Front matter (continued 2)

Instruct. sing. af ku, om Herr Doctorn ännu har begagnat det, torde hellre böra vara plur. så snart correlation och andra orsaker så fordra.

Runosamlarene Polén och Sirelius hafva återvänt, sedan de kringvandrat Ladogas norra och vestra kuster ända till gränsen af Petersburgska gouvernementet, På vestra kusten skola runorna nästan hafva försvunnit utom vid Ingermanlands gräns, der de någorlunda åter skola vidtaga. I Metsäpirtti kapell, hörande under Pyhäjärvi, torde hafva varit ymnigare, men som folket der berättats vara ifriga Staroverer, så skulle de icke sjunga fastetiden. Jag skref för 2 veckor sedan till Litt. Sällsk. i Wiborg, att det skulle utsända runosamlare till Ingermanland och dess gränstrakter.

När torde Herr Doctorn få Kalevala till tryckning? Bäst torde vara att lemna det till början af nästa hösttermin, ty jag skulle ganska gerna vara då här och till ferien tänker jag begifva mig till Tschuderna i Tverska gouv. och vid Bieloosero och äfven till Wepserne. Kanske jag på den vägen ännu skulle hitta något. Äfven andra Studenter torde i massa utvandra nästa sommar och hvad som då skulle samlas kunde allt införas.

Herr Doctorn är god och skrifver några anmärkningar till min runo-oppi och hitsänder dem. Kalevala torde ju nog gifva anledning till en och annan fundering, som skulle gagna den nya sången[s] uppkomst.

Herr Doctorn är god och meddelar Litt. Sällsk. sin mening om mina anmärkningar öfver Lukemisto, ty ifrån Herr Doctorns hand utgångna vinna de gehör.

Förblifver städse

Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

H:fors den 19:de Martii 1847.

I fjerde runon af Kalevala är den 272:a versen obestämd, om den sitt verbum i imperat. eller i impf. Sådana för den i språket oinvigde osäkra ställen skulle genom asspirationstecken aldeles undvikas.

H:fors den 23:dje Martii.

P. S. Att brefvet icke tidigare kommit ut, har icke skadat, ty nu just fick jag af Bokh. Öhman manuskriptet till Tolken som här äfven medföljer jemte Mag. Ignatii bref till Öhman, så att Herr Doctorn kan genomögna de anmärkningar, som Litt. Sällsk. i Wib. gjort, Monne det icke skulle gå an, att i Tolken införa såväl k-förmildrings tecken ' som asspiration `, ty jag anser det vara en småsak, om asspirationstecknet är si eller så, men anser dock det utsatta hafva företräde, emedan det skiljer sig ifrån k-förmildringstecknet och apostrofen utan att dock vara fulare, ja ofta i Suometar vackrare, än apostrofen (eller k-form.). Monne icke äfven den fullt utsatta ändelsen i verba vore bättre t.ex. alltid häpeää i st. f. häpee. Korta framställningar om den finska Formläran med motsvarande svenska utryck och omskrifningar torde vara ganska väl till pass; äfven om den svenska, isynnerhet läran om bokstäfvernes uttal, emedan i svenskan sådant ofta läses annorlunda, än de skrifves. Reglorna kunna vara såväl på finska som på svenska och göra alltså tillika samma tjenst, som samtalen.

Härledningsläran ligger för finskan ännu i lindan, men för att få något beprepp deri, företog jag mig i höstas att genomgå Helenii Lexicon och samla opp de flesta ord med tvetydiga härlednings ändelser, hvarvid jag äfven kom under fund med åtskilligt, t.ex. att verba på staa` hafva olika betydelse då de äro bildade ifrån sing. och plur. sås. ar'astaa` ar'istaa`, myöhästää`, myöhistää`, etc. af hvilka den förra är neutrum, analog med herrastaa` och den sednare activum. Häraf följer, att Kilpinens suomestaa` = suomeksi käyttää` är alldeles misslyckadt. Då Herr Doctorn arbetar på lexicon, så "yksi tie, kaksi asiaa", kan Herr Doctorn äfven uppsamla härlednings-ord i columner och då hela förråderne äro upptagne, så kan härledningens grundbetydelse och härledningssättet och gränsorne eller inom hvilka ordklasser härledningen kan begagnas, etc. lättast öfverses. Så kan t.ex. blott af verba ord på e` bildas och alltså äro tiede`, hyve` etc. opassliga. Jag tycker att vid härledningar liksom vid allt borde för språkanden ömmas så mycket som möjligt och icke genom misstag missleda språkkänslan, utan hellre genom treffade nya exempel skärpa och väcka den. Jag tänker efter någon tid vidlöftigare tala härom i Suometar.

Härmed afskickar jag äfven härlednings förteckningen, bedjande om ursäkt såväl för det i broskan uppkomna fusket i detta bref, som äfven att förteckningen icke blifvit renskrifven, hvartill nu icke är tid. Samma förteckning önskade jag snarast få tillbakas.

Med Högaktning förblifver

Höglärde Herr Doctors ödmjukaste tjenare Europaeus.

26. Lönnrotille.

[14 p. toukok. 1847.]

Jaloarvoinen Herra Tohtor!

Suomeksi minä kirjoitan Teille, sillä joku aika sitte liittyi kirjallisesti pari kymmentä Oppivaisista, joiden joukossa minäkin, että kukin pitäisi puolestansa kaikissa tiloissa vaikuttaa Suomen hyväksi ja pysyä` uskollisesti Suomalaisella mielellä, niin että Suomen kieltäkin kaikissa tiloissa, kirjauksissakin käytettäisiin, konsa vaan sopii. Yhteinen mieli vähäpätöisissäkin asioissa nä'ytteleivä vaikuttaa paljon sen voimistumiseksi ja kaikkivaltaisuudeksi.

Kiitoksia aivan paljon joku aika sitte tulleesta kirjauksestanne ja lahjoista Suomettarelle. Kiitoksia myös Suomettaren puolesta, että kehoititte Kirjall. Seuraa häntä muistamaan. Kyllä on vähän hänellä ottajia, vasta puoli kolmannen sadan paikoilla, ehkä 500 kappaletta painetaan. Hyvä olisi, jos sanallanne Kanavan taikka M. Ystävän kautta kehoittaisitte kansaa paremmin ottamaan sitä. Kyllä on Suomettaren itsenkin syytä, että ottajia on vähän; hinta on kallis, ilmoitettiin enemmin olevan Herroille kuin talonpojalle, lisälehti on viipynyt kau'an j.n.e., joista kaikista minä kyllä niskaan asti olen torunut muita ja tahtonut toisin, mutta ei ole` auttanut. Koko lisälehtikin oli liikaa ja hulluutta, josta ei vähintäkään voittoa ole` toivomista. Mutta kaikkea sellaista en ole` minä voinut auttaa`.

"Tulkkia" kiirehtii Öhman, sentähden pyydän nöyrimmästi, että lähettäisitte sen kohta tänne painettavaksi.

Hyvä olisi, jos, niinkuin Skoltidningkin tahtoo. Lukemisto vielä jäisi myöhemmäksi, kunnes Suomen kansan Sadut kerkeäisivät annettaa`, sillä Lukemistossakin pitäisi ajatuksen ja mielen juoksi saataman niin suomalaiseksi kuin mahdollista on. Myös olisi hyvä että kieliopillisia ja muita muistutuksia pantaisiin siihen, niin että se tulisi siihen jär'estykseen, kuin Lukemistolta vaaditaan. Tarvittaisi vielä odottaa, jos kirjoitustapa vakautuisi, Johto-oppia saataisiin. Kalevala annetaan täydellisemmässä painossa, niin että, mitä siitä on Lukemistoon otettu, tulisi täydellisemmästi kirjoitettavaksi; ja monta muutakin tietoa ja viisautta kertyisi. Mahtaisi se kuitenkin saataa` tulevan vuoden syysterminan al'uksi valmiiksi. Ei se kuitenkaan kerkeä` tämän vuoden syysterminan al'uksi.

Olkaat hyvä ja kirjoittakaat minulle, mitkä paikat Kantelettaresta vielä olisivat kääntämättä ruotsiksi, sillä eräs tuttu tahtoisi ko'etella` kääntää` muutamia niistä ruotsiksi ja sellaisia, joita ennen ei olisi käännetty.

Minä ja Mag. Reinholm aj'omme kesäksi lähteä Pietarin, Inkerin, Tverin, Wepsän j. m. paikoille matkaelemaan. Hyvä olisi, jos Tekin kehoittaisitte Wiipurin Seuraa antamaan enemmin rahaa sekä meille, että muille matkoille pyrkijöille, sillä siitä olisi monin kertainen hyvä, matkaelijoista tulisi hyviä Suomalaisia j.n.e.

Kirjoittakaat kohta, sitä pyytää nörimmästi

D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 14 Toukokuussa 1847.

27. Lönnrotille.

[16 p. lokak. 1847.]

Korkeasti kunnioitettava Herra Tohtor!

Onnellisesti olemme tulleet matkoiltamme takasin torstaina viimeis viikolla. Enemmin kuin luulimmekaan oli lauluja Inkerin maalla ja eteläisissä pitäjissä Wiipurin lääniä. Aikaa oli vaan vähän saaliin paljouden suhteen. Kalevalan lauluja on monta ja aivan tärkeätä saatu, mutta huutaavat muita vielä tarkemmin keräämään. Suomettaren tulevassa numerossa on tuleva lyhyt jo Inkeristä lähetetty matkakertomus, jossa on osaksi puhuttu saaduistamme Kalevalan lauluistakin. Kirjallisuuden Seuralle lähetin toista kuukautta sitten 50 ruplaa hopeassa takaisin annettavaksi jollekulle matkoille halustajalle, mutta kuin vielä ei ketään ole` saatu, niin olisi hyvä, että vähintäin Oksanen menisi, jos ei etemmäksi, niin kuitenkin rajalle asti Äyräpään ja Käkisalmen eteläiseen kihlakuntaan. Erinomaisen hyviksi laulupaikoiksi kehuttiin Lavansaaria ja Seiskaria sekä Koiviston saaria, mutta niissä meillä ei ollut aikaa käydä. Kukaties mitä vielä löytynee Kalevalan lauluja Lavansaarissakin, joita ylin kaikkia kehuttiin. Rautua, Pyhäjärveä, Sakkolaa ja Walkijärveä kehuttiin myöskin paljon, mutta niissäkään emme ker'enneet käydä`. Wiipurin tällä puolla saimma kyytimiehiä Andrein kirkolta, jotka itsekin tiesivät vähän "Pääskyläistä päivälintua" ja sanoivat erinomattain vanhojen ämmien vielä heidänkin puolellansa laulavan Wäinämöisestä. Jos siis tarkkaan pitäisi saataman mitä saada` voisi Kalevalan toiseen painoon, niin kylläpä tarvitsisikin vuosia siihen, ja jolle kuinkin sopii, sen pitäisi jo lähtemän liikkeille keräämään; aikaa siihen tarvitaan jäl'estäpäin yhtäpaljon kuin nytkin, mutta viipyminen tekee aina enemmin ja enemmin vahinkoa. Kalevalan on välttämättömäsi tarvis saada` Inkerin ja sen rajakuntien laulut itsellensä, sillä ne ovat siihen paljon selkoa antavat. Kukaties tulee tarkemmin tutkittua paikatkin, joita Kalevalassa mainitaan, ilmautumaan. Sukunimi päivä löytyy Lempalassa ja sama nimi on Kalevalassakin (Päivilä, Päivän poika). Jos Oksanen nyt lähtisi matkaelemaan, niin olisi meille sitte jouluaj'aksi aivan paljon valmiiksi tehtynä, sillä silloin aj'omme minä ja Reinholm lähteä` uuteen matkaan Pietarin puolelle. Kirjallisuuden Seuran matkarahat voisimme lähettää` täältä Käkisalmeen, jos ei kerkeäisi Kajaaniin. Yhteisemmästi lauletut runot aj'omme niin pi'an kuin kerkeämme, kirjoittaa` kokoon ja osaksi painattaakkin pieniin vihkoihin, joita saisimme vasta jakaa` kaikista tarpeistamme talonpojalle vasta tapahtuvilla meidän sekä muiden matkoilla. Voimme al'uksi vähintäin osaksi jos ei kaikki yhteisemmät laulut lähettää` Oksaselle, jos hän lähtee matkoille. Tapahtuva se olisi, ja niin pi'an kuin mahdollista.

Tverin ja Uuden Linnan lääneissä on aivan paljon Karjalaisia aina 110,000:n paikoilla. Sielläkin mahtaa olla` runoja, koska ainakin paremmin säilyyvät Wenäen uskosien luona ja Karjalaiset siellä niin suurissa joukoissa eläen omasta perikodistansa eroitettuina sentähden malitaavatkin sitä enemmin pidätellä` vanhoja muistejansa jäl'illä. Matkustus sinne ainakin olisi voitoksi, mutta mistä saada` kelvollisia matkustajia?

Kirkkoherra Sirén on lähettänyt minulle kolmattakymmentä Renvallin Sanakirjaa alennetusta hinnasta 3:sta Ruplasta hop. myötäväksi. Joku tarvitseva Kajaninkin paikoilla mahtanee halaita` ostaa` niitä.

Kirkkoherra Sirén Rouvinensa, joiden hyvyyttä paljon kiitämme, rukoilevat Teille sanomaan paljon terveyksiä. Rukoilen minäkin terveyksiä hyville tuttavilleni, ollen nöyrin p—janne.

Helsingissä 16 päiv. Lokak. 1847.

D. E. D. Europaeus.

28. Suometar 1847, n. 42-3, 45-6.

[19 p. lokak. — 10 p. marrask. 1S47.]

Matkakertomus.

Paljon aikaa mitään virkkamatta oltuani, pitäisi jo olemankin kertynyt jotain virkkamista ja kylläpä se niin onkin.

Makulan kylästä Uudella Kirkolla päätimme er'etä kumpanenkin kulmallensa: kumppalini kirkolle ja siitä etemmäksi itään päin, ja minä taas länteen päin meren rantaan asti. Juvan ja Karjalaisien kylässä oli lauluja kyllä, erinomattain viimeisessä. Kuitenkin en voinut viipyä` siinä tarpeeksi asti, kuin olimme päättäneet yhtyä` Kivennavan kirkolia viikon perästä ja koko viikko uhkasi kulua` lopulle jo viimeisessä kylässä. Kesken piti lähteä` pois Seivästön kylään. Siellä tapahtui se kumma, että eräs akka, kohta kylään tultuani sanoi minulle: "sie kuin et olle` niien heräntäisien uskoa, tahot meille sitä opettaa`". Pääsyy tähän hänen luuloonsa oli se, että minulla oli joukko pieniä kirjoja mu'assani, joita lupasin antaa` lauluista, kaskuista, ruo'asta j.n.e., ja näitä kirjoja arveli hän "heräntäisien kirjoiksi". Minä kyllä ko'in vakuuttaa` häntä oikeasta asiasta, kuin parain taisin, mutta kuitenkin oli toisena päivänä ympäri kylän puhe`, että minä kirjoillani tahdon levittää` "pukin" uskoa. Tämä viimeinen nimitys on mahtanut tulla` siitä, että sen kylän kuuluvilla olevat heräntäiset[7] sanottiin kokouksissaan välistä hyppivän niinkuin pukit. Uuella Kirkolla itsessänsä niitä ei kuulunut olevan muuta kuin yhdessä kylässä Kivennavan rajalla, mutta Kivennavalla, Pyhäristillä ja Walkijärvellä sanottiin niitä löytyvän enemmin.

Vaikealta nä'ytti nyt niinkuin ainakin saadaä` erinomattain naisvä'en päistä pois kerran otettua ajatusta, ja saada` heitä lauluille. Aina sitä katsotaan häpeäksi antaa perää siitä kuin ovat asiasta päättäneet. Minä kyllä ko'in sel'ittää`: että esivalta tahtoo tarkempaa tietoa, kuin kieltä kussain paikoin käytetään; että siitä tarkemman sel'on saatua, käräjissä ja kaikissa oikeuksissa kirjoitukset ruvetaan tekemään suomeksi, ja monta muuta, jotka kuitenkin eivät tahtoneet auttaa`. Aikakin kiirehti ja siitä kylästä piti siis lähteä` vähällä saaliilla. Kirkolle asti kävin siitä viipymättä, jossa toisena aamuna vähän aikaa olin Armovuoden Saarnaajan Branderin luona. Häneltä sain kirjoja lisäksi, joiden kanssa läksin Kivennavalle päin. Sykiälän kylässä kirjoitin vähäisen, mutta enemmin Kuutterserän kylässä, jossa olivatkin sen pitäjän heräntäiset. Vanhaa sokeaa ämmää kehuttiin hyväksi laulajaksi, mutta sanottiin jo tulleen heräntäiseksi, jonka tähden päätettiin, hänen ei rupeavan maallisia lauluja laulamaan. Kokeeksi menin yhtähyvin ämmän luokse, sanoin olevani lähetetyn Suomen kieltä tutkimaan j.n.e., jonka varaksi erinomattain on tarvis kirjoittaa` lauluja, pyytäen ämmää sanelemaan vanhoja oppimiansa. Eipä tahtonutkaan ämmä ruveta` käsin "maallisiin renkutuksiin", mutta empä antanut minäkään perää. Ystävällisesti selitin hänelle, että lauluista tulee` Suomen kielelle paljon hyötyä, kuin tarkemmin saadaan tietää`, kuinka rahvas käyttää kieltä ja ajattelee asioista, jonka asian tarkemmin tutkittua käräjissä ja kaikissa oikeuksissa ruvetaan käyttämään omaa kieltä, mutta joissa Ruotsia nyt käytetään, sentähden, että se jo ennen on saatu niin täydelliseksi kirjalla täytettäväksi. Kuin nyt Suomen maa on tullut Ruotsin vallasta pois, niin ei sitä enään ole` tarvis Ruotsin kieltä käräjissä; sentähden pyydetään nyt Suomen kieltä kelvolliseksi sen siaan. Siitä nä'et, ämmä kulta! sanoin minä, että tässä asiassa on sen ja monen muun puolesta suuri hyöty maakunnalle ja käskeehän Jumalakin hyvää tekemään ja sanoo, että usko pitää osoitettaman töillä ja että usko ilman töitä on kuollut; myöskin joka voipi hyvää tehdä`, ja ei sitä te'e`, se on hänelle synniksi. Näillä ja muilla kehoituksilla sekä hyvien jumalisien kirjojen lupaamalla myönnytinkin ämmän kohta ja muut rupesivat yhtä mielellään perästä lauluille.

Tämän paikan heräntäisistäkin pitäisi jotakuta virkkamani. Paljon en voi` sanoa`, kuin paljon en tiedä`, ehkä yöpaikassani pitkälle yöhön pidin puhetta sen talon heräntäis-isännän kanssa. Puhe` oli enimmiten ulkonaisesta jumalisuudesta ja kaiken yötä kestävistä rukoelemisista. Kuinka sellaiset ihmiset ymmärtäävät monta paikkaa Jumalan sanasta, osoittaa se tämän miehen lause`, "että Jumalan sana käskee meitä ristiämme hakemaan", jonka hän otti Virsikirjan lopulla olevista sanoista, "että — — — kärsivällisest' kantasimme ristiämm', ja hakisimme sielullemme elatusta tästä kirjast' kullaisesta", ja niinkuin näkyy, ymmärsi hän nämät sanat varsin väärin sitoen erittäin olevat sanat yhteen.

