VITTESELITYKSET: (continued 2)

"Litorius Scythicos equites tum forte, subacto Celsus Aremorico, Geticum rapiebat in agmen Per terras, Arverne, tuas: qui proxima quæque Discursu, flammis, ferro, feritate, rapinis 250. Delebant, pacis fallentes nomen inane." —

Näiden joukkojen lopullista kohtaloa sodassa Länsi-göthejä vastaan, mainitsee Idatii Chron. (vuodella 439): "Litorius Romanus dux inconsultius cum auxiliari manu irruens, cæsis his, ipse vulneratus capitur et post dies paucos occiditur"; vert. Jornand., de reb. Get. 34.

[438] Aetion käytös-tapaa valaisee erinomaisen hyvin pari riviä Prosper Tyronin kronikasta (vuodella 442): "Alani, quibus terræ Galliæ ulterioris cum incolis dividendæ a patricio Aetio traditæ fuerant, resistentes armis subigunt, et expulsis dominis terræ, possessionem vi adipiscuntur."

[439] Ks. Zosimus, V 22; Philostorg. XI 8. — Tuo kapinallinen kenraali oli Göthiläinen Gainas, joka yritti paeta Tonavan pohjois-puolelle. Uldes panetti hänen päänsä suolaan, ja palkittiin rikkailla lahjoilla.

[440] Ks. Sozomen. IX 5. — Useat Hunnilaiset ali-päälliköt houkuteltiin menemään Roman palvelukseen, ja Uldes pelasti töin-tuskin itsensä ja muun sota-joukkonsa takasin Tonavan yli, kadottaen paljon väkeä, varsinkin Skirejä.

[441] Ks. Socrat. VII 43; Theodorit. V 36. — Mitä tämän retken lopusta juttelevat, että muka salama tappoi Ruaan ja rutto hänen väkensä, on perätöntä; sillä Ruas kuoli vasta 434 (ks. Prosp. Tyro, Chron.).

[442] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: — — "και όπως όρκω Δονάτος απατηθείς, εκθέσμως αποσφάζεται και όπως Χαράτων ό των ρηγών πρώτος επί τό φόνω εις θυμόν ανάπτεται, όπως τε πάλιν βασιλικοις δώροις διαπραύνεται και ήσυγάζει."

[443] Ks. Romulon juttu Priskon historiassa [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 199, 200]: — — "ουδε Ούννους απείρους τής οδού ταύτης είναι, αλλά πάλαι ες αυτήν (την γήν τών Μήδων) εμβεβληκέναι, λιμού τε την χώραν κρατήσαντος, και Ρωμαίων διά τον τότε συνιστάμενον πόλεμον μη συμβαλλόντων παρεληλυθέναι δε ες τηήν Μήδων τόν τε Βασίχ και Κουρσιχ τους ύστερον ες την Ρώμην εληλυθότας εις ομαιχμίαν, άνδρας τών βασιλείων Σκυθών και πολλού πλήθους άργoντας." — Lause: "Ρωμαίων — — — μη συμβαλλόντων", on himmeä ja usein väärin ymmärretty. Bonnin painos kääntää latinaksi: "cum Romani propter bellum, quod tunc temporis gerebant, minime cum illis proelio decertarent." Tämä ei anna mitään järjellistä käsitystä. Oikeammilla jäljillä on mielestäni Am. Thierry (Hist. d'Attila, I siv. 110): — "sans qu'ils (les Huns) pussent tirer des subsistances de l'empire Romain"; mutta kun hän lisää: "parcequ'ils etaient en guerre avec lui", syntyy taas nähtävästi väärä käsitys; sillä jos Hunnit olisivat sodassa olleet Roman kanssa, olisihan heillä juuri paras syy ollutkin karata Roman alueesen, joko Tonavan yli tai tuttua tietään Syriaan.

[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24), antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv. 590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus, feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. — — Ideo nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." — Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus; "innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes, de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä 6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο, πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee, että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä."

[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57 (vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591]. Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. — Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. — Hunnien omasta uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua "statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes, Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37.

[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa est Hunnorum impudicitia quam nostra? numquid tam accusabilis Francorum perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam ebrietas Christiani? — — Si fallat Hunnue vel Gepida, quid mirum est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus, quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non criminis"; — lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est; Alanorum impudica, sed minus perfida; Franci mendaces, sed hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi."

[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" — —. "Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." — Ρήξ käytetään samassa merkityksessä knin latinainen sana: regulus.

