← Table of contents
Aisopoksen satuja

KETTU JA NAAMIO

Werner Anttila translation

Kerran oli kettu päässyt penkomaan suurta kasaa naamioita, joiden seassa oli muuan erinomaisen kaunis. Kettu otti sen erilleen muista ja katseltuaan sitä jonkun aikaa tuumi itsekseen: »Onpa kerrassaan surkeata, että vaikka pään ulkomuoto on noin kelvollinen, sen sisässä ei ole järjen hitustakaan.»

Explore with AITake your curiosity a little further.

Reading settings