Täkäläisiä heräntäisiä Vapahtajan mitalla: "tuntekaat heitä hedelmistänsä" arvaten, jäävät he hyvin takaperäisiksi, sillä talonsa työt ovat he jättäneet lii'an paljon laimiolle, kuin ovat tunteneet opetuksen: "älkäät ko'otko` tavaroita maailmassa" niin hyvin sopivan mietittäväksi ja helpottavaksi työtä tehdessänsä — luonnollisesti tässäin oman vähän ymmärryksensä syystä erehtyen. Näin oli tästä heille kasvanut pahoja hedelmiä, ja luonnollisesti muillekin, sillä varakas voipi tehdä` muillekin hyvää, mutta varatoin ei, ompa vielä muille rasitukseksikin. Eräs tyttö osti minulta kirjan; "Neuvoja rikkaaksi ja onnelliseksi päästäksensä", jota erinomattain ylistin. Toisena päivänä tarjosi äiti sitä takaisin, sentähden, ettei siinä Jesuksen nimeä mainita`. Minä kyllä kovin saarnasin hänelle, että elävä usko vaatii meitä kaikkia luvallisia neuvoja etsimään, saadaksemme varoja kuta enemmin sitä parempi, sillä varoja myöten voimme enemmin ja vähemmin tehdä` rakkauden töitäkin. Muutakin panin lisäksi mitä tiesin sekä raamatun sanoja, että omasta ymmärryksestäni, mutta kuin tarpeekseni saarnattuani viimeisellä kysyin, tahtooko hän kirjaa vain ei, niin yhtähyvin sanoi ei tahtovansa kirjaa, josta siis sai rahat takaisin ja kovia sanoja päällisiksi. Tästäkin näkee kuinka usein Suomalaiset pysyyvät päätöksissänsä, vaikka kuinka kokisi sel'ittää` asiaa toisin päin.

Tässä kylässä kirjoitin lauluja niityllä vä'en työtä tehdessä, niinkuin jo muutamissa muissakin kylissä. Se käypi aivan hyvin. Ilman sitä keinoa olisi työaika aivan sopimaton laulun keräämiseksi, mutta sen kautta, että työn sivussa laulatetaankin, voipi se vähemmällä hinnalla saataa`. Viimeiseltä jo yli viikon määrän viivyttyäni läksin Kivennavan kirkolle päin, jossa sitte taas kumppalini kanssa tapanimme yhteen pappilassa Provasti Höijerin luona.

Tähän asti oli laulu pitänyt saman tapansa, kuin jo Makulassa: historiallisia lauluja en tavannut muuta kuin vähän alkua Kojosen poj'an lauluun, jota jäl'emmältä usein on saatu. Siinä kutsutaan Kojoisen poikaa Iivanaksi, joka "läksi Konnulta (Kantelettaren Kömmi) kosihin, naimahan Narintkan päästä, Tuolta hänelle Anni annettihin" j.n.e. Paikka mahtaa olla` sama kuin Lahen Kontu, kylä Pietatarista länsi-pohjosiin päin.

Kivennavalta päätimme lähteä` suorastansa Pietariin, että passien vaihettua paremmin saattaa` kävellä rajan toisellakin puolella. Ensin tulimme Valkijärvelle Kirkkoherran Konstantin Schröderin luokse, joka on tunnettu mies monen Suomalaisiin sanomiin lähetetyn hyvän ja mietittävän kirjoituksen kautta. Harva papismies Suomessa mahtaa pitää` taloutensa niin toimessa kuin hän. Koko joukko mehiläispesiä oli hänellä, kaksi suurta mutauuniakin. Peltonsakin mullan oli hän antanut tutkia` Kemian taitavalta mieheltä. Hupa oli hänen parissansa olentomme ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona. Nimi Suomen hautojen mäki luullaan olevan Aleksander Newskin aikuinen, mutta silloin olisi kyllä sen nimi jo tehty Ruotsin hautojen mä'eksi, kuin sota oikeastansa kävi Ruotsalaisia vasten, jos vaikka Suomalaisiakin heidän allansa sotivat. Luulisin nimeä vanhemmaksi, jo sen aikuiseksi, kuin Turun Suomalaiset kulkivat niiden paikkojen yli Suomeen päin, jolloin Suomen nimi vielä oli erinäisen kansakunnan oma. Tuskin olisi se tullut silloin, kuin täkäläisiäkin asukkaita ruvettiin Suomalaisiksi kutsumaan.

Pietarin suureen kaupunkiin tulimma. Siellä oli rahatoin olento Provasti Sirénin hyvyyden kautta Hänen huoneissansa. Muutoin käveemistä kyllä loppumattomilla kaduilla lämpymän paahteessa. Akademikot Sjögren ja Koppen, joita tavoitimme, olivat maalla, niinkuin kaikki muutkin, jotka välilleen pääsneevät.

Tarpeen jälkeen viivyttyämme kaupungissa läksimme takaisin pohjaisiin päin Toksowan kirkolle vähän kolmatta kymmentä virstaa kaupungista. Siellä tapasimme Kontrahti Provastin Skoten luona Valta Neuvoksen Sjögrenin, jolta saimme joitakuita hyviä tietoja sekä Tsuutilaisista muinaisuuksista Pietarissa, että Suomalaisista Wenäen maan sisässä, ja siellä olevista vanhoista haudoista.

Laulujen saalis nyt muuttui vähän toisenlaiseksi. Historiallisia lauluja oli enemmin ja usiempia Kalevalankin lauluja. Merkillisin kaikista oli se, että lauluun: Pääskyläinen päivälintu liitettiin maailman luominen munasta (Kvl. I, 300-315). Laulua pääskyläinen päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka myöskin seuraa tätä. Ensimäinen tapa on selvästi sekoitus Kantelettaren 3:nen osan 47:nen laulun kanssa, joka laulu itsekin lauletaan täällä niin tarkoin kuin Kantelettaressakin. Toinen ja kolmans tapa kuuluuvat nähtävästi yhteen ja tavataankin toivottavasti vasta vielä laulettuna yhdessä jatkossa. Yhdessä paikassa ovat laulajat jättäneet pois päivän, kuun ja tähtien luomisen, toisessa taas ovat jättäneet maan luomisen pois (tuosta kasvo kaunis saari, vertaa`: munasen alanen puoli alaiseksi maaemäksi). Kukas ei ihmetellen keksi` tässä laulussa veden paisumisen, Noan arkin ja häneltä lähetetyn kaarneen ja kyyhkyisen merkillisellä tavalla osoitetuksi. Sanat "lensi suurelle mä'elle, korkealle kukkulalle" ovat väärin tulleet lauluun, jonka näyttäävät sanat "löynnyt ei maata ma'ataksensa". Tästä nähdään, että koko maa oli vedeltä peitetty, se on: vedenpaisumus oli. Sana "tuosta kasvoi kaunis saari" osoittaa taikka sitä, että veden laskeudessa joku kukkula yleni ensin saareksi, sitte suureni maaksi, taikka sitä, että Suomalaiset ennen, niin kuin Grekalaiset ja Romalaisetkin, pitivät maata saarena mereltä, (okeanilta) piiritettynä, jolloin saari tässä merkitsee samaa, kuin maaemä Kalevalassa.

Jo on ennen nähty sekoitukseksi luomisen laulu Wäinämöisen laulun kanssa yhdistettynä; nyt ne ovat pääsneet toisistansa, ja toinen oikea yhteys saatu siaan, joka osoittaa maan uudistumisen vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä ihmeteltävä laulu seuraa tässä sellaisena kuin sitä olemme tavanneet muutamilta laulajilta.

Uudella Kirkolla laulettiin:

Pääskyläinen päivä lintu. Yö lintu lepakko lintu Lenteli kesäsen päivän. Sykysyisen yön pimeän. Etsi maata maataksensa. Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä. Murtoa muniaksensa; Löynnyt ei maata maataksensa, Lehtoa levätäksensä, Peltoa pesiäksensä, Murtoa muniaksensa. Lensi suurelle mä'elle. Korkealle kukkulalle; Näki laivasen merellä, Punamaston purjehtivan. Lensi laivan portahalle, Laivan keulalle keinahti. Valo vaskisen pesosen, Muni kultaisen munasen. Toi Jumala suuren tuulen. Lännen kolkalta lähetti. Laiva kaatu kallellensa. Sysähysi syrjällensä. Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä Meren mustahan mutahan, Sakean saven sekahan. Tuohon saari siunahusi. Nuori nurmi saaren päälle, Nuori neito nurmen päälle; Tuota käivät kaikk' kosissa; Käivät pipit, käivät papit, Käivät hovin hoikat herrat. Käivät Narvan nappisaksat, Eipä neiti nuoille mennyt. Tulipa viimein Nurmi Tuomas, Otti neitosen rekehen, Löipä ohjalla oritta, Helmiruoskalla hevoista; Hepo juoksi tie helisi, Kangas kultainen kulisi, Reki rautainen rämisi, Vemmel piukki pihlajainen, Ulvoit ukset Uuen Linnan Vinkuit Wiipurin veräjät, Tuota neittä vietäessä, Kultaa kul'ettaessa.

Toksovalla ja Lempälässä laulettiin alku edellisen tavalla ja sittemmin:

Muna vierähti vetehen, Pesä pyörähti perästä. Pääsky lintu, päivä lintu, Yö lintu, lepakko lintu Kiiteleepi, liiteleepi Etsiipi munasiansa: Lensip' on sepän pajahan, Te'etti rautaisen haravan. Piit panetti pihlajaiset Millä hän meret haravoi, Meren rannat raapustellen; Löysi puolen ruskulaista, Tuop' on päivä taivahalla, Löysi puolen valkulaista, Tuop' on kuuna taivahalla, Löysip' on muruja muita, Nuo tähiksi taivahalle.

Mitä muihin vanhoihin lauluihin kuuluu, niin olemme saaneet pitkän laulun Wäinämöisen kanteleen soitosta, jossa häntä jo kutsutaankin "sokeaksi" ja "vähännäköiseksi". Muutenkin on laulu peräti toinen, kuin Kalevalassa löytyviä. Toinen laulu on "Kallervosta (Kullervosta) ja Untamosta", lopulla käyvä yhteen Kullervon laulun kanssa Kalevalassa. Ilman sitä on saatu Wäinämöisen ja Joukamoisen yhteen ajamisesta, Ilmarisen naisen valamisesta j.n.e. Kaikki nämät laulut olemme saaneet lyhyellä matkalla Toksovalla, Lempola ja Vuoleella. Kuin sentähden emme ole` ker'enneet paljon muuta tehdä`, kuin tiedustella`, mitä lauluja kussakin on toivomista, niin tarvitaan tänne välttämättömästi toiset laulujen kerääjät pit'emmäksi aj'aksi. Jopa kirjoitimmekin Lempälästä Kirjallisuuden Seuralle Helsinkiin siitä, ja lähetimme osan lii'oista matkarahoistamme. Suotava olisi vaan, että halullisia ilmautuisi näitä vasten. Kalevala vaatii sitä välttämättömästi, sillä se kadottaisi ylen paljon, jos täkäläiset laulut eivät täydellisesti kerättyinä tulisi tekeillä olevaan toiseen Kalevalan painoon. Hyvin kyllä joutaa se vähän odottaakkin näin tärkeää asiaa, kuinhan vaan keväeksi kerkeää valmiiksi ensimäisillä laivoilla menemään ul'os maailmaan. Siinäkin pitäisi runojen keruulle kiirehdittämän, sillä runotkaan eivät ole` niin kohta kerätyt kuin luulisi, ja ilman sitä löytyy siellä niin ko'olta runoja, että kuukausia tarvitsisi joka pitäjälle joksikin tarkoin saadaksensa. Näitä paikkoja tähän asti Suomessa ei ole` pidettykään runon pesinä, mutta yhtähyvin voipi koko Inkerinmaata ja sen likipaikkoja Suomen puolella, erinomattain Käkisalmeen päin kutsua` miltei niin hyväksi runon pesäksi, kuin parahat paikat Wenäen Karjalassa.

Kieli Toksovalla, Lempälässä ja Vuoleella on vielä enemmin kuin Uudella Kirkolla Wenäen Karjalan kielen tapainen. Wajaanta sia sanotaan aina kahdella t:llä, esim. huoletta, leivättä, ja ei huoleta, leivätä. Pitkä aa ja ää äännetään oa ja eä, esim. moa, peä, erinomattain Inkerikkojen eli Wenäen uskoisien Suomalaisien se'assa, jotka myös aina sanoivat hakra, [kakra?], kopra, mutta joka puheentapa Luteruksen uskoisien se'assa oli häviämään päin. Muuten oli puheenparsi sama kuin Uudella Kirkollakin.

Syy oli meillä nyt tuumia`, kuin vielä kävisimme Wepsäläisien ja Karjalaisien luona Uuden Linnan (Novgorodin) läänin itäisissä osissa. Läksimmä siis uudelleen Pietariin, ja pari päivää siellä viivyttyämme edemmäksi höyryvaunuilla Paulovskin kaupunkiin. Siellä etsimme Valtaneuvoksen Köppenin, jolta me otettiin vastaan suurella suotuisuudella. Häneltä saimme tärkeitä kansakuntaisia tietoja Wepsäläisistä, Karjalaisista j.n.e. Wenäen maalla, ja enemmin lupasi hän, kuin Pietariin muutaituansa tulisimme häntä tervehtimään.

Paulovskista läksimme kolmen virstan päähän, Wenjo'en kirkolle, jolla Kirkkoherran Avenariuksen luona vietimme aivan huvan ja hyötysän viikon, joka kului lauluja ja muita asioja kirjoittaessa sekä kävelemisissä välistä Kirkkoherran loistosassa ja mehiläisistä hyrisevässä hedelmätarhassa, toisen kerran taas Professor Kutorgan tutkimisia kivikunnassa katsellen kävelimme pitkin Wenjo'en uraa taikka mänimme kuuntelemaan isoa soitteloa Pavlovskissa. Täällä, niinkuin Lempälässäkin sekä Vuoleella annoimme kuuloittaa` tulleemme Suomen kieltä Kirjallisuuden Seuran vaatimuksesta tutkimaan, jota varten erinomattain tarvitsemme lauluja, satuja, sanalaskuja ja arvoituksia, jonka kautta saimme rahvaan luopumaan epäelyksistänsä. Pitäisi Suomessakin niinkuin Inkerin maalla kuuloitettaman vasta Jumalan palveluksen lopetettua. Lukkarilta tapahtuu se heillä tavallisesti silloinkin, paitsi jos erinomaisempia kuuloituksia löytyy.

Vaikka nyt enään ei ollut muuta kuin kolme viikkoa pantavana matkan varaksi Wepsäläisien luokse, niin päätimme yhtähyvin lähteä`. Jalkasin kul'imme Päähkinälinnaan asti, siitä Kanavaa myöten Uuteen Ladogaan, sitte postihevoisilla Tihvinaan ja siitä itäpohjaisiin päin taas jalkasin 80 virstaa Peloilaan (eli Peloilha kuin Wepsäläiset sanoovat); Wenäeksi kutsutaan kylä Peluschi. Kielen siellä löysimme vähemmin erilaiseksi tutkituista Wepsän murteista, kuin olisimme toivoneet, kuitenkin saimme sanakirja kädessä lukkaria kysytellen tukulta erilaisia sanoja ja uusia osoituksia jo ennen sanotulle lauseelle, että Wepsän kielessä näkyy kielemme luonto alkuperäisessä säännöllisyydessänsä. Täällä oli lausukoilla monikon 3:nen kohdan pääte` sama kuin Suomessa ja ei niinkuin Wenäen Karjalassa ja Aunuksen maalla, joissa sanotaan esim. myö tullah. Tässä eriäävät kuitenkin Wepsäläisemme senkautta, että sanoovat esim. tuleebat, saabat, pehmentämättä p:tä yksiköistä tuleebi, saabi v:ksi. Tässäkin nähdään kovempi muoto alkuperäiseksi ja Kalevalassa sekä Kantelettaressa käytetty muoto, esim. tulevi myöhemmin tulleeksi. Senkin tähden voisi yleiseen Suomessa käytetty pääte` -pi runoissamme käytettää` pikemmin kuin -vi.

Kau'an ei ollut meillä joutoa viipyä` Peloilan tienoilla; Karjalaisien luokse mennä` sitä vähempi. Palaisimme siis takaisin Tihvinaan. Siellä tapasimme erään hoviherran, jonka tilukset olivat liki Peloilaa ja joka mieluisasti lupasi tarkemmin tutkia` tiluksillansa löytyv[i]ä hautakumpuja. Niistä nä'imme Peloilan kirkon likeellä yhden, joka oli sylen korkuinen ja osaksi hiekan ottamalla kaivettu, niin että ihmisen pääkalloja sekä muita luita oli näkyvissä. Itsellemme ei kuitenkaan sopinut kaivaa` taikka kaivattaa` niitä ja ottaa` niistä mitä, Ovatkin ne oppineilta sel'itetyt olevan Wenäläisien vanhoja hautoja. Jalkamatkallamme Tihvinasta Uuteen Ladogaan nä'imme Säsin ja Wolhovan varsilla paljon sellaisia kukkulapäitä hautoja. Vanhan Ladogan vieressä oli suurin, korkeampi nä'öltänsä kuin kylän kaksinkertaiset tuvat.

Uudesta Ladogasta läksimme Kanavata myöten Päähkinälinnaan ja siitä Nevan höyryaluksella Pietariin kolmannen kerran. Nyt tapasimme kaikki tavattavamme Pietarissa, Kirkkoherran Siréninkin, joka ystävällisimmällä kohteliaisuudella piti meitä hyvillä vieraan varoilla koko viikon, jonka nyt tulimme viipymään Pietarissa.

Valtaneuvokset Köppen ja Sjögren olivat nyt jo tulleet Pietariin. Kävimme siis heidänkin luona. Valtaneuvos Köppen lahjoitti meille paljon pieniä kirjoja kertoelevia sekä vierassyntyisistä kansoista Wenäen maalla, että vanhan aikuisista hautakummuista. Niiden kirjojen jälkeen löytyi vuonna 1843 Uuden Linnan (Novgorodin), Tverin ja rajalla Jaroslavin läänissä 110,544 henkeä Karjalaisia, paitsi mitä sotamiehien asutuksien alle kuuluu, ja ainoastansa neljässä[8] Tverin läänin Kihlakunnassa 82,311 henkeä, jotka pian kaikki asuuvat yhdessä suuressa ja toisessa ei paljoa pienemmässä piirissä, jotka ul'ottuuvat osaksi kuhunkin neljään Kihlakuntaan. Siellä ja täällä on vielä joitakuita pienempiä ryhmiä. Kaikki nä'imme niin varsin keveästi Herra Köppenin toimittamalta väritetyltä kansalaiskartalta. Kuin nyt Wenäen Karjalassa Kemin kihlakunnassa ei muka ole` muuta kuin 10,516 henkeä (Wenäläisienkin kanssa miespuolisia vaan 8,175 henkeä), ja suurin osa Kalevalasta on Kemin kihlakunnasta Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjistä kerätty, niin kuinka paljoa parempi toivo eikö ole` saada` lauluja Tverin Karjalaisilta, joita sen mukoma joukko enemmin on ja vielä eteläisemmän taivaan alla, miksi eivät rakastane` enemmin lauluja, kuin yhtäkin suuri joukko Karjalaisia Kemin alueella. Ympäröidyt Venäläisiltä mahtaakin vanhat muistot olla` heillä sitä paremmassa turvassa, kuin kansallisuudella on suurempi tarvis pitää` puoliansa venäläisyyttä vastaan. On sekin etu, että ovat Wenäen uskoisia, sillä niillä ovat laulut ainakin paremmin pysyneet kuin Luteruksen uskosilla. Tapasimme mekin täällä nyt nykyisin Karjalaisen sotamiehen eräästä paikasta Uuden Linnan läänistä, jossa myös on joukko Karjalaisia kyliä. Hän muisti vielä suuren osan Kantelettaren ensimäisen kirjan laulua 213. Hän oli kuitenkin sellaisesta paikasta, jossa vähin luku Karjalaisia asuu, mitäs sitte pääjoukossa löytyy lauluja.

Merkillistä on kuinka erinomaisen vakavasti uämät entisinä sota-aikoina maastamme muutainneet Suomalaiset ovat pitäneet kielensä ja kansallisuutensa. Kuinka vähässä ajassa eikö hävinnyt Frankilaisien kieli samoin kuin Gallilaisienkin ja monen muun, jotka ehkä olivat paljoa suuremmat kansat lu'ultansa kuin Tverin Suomalaiset. Tässä nähdään kuinka oivallinen kieli paljoa helpommasti pysytteleksen kansalla kuin huonommainen, ja kuinka sikäli kansakin on vakavampi mikäli kieli. Tämä esimerkki Suomalaisien lujasta vakavuudesta saattaa meitäkin turvallisemmalla uskalluksella luottamaan lujuuteemme.