[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43. — Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat. VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar" eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. — Että olivat Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino cunctorum, quorum ipse." — "Mundzuccus" on Jornandeen omituista kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc. de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. — Vielä neljäskin veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut.

[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum adunavit."

[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc. de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V 22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX 5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas: "ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim. Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181.

[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc. de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee, puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24.

[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434): "Rugila rex Chunnorum, cum quo pax firmata, moritur; cui Bleda succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua.

[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168. Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta ristiin-naulituiksi.

[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182] kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli Katsarien heimokunnat puolellensa.

[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς."

[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. — Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur."

[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum incursione concutitur." — (vuodella 447) "Nova iterum Orienti consurgit ruina" —.

[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι δέει" — —.

[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. — Toisinaan eivät lähettiläät tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208, 209, 213, 214.

[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150, 151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa: Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr.

[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui: "Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa, että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196.

[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat., siv. 186. — Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina.

[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb. Get., 42.

[464] Ks. Chron. Paschale, ed. Bonn., siv. 587: "και εδήλωσεν διά Γότθου ενός πρεσβευτού Ουαλεντινιανώ βασιλεί Ρώμης, Εκέλευσέ σοι διʹ εμού ό δεσπότης μου και δεσπότης σου Αττίλας, ίνα ευτρεπίσης αυτό παλάτιν, ομοίως δε και Θεοδοσίω βασιλεί τα αυτά εν Κωνσταντινουπόλει εδήλωσεν διʹ ενός Γότθου πρεσβευτού" — Joannis Malalæ; Chronogr., ed. Bonn., siv. 358, kertoo asian melkein samoilla sanoilla, mutta käsky kuuluu vielä jäykemmältä: "ίνα ευτρεπίσης αυτώ το παλάτιόν σου."

[465] Prisko, joka mainitsee Attilan punninneen mielessänsä, kumpaseen keisarikuntaan hän ensin tekisi rynnäkkönsä, sanoo: "και έχειν αυτώ έδόκεν καλώς τέως επί τον μείζονα τρέπεσθαι πόλεμον και ες την έσπέραν στρατεύεσθαι" ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 152.

[466] Ks. Jornand., de reb. Get 36; Exc. de Legat., siv. 152.

[467] Ks. Exc. de Leg., siv. 152.

[468] Tästä ja seuraavan vuoden retkistä, ks. Amedée Thierry'n kuvallista kertomasta: Hist. d'Attila et de ses successeurs, 1 sivv. 128 seurr.

[469] Ks. Jornand., de reb. Get. 49: "placatus precibus, annuum vectigal accepit."

[470] Ks. Jornand., de reb. Get., 43: "ad Orientis principem Marcianum legatos dirigit provinciarum testans vastationem, quod sibi promissum a Theodosio quondam imperatore minime persolveret."

[471] Ks. Jornand., de reb. Get. 38: "Reliqua autem, si dici fas est, turba regum diversarumque nationum ductores, ac si satellites, nutibus Attilæ attendebant, et ubi oculo annuisset, absque aliqua murmuratione cum timore et tremore unusquisque astabat, aut certe, quod jussus fuerat, exsequebatur."

[472] Kun Sidonio Apollinari kertoilee Hunnilaisen Hormidakin retkeä Tonavan etelä-rannalle v. 466, hän sen rinnalla halveksimalla mainitsee edellistä Göthiläis-sotaa: — — "sed omittimus istos

Ut populatores; belli magis acta revolvo, Quod bellum non parva manus, neque carcere fracto Ad gladiaturam tu, Spartace vincte, parasti, Sed Scyticæ vaga turba plagæ" — — —.

Ks. Panegyr. Authemio, vrss 235-239. — Kuinka Hunneja näinä Attilan jälkeisinä aikoina otettiin Itä-Roman sota-palvelukseen, kuinka siellä nousivat mahtaviin arvoihin, ja kuinka Konstantinopolin keikkarit apinoitsivat heidän tapojansa ja vaate-parttansa, juttelee Amedee Thierry, Hist. d'Attila, I sivv. 286 seurr.

[473] "Tu es flagellum Dei", mainitaan hänelle sanoneen Gallialainen erakko päivänä ennen Châlons'in tappelua. — "En ego malleus orbis!" antaa tarina hänen itse lausua. Ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 249, 251.

[474] Unkarin Tarinoista tässä kohden, ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 359 seurr.

