakaan todistusta.
*
Huhuja: Ryssiä mennyt pois. — Sipoossa valkoiset perääntyneet muka houkutellakseen punaisia "rysään", jossa kaikki ammuttu. —
*
"Tiedonantolehden" sävy ei tänään ole oikein toivehikas.
*
Ettei tämä jo ala loppua! Käy jo yksitoikkoiseksi tällainen elämä; onhan tätä kestänyt jo kohta kaksi viikkoa. Olisi jo aika vaihteen vuoksi tulla — vastavallankumouksenkin.
*
Smolnassa.
Matilda Wrede kertoi käynnistään "Smolnassa". Hän tapasi siellä päällikkönä kaksi vanhaa tuttavaansa Kakolasta. Olivat kovin kohteliaita. Puhuttelivat vapaaherrattareksi "Neiti — hm — vapaaherratar on hyvä!" — Kun miehet kiroilivat, komensivat johtajat: "Tyst!" — Salissa makaili ja sihtaili ja korjaili pyssyjään joukko kaartilaisia. Taulut verhottu papereilla, joissa reikiä. — Eivät huolineet rahaa vankien ruokaan. "Ennen söivät vartijat vankien ruuan, nyt on toinen aika." — Kun hän kysyi, mitä varten nyt on ryhdytty tällaiseen, tuli "imatra" Työmiehen fraaseja, pintapuolista, opittua, sorrosta y.m.
*
Makian leivän päivät.
Punaiset ne nyt saavat ruokaa enemmän kuin muut ja ovat vallassa ja viroissa ja heidän vaimonsa ovat mahtavia tästä asemastaan. Ei mahda olla aivan helppoa luopua tästä asemasta ja palata ennalleen. Joka saisi olla mukana seuraamassa retkeä ylös ja alas!
*
Olemme olleet tavattomasti laiskoja ja velttoja ja syöneet enemmän kuin olisi ollut tarvis. Nyt, kun kaikki ovat pakotetut elämään kohtuullisesti, huomaan ainakin minä, kuinka paljon vähemmällä voi tulla toimeen. Ei työkyky ehkä kuitenkaan ole sama. Mutta sen kuitenkin huomaa, että täytyy tehdä ja voida tehdä henkistä ja ruumiillista työtä puolta enemmän kuin tähän asti. Ei millään muulla tavalla saada rakennetuksi uutta ja parempaa Suomea.
*
Tuikahti ja sammui.
Meidän oma kapitaalimme nyt hävitetään, mutta ilman kapitaalia emme voi tulla toimeen. Meidän täytyy ottaa "vallankumouksen laina" t.m.s. Otamme sen sieltä, mistä sen saamme, saamme luvan alistua sen ehtoihin ja joudumme sen kiristykseen entistä kovemmin. Se on se, joka on reaalinen tulos, vieraan pääoman valta; kuta huonompi luotto, sitä ankarammat ehdot. Niin joutui Ranskakin kommuunin jälkeen rahamiesten valtaan, mutta oli kuitenkin paljoa edullisemmassa asemassa kuin me, koska sillä oli omaa kapitaalia ja se oli rikas maa. — Nyt tuskin voidaan saada aikaan edes niitä pikkuparannuksia, joita sosialistit ovat niin kovin ylenkatsoneet, vielä vähemmän kaikenlaisia suuria "sosialiseerauksia" ja muita mullistelevia uudistuksia. Täällä tuikahti ja sammui.
*
Huhuja.
Valkoisilta taitaa puuttua tykistöä Mäntyharjussa päin. Punaisilla sitä on. Ryssät ne sittenkin ratkaisevat, niitä vastaan me taistelemme. — Ei taida olla luottamista Ruotsin eikä liioin Saksankaan apuun.
*
Kerrotaan, että Porvoo on valloitettu ja että valkoiset ovat vetäytyneet saaristoon jollekin niemelle ja joutuneet saarroksiin. Siinä oli siis tuo "rysä", joka muka oli valmistettu punaisille.
Kerrotaan, että Porissa olisi tapettu sanomalehdentoimittaja W. Hänet otettiin kotoa ja vietiin jonnekin, josta hän ei palannut. Rouva meni "Sosialistin" toimistoon, jossa sanottiin, ettei ole annettu mitään määräystä hänen vangitsemisestaan; arveltiin, että se on — yksityistä kostoa. Varmaankin tullaan monta samanlaista katoamista panemaan yksityisen koston syyksi!
*
"Spiriti jest?"