Monet luuleevat Suomalaisia ennen asuneen Moskovaa ja Waldain mäkejä myöten Wenäen maalla ja koko senmukoma joukko Suomalaisia Wenäläisien jalkoihin hävinneen. Olemme mekin arvelleet, hautakumpujen Waldain paikoilla olevan Suomalaisien, (katso` 3:nessa lehdessämme), mutta Schubertin tarkat kartat keski- ja pohjais-Wenäen maasta eivät paikkojen nimessä osoita` mitään jälkeä Suomalaisista edellä mainituissa paikoissa. Näitä karttoja ostimme joukon Pietarissa ja niiden kautta voipi nähdä`, mitä myöten Suomalaiset ennen olivat levenneet Wenäen maalla, kuin sitä myöten aina jokien, ojien, järvien, kylien ja muita nimiä löytyy Suomalaisia, joita toisissa paikoin taas ei löydy`, ja Suomalaiset siis niihin paikkoihin asti eivät ole` asuneet. Mitä olemme niistä kartoista saaneet tietää`, on että Suomalaiset Laatokan meren etelä puolitse vaan rantamaata myöten ovat kulkeneet länteen päin, sillä Laatukasta etelään päin ei Suomalaisia nimiä löydy` enemmin kuin parin kymmenen virstan päähän, paitsi itäpuolella, jossa Suomalaiset nimet seuraavat Sääsin vesikuntaa. Yli Tihvinan Kanavalinjan etelään päin eivät näy` Suomalaiset paljon asuneen. Bieloseron paikoilla ja siitä etelään päin asuivat ennen Wessit, ja paikojen nimet osoittaavat tämän kansan olleen melkein erilaisen Suomalaisista, luullaksemme enemmin Syräniläisien, Tscheremissien, Mordvinien taikka muiden niiden kansojen sukua. Näyttää Wessien ja sukukansojen ennen asuneen lavealta Wenäellä Wolhovan varrella ja Umenjärvellä sekä Wladimirin läänissä toisappäin. Sellaisia vierastapaisia nimiä löytyy Bieloserosta etäälle itään ja itä eteläänkin päin, mutta Suomalaisia nimiä tavataan se'assa aina Mologan ja Wolgan virroille asti. Erinomattain valtaavat ne Nishnei Novgorodin paikkuvilta lähtein Kasaniin päin, jolla välillä niitä tavataan Wolgan eteläpuolellakin. Tältä kohdalta itäpohjasiin sekä pohjasiin päin löytyy aina ko'olta Suomalaisia nimiä, erinomattain niissä paikoin, joista Tohtor Castrénkin 1844 vuoden aikakautisessa kirjassa Suomi nimiä lu'ettelee. Vahvistukseksi lauseellemme 3:nessa lehdessämme "Wienan Suomalaisien ei olleen Savolaisia mutta Karjalaisia", jota 4:nessäkin lehdessä todistetaan, kelpaa sanoa` että Arhangelskin lähillä on vähäinen oja nimeltä Kor'elskaja, jonka suulla kylä nimeltä Korela.

Schubertin karttoja ei vielä ole` maille Wienan jo'elta ja Kasanin kaupungista itään päin, jonka tähden niistä paikoista ei ole` voitu tarpeeksi nimiä saada`[8] Tverin läänissä on 12 kihlakuntaa. Suomen maassakin olisi nimien tarkkaaminen suureksi hyödyksi, joka jo arvataan siitäkin kuin Suomalaisilta nyt asutuissa paikoissa paljon löytyy nimiä, joilla kielessämme ei ole` mitään merkitystä, mutta jotka aivan usein tavataan pohjais Wenäellä sellaisissakin paikoin, joissa muutoin on vähän taikka ei ensinkään Suomalaisia nimiä. Eikös mahtane` Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi, miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta yhtä ja toista etua. Nimistäpä olemme nyt jo tulleet siihen selkoon, että tiedämme mitä tietä Suomalaiset tänne` tullessansa pitivät ja että Wenäläisien suuret kukistukset Keski-Wenäellä vanhaan aikaan eivät kohdanneetkaan varsinaisia Suomalaisia, kuin paljon luullaan, senkun korkeimmakseen niiden heimokansoja. Ilmenjärveä kutsutaan usein kirjoissamme "Ilmajärveksi", kuin olisi sillä suomalainen nimi, mutta sen järven ympärillä ei ole` tavattu suomalaisia nimiä tilamaillakaan. Sama nimi sekä siitä tehtyjä löytyy idempänä useinkin; lieneekö se Wessin kieltä. Niin ei tarvitse` luulla, että entiset suomalaiset nimet olisivat niistä ja monista muistakin paikoista kadonneet pois, sillä joka paikassa löytyy muukalaisia nimiä eli ei Wenäen kielisiä, jotka osoittaavat, mikä kansa missäkin ennen Wenäläisiä asui.

Tsuutilaisien muinaisuudet jäivät meiltä tutkimatta, kuin sanottiin niissä ei olevan tarpeellista selkoa. Oli muitakin syitä esteenä. Muita Pietarin kuuluisuuksia kävimme monta katsomassa, ihaelemassa ja ihmettelemässä. Ei vähemmin mainio oli se varsin hyvätahtoinen avullisuus, jolla moni meitä niissä kuin muissa tiloissa kohteli.

Suomalaista ja isänmaallista mieltä havaitsimme Pietarin puolella olevan enemmin kuin monessa paikassa Suomessa itsessä. Jo vuosia takaperin oli Pietarissa Suomalainen Kirjallisuuden Seura aivan syntymäisillänsä; kokouksia pitivät jo ja asetukset olivat tehdyt; Suomalaista Sanomalehteä olisi ruvettu kohta antamaan, mutta tuumat tulivat estetyiksi. Suomen koulu tekee paljon kunniata Suomen seurakunnan papistolle ja esimiehille. Tähän asti on ainoastansa poikia pidetty, mutta tulevana kesänä on aikomus saada` tyttöjenkin koulu toimeen.

Asiamme Pietarissa hyvin toimitettuamme läksimme jalkasin Walkisaarelle[9] hyvän ystävämme Schröderin luokse. Siinä iloisen illan ja aamun vietettyämme, ajoimme edelleen kotihin päin. Wiipurissa viivyimme päivän paraan lumisateen aikana Kanavan kirjoittajan Herran Maamittarin Harenin luona ja tänne Helsinkiin kerkisimme viimeiseltä ja siihen se matka loppui.

29. Lönnrotille.

[30 p. lokak. 1847.]

Jaloarvoinen Herra Tohtor!

Keräyksistämme olen miettinyt painattaa` osan, mutta nyt en tiedä`, jos lähettänen Cedervallerille. Hän painaa Suomalaisen Kalenterin Jouluksi ja kirjoittaa täältä lauluja perään sanoen panevansa nuottijakin kirjahansa, jota minäkin olen mielinyt. Jos siis olisi Teillä runon nuottia muita kuin Kantelettaressa, niin rukoilen lähettämään niitä kohta minulle. Kukaties Cedervallerillekin. Vielä rukoilisin tarkempaa tietoa paikalle Ischaira, jota en kartalta löydä` enemmin kuin muitakaan Saimassa lu'eteltuja kyliä, ehkä kyllä ostin tarkkoja karttoja Pietarissa. Milloinka tulette tänne, kuin olen kuullut?

Pyytäkäät Oksaista taikka ketä kusta saisitte välttämättömästi lauluja keräämään, sillä nyt Reinholmin lauluja luettuani ja omani registrerattuani vasta nä'en mitä tärkeitä asioja niissä löytyy. Luulen aina vahvemmin Kalevalan paikat vielä löytyvän ja olevan Ladokan länsieteläisillä seuduilla. Kantelettaren 3:nelle osalle tulee Inkeristä myös paljon lisäyksiä. Tuirettuisen poika kutsutaan siellä niinkuin Suojärvelläkin Tuurikkaiseksi, mutta vielä sanotaan olevan Tuurilta? kotosin; sama nimi joka Kalevalassa löytyy: Tuurin uutehen tupahan.

Kirjoittakaat kuin Kalevalan teko joutuu ja järestyy. Venehen synty Kantelettaresta ja kukaties muitakin paikkoja kuuluu Tulomjärveltä saatujen laulujen mukaan myös Kalevalaan. Samaa syntyä on usiemmassa jär'estyksessä laulettu Inkerissäkin.

Teidän nöyrin palvelijanne Europaeus.

Teitä rukoilee tervehtimään Räty, joka nyt asuu täällä kanssani toivossa pääsevänsä ensikesänä Oppivaisen suureen kunniaan.

Veikkoseni Oksanen!

Pyydä` anteeksi Herra Tohtorilta` että kirjoitan Sinulle samassa kirjauksessa. Gröndahl lupaa antavansa Suomettaren meidän kustannuksillemme jos tahdomme sekä toiselle painajalle. Itse olen minä luvannut hänelle jo yksin toimittaa S:ta tulevana vuonna, jos eivät muut varsinaisiksi osamiehiksi rupea, mutta kiristän kuitenkin kirjoituksia heiltä maksun edestä. Suometar pienennettäisi pikkusen Oamulaisen muotoseksi ja 1 hop. r:lan hintaseksi. Lisälehti pois. Kirjoita` tänne, jos rupeat osakkaaksi vain palkkalaiseksi. Inkerin rajoille pitää mänemäsi vaikka väkisin.

Europaeus.

30 p. Lokak. 1847.

30. Lönnrotille.

[11 p, jouluk. 1847.]

Veikkonen Veli hopea!

Vasta matkaan lähdettyäni viimeis-kesänä tuli kääntämäni Mittauden Oppi kirjakauppaan, jonka tähden en saanut lähettäneeksi sitä kellenkään. Takasin matkasta tultuani katsoin tuota myöhäseksi, mutta saatuani tietää` ettet ole` saanut sitä vielä, lähetän sen nyt hyvillä mielin. Ruuosepästänikin lähetän lauluosan. Esipuhe` eli runonselitys tulee vasta parin kuukauden perästä annettavaksi. Oli meillä mieli nyt jo antaa` sitä, mutta säveliä oli halu panna` ja niitä oli vielä vähän koko kivelle kivipainossa. Sentähden kerää Mag. Reinholm ja Opp. Forsberg, joilla nyt on lupa kohta matkata` Inkerin maalle, säveliä lisään. Hyvä olisi, jos muiltakin saisin. Tulisipa sitte kirjani niin täydellisenä ulos kuin mahdan, ja vaikuttaisi enemmin mielille.

Kirjoitetut laulut tuleevat varmaankin ensi postissa lähetettäviksi Sinulle.

Terveisiä Oksaselle ja kaikille muille tuttaville

velloltasi D. E. D. Europaeukselta,

Helsingissä Joulukuun 11 p. 1847.

31. Lönnrotille.

[Joulukuussa 1847.]

Velloni Veli suveni!

Kiitoksia muistutuksistasi Runo-oppiin. Sen painaminen keskeytyi nyt kyllä vähäksi aj'aksi, kunnes Reinholm kerkeää takasin matkoiltansa, ja siellä on tarkennellut ennen kerättyjä runonuotteja sekä saanut uusia lisäksi. Jos on Sinulla huostassa runonuotteja, joita ei Kantelettaressa ole`, taikka tiedät joillakuilla muilla olevan kirjoitettuina taikka muuten saapuvilla, niin ole` hyvä toimita` että saisin tänne`. Jo olen kirjoittanut kaksi kertaa niistä sekä muista Tohtor Fählmanille Tartolinnaan. ensin suomeksi, sitte saksaksi, mutta ei mitään vastausta ole` tullut, ehkä ensimäisen kirjauksen kirjoitin viimeis kevätterminassa ja toisen syksyterminan al'ussa, Ehkä Sinä lienet enemmin voipa panemaan nuoita Virolaisiakin liikkeelle, niin te'e` se hyvä ja kirjoita` nyt pi'an samalle Fählmanille, että pikimältänsä lähettäisi minulle virolaisia runonnuotteja, joita siellä kyllä mahtanee löytyä`, kuin runolaulu Virolaisilla vielä on hyvin kyllä eleillä. Myös että antaisi tietää`, annetaanko ja millä hinnalla ja nimellä Viron Oppineelta Seuralta Tartolinnassa Viron kielistä sanomalehteä, josta Kanava toisvuoden al'ussa tiesi mainita`. Myös mikä on hinta sanomalehdellä das Innland.

Runo-opissa olen monta paikkaa parannellut ja jo vähilteen 2 arkillista oli sitä tämän kuun al'ussa ladeltukin. Vieläkin ai'on panna` puhetta jatkoksi nuoihin miellyttäväisiin ja yllyttäväisiin puheisiin, joita olen pannut alkuun sekä loppuun. Prof. Geitlinin luona ai'on vielä kohta käydä`. Neljäns osa tuntuu vaan suotta välistä pitkälyhyeltä kuin ääntä ei kannateta` jälkiosan loppuun asti. Eteen päin laulaessa tunnetaan sen pituus kohta. Kantelettaren nuotitkin näyttäävät neljännen osan aina kaksipitkäksi.

Wenäen ja Suomen sanakirjaa rupean kyllä mielelläni tekemään, jos se nyt kohta otettaisi käsille, mutta jos, niinkuin Ass. Rabbe sanoi, sen teko tulisi kukaties kahden vuoden päähän lykätyksi, niin siksi en voi` luvata`. Ass:n mieli oli, odottaa`, kunnes Sanakirjasi tulee valmiiksi, että sen johdolla sitte helpommin työ kulkisi, mutta eikös jo saisi al'otella` entisienkin sanakirjojen avuin, sanat hyvin harvalle kirjoittaen ja sitte väliin pistäen kuin Sinun sanakirjasi kerkeää valmiiksi.

Valtaneuvoksella Sjögrenillä on muutamia Kalevalan laulukeräyksiä. Jos hän niitä ei jo liene` lähettänyt taikka käyttänyt Sinulla, niin kirjoita` toki niitä perään. Meidän keräämät laulut lähetän nyt vasta. Mag. Reinholm tarvitsi niitä lähtöhönsä asti ja minulla oli vielä sittekin kirjoittamista ja katselemista niissä. Viimeis lauvantaina olisin voinut lähettää` ne Kajaaniin, mutta en hoksannut jo perjantaina aj'oilla valmistautua` ja lauvantaina olikin Joulu, jona Rabbe ei mahtanut olla` parannushallituksen huoneessa.

Näistä lauluista saadaan kieleen pi'an sanoen uusi sia (casus). Jo painetttuhun laulukokoukseen panin varta vasetin laulun: Läksin linnahan likaksi. Kuin siinäkin niin on Reinholmin keräyksissä eräässä paikoin "En mä joutanut kotonta, Emon ainoan apunta". Kuulin minä toisessakin laulussa sanoja laulajanta, nuorenta, mutta en silloin saanut niitä kirjoitetuksi. Kuin vaan tuleevat enemmin tutuiksi niin kyllä ruvetaan jo käyttämäänkin enemminkin kuin "ottaneisi, antaneisi j.n.e."

Ensi postissa kirjoitan vielä lisään, sinnes jää` hyvästi!

vellosi Europaeus.

Kirjoita`, konsa al'at saada` Sanakirjaa painettavaksi.

32. Reinholmille.

[28 p, jouluk. 1847.]

Velloni veli suveni!

Kuin vasta 3 kappaletta Sanakirjasta itse` olen saanut myödyksi, niin ole hyvä ja maksa` niistäkin, jos rahat piisaavat, niin ei sitte tarvitse` minun postissa lähettää nuoita vähiä rahoja. Paras olisi, jos voisit maksaa` vielä kahdesta ilman sitäkin, sillä niille ovat ottajat jo tulleet ehkä maksu vielä ei. Kuitenkin mahtaa se tulla` siksi kuin tulet tukasin tälle maalle.

Elä unohuta` karttoja ostaa`, varsinkin asujain-karttoja (ethnografiska kartor), samoja joita katselimme Koeppenin luona viimen. Ne, joissa vähänkin Suomalaiskansoilta asuttuja paikkoja osoitetaan, pitäisi ostettaman; taikka kaikki Syräniläisiltä, Tscheremissiläisiltä, Wotäkilaisilta, Mordvinilaisilta j.n.e. asutut paikat, Karjalaisia virkkamattakin.

Ole` hyvä ja kysy` välttämättömästi Sjögreniltä, tietääkö hän, jos niillä Tschuudilaisilla, jotka asuuvat Bieloseron kihlakunnassa on samallainen kieli kuin niillä, joiden luona me ja Tohtor Lönnrot kävimme. Sano` että Bieloseron Tsuudilaisien asumapaikoilla on paljon muukalaisia nimiä samanlaisia kuin löytyy Bieloserosta etelään ja itään päin, josta näkyy, että ne Bieloserosta länteen päin vielä jäl'ille jääneet Tsuudilaiset varmaankin ovat samaa kansaa kuin ne, jotka ennen asuivat myöskin etelään ja itään Bieloserosta ja kukaties ovat vanhoja Wessiläisiä.

Kysy` häneltä myös, jos joku sellaisia vanhoja nimiä myöten on tutkinut, mitä kansoja Wenäen maalla kuhunkin asti ennen on asunut, ja kukaties minulle niitä annettaisiin palkasta, jos kirjoittaisin niistä nimistä, mitä ymmärtäisin ja lähettäisin tietous-Akademialleko vain kelle?

Sain minä Lektor Akianderin kautta tietoa, että Wiipurin Seuralle on tullut kirjauteni, jonka mu'assasi veit, mutta että olet mennyt tiehesi mitään tietoa antamatta niistä kirjoista, joiden olisi pitänyt tuleman Seuralle. Kuinkas sen asian kanssa sitte on käynyt? Anna` kuitenkin Pastor Ignatiukselle palatessasi tolkku asiasta. Varmaankin ei ole` se, jonka haltuun asian annoit, vielä ollut toimittanut sitä sen enemmin, kuin että lähetti kirjauteni Ignatiukselle.

Kirjoita` nyt minullekin siitä asiasta sekä kuin olet kirjankauppioille heittänyt kirjoja sekä kuin ovat maalla kulkeneet rahvaan se'assa muiden maallisien sekä hengellisien kirjojen suhteen, ja onko ensimäinen arkki kuin kulkenut koko kirjan suhteen j.n.e.

Sano` terveisiä kaikille

velloltasi Europaeukselta.

28 joulukuussa 1847.

33. Castrénille.

Helsingissä 29:tenä Joulukuussa 1847.

Jaloarvoinen Herra Tohtori!

Onnea toivotan Teille paljon uudelle vuodelle, ja toivon Teitä terveenä näkeväni vielä täälläkin puolen vuoden sisällä.

Tekisi minun mieli vielä kysyä` Teiltä yhtä toista Suomalaisien esi-isistä Aasiassa, erinomattain: tokko luulette niiden sukupuuttoon heittäneen perikotinsa, ja jos niin tapahtui, tokko kaikki tulivat näille perille, vain siirtyikö eräs joukko Tibetin pohjaispuolimaiseen vuoristoon, niinkuin vanhat Kiinalaiset historioitsijat tietäävät kertoa`, vain tokko lie` joitakuita siirtynyt Belurtagin vuorimille? Niissä paikoin, joissa menneenä kesänä kävitte Kiinan puolella, mahtaa kylläkin olla` vähemmin jälkiä Suomalaisista kuin Balkaseh-järven likeillä. Kartat nä'yttäävät Wenäen rajan lähenevänkin aivan liki Ilin virtaa ja jos siis palatessanne poikkeaisitte Ustkamenogorskin kautta etelään päin niin likeelle Ilin virtaa kuin Wenäen rajat salliivat, niin ehkä vielä tulette mahtavista asioista hyvällekin tielle. Kukaties taidatte mennä` siellä yli rajankin. Elkäät toki unohtako` pyytää` jotakuta valoa viimeistalvelliselle kirjoitukselleni Suomettaressa. Olkaat hyvä ja kirjoittakaat tänne siitä, mikä Teidän olisi mieli "tutkistelemuksestani".

Käyvätkö kauppiaat taikka muut ihmiset paljon ja etäälläkö rajan takana Kiinan puolella, vain pääseekö sinne passilla kulkemaan, kunne tahtoo? Eikö voisi tavata` sellaisia ihmisiä, jotka laajemmalta ovat Kiinan puolella Korkeassa Aasiassa matkustelleet, taikka sen puolen asujamista joku tullut tälle Wenäen puolelle, joilta voisi yhtä toista kysellä` niistä luultavasti monista kymmenistä vielä peräti tuntemattomista kansoista ja kielistä, joita Aasian sydämmyksissä löytynee.