[475] Ks. Jornand., de reb. Get. 50.

[476] Ks. Am. Thierry, Histoire d'Attiia, I sivv. 255 seurr.

[477] Prokopion Κουτούργουροι, Menandron Κοντρίγουροι, Agathiaan Κοτρίγουροι, Theophaneen Κότραγοι.

[478] Prokopion Ουτούργουροι, Menandron ja Agathiaan Ούτίγουροι.

[479] Utigurien hallitsija sanoo r. 558 Kutrigureista: "μήποτε ομόγλωσσοί τέ εισι και ομόσκενοι ήμίν, κα ομοία χρώνται στολή και διαίτα, αλλ' ότι και συγγενείς και έτέροις τισι τετάχαται ήγεμόσιν." [non solum eadem nobiscum lingua et vivendi ratione utuntur, sed etiam sunt nostri consanguinei, quamvis aliis ducibus parent]; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 345.

[480] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat.] siv. 158; Jomand., de reb. Get. 5.; Nimitön Ravennalainen sanoo: "juxta mare Ponticum patria, quæ dicitur Onogoria, qaam subtilius Livanius Philosophus vicinam paludis Mæotidæ summitatis esse decernit."

[481] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 92.

[482] Theofanes kutsuu ne Bulgarit, jotka perustivat valtansa etelä-puolella Tonavaa: "Ονογούνδουροι, Βούλγαροι και Κότραγοι"; ks. Chronogr., siv. 5-15. Konstantino Porfyrogenito sanoo heistä vain: "πρότερον γαρ Ονογουνδούρους αυτούς εκάλονν".

[483] Ks. ylempänä sivv. 152-151.

[484] Ks. ylempänä siv. 145, ja vertaa siihen Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 339: "(οι Βούλγαροι) εσώκισαν αυτούς φεύγοντας — —. ό μεν Γοδίλλας μετά του παραμηρίου αυτού κόψας τον σωκόν, εξήλασεν, ό δε Κωνσταντίνος συν τώ Ακούμ συνελήφθησαν ζώντες." Tämä oli v. 531.

[485] Jornandes, de reb. Get. 49, sanoo Attilan kuolemasta: "Tunc, ut illius gentis mos est, crinium parte truncata informes facies cavis turpavere vulneribus, ut proeliator eximius non femineis lamentationibus et lacrimis, sed sanguine lugeretur virili." — Varsin samaa kertoo Agathias, V 20, Zaberganin joukoista, kun Belisario oli heidät lyönyt: "ξιφιδίοις τας παρειας καταξαίνοντες, ώλοφύροντο κατά τον πάτριον νόμον."

[486] Ks. Exc. de Eeg., ed. Bonn., sivv. 158, 161. Avarit (Αβάρεις) asuivat muka valtameren rannalla, josta tavattomat sumut ja suuri Gripien paljous heidät karkoitti! — Akazirit kirjoitetaan tässä Ακατίροι, Ακαττίροι.

[487] Näistä retkeistä ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, sivv. 306-393.

[488] Ks. Agathias V 12.

[489] Ks. Procop., Bell. Goth. IV 18; Menandri hist. [Exc. de Leg.], sivv. 344, 345; Agathias V 25.

[490] Ks. K. Pr. Neumann, Die Völker des südl. Russl., 2:te Aufl., sivv. 86, 112. — Vertaa ylempänä siv. 141.

[491] Ks, Theophyl. Simoc. VII 7, ed. Bonn., siv. 282: "ό Χαγάνος ό μέγας δεσπότης επτά γενών και κύριος κλιμάτων της οικουμένης επτά."

[492] Ks. Theophyl. Simoo. VII 7, 8: "'Ογώρ", "Ουάρ και Χουννί"; "Ούτοι Αβάρους εαυτούς ονομάσαντες τον ήγεμόνα τή του Χαγάνου προσηγορία φαιδρύνουσιν." Theofylakto itse nimittää heidät Ψευδάβαροι, Suotta-avarit. Että tässä jutussa on perää, nähdään Turkkilaisen Turxanthin lauseesta, jossa heitä nimitetään Ούαρχωνίται ja mainitaan Turkkilaisten paenneiksi alamaisiksi; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 401. — Tbeofylakton "Σαρσέλτ", jonka Nikeforo Kallista kirjoittaa "Βαρσέλτ", olen ymmärtänyt Katsareiksi; ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1851, II sivv. 134-136. — Missä Til lienee, ei ilmoiteta.