Eräs taiteilija kertoi kotitarkastuksesta luonaan. Ryssä mukana. Etsivät väkijuomia. "Spiriti jest?" — "Ei ole" — vaikka oli. Palvelijatar, vaikka onkin punainen, pelasti varaston tarkastuksesta siten, että sanoi: "Herralla kyllä on … minä tiedän, missä herran viinit on" — ja veti jostain komerosta joitakin pulloja, jotka oli vartavasten tätä varten juuri ikään piilottanut pelastaakseen loput.
*
Olisi tarpeen selittää valkoisille toisella puolella rintaman, että vaikka ryssät lähtevätkin, he yhä edelleenkin taistelevat ryssiä vastaan eivätkä omia veljiään vastaan. Sieltä punaiset saavat aseensa, päällikkönsä ja tulevat edelleenkin saamaan ja että se liitto tulee aina jatkumaan eikä Suomen itsenäisyyttä voi ajatellakaan mahdolliseksi, ennenkuin Suomi voi torjua kaiken sieltä päin tulevan vaaran. Vaikka kyllä kai ne sen selittämättäkin tietävät.
*
Rotat lähtevät.
Venäläiset myövät kampsujaan Turun kasarmissa ja sen edustalla. Joku oli muutamilla sadoilla ostanut hienot vaunutkin, jotka alkuaan olivat maksaneet joitakin kymmeniä tuhansia. Rotat lähtevät uppoavasta laivasta. Se on sitä heidän vallankumoustaan. Meillä kai menee samaan malliin.
*
Mieltäni jäytää epämiellyttävä tunne suojeluskunnan tappion tähden Porvoossa. Retki oli kaikesta päättäen huonosti järjestetty ja suunniteltu. Pintapuolista hommaa, niinkuin monet muutkin.
*
Porvoolaisilla kerrotaan olevan lujat varustukset saaristossa.
*
Yhä uusia virkamiehiä nimitetään, yhä uusia virastoja vallataan. Niitä kiipee joka päivä uusia vallattuun laivaan. Ne aikovat todella saada sen liikkeelle omine voimineen, ilman porvarillisten apua. Toivoisin melkein, että tätä kestäisi niin kauan, että ne saisivat koettaa ja näyttää, mihin kelpaavat.
*
Lumipyry koko päivän. En ole liikkunut missään. Ajattelen poikia rintamalla. Sinne kulkevat ajatukseni alati, olipa sää millainen tahansa.
*
Auttaako Saksa?
Tänään tulee kuluneeksi kaksi viikkoa siitä, kun kapina puhkesi. En tiedä, kuinka pitkä lienee se aina mainittu iankaikkisuus, mutta äärettömän pitkä on tämä sen sekunti ollut. Iankaikkisuudestahan ei tule koskaan loppua, mutta minusta tuntuu, kuin tämä kapina-iankaikkisuus jo ainakin alkaisi lähestyä loppunsa alkua. "Työmies" ilmoittaa tänään, että "porvaristo hapuilee apua ulkomailta". Ilmoittaapa vielä, mistä me sitä hapuilemme. Me, porvarit, olemme pyytäneet apua Saksalta.
Olemmeko? En tiedä, mutta varmaankin olemme. Tänään olen taipuvainen uskomaan, että kerrankin on totta, mitä "Työmies" sanoo.
"Työmies" uskoo, että olemme pyytäneet apua. Mutta se ei usko meidän sitä saavan. Saksan hallitus ei uskalla sitä meille antaa. Siellä on kuulema tapahtunut "huomattavaa vallankumouksellista liikehtimistä". "Saksan sosialidemokratia nousisi jyrkästi tuollaista hanketta vastaan ja siten voisi Suomen kansan valtaa vastaan suunniteltu isku muodostua uudeksi sysäykseksi Saksan työväen vallankumousliikkeelle."
Enhän tiedä, mitä Saksa uskaltaa. Tähän asti se on sentään uskaltanut yhtä ja toista. Onhan se parhaallaan sodassa itseään pääpaholaista, vallankumouksellista Venäjää vastaan.
Mutta jos siellä asiat ovat niin täperällä, että Suomen retki olisi oleva se pisara, joka saisi astian vuotamaan yli reunojensa, niin ehkä todella Wilhelm viisas ei ole ainoastaan auttamatta Suomen porvareita, vaan sosialistisen vallankumouksensa pelossa ja valtaansa tukeakseen päinvastoin auttaa Suomen sosialisteja heidän vallankumouksessaan. En ihmettelisi, jos Haapalainen huomenna rohkaisisi joukkojaan sellaisella tiedonannolla.
Kierrän nyt sentään sähkön sammuksiin sillä hiljaisella toivotuksella, että jos emme itse auttaa itseämme jaksa, niin auttaakohan meitä sitten Saksa.