Joko kohtakin tulette tänne matkoiltanne? Minä viimeiskesän matkoilla ollessani ostin Pietarista joukon ihan uusia ja laajoja karttoja Wenäen pohjaisista maista taikka niistä paikoista, joissa ennen Suomalaiset ovat olleet ja läpi kulkeneet. Koko joukko suomalaisia paikkojen nimiä näyttää monissa paikoin Suomalaisien niissä ennen asuneen, esim. Kasanin paikoilla. Vahinko vaan, etten vielä saanut näitä Schubertin karttoja Kasanista itään ja suoraan pohjosiin päin. Mag. Reinholm on nyt kuitenkin matkalla Pietariin ja lupasi hän ostaa` muutamia karttoja lisäksi sekä etälään että pohjaseen päin niistä jo ostetuista ja myöskin itään päin, jos tulee valmiiksi. Niitä karttoja, joita minulla jo on, olen paljon katsellut ja takapuolelle pannut ristin pian jokaisen nimen selkään, joka vaan ei ole` Wenäläinen. Paljon on muitakin muukalaisia nimiä paikoilla, joissa nyt vaan pelkkiä Wenäläisiä asuu, mutta mahtaneevat olla` Syräniläisiä, Tscheremissiläisiä, Mordviniläisiä, Wessiläisiä (joka kansa niistä nimistä päättäen, joita heidän entisillä asumillansa löytyy, on melkein ollut Suomalaisista eroutuva) Muromilaisia j.n.e. Jos toki joku, joka tuntisi kaikkia niitä kieliä, rupeaisi tutkimaan, minkä kansan jäl'et missäkin olisi nähtävinä. Kyllä Tekin, tiedän minä, pidätte siihen mieltä, mutta olisi aivan hyvä, jos johdattaisitte muitakin niihin tutkistelemuksiin. Teidän sananne ja kehoituksenne kuitenkin vaikuttaavat kyllä, ja onhan niitä muitakin, jotka aivan hyvin voisivat paljon määrätä` sellaisista nimistä. Tässä seuraa joku osa niitä nimiä; Te kyllä tiedätte, jos todella ovat Suomalaisia taikka mitä ne ovat.

Jokien nimi (-)capa, (-)copa, (-)сарка, (-)сорка (= saara? haara?) löytyy paljoudessa Inkerinmaalta lähtein Simbirskin lähille asti, johon Onegajärven länsieteläispuolelta myös jo'en nimenä -окса (-екса, -екша) = oksa? ja yksillä paikoin päätteet -ма, -ба, -era, -юга, -юха, -юхъ löytyyvät sekä sanat -меръ, -марь, -мара, (-)гда, -года, -пахта, -нохта, -бохта. Bielooseron ympäristöllä, erinomattain eteläpuolella, löytyy kylien nimiä: Пигумсъ, (= kumpu?) Шолгумсъ, Везгусмъ, Кумсара (flod), Лилегумсъ, Сатрагумсъ, Перкумсъ, Яргомшъ, j.n.e. Селекса Onegajärven eteläpäässä, Челека Bieloseron länsipuolella. Шелокша Nishnei Novgorodin likeellä eikö sama sana? Muita on Мелекша j.n.e. Wolchovan länsipuolella keskivälissä Илекса, Маекса, Bieloseron ja Ичекса Simbirskin lähillä, jossa myös löytyy nimi Яндева ja toisessa paikassa liki Ladogan järveä itäeteläpuolella sama nimi. Kaikki näyttää että Wess, Merä ja Muroma ovat olleet hyvin yhtä sukua kielen puolesta, mutta vähän erilaiset Suomalaisista, ehkä luultavasti enemmin sukua, kuin Mordvinit, Tscheremissit j.n.e. Kasanin, Nishnei Novgorodin ja Simbirskin lääneissä näyttää oikeat Suomalaiset kuitenkin paljon asuneen. Viime mainitussa läänissä löytyy nimiä: бнденга (näin päättyyvät enimmät jokien nimet Wologdan läänissä ja muu'alla Kubinskin järvestä itään päin, ja tuntuu olevan jonkun taas vähän erilaisen kansan oma), Киртели, Тинчали, Рунга (runko), Чукалы, Капылы, Шигали, (sikala), Сюрма j.n.e. Kasanin läänissä on: Кушельга (kuuselkä), Хармала, Кальялы Ягутли (Ягули), Юмрала, Мурали, Кабы-Копры, Макулова, Аронгары (aronharju, aro = stepp Inkerissä), Тушнялъ, Пимьялы, Кожела, Ошутьялъ, Шидьялъ (likeellä on Житьялъ, Ядукъ Сола Лушморы), Язьялъ, Петьялъ (joki ja kylä). Vieressä seisoo сосновая, (siis nähtävästi = petäjälä) Копали, Маркiалъ j.n.e. Järvien nimiä: Мамьяръ (Юксаръ), = maimajärvi, Нужяьръ. Полыпольяръ, Когояръ, Помсаръ, Красной Яръ, Nishnei N:din läänissä: Местiяръ. Пекшеяръ, Koзмiяръ. Kaikkia näitä esimerkkiä saisi enemminkin vaikka monta arkillista täyteen. Tähän olen vaan muutamia pannut, mitä kerkeämiseen silmä joukosta tapasi. Johan olen Suomettaressakin puhunut tästä samasta, saattehan siitäkin lukea`. Vielä sanon vaan, että Kasanin ja Nisha N:din lääneissä paljon löytyy perimukaisia nimiä, nähtävästi siellä asuvista ja asuneista Tatarilaisista, Mordvineistä, Tscheremisseistä j.n.e. Sellaisia nimiä on päätteillä -мара (Щyдермара j.n.е.), касы (Хундукасы, Oiкacы j.n.e.), -балъ (Шерембалъ j.n.e.). Kuin Reinholm kuukauden perästä tuopi Pietarista karttoja lisään, niin sitte vasta voipi päättää enemmin. Suomalaiset nimet eivät Inkeristä etelään päin paljon menekkään etemmäksi kuin Suomalaiset siellä nytkin asuuvat, vieläpä on sikäläisien kylien ja pitäjien nimet aivan usein Wenäläiset ja niin nä'yttää vanhoilla kartoillakin vuonna 1689 olevan. Mahtaavat Wenä[lä]iset Stolbovan rauhaa ennen lähteneen niistä pois ja Suomalaiset tulleen siaan. Simbirskistä taas meneevät suomalaiset nimet etelään päin etemmäksikin kuin täällä nyt olevista kartoista voin nähdä`. Kirjoittakaat mitä tiedätte näistä tässä seuraavista nimistä; ehkä kyllä sitte vasta voitte niistä varmaa sanoa`, kuin nä'ette kartat omin silmin.

Tulkaa terveenä tänne ja elkäät suinkaan meitä heittäen menkö` Pietarin Akademiaan taikka mihin muu'alle, jossa Teillä on tilaisuutta hyödyttää` vähemmin meitä Suomalaisia. Te olettekin oma hankkeilla olevaan Suomen professorin virkaan. Tehkäät toki Tekin puolestanne rohkeasti, mitä voitte päästäksenne siihen; jos vielä, niinkuin olen kuullut, ylimyksemme varosivatkin tulla` nyt jo sen anomuksen kanssa Keisarin eteen. Ehkä kuitenkin jo kohta varsinkin Teidän tullessa rohkeneevat. Tohtor Lönnrotilla on kylläkin ansiota, mutta hän taas ei ole` luonnolta määrätty julkinaisesti puheella vaikuttamaan. Hän on onnellisin ja hyödyllisin ahkerasti työksennellessänsä syrjemmissä paikoin (Kajaanissa, välistä Laukossa) ja yhtä hyödyllistä työtä kuin nyt ja tähän asti ei häneltä puuttune` elinkautena, niin että professorin virka olisi hänelle enemmin esteeksi kuin eduksi. Itsekin on hän maininnut suovansa sitä virkaa Teille ja muutkin ovat sitä tehneet ajatellen samoin kuin minäkin tässä.

Elkäät panko` pahaksi, jos rukoilen Teitä muutamilla sanoilla vastaamaan tehdyille kysymyksilleni, sitä anoo

nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

34. Reinholmille.

[3 p. tammik. 1848]

Velloseni!

Toivotan teille paljon onnea uudellakin vuodella runoja saamaan sekä kaikkeen hyvään!

Tohtor Kastren aikoo, niinkuin Aamulehdessä nä'et, anoa` matka-apua eteenkin päin. Kysäseppäs, veikkonen! Sjögreniltä, mitä siitä mietitään. Kyllä jo mahtaakin anomus olla` Pietarissa jo päätöksessäkin, kuin kerkeät tulla` siitä kysymään. Kirjoita` sitte siitäkin tänne, ehkä saamme antaakkin Suomettaressa tiedon siitä ennen kuin muut sanomalehdet. Kirjoita` myös, jos vaikka vähemminkin matkoistanne ja saaliistanne, mitä merkillisempiä lauluja olette saaneet j.n.e.

Paitsi niitä karttoja, joita nimitin viikkautta ennen kirjoitetussa kirjauksessani, ostasit vielä Карта Рязанской губернiи taikka sen, joka on Wladimirin läänin eteläpuolella, ei Wladimirin kaupunki, sillä sen ympäristön kartta täällä jo on. Tulet siis ostamaan kaksi rinnan olevaa karttaa yhden Kasanin ja toisen Wladimirin läänistä etelään päin olevan. Seuraavasti sinä ostat Карту Симбирской губернiи (южной части), Рязанской, Московской й Олонецской губернiи, ja vielä muitakin, jos ovat tällä välillä valmiiksi tulleet, ja joista jo ennen kirjoitin.

Elä unohuta` pyytää` itkuvirsiä Inkerikkojen naisilta, missä heitä vaan tapaat. Jos sopii tiesi Lahden Konnun kylän kautta, niin tiedusta` tarkoin Kojosen poj'an laulua ja tokko Kojonen tavallisen puheen mukaan "Läksi Konnulta kosihin, josta Anni annettihin etc." Mistä sen Kojosen olisi pitänyt oleman? tokko tiedetään kenen nykyisin kylässä elävien perehien sukua sen Annin olisi pitänyt oleman ja muuta semmoista. Hyvä olisi, jos sillä tavoin saisit tietää` paikan, jossa asia tapahtui, ja jossa siis parahiten tiedetään, kuin tapaus on käynyt.

Voikaat aina hyvin ja sano` terveyksiä kaikille asianomaisille

velloltasi Europaeukselta.

3 Tammik. 1848.

35. Nordenstamille?

(Reinholmin kokoelmassa.)

[Talvella 1848?]

Högvälborne Herr General, Vice Canceller och Riddare!

Uppmuntrad af den välvilja, hvarmed Eders Excellence emottog min förra ödmjuka skrifvelse, och till en del föranledd af det Eders Excellence vid öfverlemnandet af sagde skrifvelse till mig talade, nedskrifver jag dessa korta rader innehållande enahanda tankar, som berörde af mig redan inlemnade skrifvelse.

Vi fennomaner äro unga och sakna djupare erfarenhet i verldens gång, hvarföre vi i våra välönskningar för vårt älskade fädernesland lätt kunna gå längre, än det ginge an. Åtskilliga önskningar blefvo redan anförda, hvarföre jag nu icke mycket torde behöfva vidröra desamma, utan börjar med det allmänaste.

Fennomanerne sträfva till att befordra Finnarnes förskridande till den förädling, Försynen bestämt dem. Sådant kan blott ske genom det språk, hvarmedelst deras själ lefver och tänker. Detta språk önska vi derföre med tiden till samma rättigheter, som Svenskan hos oss ännu innehar, om hvilkets skeende äfven Eders Excellence yttrade Sin öfvertygelse. Finskan önska vi dock ingalunda med någon brådskande hastighet opp. Allt bör hafva sin tid. Blott förberedande åtgärder för den yngre generations bästa önska vi, isynnerhet att i skolorne mera skulle användas för att lära finska. Allmogens önskan är naturligtvis färnämligast, att rättegångs hanlingarne måtte skrifvas på finska, men det förnämsta torde ligga deruti, att på finska skrifna handlingar skickade ifrån de lägre domstolarne till de högre skulle åstadkomma vida mera besvär en nytta. Bra vore det dock, om sådana handlingar, som icke skulle komma till sådana ställen, der deras finska drägt fölle besvärlig, skulle tillåtas att skrifvas på finska, fast också mot en större betalning.

En stor mängd, kanske största delen af de ärender, som behandlas i mångfaldiga slags embetsverk, och hvilka icke omedelbart angå finska bonden, måga gerna behandlas på svenska, huru länge det behagas; svenska språket kommer dock aldrig att försvinna ifrån de bildades krets i vårt land, såsom jag för nära tre veckor sedan äfven i vår tidning yttrat. Ingen annan nytta hade man deraf, att i förtid vilja införa finskan i alla embetsverk, än att det skulle tjena vederbörande till skriföfningar i finska språket, men sådant torde bäst höra skolan till.

Anseende mig tillräckligt hafva antydt fennomanernas önskningar har äran med högaktning och vördnad framhärda

Eders Excellences allerödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

36. Lönnrotille.

[12 p. tammik. 1848.]

Kunnon Velloseni!

Vähä joukko sanoja, sanalaskuja ja arvautuks[i]a seuraa tämän mu'assa. Muutamia satujakin löytyy, joita kuitenkin ai'on toimittaa` Suomettareen. Hyvä olisi, jos Sinäkin lähettäisit tänne muutamia ennen keräämiäsi satuja ja itkuvirsiä välttämättömästi. Mitä viimeiskeväinä lähetit, niistäkin panen vielä muutamia Suomettareen, jonka tehtyä lähetän kaikki takaisin. Ei se haittaa`, jos vähän välistä Satujakin Suomettaressa on, kuin ei kuitenkaan muutakaan huvittavaista meiltä siihen paljon heru`. Kalevalasta pitäisi Sinun joitakuita paikkoja poiskin jättämän, jonka ehkä itsekkin tehnet kehoittamattani. Mutta kuitenkin. Sellaiset paikat, jotka siveyttä vähän koskeevat, esim. Potkasi punasen portin Vasemella varpahalla. — Jäniksen jäpimä (jävintä) mailla. — Jonk' on ei maloa ma'annut. Pohjan akan saunasanat j.n.e. saisivat vahingotta jäädä` pois, taikka toisin asetettaa`. Että Kalevala hyvin sopisi vallasvä'enkin naispuolille, sitä pitäisi pyydettämän. Pitkältä pistäävät monet loihtusanatkin, esim. Lemminkäisen metsäsanat hirveä ajaessansa, josta varsinkin koiran sanat voivat jäädä` pois, kuin Lemminkäisellä Lappalaisen kodalle tullessa ei nimitetä koiria olleen, eikä hän luultavasti tullutkaan koirinensa Pohjolan tyttiä kosiin. Se paikka, sekä Vipusen loihdot, Ilmarin emännän karjasanat, mainitut saunasanat j.n.e. tuleevat kuitenkin Loihtukirjaan, jonka tähden Kalevalassa voivat olla` lyhemmiten, ehkä ensimäisessä painossa nä'ytteeksi olivat hyödyllisetkin, ja halukkailta siitä voivat lu'ettaa`!

21:ssa runossa 269:stä säkeestä lähteen on muutamia lapsien laulusta tulleita säkeitä. Ovatpa ne hyvin sen luontosiakin. Saisivat siis jäädä` pois, ja kipeä sopivilla aikamiehen sanoilla, vaikka lyhemmitenkin, parannettaman. — Monet säkeet, jotka nyt ovat toisintoina, sopisivat paremmin, kuin runon sisässä olevat, välistä runosääntöjen vaatimuksesta, välistä ajatuksenkin, esim. 6:nessa runossa 75:nessä säkeessä sopii "veitikasta" Lemminkäisestä paremmin sanoa` "Su'an seinähän sivalsi" kuin nuoin siivosti "Su'an orrelle ojensi". 3:nen runon alkuun tulee pel'otta pantavaksi "Katritar (on) neito kaunis Sisär nuoren Joukahaisen" ja monta muutakin nimeä ja paikkaa sopinee samoin pantaa` sisään.

Pitää välttämättömästi Kalevalan vielä odottaman yli kesän, kunnes runot tarkemmin saadaan Inkerin puolelta, sekä muista paikoista Saimaan, Suomen lahden ja Laatukan väliltä. Vieläpä pitäisi Tverin läänissäkin ennen sitä välttämättömästi käytämän. Saisitkin kehoittaa` Viipurinkin Seuraa liikkeille siinä asiassa, Eipä tuo ollut niinkään mieliksi, kuin ei minun kirjauksestani mitään huolineet. Tuskin kuitenkin käyttäneevät rahojansa parempaan, kuin runon kerääjille, jos vaikka moniaita satojakin antaisivat. Onhan niillä muitakin rahoja, ei ainoat Wilken antamat. Nykäseppäs Veikkonen! ehkä jostakusta muualtakin kuin ainoasta Yliopistosta pöyhöää joku halukas ja kelvollinen mies ylös. Mutta eihän silloin mitään pöyhöä` kuin ei pöyhötetä`, ja eihän tuossa vaivaa mitä olisi. Jos sitte onnistaa, niin onnistaa, mutta jos ei, niin sittehän on vähintäin huoletta, kuin tietää kostelleensa.

Eiköhän olisi parempi, jos Kirjallisuus-Lehteen aina kirjoittaisit suomeksi. Jos kaikki päättäisi aina kirjoittaa` Suomeksi, mitä suinkin saattaa, sekä kirjauksia, että muita, niin antaisi se jo vähän harjoitusta, uskallusta, herätystä ja muitakin hyviä vaikutuksia. Mutta jokaisen, joka tahtoo sitä muilta tehdyksi, pitäisi itsenkin niin tekemän. Minä kelle vaan olen kirjoittanut, niin aina Suomeksi, ja pyydän vielä Suomeksi vastaamaankin. Niin sain nykyisin sisareltani kirjauksen Suomeksi. Kyllä sielläkin "sitä suu pakaeleepi, mitä mieli tieteleepi". Sepä se kuulijoidenkin mieltä vähän nykäisee ja sitä nykimistä pitäisi kaikella tavalla ko'eteltaman.

Kuki` aina hyvin, toivoo sydämellisesti

vellosi Europaeus.

Helsingissä 12 Tammik. 1848.

Tuletkos tänne taikka tuleekos Oksanen milloin?

Kaikki uudissanat pitäisi Sanakirjassa niiksi merkittämän, ettei joku johto-oppia tutkiessansa tulisi joltakulta sellaiselta vietellyksi. Minulla onkin täällä kaikki Sinulle lähetetyt Johtosanani puhtaaksi kirjoitettuina, niin ettet tarvitsekkaan lähettää` tänne sitä, kuin syksyllä kirjoitin. Olisin lähettänyt puhtaaksi kirjoitetun paperini, mutta en löytänyt, eikä ollut aikaa toista kirjoittaa`.

37. Castrénille.

Helsingistä 13 Tammik. 1848.

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Vahinko oli, kuin en viimeisessä kirjassa saanut kirjoittaa` suuresta halustani, tulla` itse Sibiriaan ja Korkeaan Aasiaan Suomalaisien jälkiä, jäännöksiä j.n.e. hakemaan. Jos olisin aj'oissa ennen nähnyt kirjaustanne Aamulehdessä, jossa mainitsette tahtovanne pyytää` Pietarin Akademialta edemmäksikin matkarahaa, niin olisin voinut kirjoittaakkin, mutta pahuus kuin en tuota tietänyt. Minulla on niin suuri halu päästä` seurohinne ja siellä tutkia` sekä kieliä että erinomattain mitä olisi avuksi "tutkinnoilleni Suomalaisien esi-isistä". En voi` suinkaan uskoa`, että Suomalaiset olisivat yhdettömäksi jättäneet perikotinsa ja että sinne jääneiden kieli olisi enemmin erkenevä täkäläisestä, kuin Vironkaan kieli. Kielemme suuri säännöllisyys tekee sen ikuisen lujaksi ja sitkeäksi, ja erinomattain voipikin se kestää` paikallansa olevassa kansassa paremmin kuin liikkuvassa. Onkin Suomen kieli täälläkin pidättänyt monen tuhatvuotisen luontonsa, sillä jos siinä olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi suurempia eroituksia tapahtunut, niin sittehän olisi Sodankylästä Inkerinmaalle asti joka ainoa mies ruvennut yksin tuumin samalla lailla muuttamaan kieltä, joka on mahdotointa; mutta nyt on koko sillä matkalla aivan vähän eroitusta kielessä, ja siitä aj'asta kuin kaikki nyt niin hajonneet asukkaat asuivat yksillä tulilla taikka niin vähässä paikassa ja vähälukuisina, että puhuivat aivan samaa murretta, ei kieli ole` kuitenkaan paljon muuttunut yhden kuin toisenkaan murteessa. On siitä aj'asta uskottavastikin usiempia tuhansia vuosia. Eikös sitte kielen vielä enemminkin pitäisi pysymän alkuluonnossansa siinä kansassa, joka itsekin asuu alkuluonnossansa ja alkumaassansa. Niitä minulla on halu etsiä`. Ymmärrättehän, mikä suuriarvoinen asia se olisi Isänmaallemme.