[493] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282.

[494] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 359: "είχον γαρ τας κόμας όπισθεν μακράς πάνυ δεδεμένας πρανδίοις και πεπλεγμένας, ή δε λοιπή φορεσία αυτών όμοία των λοιπών Ούννων."

[495] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282-287.

[496] Ks. Pauli. Diac., II 10: "comperta morte Chlotarii regis, Huni, qui et Avares, super Sigisbertum ejus filium irruunt. Quibus ille in Thuringia occurrens, eos juxta Albim fluvium potentissime superavit, eisque petentibus pacem dedit. — Rursum Avares cum Sigisberto in loco ubi et prius pugnantes, Francorum proterentes exercitum, Victoriani sunt adepti." Vert. Greg. Turon. hist. IV 23 29; Menandri hist., ed. Bonn., siv. 302.

[497] Ks. Menandri hist., siv. 299: "αμφί τας είκοσιν χιλιάδας."

[498] Ks. Theophyl. Simoc. VII 8: "οι Ταρνιάχ", "οι Κοτζαγηροί", "οι Ζαβενδέρ." "ή δε γεγονυία επίθετος δύναμις τους Αβάροις εις δέκα χιλιάδας ήκρίβωτο."

[499] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 401; vertaa sivv. 399, 404.

[500] Ks. Poeta Saxo [Pertz, Monum. I siv. 247].

[501] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 739. — "Caganus et Jugurrus principes Hunorum."

[502] "Πανάθεος χαγάνος" on Byzantiolaisilla tavallinen sananparsi. Muutoin puhutaan Avarien taikuuksista: "magicis artibus instructi, diversas phantasias ostendunt"; ks. Gregor. Turon. IV 29. Erään loitsija-papin, Avarin kielellä "Bokolabra", mainitsee Theofylakto (I 8).

[503] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 335: "τον επί του ουρανού θεον πύρ"

[504] Avarien historiaa varten ks. Amedèe Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 3 seurr.; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 727-742. Mainittavin kaikista heidän sota-retkistään on Konstantinopolin piiritys Heraklion aikana v. 626.

[505] Ks. Fredegarii Chron. 48; Pauli. Diac. IV 40; Schlözer, Nestor, II siv. 113; vertaa Schafarik, Slaw. Altherth., II siv. 59.

[506] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 485 seurr.: "οι Χαζάροι", "οι Χαζάρεις." Arapialaisilla nimi kuului: "Khasar", Slavilaisilla: "Kosar." — Että ovat samaa kuin entiset Akazirit todistaa selvillä sanoilla Nimetön Ravennalainen [ed. Pinder et Parthey, siv. 168]: "quos Chazaros Iordanis (s.o. Jornandes) Agaziros vocat."

[507] Ks. ylempänä siv. 155.

[508] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 165 seurr. — Schlözer, Nestor, II siv. 112.

[509] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 726; D'Ohsson, des Peuples du Caucase, siv. 217; Frähn, de Chazaris.

[510] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 63, 64.

[511] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 571, 575.

[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία, ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν."

[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv. 86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären.

[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα) εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας."

[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42.

[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154.

[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743) Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI], siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66.

[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις — — συν τώ εαυτών στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan. Chronogr., siv. 486. — Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo: "ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας — ήτήσαντο".

[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89.

[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis, Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577 seurr.]; — vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv. Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.; Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. — Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja 922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951 oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista loppupuolelta samaa vuosisataa. — Juutalainen Rabbi Khasdai oli lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v. 1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660, painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles 1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin 1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta." Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin, Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir. Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä.

[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja siellä kastettiin.

[522] Ks. Frähn, Drei Münzen der Wolga-Bulgharen; ja Die ältesten Arabischen Nachrichten über die Wolga-Bulgharen aus Ibn-Foszlan's Reiseberichte [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie I]; D'Ohsson, sivv. 72 seurr. — Bulgar, joka oli noin 6 virstaa Wolgan rannasta, arvataan olleen nykyisen Spask'in seuduilla, ei kaukana Kaman suusta. — Mitä Ibn-Foszlan kertoo, että Bulgarit hirttivät jokaisen, jolla erinomainen äly oli, koska muka semmoisen piti paraiten kelvata itse Jumalalle palvelijaksi, on vaikeata ymmärtää. Frähn arvelee, eikö siinä tarkoitettane tietäjiä ja noitia.

[523] Ks. ylempänä siv. 64.