Nyt on Mag. Berstadi jo pois luotanne; tahtokaat toki minua apukumppaliksenne, kaikella lailla ko'en olla` Teille avuksi. Onkin halu minulla sekä kieliä että historiallisia asioja tutkia`, ja luulenkin kieletkin pystyvän päähäni, sillä kaikille äänille minulla on tarkka korva. Wenättä äännän kuin itse Wenäläinen. Valtaneuvos Grotikin ylisti minun "goda uttal i ryskan". Sepä se onkin mielestäni suurin asia sellaisia raakoja kieliä oppiessa, että oikein hoksata` kaikki niiden äänet, eikä sekautua`, kuin kuulee niiden syvää puheen pitoa, ja että osata` haastaa` heidän kieltä niin, etteivät äänestä tuntisikaan muukalaisiksi.

Runotaitomme, kielemme ja vanhan historiamme tuntemisen nimitin kerran Suomettaressa kolmeksi voimallisimmaksi kohottimeksi Suomalaiselle mielelle. Sentähden onkin tekeilläni toinen paljoa tarkempi Runooppi, kuin Suomettaressa olin kirjoittanut, sekä lyhyttä kielioppiakin eli oikeimmiten kirjoituspu'un oppia, Rättskrifningslära, ai'on kohta kirjoittaa` osaksi sen jälkeen, kuin kirjoitin Suomettaressa "Suomen kielestä kirjalla käytettävänä". Kaikissa ko'ettelen Suomen mieltä ny'ästä`. Mutta tiedätte, ettei mittään voi` ny'ästä` sitä enemmin, kuin jos mitä erinomaista löytäisi tuolla Korkeassa Aasiassa. Sehän antaisi Teidänkin reisullenne vähän korkeamman arvon ja onkin se reisunne päätarkoituksia.

Kuinhan minä vaan pääsisin sinne, niin kyllä luulen voivani tulla` aikoin, sillä jo olen ko'etellut, ja tuhansia keinoja löytyy, millä el'äkettäni voin saada`, niin ettei olekkaan mieli minulla tulla` Teidän kanssa takasin ehkä tahdon olla` Teidän apuna, kuin kauan voin, niin että opin sen puolen puheille ja asioille.

Jos minua suvaitsette, niin rukoelen Teiltä sitte kyytirahaa. Kyllä mahtaa Kirjallisuuden Seuratkin täällä auttaa vähän, jos olisi aikaa viipyä` pari kuukautta Tverin Karjalaisien luona taikka Bieloseron Tsuudilaisien, johon kyllä maksaisivat matkarahan.

Suotuista vastausta toivoo pikimältänsä

Teidän nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

Tieto Korkean Aasian Suomalaisista on ei ainoastansa Suomalaisille, mutta kaikille Europan ja muiden paikkojen Sivistyneille suureksi eduksi ja ihmeeksi. — Rahavoitto mahtanee olla` Lapsien opettajilla hyvä Siberiassa, niin että jos tarvitaan rahaa, sitä sieltä aina saanee. Sen sivussa voipi läheläisien kieltä tutkia`. — Wenäen kielessä minä tulen hyvin kyllä aikaan. Ottakaat vaan minua vastaan, niin te'ette hyvän työn sekä minulle että kaikille muille. Kyllä minulla on luja terveys ja rohkea luonto sekä halukin hyvä.

Sanoi joku minulle, Regulynkin jo olevan Unkarin maan varoilla Sibirian puolella kieliä tutkimassa, ettekö tiedä` kussa hän lienee. Mag. Reinholm ja Stud. Forsberg keräävät Inkerissä lauluja.

38. Castrenille.

[12 p. helmik. 1848.]

Jaloarvonen Herra Tohtori!

Iloisessa toivossa olen minä, että ette katso' lii'an paljon luottauneeni rakkautehenne tietouden edistämiseen, sillä 50 ruplaa hopeassa olen minä täkäläiseltä Seuralta anonut päästäkseni Inkerin puolelta ja Novgorodin sekä Tverin lääneistä keräämään lauluja sekä muuta kerättävää. Se on minulle jo luvattukin. Epäelemättä on Wiipurin Seurakin ottanut samallaisen anomuksen korvihinsa. Vielä on omiakin rahatuloja. Niiden turvissa ai'on siis lähteä' parin viikon päästä matkoilleni vahvassa toivossa että vähitellen suoriutua' Teidän luoksenne Sibiriaan asti. Ainakin Kasaniin asti toivon pääseväni vaivaamatta Teitä matkarahoilla auttamaan, ja näin Teitä vakuutettuani vähemmästä kustannuksesta kuin viimeisessä kirjauksessani tapahtua' taisi, luotan vakavasti siihen, että Tekin hyvän asian puolesta panette neuvonne yhteen. Varmaankin saisi Pietarin Akademialtakin apua kuinhan olisi jotakuta Akademialle tärkeämpää, jota saisin matkalla ja sen päässä toimittaa', tutkia' ja tiedustella'. Ehkä auttaisi, jos olisitte hyvä ja puolustaisitte minua Sjögrenillä. Saisinhan minä matkalla rahvaan vanhasta puheesta, jäännöksistä ja muista merkeistä etsiä' tarkempia tietoja kussakin paikoin ennen asuneesta kansasta, joista jo kartat ovat antaneet paljon johdaketta, mutta monissa paikoin ei sitä enemmin, että ovathan vaan osoittaneet jonkun muukalaisen kansan ennen siellä olleen, mutta rahvaan muistissa, jäännöksissä ja muissa merkeissä, joita vasta paikalla taitaa tavata', voidaan kuitenkin tulla' paljoa enemmin tietämään.

Olisi minulla kyllä tarvis ja suuri halu täyttää' lukemiseni täällä Yliopistossa, mutta kuin varat estäävät ja luonto ei suinkaan kärsisi lainoja tekemään ja ilman sitä nyt ja ei muulloin Kalevala suuresti vaatii lisäystä, nyt ja ei muulloin Sibiriassa on kunnollinen johdattaja, niin olisi se väärin, jos nyt tuleviin tietämättömiin aikoihin lykkäisin asian, erinomattain kuin nyt on veres halu, joka ei anna' rauhaa ennen kuin sen mieliksi on tehty. Kulunut aikakin olisi vahingoksi.

Jo kesällä kuulin Valtaneuvokselta Sjögreniltä että olette anoneet paluu-matkarahoja, joita jäl'emmältä on luvattukin, kuin olen tietääkseni saanut, mutta joulun aikana tänne tulleesta kirjauksestanne nä'en että "ehkä oli Teillä mieli palaita' jo maaliskuussa, niin olette kuitenkin sittemme päättäneet pyytää' vuosiraha vieläkin vuodeksi". Jos ette olisi tätä päätöstänne täyttäneetkään, niin onhan kuitenkin Reguli jossakussa samoilla teillä kuin Tekin, sillä Pietarissa kuulin minä hänen Ungarista jo olleen lähetetyn takaisin matkoille Sibirian puolelle. Tietänette itsekin häntä ei olevan pitämistä niin suuressa arvossa, jonka tähden parahiten luotankin Teihin. Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Valtaneuvoksen Sjögrenin luokse minulle vastauksen; hänen kauttansa minä voin saada' kirjauksenne käsihini, sillä parin viikon perästä mahtanen jo lähteä' täältä. Pyydän kuitenkin, että olisitte niin hyvä ja sallisitte muutamia kuukausia viipymääni Kalevalan j.n.e. hyväksi. Määrätkääte kuitenkin kuin kiirusti pitäisi joutumani. Olisin kyllä saattanut odottaa' kunnes viimeiselle kirjaukselleni lähettäisitte vastauksen, mutta sitte olisi jäänyt koko joukko jos ei kaikkikin aika runokeruusta pois, ja Seurat eivät suinkaan olisi antaneet mitään, niin että jos olisittekin tahtova minua luoksenne, niin se olisi tullut Teille paljoa enemmin maksamaan. Nyt toivon toimittavani yhdellä tiellä kaksikin aivan tarpeellista asiaa. Jos vielä en tulisikkaan Sibiriaan, niin on kuitenkin runon kerääminen niin tärkeä asia, että jo sen tähdenkin lähtisin, sillä Kalevalan runoja on paljon Inkerin maalla ja mitä jo on kerätty, on aivan hajanaista sillänsä Kalevalaan panna' ja vahinko olisi, jos ne nyt eivät tulisi Kalevalaan täydellisempinä.

Olkaate siis niin hyvä ja kirjoittakaate Sjögrenin luokse minulle, kyllä minä sieltä saan.

Nöyrin palvelijanne D. E. D. Europaeus.

Hels[ingissä] 12 helmekuussa 1848.

39. Lönnrotille.

[8 p. huhtik. 1848.]

Paras Veljyeni!

Kiitoksia saan sanoa' Oksaselle tulleesta kirjauksestasi minulle. Suomettareen on tuleva vastaus kysymyksiesi päälle. Hyväsiksi lähetän Sinulle yhden Runosepän. Kuin Kuopioon tulee suurempi joukko myötäväksi Aschanille, niin ole' hyvä ja hanki' niitä häneltä itsellesikin myötäväksi sekä vaikka muillekin, esim. kond. Holmbergille lähettäisit, joka niitä hyvin saattaisi levittää', maksaen niillä yhtä toista. Paras kuitenkin lienee, että itse' toimitan niitä Sinulle tulevaksi.

Jos en tänä päivänä, niin huomena kuitenkin tulen jo lähtemään matkoilleni. Se Seppä se viivyttänyt on, varsinkin sen runonuotit. Vasta viimeis tiistaina tuli sille myömälupa. Kirjallisuuden Seura ei tahtonut ottaa' sitä omaksensa, pel'äten ei kulkevan suuressa Kirjakaupassa ja paljoa reistaa olevan nitojien ja kul'ettajien kautta sitä kaupustella'. Vielä ko'ettelen Wiipurin Seuralle antaa', mntta onkin minulla täällä hyvä ystävä, joka lupasi saattavansa minulle rahat käteen, jos tarvis tulisi.

Hyvä olisi, jos jonkun arvostelon kirjoittaisit ja Suomettareen lähettäisit. Olen kyllä kokenut kirjoittaa' Johdatusta Runon tekoon kaikille niin mieluiseksi ja sopivaksi kuin mahdollista; kuin siinä olen onnistunut, sanokoot lukijat.

Pietarista kirjoitti Prof. Baranofskille Valtaneuvos Köppen Maatietouden Seuran tahtovan, jos vaikka saisi Wareliuksen lähtemään Sibirian rajoille Wotäkiläisien luokse, tutkimaan siellä yhtä toista. Warelius ei lupaa' lähtevänsä, kuin ei osaa' Wenättä eikä Saksaa. Prof. Rein sanoi siis sen matkan sopivan minulle ja mielelläni ottasinkin sen tehdäkseni, jos sen saan, jota toivonkin, sillä Professor Rein lupasi kirjoittavansa Köppenille puoleeni. Jos aikaa annettaisi niin paljon kuin tarvitsisin, niin kokisin kerätä' Inkerin maalta ja Raudun puolelta sekä Tverin läänistä kaikki Kalevalan laulut niin tarkoin, että voisivat jotenkin täydellisinä tulla' tähän uuteen Kalevalaan. Jälkeisemmät tarkistelijat saisivat sitte kerätä' jäännöksiä, joita ainakin jäänee, kolmannen painon varaksi. Aj'on itsekin laitella' laulujani johonkuhun järestykseen ja sitä myöten lähettää' kuin sopivaksi näkyy, niin että jo kesän kuluessa saataisin ruveta' Kalevalaa painamaan ja syksypuolella valmiiksikin. Savitaipaleessa aj'on viipyä' pari viikkoa, sillä kirjoittamista on, ja tahtoisin erästä vuoren luolaakin tarkemmin tutkia'; ehkä sen pohjasta ravan pois kaivettua, siitä ilmautuisi vielä vanha Lappalaisien asumapaikka.

Sano' terveisiä tuttaville ja voi' hyvin, toivottaa

veljyesi D. E. D. Europaeus.

Helsingissä 8 huhtik. 1848.

40. Reinholmille.

[Huhtikuu? 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Pidä', veikkonen! huoli Renvallin Sanakirjojen korjuusta ja kaupastakin, jos kulkeevat. On niitä 6 kappaletta jälellä, taikka jos on 5, niin kysy' Rädyltä Paavilaista; se asuu samassa kartanossa ja on ottanut lainaksi yhden niistä. Muuten ole' hyvä ja pyydä' Savokarjalaiselta Granitilta yhden Sanakirjan hinta 2.50 k.h. Tarpeen olisi minulle, jos ottaisit omasta kirjastani kirjan Litteraturbladet 1847 ja Tseremissin kieliopin. Kalevalasi olen tavannut täällä. Oletkos ottanut kukaties 9 kappaletta Sanakirjoja? Minä olen kirjoittanut ottaneesi 7, mutta 2 on pois yli siitä kuin olen kirjoittanut yles, mitä olen myönyt sekä Sinulle ja muille antanut, enkä muista' mitään jääneen ylespanematta. Lähde' jo vaikka kesäkuun al'ussa seuraamaan

toveriasi Europaeusta.

Wiipurissa 6 p. toukokuussa 1848.

Tätä kirjausta jo aikoja ennen alotin Savitaipaleessa, mutta eipä tullut lähetettäväksi. Nyt olen jo saanut toisen passin, jolla pääsen Pietariin. Sieltä otan sitte toisen, edemmäksi kulkeakseni. Tekee mieleni jo kohta lähteä' Pietariin; jos vaan pari viikkoa viivä'hdän rajan tällä puolella ja Walkosaarella, kunnes kerkeäävät kirjoittaa' Pietariin Helsingistä ja muu'alta kirjauksia. Ehkä sitte vielä takasinkin palajan Suomen puolellekin, jos niin tarpeeksi näyttää.

Cedervallerin luona olen nyt. Hanén on mennyt Parikkalaan. Sain yhtähyvin Cedervallerilta Kastrenin kirjauksen. Siitä on mieleni hyvä, mutta en vielä osaa' varmaa sanoa', josko sopii lähteäkseni kiinalaisen Missionin seuraan. Saanen kuitenkin Pietarissa tietääkseni, millä ehdoilla sinne' voisi päästä', ja jos ovat ehdot otolliset, niin "ann' mennä' vaan".

Ensi kulkevalla höyrylaivalla Unionilla saat 4 kappaletta Savitaipaleen asukkaiden pääkalloa Tohtorille Luntlahlille. Sano' asukkaiden siellä olevan Savolaista sukua, mutta Hämäläisien ja Wiipurin läänin eri nimettömän kansan raj'oilla asuvan. 15 kop. hop. maksavan suomalaisen kirjan annoin palkastansa haudankaivajalle, joka lupaa hankkia' vielä muitakin pääkalloja, kuin vaan saisi kulkemaan Helsinkiin, josta minä kyllä pidän huolta. Samalla tavalla saat Savakon vaatteetkin Cedervallerilta.

Kuin kirjoitat minulle, niin aseta' se annettavaksi Sirénille Pietariin, josta kyllä toimitetaan minulle käsiin. Kirjoitakkin varmasti ja kohta, niin saan tolkun Sanakirjoistakin. Pyydä' pikimältänsä Tikkasta taikka Elmgreniä lähettämään minulle tulevia rahoja samalle Sirénille. Pitäisi viime vuoden Suomettarestakin osamaksu tuleman minulle, jos Seura on sitä ostanut. Sekin raha tarvitsisi seurata' yhdellä kerralla.

Anna' seuraava kirjaus Zilliacukselle.

Veljyesi Europaeus.

Kirjoja et tarvitse ostaa Helsingistä eikä muu'alta luokseni tullessasi, sillä niitä on minulla kyllä ja kukaties jätän Schröderillekin sekä muihin tiepaikkoihin osan myötäväksi; niistäkin saisit sitte, jos tarvitsisit. Vain tuletko suoraan Helsingistä Pietariin? Ehkä pääset suoraan Kansellerin luvalla sinne, taikka jos ei muulla neuvolla, niin otat kesän ajaksi erokirjan Akademiasta, kyllä sitte huoletta pääset.

41. Reinholmille.

[24 p. toukok. v. l. 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Vain vasta talvella lupaat tulla' tänne' ja nyt lähteä Kajaaniin ja Kuusamoon. Saisithan Kuusamosta pistäytyä' vähän yli rajankin käymään. Siellä olisi varsinkin Piston paikoilla laulattanuttani jääneitä miehiä ja tulisit sitte tuntemaan senpuolimaisien ihmisien luontoa, tapoja j.n.e. Muista' se, että otat Runoseppiä suuria sekä pieniä kanssasi ja muitakin, varsinkin Aspelundin kirjoja, joilla jo elätkin puolta halvemmasti kuin muuten rahalla voisit.

Korkeasaaressa (Högland) sanotaan laulettavan hyvin ahkerasti runoja; kuin se on likeellä Helsinkiä ja saarelaiset usein mahtaavat tulla' sinne, niin helpostihan joku Oppilaitten voisi lähteä' keralla saareen kirjoittamaan mitä eteen sattuu. Toivonkin useampia löytyvän nykyisinä aikoina Helsingissä, jotka niin likeisen ja hupaisen laulumaan keskellä Suomen merta eivät suinkaan jätä' käymättä; kuulustelehhan vaan perään.

Kiinaan kyllä Kastren kehoittaa minua lähtemään Wenäen Kiinalaisessa Lähettiläis Seurassa, mutta jos saan kyllältä varoja sekä aj'an ja tilan puolesta täyden vapauden, niin sitte vasta lähden, jos muuten asiat eivät estä'. Jos taas sinne pääsen rajan yli, niin on oleva työnäni seurata' Suomalaisien jälkiä Irtyschijo'en ylämaista niin kauas kunnes tulen jälkien ensimäisille lähteille. Sekä kielien että muiden asiojen tutkimalla voipi se tapahtua'. Castrén Itsekin todistaa Suomalaisien Irtyschia myöten siis Tschungariasta päin tulleen.

Tervehdi' tuttuasi, ystäväistäsi Bergstadia ehkä minulta ei nähtyä, ja muitakin nähtyjä tuttuja

tuolta Europaeukselta.

Pietarista 24 Toukokuuta v. l. 1848.

42. Lönnrotille.

Pietarissa toukokuun 24:tenä v. l. 1848.

Veikkonen Veli Hopea!

Runojen keräämisen etelä Inkerossa olen jo pannut al'ulle, ehkä Runoseppien kontistani välein loputtua sekä muidenkin asiojen tautta läksin Wenjo'elta ja Saariista tuota huokeata rantakulkua myöten tänne Pietariin suuremmille kirjakassoilleni. Täältä kukaties jo tänäpäivänä suoriuttuani lähden tuonne "tuhmaksi" laulettuun Tuuteriin, jossa ehkä löydänkin enemmin lauluja, koska paikka on Suomalaisilta asutun maan sydämmessä. Koko Inkeron tulen sitte vähitellen ympäri kiertelemään, ja lähetän saadut laulut sitte Sinulle, niin pi'an kuin tukevampi tukku on karttunut. Reinholm kirjoittaa tulevansa kukaties vasta talvella tänne, mutta nyt kesällä Juhannuksen perästä lähtevänsä Sinun luoksesi Kajaaniin ja Holmbergin luokse Kuusamoon. Ei haittaisi, jos kehoittaisit häntä pistäimään vähän Wenäen Karjalassakin Kuusamosta yli rajan.

Karjalaisista Tverin ja Uuden Linnan läänissä on minulla nyt hyvät edustiedot: kartoilleni olen saanut rajoitetuksi kaikki Karjalaisilta asutut paikat ja olen saanut kuulla että Tverin läänissä, niissä paikoissa, joissa tukulta asuuvat, "suomalaisia laulujakin laulellaan". Sinne' tulen siis välttämättömästi lähtemään kukaties parin kuukauden perästä, taikka kuin parahin nä'en sopivan. Ai'on sitte kiertää' Bieloserskin "Tschudilaisien" luokse, joita pidänkin paljon erilaisena kansana ainoastansa siitä syystä, että asuuvat sen piirin sisässä, jossa paitsi Wenäläisiä, paljaita Wessiläisiä paikkojen nimiä löytyy. Ne arvaan Wessiläisiksi siitä syystä, että samanlaisia löytyy varsinkin Walgedjärven eteläpuolella, jossa Nestorin mukaan Wessiläiset ennen asuivatkin. Vironmaalle on myös mieli lähteä', jos asiat myöten antaavat, ja jos aikaa yltää. Tohtor Castrén soisi minun ensi keväinä lähteväni aina Kiinaan asti, mutta ainoastansa, jos saan hyvät ehdot: vapauden sekä aj'an että tilan suhteen, kyllältä varoja, ja jos muuten asiat eivät estä', niin kyllä sitte lähtisin. Muuten ole' hyvä, Veikkonen! ja ilmoita' minulle, jos Meurmanin Sanakirjan tekoon vielä saatat toivoa' minun ja milloin pääseväni. Kyllä ensi syksystä aivan mielelläni tahdon antautua' siihen työhön, mutta kukaties onkin se jo saatukin koko työ lykätyksi toiseen aikaan, kunnes oma Sanakirjasi tulee valmiiksi. Siihen Assessor Rabben sanan mukaan Meurman kyllä on pyytänyt lupaa; liekkö saanut, sitä en tiedä'. Aseta' kirjauksesi sitte tulemaan Kirkkoherralle Sirénille, niin siitä se kohta saatetaan minulle käsiin.

Tämän kirjauksen kirjoitankin Sirénin talossa, ehkä hän itse on maalla "Datschassa", Suomen Hautojen Mäellä.

Syksyllä pitää Kalevalan toinen painos toki kuitenkin saataman käymään; ennen ei, eikä myöhemmäksikään ole' heittäminen. Soisin minä saavani sitä kerran läpi lukeakseni ennen painamista ja mielin korjatessakin pääseväni yhdeksi lukijaksi.

Veljyisi Europaeus.

Jäl'estä kirjoitettu. Kirkkoherra Sirén on nyt tullut Datschasta kotona käymään ja on saanut Kirj. Seuralta Korhosen Runot. Olisi hyvä, jos, ehket paljon muuta, niin kuitenkin painovirhiä ilmoittaisit siitä Suomettaressa, sillä tuntuu siinä niitä olevan.

Terveisiä paljon Siréniltä ja hänen pereeltänsä sekä

edelliseltä.

43. Sjögrenille.

[D. 30 maji 1848.]

Högädle Herr Stats-Råd.

I det jag hjerteligen får tacka Herr Stats-Rådet för den välvilja, jag på min resa sista somras njöt hos Herr Stats-Rådet, tager jag mig åter friheten att besvära Herr Stats-Rådet med en ödmjuk anhållan om att Herr Stats-Rådet ville vara god och vid nästa Session till Akademien inlemna hosföljande anhållan om rekommendation och äfven välvilligt med sitt ord understöda nämnda anhållan.

Framhärdar med högaktning Herr Stats-Rådets ödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

Duderhoff den 30 Maji 1848.

P. S. Jag måste ännu ödmjukast be om, att Herr Stats-Rådet ville vara god och afsända rekommendationen till Duderhoff genom Krasnoe Selo, dit posten hemtar brefvet.

44. Lönnrotille.

Pietarista 10 heinäkuussa v. l. 1848.

Oiva Veikkoseni!

Kiitoksia kirjoittamistasi 18 kesäk. ja 15 heinäk. Molemmat ovat olleet minulle varsin mieluiset. Edellisessä kirjoitat tarkoin Kalevalan uudesta valmistumisesta. Hyvä olisi, jos ilmoittaisit esipuheessa taikka sivujen alakertaan pannuissa muistutuksissa, esim. josko joku erinomainen seikka ja mutka perustaiksen ainoastansa yhden laulajan vain usiempienko sanoihin, esim. kuin mainitset uuden Kalevalan jälkeen "Ween emosen synnyttävän Wäinämöisen, Ilmarisen j.n.e." Nimestä Sampsa, sämpsä muistutan sen olevan venäläisen ristimänimen ja lyhennetyn sanasta Самсонь = Simson, taikka Samuil, joista varsinkin edellisestä Wenäläiset tekeevät Самся samoin kuin Ваня, Катя, Николя, Вася j.m.m. Suomalaiset, ei osaten ääntää' kahta erisukuista äänikästä, ovat paikoin mukauttaneet toisen paikoin toisen. Kuulin sen nimellisiä miehiä olevan Wenäen puolella, ja Ilomantsin Wenäen Lukkari, jolta kirjoitin suomistuneita venäläisiä ristimänimiä, sain myöskin tämän nimen. Tuuterin Seurakunnassa on kylän nimi Sämpsänpalo (ja toinen Kavehkontu). En kuitenkaan tullut kysymään sikäläisiltä Inkerikoilta (Wenäen uskosilta Inkeriläisiltä), jos heillä mainittu nimi on käytöksessä.

Mitä kuuluu jälkimäiseen kirjauksehesi, Meurmanin avuksi lähtemisestäni, niin toivon täältä pääseväni palautumaan nuoin kolmen kuukauden perästä. Huomena aj'on lähteä' dilisansivaunulla Uuteen Linnaan, jossa tapaan pienen Serkkuni Tohtorin Europaeuksen. Hänen luontansa aj'on sitte lähteä' karjalaisia tapaelemaan, joiden luonna toki toivon välttävällä onnella saavani toimittaa' askareitani, koska tulen olemaan "edestä kengässä, takaa raudassa". Kuin täällä "halera" julmasti murhaa ihmisiä, niin ovat täällä ihmiset, sitä enemmin julmistuneet kaikkien "haleran kantajien" päälle, niin että jokaisessa kylässä pelkäävät ja välttäävät enemmin kuin pirua, ja jos miehiä sattuu paikalle, niin kohta syntyy rähinä ympärille: "hajota' konttiis pi'an aikaa, taikka — —; taikka lähetään hovviin, (pappilaan)". Niihin minua jo on kul'etettu kolmessa paikassa. Kaksi viikkoa takaperin yritin Liissilän Seurakunnan kautta lähteä' suorinta tietä jalkasin Uuteen Linnaan, mutta mainituista syistä' en uskaltanut lähteä' Liissilästä eteen päin, varsinkin kuin sain kuullakseni, aivan huokealla vaan 3 hop. ruplalla dilisansivaunussa saattavani päästä' Pietarista Uuteen Linnaan. Eräässä Liissilän kylässä yrittivät ottamaan pois laukkuani, mutta kuin tempasiin takaisin ja sanoin en antavani, niin repäsivät sen suorastansa irti, niin että remelit lohkesivat irti. Tahdoin kyllä minäkin olla' hyvin äkänen puolestani, mutta miesjoukossa ei voima käynyt. Piti kaikki laukun solat ja vaatteeni taskut näyttelemäni, läkkiäkin maistamani. Kuin Suomalaiset jo kaikki olivat sellaiset, niin luultavasti Wenäläiset, niinkuin ennen koettuani olen keksinyt, ovat vieläkin enemmin nurinuskoiset. Liissilän takana olisi seurannut venäen uskosia Suomalaisia, joilla sanotaan olevan vähän erilainen murre' ja joita kutsutaan Ärrääjiksi, mutta tällä kertaa ei käynyt niiden luona käyminen laatuun, ehkä olisin kyllä mielelläni käynyt, koska ovat vielä sekä Sjögrenille, että muille oppineille Inkerin maasta kirjoittaneille tuntemattomat. Ärrääjien takaa olisi tullut ummikko Venäläistä 70 taikka 80 virstaa Uuteen Linnaan asti. Olisin kuitenkin lähtenyt vieläkin mänemään sitä tietä, jos eivät olisi kaikissa kylissä sanoneet sotskoin käyneen käskemässä panemaan vahtia kaikille kaivoille ja kavattamaan haleran kantajia. Samaa vakuutti eräs kirkon mieskin Seurakunnan Provastille Sundbladille, joka sanoi miehen olevan hyvin uskottavan ja kehoitti minua lähtemään Inkerin kirkolle, kysymään Stanovoi pristavalta, josko mitä sen tapaista käskyä on annettu. Sen luona kävinkin, mutta hän sanoi ei olleensa minkäänlaista käskyä taikka kieltoa antanut Kolerasta. Inkeristä toivoin pääseväni dilisansiin, kuin olin aivan liki Moskovan maatietä ja kestikievarin kohdalla, mutta ei näkynyt puuttuvan tilaa milloinkaan. Sentähden läksin sieltä likeellä olevaan Paulovskiin, ja siitä höyryvaunulla tänne'.

Kolera tappaa täällä hirmuisesti. Kuukauden se on ollut, ja sanomalehtien jälkeen sanotaan jo 21,000 henkeä lähteneen. Ympäri koko Wenäen maan Arhangelista Odessaan ja Rii'asta Kaukaasiaan on se levinnyt. Se on siis nyt paljoa julmempana kuin 17 vuotta takaperin. Jumala tietänee mihin se vielä kiihdottaa kansoja, jahka kerkeää levetä' Wenäläisiä ul'ommaksi. Täälläkin, jossa ulkomaiden valtaiset liikkeet eivät ole' pienintäkään hiiskausta saaneet syntymään, alkoivat jo kolmena päivänä perättäin 17, 18 ja 19 päivänä kesäkuussa vanhaa lukua talonpoj'at tapaelemaan muka haleran kantajia, joista yhtä löivät, niin että parin päivän perästä kuoli, mutta kuin itse saivat selkähänsä katujen kolkkiin naulattiin mainittujen seikkojen kertomukset ja pyhiä katukulkuja haleran tähden määrättiin, niin hävisivät nekin liikkeet. Jumalan kiitos ettei Suomen viimeiset sanomalehdetkään vielä ilmoita' tämän taudin sinne tuloa. Valtaneuvokselta Sjögreniltä kuulin sen jo ennen kuin Pietariin tulikaan ker'enneet Salmiin, jossa niinkuin Wiipurin Gouvernöri oli hänelle haastanut, 14 henkeä jo silloin olisi tullut kipeiksi ja 6 kuollut.

Uuden Linnan ja Tverin lääniin ko'ettelen nyt lähteä'. Sjögrenin kautta sain Akademialta puollustuskirjoituksen. Valtaneuvos Köppen toimitti täkäläisiin saksan sekä venäläisiin sanomiin kertomuksen matkustavista Suomalaisista, jossa puhuu hyviä sanoja puolestani ja antoi eriskin painaa' joukon ja jo lähetti edeltäpäin Uuteen Linnaan, johon toivoi jo ensi yrityksellä pääseväni. Jahkapas ko'ettelen siellä toisella tavalla onneani: rupean tietäjäksi ja lu'en sellaisia sanoja kuin: Neitsyt Maaria emonen rakas äiti armollinen, tule tänne tarvitessa ja muita sellaisia vaikka Kalevalastakin pippuriviinaan ja muuhun sellaiseen, joka koleratautiin sopii ja ynnä on tunnettu rahvaalta itseltä', niin ehkä sillä lailla te'en koleran enemmin voitokseni kuin vastuksekseni.

Erinomaisia lauluja täällä nyt vielä ei ole' puuttunut, Nyt koleran aikana on varsinkin vaikea ollut saada' jotakuta. Ehkä Tverissä saanen sillä keinoin paremmin, että sanon kerääväni loihtuja lisäksi koleraa ja muitakin tauteja vastaan ja vaan siinä sivussa ongin muita lauluja. Mitä olen käsittänyt lauluja, seuraavat kuitenkin tässä mu'assa. Häälauluja mielin enemmin kerättyäni painattaa' erinäiseen joukkoon, mutta saanenhan sitte Kajaanista takasinkin sinne lähetetyt kirjoitukseni. Mitä Tverin puolelta lillii. aj'on kohta ilmoittaa'.

Oiva ystävämme Kollan tekisi toki hyvän tekosen, jos toimittaisi valmiiksi Lauseopin Suomen Kielioppihinsa. Eivät nyt kuitenkaan nä'y' kykenevän sitä arvostelemaan. Jos lause'opista ei karttuisikaan paljon sanomista, niin onkin sekin tosi, ettei siitä ole' paljon erinäistä sanomista, kuin kielemme on muuallakin niin säännöllinen kuin suinkin ja siis sen lause'oppikin niin yhteisen lauseopin mukainen kuin suinkin. Sano' Hänelle paljon terveisiä niinkuin muillekin tuttaville

veljyeltäsi Europaeukselta.

Kuin nyt sattuu vähän aikaa olemaan, ja Meurman ei nä'y' kiirehtivän, niin pyydän, että Veikkonen! ilmoittaisit hänelle, mitä kirjoittanut olen, sillä kyllä luulen Itsestäsikin kirjoittavasi hänelle.

45. Lönnrotille.

[17 p. heinäk. v. l. 1848.]

Oiva Veikkoseni!

Täällä Uudessa Linnassa olen jo muutamia päiviä ollut ja tänäpäivänä lähden jo Karjalaisiamme katsomaan.

Nyt olen tarkemmin ajatellut, kuinka kävisi Sanakirjan toimittaminen. Meurmanille kirjoitin nyt myöskin ja kysyn kävisikö hänen puolestansa laatuun, jos lähtisin Sinun luoksesi Kajaaniin sitä tekemään, sillä sekä Itsesi että sanakeräyksesi käsilläni olo olisi sille työlle suuresti tarpeellinen. Kuitenkin tarvitsen Sinunkin mieltäsi tietää', josko en olisi Sinulle haitaksi sekä josko Sinun mielestäsi sopisi työni paremmin käymään Helsingissä. Myöskin mahtanen siellä ottaa' osaa uuden Kalevalan painolehtiä korjatessa, jos katsonet viivyttäväiseksi postilla noudattaa' jokaista lehteä Itsesi korjata'. Rahaa se kyllä ei ottaisi, mutta kukaties vaan aikaa. Onhan Seuralla postivapaus. Jos taas painajalla on kyllä kirjaimia, niin että saavat jo toista sekä kolmattakin lehteä ladella' sillaikaa kuin edellinen on Kajaanissa käymässä, niin kyllä ei aikaakaan menisi hukkaan. Toivon siis kyllä sopivan minulle tulla' Kajaniin.

Akademikus Köppen on tahtonut, että Maatietouden Seura Pietarissa päättäisi matkaa tehtäväksi Votäkiläisien luokse, ja että se matka annettaisi minun tehtäväkseni. Akademikus Bär, Seuran päämies sanoi minulle tänä vuonna rahaa ei olevan, mutta kukaties se tulevana vuonna voipi tapahtua'. Kyllä sellaiset matkat minun työkseni kelpaisivat, mutta Sanakirjan tähden soisin sen jäävän vielä toiseen vuoteen. Kohta toivon saavani tietää', mitä karjalaisilta koituu; olisivatko vaan Kalevalan lauluja.

Uudesta Linnasta 17 heinäkuuta v. l. 1848.

veljyesi Europaeus.

46. Reinholmille.

[19 p. elok. v. l. 1848.]

Veli hopeaiseni!

Kirjoitas minulle, kuka se oli, jolta sait nähdä' niitä vanhoja maakirjoja (jordaböcker) viimeis-kesänä täällä käydessämme. Olisi minullakin tarvis nähdä' niitä vähäisen. Kukaties kuukauden perästä taikka myöhemmin tulen tänne Pietariin takaisin uudelta matkaltani Inkerin pitäjistä ja toivon silloin käsittäväni vastauksesi.

Tverin Karjalaisien luona olen käynyt, mutta en paljon mitään konttihini saanut. Muutamia lapsien lauluja vaan, ja tarinoita.

Nyt en tulekkaan Helsinkiin, senkun Kajaaniin Lönnrotin luona työksentelemään Wenäen ja Suomen Sanakirjan kanssa. En kuitenkaan tiedä', kuin pitkäksi saan Meurmanilta aikaa, täällä ollakseni, sillä tällä samalla kerralla kirjoitan häne[lle] aikaa perään. Itse hän jo kirjoitti minul[le] Lönnrotin lupauksensa jälkeen työksente[levän] lokakuuhun asti mainitun sanakirjan kanssa, Mutta soisin sen työn voivan seisoa' kuukauden taikka puolitoista, [sillä] olisi täälläkin työtä.

Kirjoita' vastaus kysymykselleni, sitä odottaa

vellosi Europaeus.

P:rissa 19 elok. v. l. 1848.

47. Lönnrotille.

[18 p, jouluk. 1848.]

Veikkonen Veli hopea!

Ehkä vastausta Meurmanilta vielä ei ole' tullut, niin olen kuitenkin päättänyt heittää' tänne' jäämisen ja tuota myöten lähteä' Helsinkiin ja sieltä sitte kotiin. En kuitenkaan taida' toivoa' korrekturista niin suurta palkkaa, että vastaaisi ne suuremmat kulut, mitä täällä vieraissa tarvitaan enemmin kuin kotona, ja vielä vaivatkin, varsinkin kuin en ole' varsin tarkka korrekturin lukija. Ja jos sitte vielä aika kuin antaa, niin saanhan, jos ei muuta, niin kääntää' jonkun romanin, josta vaivasta ehkä saanen enemminkin kuin Sanakirjan korrekturista. Olen vielä miettinyt ko'etella' Suomen Kielioppia kirjoittamaan. Viipurin Seura on taas määrännyt 100 ruplaa hopeassa kunniapalkinnoksi sellaisesta. Vasta kirjoitan siitä enemmin, kuin al'an nähdä', voinenko milloin siihen ruveta' käsin.

Kotipuolella ollessani saanpa vielä kukaties toimeen asian, joka mielestäni ei olisi vähimpiä: Joulun mentyä mietin lähteä', pariksi viikoksi "Päivilän pihoja" tunnustelemaan.

Sanakirjojasi en vie' Helsinkiä edemmäksi. Siellä ne pyydän tutkituksi ehkä Reinholmin luona. Kyllä pikemmin saanenkin ne Helsingissä läpi käydyiksi, kuin siellä toki ainakin saan jonkun toisen avuksi kirjoittamaan.

Ensimäinen osa Wallinin Suomen, Ruotsin ja Wenäen Sanakirjaa on jo pääsnyt kirjakauppaan taikka vähintäkin saanut kauppaluvan. — Kuulinpa nyt Nordensvanilta sen ei vielä olevan nivotunkaan. Häneltä kuulin myös, että Meurman vasta 13 päivänä tätä k. on saanut Pietarista osoituksen rahojen ottamiseksi pankista Sanakirjaa vasten. Toivon siis saavani minäkin Meurmanilta Helsingissä rahoja, josta ainakin hankin Sinunkin saatavan velkani maksun. Meurman lähtee muka tulevana perjantaina Helsingistä Turkuun.

Kirjojen ja muiden lähettämien takauttamista Tampereelta Lappeenrantaan ja Savitaipaleesen anon tätä myötä seuraavalla erinäisellä kirjauksella Tampereen postikonttoriin.

Helsingistä toivon kohta kirjoittavani uuden kerran

Hämeenlinnassa 18 Jouluk. 1848.

veljyesi Europaeus.

48. Lönnrotille.

[21 p, jouluk. 1848.]

Oiva Veljyeni!

Monin kiitoksin lähetän tässä antamasi 3 hopeaista. Eräs kumppani on suositellut minun lähtemään jo tänäpäivänä Savitaipaleesen, jossa hänen veljensä pikemmin kuin kukaan muu taitaa saada' Heleniuksen Sanakirjan välilehdistä kaikki ul'os kirjoitetuksi, niin että ainakin toivon, mainitun kirjan sekä Renvallin Sanakirjat saavani Savitaipaleesta yhtä pi'an käsihisi kuin täältäkin ja jos ei vaan pikemminkin. Nä'yttää harmikseni ja kummakseni Heleniuksesta kirjoitetut sanani jääneenkin Laukkoon. Nyt ei enään ole' aika[a] niitä odottaa' ja vaatia', senkuu kerrassansa Savitaipaleesen päästyä kirjoituttaa koko tukun, joka yhden sanellessa ja toisen kirjoittaessa kyllä kettärästi kulkee.