[524] Ks. Frähn, Ibn-Foszlan und Anderer Berichte über die Russen, Pietarissa 1823; sekä Frähn, de Baschkiris [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 1822, VIII sivv. 621 seurr.]; D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 81 seurr., 129 seurr.

[525] Että Bashkirit ja Unkarilaiset alkuperäänsä olivat yhtä kansaa, seisoo niin monituisten todistusten nojassa, että epäilyksen siaa ei ole: I. Unkarilaisten oma muinaistaru antaa heidän tulla Dentumoger'ista, läheltä Bashkirien maata; "Scythicam regionem una cingi comprehensione, sed in tria regna, Bostardiam (Bascardiam) scilicet ac Dentiam et Magariam dividi", sanoo Thwroczi. "Dentia et Magaria" on Belan Notarion "Dentumoger", ja moger on sama kuin Magyar. — II. Selvemmän todistuksen antavat 13:nnen vuosis. matkustajat. Rubruk [Récueil de Voyages, IV, siv. 274] lausuu: "Postquam iveramus XII diebus ab Etilia (s.o. Wolga), invenimus magnum flumen quod vocant Jagat (s.o. Jaik), et venit ab aquilone de terra Paskatur (s.o. Bashkirien maa), descendeus in prædictum mare. Ydioma Pascatur et Ungariorum idem est, et sunt pastores sine civitate aliqua et contiguatur Majori Bulgarie ab occidente. Ab illa terra versus orientem, in latere illo aquilonari, non est amplius aliqua civitas. Unde Bulgaria Major est ultima regio habens civitatem. De illa regione Pascatur exierunt Huni, qui postea Hungari, unde est ipsa Major Bulgaria." Hän lisää [siv. 275]: "Hoc quod dixi de terra Pascatur scio per fratres prædicatores, qui iverant illuc ante adventum Tartarorum." — Carpini, Hist. Mongalorum [Récueil de Voyages, IV siv. 677] sanoo: "Inde [e terra Morduanorum Tartari] procedentes contra Bileros, id est Bulgariam Magnam, et ipsam destruxerunt omnino. Inde procedentes ad aquilonem adhuc contra Bascart, id est Hungariam Magnam, et eos etiam devicerunt." — Muita yhtäläisiä todistuksia mainitaan samoilta aioilta. Niinpä eräs käsikirjoitus Vatikanissa kertoo, että munkki Juliano v. 1240 tapasi Wolgan tykönä kansan, joka vielä tiesi Unkarilaisten muinoin heistä lähteneen, ja jonka kieli vielä oli varsin Unkarilainen. Aeneas Sylvio taas kertoo, että eräs munkki Veronasta oli tavannut, ei kaukana Tanaista, kansan, "jonka kieli oli sama kuin Pannoniassa asuvaisten Hunkarilaisten." Bonfini'n mukaan oli myöskin Mathias Korvino kauppamiehiltä kuullut, että niillä seuduin löytyi hänen kansalaisiaan; hän aikoi kutsua ne Unkariin, mutta kuoli. Lähetys-saarnaaja Joh. Schell kertoo, että eräs Jesuiitta, Magyari synnyltään, joutui Turkkilaisten vangiksi ja myytiin orjaksi Wolgan seuduille, josta Romaan kirjoitti joutuneensa oikeaan isäinsä maahan, koska muka oli löytänyt muukalaisia, jotka puhuivat samaa kieltä kuin Unkarissa puhutaan, ja joista silminnähtävästi Unkarilaiset olivat lähteneet. — III. Vihdoin Arapialaiset antavat Unkarinkin kansalle nimen Bashgurd, ja puhuvat selvästi kahdesta sen-nimisestä kansasta; ks. D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 117 seur., 257.

[526] Vertaa ylempänä siv. 154.

[527] Ne mainitaan kaikkein ensinnä keisari Theofilon aikana (vv. 829-842) Tonavan Bulgarien takana ja nimitetään silloin sekä Ούγγροι, että Τούρκοι ja Ούννοι; ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 231, 232. — Vuodella 862 sanoo Hinkmar (Remens. Annal.): "Hostes antea illis populis inexperti, qui Ungri vocantur, regnum ejusdem (Saksan kuninkaan Lutvikin) populantur;" ks. Pertz., Monum. Germ., I siv. 458.