Meurman sanoi tulevan kuukauden kuluessa saavansa rahoja Pietarista. Hän on jo kirjoittanut perään Pietariin, josta tänne pankkiin vaatimus jo on tullut, mutta täältä pitää sen vaatimuksen päälle rahat ensin lähetettämän Pietariin ja sitte vasta tänne takaisin.

Helsingissä 21 jouluk. 1848.

Veljyesi Europaeus.

49. Lönnrotille.

[29 p, jouluk. 1848.]

Velikultueni!

Kuin vähää ennen lähtöäni kuulin Akianderilta virkavapautesi varmaankaan ei vielä uudeksi vuodeksi kerkeävän, niin en uskalla' lähettää' Sanakirjojasi suoraan Laukkoon, senkun lähetän tästä Kuopioon R:r Kollanin luokse, joka sitte toimittaa ne kulkemaan kunne' päin tarvitaan, taikka odottaa Sinua tulevaksi Kajaaniin päin. Sen puolesta anon nyt, että kirjoittaisit Kollanille, kuinka hänen pitää menettämänsä. Varoiksi olen kirjoittanut päällekirjoituksen sivuun "Omistajan poissa ollessa Rektorille J. W. Snellmanille". Kukaties Sinä tietänetkin, tokko on kotosalla Kollan vain eikö.

Paha on kuin ei olekkaan tullut sitä tänne', jonka olisi pitänyt kirjoittaman Heleniuksen Sanakirjan sanat, niin että niiden kanssa nyt vielä en olekkaan kerinnyt. Ethän tuosta pahastune', vaikka vähän jälemmältä sen kirjan saat; sopineehan eri paperille kirjoittaa' ne sanat, jotka tällä välillä tahtoisit siihen pistää'. Ehkä saankin vielä toisen auttajan sitä kirjoittaessani, niin että toivon viikon perästä selveäväni siitäkin. Kirjoita' kuitenkin ensi postissa, missä nyt tulet oleskelemaan, että tietäisin, mistä päin pitää neuvojasi kyselemäni, kuin sanakirjan työssä vaikeasti laukeavia solmuja sattuu.

Savitaipaleessa 29 Jouluk. 1848.

Europaeukselta.

Jos saisit unehuttamani Sanat Heleniuksesta käsillesi ja tänne lähetetyksi, niin olisi kyllä hyvä. Niitä joutuakseni uudeksesta en kirjoita.

50. Reinholmille.

[11 p. tammik. 1849.]

Veikkoseni!

Juuri lähdettyäsi Raumalle tulin minäkin Sinua tavoittamaan, niin että madami vielä oli kamarissasi ja uuni hehkusi hiilillänsä. Olisin kyllä ottanut muutamia kirjojanikin, mutta vähän oli aikaa etsiä' madamia, kuin en ensimäksi taitanut ruveta kyytimiestä viivyttä[mään]. Tikkaselle menin sitte kortteriin. Ole' hyvä ja lähetä' minulle yksi Renvalli, Kollanin kielioppini, joka pitäisi olla' siellä ja kukaties muitakin kirjoja, mitä nä'et tarvitsevani. Jos tilaisuutta olisi, niin lähettäisit sen kanssa vaikka Lappeenrantaan, jossa saisi jättää' koulun opettajalle Mennanderille, josta minä ne kohta taidan saada'. Myöskin saisi ja ehkä sopivamminkin jättää' kirjat Kiurulan taikka Kaipiaisiin kestikiivariin, jos Savitaipaleen miehiä niissä on hollissa. Pietariin matkustavaiset reisuavat tavallisesti sitä tietä Lappeenrannan ja Davidin "kaupungin" kautta, joka tie tulee oikeiden rantakaupunkien sivuuttamalla huokeammaksi.

Täällä kotona olen nyt koko vuoden työssä käsin. Lotta siskoltani terveisiä seuraa tässä sisässä. Kirjoita', missä Lönnrot on. Viron Seuralta sain kirjauksen: ei ole' heillä voimia saada' runon kerääjiä Inkeriin, mutta paikalliset kerääjät Virossa ovat ko'onneet 1,500 Viron runoa, jotka ruvetaan juuri nyt painamaan saksalaisen käännöksen kanssa. Satujakin toimittaa Fählman ehtimiseen. Joukko kasvujen nimiä oli minulla Lönnrotilta mu'assani, mutta et nyt ehtinytkään sitä nähdä'. Onnea tälle vuodelle.

Veljesi Europaeus.

Savitaipaleessa 11 Tammik. 1849.

51. Lönnrotille.

[30 p. tammik. 1849.]

Armas Veljyeni!

Kirjauksesi 18 tammik. sain toissa päivänä, siitä kiitoksia. Heleniuksen Sanakirja on tänne asti viipynyt täällä, kuin on pitänyt välillä jouduttamani Meurmanille Sanakirjan arkkia ja ilmankin en ole' saanut tilaa, kirjoittaa' joka aj'an, kuin Sisareni Venäen maalta on ollut kotona ja asuttavia huoneita meillä nyt ei ole' joutunut toimeen muuta kuin kaksi kammaria, joissa siis vasta päivän tullen taitaa työ alkaa'. Ensimäisen (Renvallin) Sanakirjan lävistäminen otti myöskin vähän aikaa. Laukkoon jääneet sanani anon saada' tänne, sillä niitä en ole' kirjoittanut.

Tikkanen pyytää minua ottamaan tehdäkseni Suomalais Ruotsalaista ja Ruotsalais Suomalaista sanakirjaa, hänen ja Kellgrenin kustannuksella. Jälkimäistä Sanakirjaa lupasin tehdä', mutta ensimäistä sel'itin vähemmin tarvittavan ennen Sinun joutumistasi. Jos siis tietäisit joitakuita muita apusanastoja Sinun puolestasi minulle joutavia, taikka kopioitettavia, niin olisi se hyödyllinen asia. Myöskin tahdotaan minua toimittamaan satuja, joiden myötä mainitsin sopivan painattaa' itkuvirsiäkin. Viimeisien laulujeni se'assa löytyy siellä luonasikin satuja, jos ei kukaties itkuvirsiäkin. Mitä vaan löytänet, niin anon, että lähettäisi[t] ne vaikka Kellgrenille Helsinkiin, häneltä tänne lähetettäviksi. Heleniuksen sanatkin sopisivat saman tien lähetettää', etteivät tarvitse' pitkin matkoin kulkea'. Kukaties saavat tilaisuutta, lähettää' niitä matkustajienkin kanssa, jolloin en tarvitse' erittäin ha'ettaa' niitä Lappeenrannan postikonttorista. Taikka jos ne lähettäisit postissa Lappeenrantaan, niin sopisi parahiten suorastansa kirjoittaa' ne noudettaviksi postista koulun opettajalta Adolf Mennanderilta, jonka tointa ilmankin tarvitsisin pyytää' käyttääkseni.

Jos kellä muillakin olisi tietääksesi satuja kirjoitettu, niin olisi hyvä saada' niitäkin tänne lähetettäviksi.

Hyvä uudissanoma oli Kauniskirjallisuuskunnan tointuminen, mutta pahempi sanoma oli Tikkasen kirjauksessa. "Sanansaattajan ulosantamista kohtasi varsin outo este. Läänin Kuvernöör nimittäin antoi käskyn Sensorille, ettei hän saa painoon luvata lehteä olkoon siinä kirjoitukset mitkä hyvänsä." "Sensori Judén erousi järkiään virastansa. Sanansaattaja seisoo valmiina kirjapainossa, mutta ei pääse hiiskumaan." Näin merkkien "" kanssa oli Tikkanenkin' merkitellyt. Voi toki niitä konnan koukkuja.

Öhmanin kustannuksesta Suomettarelle ei ole' näyttänyt tulleen mitään, koska Tikkanen kirjoittaa omalla kustannuksellansa rupeavan pitämään Suometarta, ehkä muka ei vielä ole' karttunut puolelle kustannuksellekaan ottajia. Sentähden pyytää hän toimittamaan ottajia, ettei tänä vuonna niiden luku vielä enemmin vähenisi kuin mennä vuonna. Toissa vuonna oli sillä ottajia 258, mutta mennä vuonna 23(6?), taikka vähän päälle 20 vähemmin.

Reinholm kirjoittaa viipyväsi Laukossa keväehen asti. Varmaankin on D:r Törnegren ilmoittanut sitä hänelle. Varma määrä se kuitenkaan ei liene'.

veljesi Europaeus.

Savit[aipaleessa] 30 tammik. 1849.

52. Reinholmille.

(Kokoelmassa "Fornfinnarnes musik och sång", n. 32.)

[4 p. maalisk. 1849.]

Velihyväiseni!

Empä kaikkia kysymyksiäsi ole vielä vastaannutkaan, joita te'it tammikuun 23:nnen päiväisessä kirjauksessasi. Lönnrotin kasvaimien nimilistaa en hetkeksikään taida' käsistäni heittää', sitä vähemmin sitä lähettää' Sinulle. Kukaties joutaisi sen kopio Lönnrotilta jollekulle kirjoitettavaksi, taikka kukaties sinulle itsellesikin asti. Saisithan asiaa tiedustaa' Lönnrotilta. Minulta se ei joutaisi kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'.

Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin puolella kuullut soreastikin soitettavan. Siellä kuulin vanhan 80 vuotisen Pekka Kettusen soittavan sitä kokonansa erilaista jouhikannelta, jota en missään muu'alla ole' nähnyt enkä kuullutkaan. Lienee jo mainittu ukko toki kuollut, mutta ehkä vielä olisi hänen jouhikanteleensa tallella, ja jos kysyttyäsi Elmgreniltä tulisit tietämään, että sellaista Seuran säilystössä vielä ei olisi, niin et suinkaan tekisi hullusti, jos kirjoittaisit Ilomantsiin, että lähettäisivät sen Sinulle. En oikein muista', jos ei sitä liene' kutsuttu jouhikanteleeksi, mutta sen muistan, että jousella (stråke) sitä pelattiin. Pitäisi sitte tarkoin kysymäsi, miksi se stråke ja muut osat sekä sen kättelemiset kutsutaan, ja onko paljon vielä sellaisia kanteleita ja oliko niitä muinoisina aikoina enemmin.

Pyydä Veikkonen! Meurmannilta, kuin pikemmiten viet seuraavan kirjauksen, että Hän antaisi Sinulle minulle lähettääksesi 20 taikka enemminkin ruplaa hop., jos et jo ole' lähettänyt. En tiedä', miksi hän ei itsekään kykene' lähettämään. Myötä menevässä kirjauksessa en enään kehdannut häneltä rahoja kärkkyä', mutta ano' suullisesti, jos ei vielä ole' antanut. Kirjoitinhan jo ennenkin monista muistakin velkojen maksamisista. Oletkos nekin jo suorittanut? taikka oletkos saanut Meurmanilta rahaa, niitä suorittaaksesi? Pyydä' nyt vaan tänne ensinkin rahaa lähetetyksi. Inkerin karttakin olisi tarpeen, ja jos ostaisit sen mukaan lyijyspännän tapaisen punaliitupännän, niin olisi se aivan hyvä asia.

Pitäjän kirjastoa täällä ehtimiseen mietitään ruveta' toimeen saamaan. Kirkkoherran uusi Apulainen Bonsdorf siitä jo kerran kuulutti ja kylän lu'uissa kehoittaa. Marian päiväksi on määrätty kokous Apulaisen kammariin, jossa sama kirjasto toivotaan tulevan päätetyksi.

Nyt juuri paikalla sain Meurmanilta paketin, jonka päälle oli kirjoitettu, että Lappeenrannassa jo on rahakirja tullut. Paketissa oli Sanakirjan arkkiakin, jonka tähden Sinulle nyt ei tarvitsekkaan lähettää' Meurmannin kirjausta. Lähetä' tänne' myöskin Suomalaisia kirjojani kartan mu'assa postissa, taikka jos luulet niiden turhaan lisäävän postirahaa, niin mahtaa nytkin Karhu arvata' tilaisuuksia tänneppäin. Mutta tavannet ehkä itsekin jonkun Lappeenrantaan päin taikka sitä kautta matkustavan, niin tulisi paketti samaan paikkaan, kuin postikin sen kuitenkin toisi. Kaikki Viipuriinkin ja sen taakse matkustavaiset tekevät tavallisesti matkansa Lappeenrannan kautta. Joka tilassa kirjoitat kuitenkin paketin tulemaan koulun opettajalle Adolf Mennanderille, jota kirjan päällä pyydät lähettämään sitä minulle kiiruusti. Muuten se viipyisi postissa siksi kuin ensin tänne tieto annetaan, sitte täältä fullmakti Mennanderille lähetetään että ottaisi sen ul'os ja sitte kuitenkin hänen lähettämällänsä vasta saisin sen.

Kirjoita' kohtakin Helsingin uusia; ei niitä kaikkia aviisissakaan tapaa'.

veljesi Europaeus.

Savit[aipaleessa] 4 Maalisk. 1849.

53. Lönnrotille.

[15 p. maalisk. 1849.]

Veli armahaiseni!

Kiitoksia paljon lähettämistäsi sanoistani. Työni kulkee jo tavallista kulkuansa, niin että joka päiväksi pitäisi yksi arkki valmistuman, jolla tavalla työ jo lokakuun lopulla päättyisi. Tällä kerralla lähetän Meurmanille häneltä nykyisin katsottavakseni lähetetyt parikymmentä viimeistä arkkia Sinun valmistamiasi. Olen niistä kyllä poiskin pyyhkinyt muutamia varsinkin uudissanoja, jos tunsin vähemmin onnistuneeksi, kuin joku toisin tavoin tehty sana taikka omassa tiedossani löytyvä vanhakin, joka tavallisesti pääsi entisen siaan. Olisi useasta sanasta kysyttäväkin jotain, mutta kysyn nyt vaan kahdesta: tahrastaa ja li'astaa eivät mielestäni olisi verba activakaan, kuin ovat yksiköstä tehdyt, ja niinkuin jo itse Laukossa puhuin: suomestaa (Schildt), herrastaa, ajastaa, myöhästää, edestää j.m. ovat neutra ja merkitseevät peräti toista, kuin: ar'istaa, myöhistää, suomistaa, edistää. Mutta ovatkos tahrastaa, li'astaa eläviä sanoja ja onkos niiden tapaisia paljonkin liikkeellä ja käytöksessä? Liitin minä sanat lik'aa, tahr'aa ainakin, jos paikoin olivat poisjääneet ja eikös nämät sanat lienekkin tavallisimmat? Ovat ne entisiin sanakirjoihinkin otetut, joissa niitä toisia ei löydy'.

Jos Meurman lähettää minun valmistamiani arkkia katsottavaksesi, niin pyydä' niitä korjaella' säästämättä sekä poispyyhkimällä kelvottomien että vi'allisien parantelemalla ja lisäämälläkin tarpeellisilla sanoilla. Uudissanojen tekoa olen pyytänyt välttää', missä vaan olen voinut, jos ei varsin sopiva ja ymmärrettävä muoto ole' mieleen pistäytynyt taikka suurempi tarvis vaatinut. Luonnollisuus tarvitsee kielessäkin tulla' hoidetuksi, eikä sitä kukaan osaakkaan paheksia', että, jos toisessa kielessä mitä sanotaan yhdellä sanalla, sen eteen Suomessa tarvitaan useampi taikka toisin asetettu lause. Muihinkin kieliin varsinkin latinaksi kääntäessä tarvitaan paljonkin katsoa' sen kielen tapaa, eikä väkisinkään tehdä' uudissanoja ja muukalais mukasia lauseita. Suomi kyllä suvaitsee paremmin uudissanojen tekoa, mutta tahtoo niitä tarkasti säännöllisiksi. On niitä vi'akkaita johtosanoja Latinalaisiltakin tehty. Nimitettyäni essivus akademialaisen Bötlingkin luona Pietarissa, moitti hän kohta sen väärää johtoa ja sanoi päätteen ivus voivan liitettää ainoastansa participiumiin praet. pass., esim. nominatus, genitus, datus, mutta kuin mainittu participium sanalla esse ei ole', niin voipi siitä sen siaan tehtää' entialis (absentialis j.m.), joka toki olisi oikeampi.

Sanotaanhan Vesilahdellakin: tuleevat, sanoovat, niinkuin sanoovat Valkealassakin ja muu'alla Kymen tienoilla, joissa Hämeen puhe jo alkaa. Tietänethän kuinka laajalta mainittu puheentapa käytetään ja missä taas: tulevat, sanovat alkaa puhuttaa'. Ole' hyvä ja ilmoita' siitä minulle. Täällä sanotaan: sannoot, tulloot, niinkuin muu'allakin Viipurin läänissä ja Inkerin maalla, Savossa taas sanotaan: tuloovat, sanoovatten.

Kuuluu Viipurin Ränteriassa olleen kirjoittajan yrittäneen väärällä avaimella päästä ruunun rahoja kopistamaan, mutta onnettomuudeksi juuttuikin hänen avaimensa liikkumattomaksi oveen. Hätäyksen sanotaan tehneen sekä kirjoittajan että Räntmestarin vuoteen omaksi.

Jäätkö kau'aksikin Laukkoon? Kirjoita' kohtakin, sitä rukoelee

veljesi D. E. D. Europaeus.

Savit[aipaleessa] 15 Maalisk. 1849.

54. Lönnrotille.[10]

[27 p. maalisk. 1849.]

Veli hopeaiseni!

Runosepän kaupoilla pitämisen olen heittänyt Cedervallerin haltuun, mutta sen kulkemisesta huolta pitääkseni anoisin, että olisit hyvä ja uuden Kalevalan esipuheessa mainitsisit pari sanaa Runosepässä olevan Johdatuksen Runon tekoon tarpeellisuudesta Kalevalan ymmärtämiseksi taikka että jokainen Kalevalan ostaja myöskin suotaisiin ostaa' Runosepän. Luullakseni Kalevalan esipuheesta nyt kuitenkin jättänet runo-opin Runosepän löytyessä pois, paitsi mitä tapuloista ja muista yli Runosepän käyvistä asioista suotavasti puhunet.

Jos lähettäisit minulle Professor Brockhausenin adressin, niin olisi se aivan hyvä, sillä mielelläni lähettäisin hänelle nyt jo Runosepän vaikka useammankin Berliniin Schotille ja muille lähettääksensä. Taitaa tois- ja menneen vuotiset Suomettaretkin olla' hänelle suotuisat.

Onkos Sinulla mitä määrättyä rajaa mietitty lausukkajen päätteen itsen ja itan välillä? kuin kirjoitat esim. kunnioitsen (Suomi 1844 siv. 182) kuin ennestänsä kirjoitetaan kunnioitan. Kukaties kirjoitatkin raudoitsen, laudoitsen jern-, brädbeslå, mutta sanotaanhan kuitenkin kirjoitan ja ei kirjoitsen. Kyllä kirjoitetaan ristiinnaulitsen, mutta onhan tämäkin alkuansa uudissana ja oikeammin nauloitsee, jos sillä päätteellä oleman pitää. Jo 1847 vuoden Suomettaressa 25 kirjoitin: "kuin tahdotaan sanoa', että varustaa' j-kulla j-kuta niin tehdään anottu lausukas annetun nimukan monikon kohdinnasta. Niin tulee sanasta kirjoja kirjoittaa' (kirjoilla varustaa'), sanoista lautoja, nimiä, kuvia, laudoittaa', nimittää', kuvittaa." Vepsässä löytyväiset alkumuodot kirjoida, laudoida, nimidä, kuvida, osoittaavat vielä selvemmin kuinka on syntynyt kirjoittaa' etc. Tämän mukaan olisi kyllä kunnioitan (= varustan kunnialla) oikeimmin vanhalla kirjoitustavalla. Mutta olkoon niin taikka ei, niin on kuitenkin vielä rajoittamatta kummankin päätteen käytös. Enkä ole' minäkään niiden päätteellisiä lausukkaita sanakirjoista ko'onnut, että taitaisin näkemällä jotain yleistä päättää'. Virkappas Veikkonen oma mietteesi tästä.

Veljyesi Europaeus.

Savitaipaleessa 27 Maalisk. 1849.

55. Reinholmille.

(Samassa kokoelmassa kuin kirje n:o 52.)

11 huhtik. [1849].

Veikkoseni!

Juuri nyt sain lähettämäsi satullin ja kirjat, joista kiitoksia aivan paljon. Kirkherra Kjellman pitäisi jo tänäpäivänä lähtemän Porvoosen, ja jos vielä tapaaisin hänen kotoa, niin pistäisin Meurmanille menevään ja jo eilen Kjellmannille annettuun pakettiin tämänkin kirjauksen. Siitä kivikeihäästä sain jo mennä keväenä sen tiedon että "lapset sen mihin lie hävittäneet". Yhtähyvin aj'on vieläkin kysyä' sitä perään, kukaties se jo olisi häveyksistäkin löytynyt.

Vielä vähän kanteleesta. Runon ja laulujen nuotteja nyt on vähin kerättykin, mutta liekkös erittäin suomalaisia Kanteleen soittoja yhtäkään? Mahtaa kyllä olla', että laulujen ja runojen nuottia kanteleellakin soittaavat, niinkuin usein runoja laulaessansakin soittaavatkin kanteleella nuottia, mutta varon, että eiköhän siinäkin perisuomalaisessa kanteleen soitossa olisi jotain merkittävää yli suullisen sävelen. Minä, ehkä kyllä maita matkustanut, en kuitenkaan ole' puuttunut kussakaan kuulemaan runolaulun myötä kannelta soitettavan; kukaties Lönnrot taikka Kastrenkin olisivat sitä saaneet kuullaksensa ja jotakin siitä taitaisivat sanoa'. Venäen Karjalassa ei kannelta missään pidetä, mutta Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon pitäjissä olen niitä tavannut. Varmaankin niitä löytyy koko Suomen Karjalassa ja Savossakin. Taitaisivathan monet Ylioppilaisetkin antaa' tietoa, missä niitä enemmin ja missä vähemmin tavallisesti käytetään, ehkä kyllä löytynee monta Ylioppilaistakin, jotka kotipaikkojen suomalaisista asioista juuri kuin Oluveliniuslanderin Liisa tietäävät ainoastansa "tuvasta ulos ja ulkoa tupaan". Aivan hyvä olisi, jos joku soitteloa rakastava Ylioppilainen taikka useampikin, ja jos vaikka Seuran varoilla, saataisiin matkaelemaan niille kanteleista rikkaimmille paikoille, joissa sitte kaiken muun kerättävän sivussa ahkerasti keräisivät kanteleen soittoja, kysellen kaikkien kanteleen soittajien perään ja soitattaen kutakin tarpeeksi asti. Pitäisi vaan oleman sellainen kerääjä, joka ymmärtäisi, mitkä kanteleen soitot ovat omituisia, ja mitkä muukalaisperäisiä. Torven ja ruokopillin soittojakin saisivat kerätä'. Pitäisi Sinun toki kirjoittaa' Lönnrotille kysymyksen, mitä hän tietäisi merkittävää sanoa' kanteleen soitosta.

Se on todella tuhma asia kuin kanteleesta, joka toki on perisuomalainen soitinkalu ja sen soitto runoissa niin halullisesti ihaeltu, ei paljon taikka todemmin sanoen ei mitään muuta tietä' kuin että sellaisia kaluja löytyy. Kanteleen puukoppa kuitenkin ei ole' sen pääasia, se oli sen soitto joka ihastutti kaikki kuulijat ja sitä soittoa pitäisi välttämättömästi unohduksiin vaipumasta pelastettaman. Saappas nyt tälle asialle kaikella ahkeruudellasi nuorukaisia mieltymään. Oliko Sakkolassa ja Pyhäjärvellä kanteleita? Inkerillä niitä en ole' tavannut, ehkä olen kysellytkin.

Hyvä olisi kuullakseni Helsingin uutisia. Sain täällä pari viikkoa takaperin kuulla' pitäneenne kissan naukujaisia Aminofin tervehtimisiksi tietoviisauden professoriksi päästyänsä. Nimitti sitte Elmgrenkin kirjauksessansa Nordenstamin käyneen vasten kauniskirjallisuuden yhteyttä; mutta kuinka, sitä en tiedä'. Kuinkas kävi Gottlundin juttu Ahlqvistin kanssa? Ettekö ole nytkään saaneet suomalaista teateripeliä syntymään?

veljesi Europaeus.

Se aina huomenesta huomeneen jäävä Kjellmanin lähtö on nyt tullut keskoiseksi. Kesällä toivoo hän sille uutta syntymistä. Ahlqvistilta sain nyt uutta Sanakirjan työtä. Hän kirjoittaa sekä kissan naukujaisista että Keisarin uusista viiksistä tarkoin. Viiksijuttu om tuhma asia, mutta oikein mieltäni pahoittaa, kuin en saanut kissan naukujaisia pitää. 14 huhtik. — Tule' veikkonen kesällä katsomaan

Europaeusta.

Olisi pitänyt saamani punaliitupännä, joka punaisen jäl'en tekee, mutta muuten on lyijyspännän tapainen. Konsa lähetät Inkerin kartat? Menes nyt Kastrenille, jolle tätä myötä myöskin olen kirjoittanut ja pyytänyt hänellä varmaankin löytyviä Venäen maakunnan karttoja, jotka sitte yhtä myötä taitaisit lähettää' Seuran postilla, kuinhan vaan annat Elmgrenille taikka Kellgrenille.

56. Reinholmille.

[Toukokuussa 1849.]

Veli Hopeaiseni!

Viime postissa sain viimenkin Meurmanilta rahoja 25 hopearuplaa, ja nimitti hän jo antaneensa sinullekin 40 hopearuplaa. Erehyksissä lähetin kuitenkin Meurmanille kuitin 75:den hopearuplan edestä, kuin oikeastansa olisi pitänyt oleman 65 ruplan edestä. Mutta sillä se parahiten paranee, että sivumennessä pistäyisit Meurmanilta anomassa 10 hopearuplaa lisään, niin tulisi kuitti paikallensa. Niistä rahoista antaisit 6 hopeata Zilliacukselle maksaaksensa sadan vouraa häneltä minun puolestani viimes keväenä ottamasta vel'asta, jonka itsenkin lupaan maksaa' niin pi'an kuin tulen tarpeeksi asti ansaitsemaan ja joutumaan. Lienenkö vielä ennen nimittänyt, että olen Kirj. Seuran kirjastostakin ottanut joukon kirjoja, joita sitte tähderahoilla maksaisit niin paljon kuin piisaa; mutta jos ta'as ne jo olisit maksanut, niin on vieläkin kahden vuoden jäsenraha Seuralle maksamattani. Kirjoitaa' vaan kohta, mitä paikkoja olet saanut maksetuksi ja mitä ei.

Lönnrotin Tulkin kirjojeni se'asta soisin tänne lähettäväsi vaikka Lappeenrannan kautta niinkuin ennenkin olen kirjoittanut. Kysy' Tikkaselta, joko hän on lähettänyt menneen vuoden Suomettaren Räävelin kirj. Seuralle. Eipäs hän minulle vielä ole' lähettänyt yhtäkään, ehkä myöskin pyysin. Kysy' vielä, onkos Cedervallerille jo lähettänyt Runoseppiä. Vielä en edellisissä kirjauksissa muistanut ilmoittaa' Tikkaselle, että Cedervaller kirjoitti minulle, että Tikkasen pitäisi hänelle lähettämän laskun kartoistansa, jotka jo muka ovat kaikki myydyt, mutta yksi osa Kloubergilta.

Hanki' nyt monta monuista kesäksi matkustelemaan ja Inkeristä sekä varsinkin Lavansaaresta ja Suuresta Saaresta runoja hakemaan. Provasti Hipping Uudella kirkolla sanoi minulle Perniön pitäjässä olevan paljon vanhoja hautakumpuja kivestä (jättekast); niitä saisitkin keväellä tännepäin tullessasi kopistaa'. Saisit sitte käydä' sikäläisien Virolaisienkin luona kuulemassa heidän kieltänsä ja laulujansa ja kirjoittamassakin niitä. Pyydä' itsesikin kanssa jonkun toisen lähtemään. Kuin minulla vielä on Runoseppiä yltäkyllin, niin taritse' niistä välillisiä lauluarkkia puoleen hopeakopeikkaan kappale jokaiselle Suomalaisien vehkehien tähden maata matkaelemaan lähtijälle. Kokonaisia kirjoja tavallisella paperilla lupaan sellaisille 10 hopeakopeikasta kappale, ehkä muuten myyn 15 kopeikkaan. Tikkanen Sinulle kyllä taitaa hankkia' Runoseppiä, jos et itse saa'. Meijerin kirjapuodista Pietarissa saadaan 1 1/2 vaskikopekalla kappale pieniä evangel. Seuran kirjoituksia, jotka myöskin ovat hyvät antaa' sellaisille, jotka Runosepän tapaisia kirjoja eivät paljon suvaitse. Jos vaan saan kohta tietääkseni, että minun tännekin pitäisi hankkimani Runoseppiä ja Meijerin kirjaisia, täyttääkseni matkustavaisien puolityhjiä konttia, niin te'en sen aivan kernaasti. Pyydä' Sinä vaan tietääksesi ketä lähtee liikkeelle. Jos ei Kirj. Seuralta matkarahoja nyt liikene', niin pyydä' Meurmanilta nimeheni 20 hopearuplaa, sillä mennä kesänä eivät suinkaan menneet kaikki matkarahani runojen hyväksi, mutta nyt niitä kuitenkin tahdon palkita' sekä rahoilla että Runosepillä, joita siis saat osaksi rahattakin luvata', kelle tarpeelliseksi nä'et. Muista nyt vaan että saat niitä nuorukaisia liikkeelle, sillä senkautta niistä pikemmin miehiäkin tulee.

Pyydä lähettää' kohta Inkerinmaan karttaa sekä niitä vanhojakin. Sjögrenin kirja Inkerinmaasta olisi minulle myöskin sangen tarpeellinen. Saatkos myös lyijyspännän tapaisen punaliitupännän niin olisi sekin minulle sangen tarpeellinen. Ainahan sieltä Lappeenrantaan päin matkustellaan, muista' toki kirjoittaa' ja lähettää mitä tahtoo veljesi Europaeus.

Oletkos saanut Meurmanilta Siskoni uusia keräämiä lauluja? On Sinulla kirjojeni se'assa Proföfversättning af Davids Psalmer, jota myöskin tahtoisin tänne, ko'etellakseni ehkä muutamia kauniimpia mukaella' runopukuun. Anna' seuraava koetus Tikkaselle Suomettareen pantavaksi. Jouduttuani runoutan Vårt Land, jota jo olen onnellisesti alkanutkin.

57. Meurmanille.

(Lönnrotin kirjekokoelmassa.)

Savitaipal den 13 Maji 1849.

Högädle Herr Sekreterare!

Adjunkten Wessman, som dessa dagar skall resa till Helsingfors ifrån Luumäki för att å klinikum låta kurera sina ögon, har fått de färdiga och genomsedda arken 117-147 till att föra med sig till H:fors, hvar han antingen sjelf afsänder dem till Herr S:ren, eller lätteligen kan fås genom någon klinici Doctor. Arbetet tyckes vara nog hålligt, men förnämligast har jag försenats genom andra göromål, hvilka jag dock framdeles icke mera kan sysselsätta mig med utan att för mycket försena Lexiconet. — Af misstag skref jag sistes qvitto på 75 ist. f. 65 rub. s:r, hvarföre jag dock redan skrifvit till Mag. Reinholm, till hvilken Herr S:ren för qvittots rättande redan torde hafva aflämnat 10 rub. S:r.

Herr Sekreterarens

ödmjukaste tjenare D. E. D. Europaeus.

Följande ord hafva icke kunnat öfversättas.[11] — — Dessa kunna nog af D:r Lönnrot öfversättas.

Bedes om detta brefs aflämnande till ägaren.

58. Reinholmille.

[15 p. kesäk. 1849.]

Velihyväseni!

Karhu sanoi luvanneesi kukaties tulla' tänne kesäksi. Älä heitä tulemattasi; se olisi aivan hyvä ja hupasa asia täällä maan sydämmessä asuvalle. Täällä on toki nyt Gulinin siassa reima Kirkkoherra Kellman, jonka kanssa aina lu'etaan sanomia ja politisierataan maailman menoista.

Mutta miksi et ole' kirjoittanut mitään? Lienethän saanut kirjaukseni kanteleen soittojen keräämisestä? Oletkos saanut ketä liikkeelle?

Ole nyt hyvä ja ano Meurmanilta 25 hopearuplaa, jonka tarvitsisin tänne. Sen saat postissa lähettää, taikka tuo' Itse pikemmin. Varsinaista kiirettä sillä kuitenkin ei ole, ehkä kyllä olen rahattomana. Mutta saapihan tällä välillä lainaksikin, jos mitä tarvista tulisi.

Toru se Tikkanen aivan pahan päiväseksi, kuin ei se vastaa' minulle Runosepistä eikä muistakaan kysymyksistä. Jos hän olisi niin perin laiska ollut, ettei itse olisi paria sanaa kehdannut kokoon pistää', niin olisihan taitanut ilmoittaa vaikka suusanalla Oksaselle taikka Sinulle, jotka muutenkin usein olette kirjoittaneet tänne, taikka Karhulle, joka itse tuli tänne paikalle. Kuinkas kulkee kauniskirj. Seura? Gottlundin Suomi? Saiko Oksanen Bouchtin stipendiumin vain se toinenko? Etkö saa Oksasta kerallasi tänne, niinkuin hänkin jo lupaeli? Eikö se saa minulle apulaista ketään? Vain tuotkos Sinä jonkun tänne auttamaan minua Sanakirjan työssä vuodeksi. Kirjoita kohta vastaus, vaikka ennen rahojen lähettämistä.

Tänne olet hyvin tervetullut! kammaria on jo rakennettu lisään, niin että nyt on kyllä tilaa, Tule' vaan välttämättä; toivoo

15/6 49.

veljesi Europaeus.

P. S. Pääkalloja saat vieläkin vaikka kuinka paljon.

59. Reinholmille.

[23 p. kesäk. 1849.]

Veliseni!

Jo kirjoitin että ottaisit Meurmanilta 25 ruplaa hopeassa. Ole hyvä ja ota täyttä 40 ruplaa, sillä minulla nyt on enemmin tarvista, kuin että ensimäinen summa kau'an piisaaisi. Elä unohda täyttää tätä anomustani.

veljesi Europaeus.

Juhannuksen aattona.

60. Reinholmille.

[Heinäkuussa 1849.]

Velikulta!

Kuin nyt menisit Sikter Meurmanin luokse Litoniuksen kivihuoneesen, niin anottuasi saanet häneltä 40 ruplaa hopeassa, josta saat velkani 7 r. 50 k. hop. maksetuksi, ja veisit vielä Lektor Akianderille 20 hopearuplaa. Sitte on vielä päälle 4:stä hopearuplasta tuleva Mag. Zilliacukselle; muita niillä rahoilla maksettavia velkoja minulla Helsingissä ei ole', mutta mitä jäl'elle jääpi, sillä saisit ottaa' kaksi taikka kolme osaa (aktier) kauniskirjallisuuden toimituskunnassa. Kirjoita' joko ja kuinka se pääsee al'ulle. Huvittavaa olisi myös tietää', kuinka Gottlundin riita Ahlqvistin kanssa loistaa, ja josko Suomettarella on olovalta ottajia.

Jos Meurman kysyisi jotakuta kirjaa, taitaaksensa epäilemättä antaa' rahoja Sinulle, niin lienee tämä kirjaus saman täyttävä, jonka siis varoiksi mahtanet ottaa mukahasi Meurmanin luokse. Hänelle olen kuitenkin jo kirjoittanut, antaa' Sinulle kysyttyä mainittu summa rahoja.

Mitä jo ennen toisessa kirjauksessa kirjoitin siellä olevien kirjojen tänne lähettämisestä, saat niitä lähettää' markkinavä'en kanssa Porvoosen taikka myöhemminkin tulevan viikon sekä sitä seuraavankin viikon al'ussa, sillä silloin on meidän kirkkoherralla Kellmanilla uhka lähteä' Porvoosen, josta hän vaikka Öhmanin kirjapuodista saapi helposti tänne tulevat kirjani. Muutoinkin taitaisit niitä lähettää Lappeenrannan kautta Viipuriin päin matkustajille, jotka taitavat heittää' ne Lappeenrantaan koulun opettajalle Mennanderille, josta ne helposti taidan saada'.

Kirjoita' siis kohta kaikellaista

veljellesi Europaeukselle.

Portörin astioinensa saat vaikka myödä' mistä hinnasta lystäät, jollekulle vastatulleelle ja sitä tarvitsevalle ylioppilaiselle. Anna' seuraava lappu madamin viedä' Simeliuksen kirjapainoon.

61. Lönnrotille.

Savit[aipaleessa] 21 heinäk. 1849.

Veli kultaiseni!

Kuin Meurman nyt on Tur'ussa, niin käypi parahiten laatuun, että lähetän nyt kohdastansa Sinulle seuraavaiset läpikatsotut arkit 147-175. Nyt lähden Lappeenrantaan veneellä, saamaan Meurmanin lähettämiä rahoja, niin käypi hyvin arkkienkin postiin paneminen. Kukaties et tarvinne' Sinäkään niitä Meurmanille, senkun kohdastansa Hämeenlinnaan.

Suurilla Venäen maan specialkartoilla olen ahkerasti hakenut Suomalaisten jälkiä nimissä, ja jo tullutkin siihen vakuuteen, että Suomalaisia ennen ei ole ollut etelämmällä Venäellä kuin nytkään Inkerillä; vieläpä ovat Inkerilläkin levenneet etelä- ja varsinkin länsipuolella Venäläisiltä ennen asutuille aloille. Pitäjät Gubanitsa, Sherebäta, Moloskovitsa, Skvoretz, Kolpina j.m. ovat pi'an kaikki kylien ja jokien nimet Venäläisiä, kukaties pikemmin Vendiläisiä (josta Venäläinen, kuin niitä Slaväniläisiä Suomalaiset lienevät ensiksi tavanneet), koska ei itsessä Venäellä, mutta enemmin vanhassa Vendin maassa Itämeren ja Tyringin välillä löytyy paljon päätteitä witsch (witz), itsa.

Suomalaisten entinen ja osaksi nykyinenkin eteläänpäin ul'ottuminen juoksee noin 50 virstaa etelätse Suomen lahdesta, Nevasta ja Laatukasta Tichvinan kaupungin tienoille. Siitä vähän idätse kiertäen Kargopoliin, josta taas pohjaispuolitse kiertäen Schenkurskiin, jonka takana Viena tulee vastaan. Sen latvajo'elle Jugalle tulivat Kasanin pohjaispuolitse varsinkin Vetlugan virtaa myöten. Suchonan ja Wytschegdan varsille eivät levenneet, mutta vasta pohjais-Vienan sivujoille Pinegan ja Jemzan varsille. Wetlugankin (Wolgan sivujo'en) latvalla on vähällä alalla toistakymmentä puron ja kylän nimeä Suomalaista, ja itään sekä länteen päin siitä ei jos muutamia Suomalaisen näköisiä nimiä löytää. Sitä vastaan on niissä vieraissa paikoissa vierastapaiset nimet vallan päällä, sellaisin päättein kuin -домля, (-темля) -меня, -бoi, (-бай), -capa, (-сора), (-сера), (-шара), -окса, (-екса), -шма, -ига, -гумсъ, -ба, -лсарь, -похта, (-пахта), -божа, -балъ, -года (-гда). Tämänlaissanaista kieltä puhuivat siis venäläisten edelliset kansat etelämpänä mainittua Suomalaisten rajaa, paikoin sekaisinkin yli rajan. Nä'yttää näistä päätteistä ja yhteisistä nimistä (Вишера [Syräniläiseksi schor = joki] joki yhtyy Uuden Linnan luona Wolchovaan, toinen Wytsegdaan, kolmas Каmа'ап liki latvaa) että Syräniläissukuinen kansa on ennen asunut Ilmenjärvestäkin länteen päin ja Moskuvasta länteen sekä etelään, mutta kuin etäälle, en vielä tiedä', kuin kartat eivät yllä'.