[528] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 37. — Jaik kirjoitetaan Γεήχ. — Yksi osa Unkarilaisia lohkesi muka itään päin ja asettui Persian seuduille, luultavasti Kaukasoon. Eräästä Magyar-nimisestä (vaikk'ei Magyarin-kielisestä) kansasta Kubanin laaksossa, ks. Besse, Voyage au Caucase; vert. Amedée Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 440 seurr.

[529] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 38-40. Näistä heimokunnista yksi kantaa nimen Μεγέρη,, joka arvattavasti on sana "Magyar." Notar. Belæ (c. 1) mainitsee seitsemän päämiestä, joista Almus Arpadin isä on yksi, ja nimittää ne "Hetumoger" (seitsen-magyarit).

[530] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 39: "όθεν και την τών Χαζάρων γλώσσαν αυτοϊς τοϊς Τούρκοις (οι Καβαροι) εδίδαξαν, και μέχρι τού νύν την αυτήν διάλεκτον έχουσιν έχουσι δε και την τών Τούρκων έτέραν γλώτταν." Vaikea on sanoa, onko sana έχoυσι ymmärrettävä Kabareista vai Unkarilaisista; pääjohto on, että molemmat oppivat toistensa kieltä.

[531] Ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 267, 268; Constant. Forph., Adm. Imp. 40.

[532] Ks. Reginonis Chron. vuodella 889 [Pertz, Monum., I siv. 599]: "Pannoniorum et Avarum solitudines". Kuningas Alfredin sanoilla aioin nimittää erämaaksi koko alan Karinthian ja Bulgarian välillä.

[533] Ks. Constant. Porph., Adm. Imp. 38, 42 (sivv. 170, 177).

[534] Vielä v. 873 mainitaan Avarilais-jäänöksiä, jotka Saksan kuninkaan veron-alaisina asuivat entisessä maassaan; ks. Zeuss, siv. 741. Zekelit Transsilvaniassa arvelee Unkarin muinais-taru Attilan Hunnien jälkeisiksi: "Siculi, qui primo erant populi Athilæ regis" (Notar. Belæ, 50). Nimi Székely merkitsee vain: rajavartia.

[535] Notar. Belæ (e. 57) sanoo: "de terra Bular venerunt quidam nobilissimi domini cum magna multitudine Hismahelitarum, quorum nomina fuerunt Billa et Bocsu. — — Et eodem tempore de eodem regione venit quidam nobilissimus miles nomine Heten". Nimi Hismaelitæ ilmoittaa, että olivat Muhammedin uskoa, ja todella mainitaankin sen-uskoisia Unkarin lakiloissa. Arapialaisen Jakutin kertomus 13:nnelta vuosisadalta antaa tähän vahvistusta [ks. Frähn, de Bashkiris]: "ego vero offendi in urbe Haleb magno numero genus hominum, qui Bashgurdi audiebant, crinibus et facie valde rubicundis erant, et scientiæ juris sacri juxta ritum Abu-Hanifæ operam dabant. Eorum aliquis — — respondit: Terra nostra ultra Constantinopolin jacet in regno alicujus nationis Francicæ (i.e. Europææ), cui nomen Hungerorum est. — — triginta admodum incolimus pagos. — — — diu supra hanc memoriam septem Muhammedanos e Bulgaria in terram nostram venisse —- et ad veram Islamismi cognitionem nos duxisse".

[536] Ks. Leo Tactic., 18 [Leydenissä 1612, sivv. 287-295], Mitä Reginoni heistä juttelee [Pertz, Monum., I sivv. 599-601] on melkein kaikki kopioittu Justinon kertomuksesta muinais-Skythoista.

[537] Ks. de Admin. Imp., 40: "έχουσι δε κεφαλήν πρώτην τόν άρχοντα άπο τής γενεάς τού Αρπαδή κατά άκολουϑίαν, και δύο έτέρους τόν τε γυλάν καί τόν καρχάν, οϊτινες έχουσι τάξιν κριτού έχει δε έκάστη γενεά άρχοντα. ʹΙστέον ότι ό γυλάς καί ό καρχάν ούκ εισίν ονόματα κύρια αλλά αξιώματα. — - — τό δε καρχάς έστίν αξίωμα, ώσπερ καί τό γυλάς, ό έστι μείζον τού καρχά." Silminnähtävästi on Karkhaan Turkkilainen arvonimi, vaikka Konstantino siitä alempana muodostaa: "Karkhas", kreikanmukaisella päätteellä.

[538] Länsimaiden kronikat nimittävät heitä tavallisesti: Huni, Agareni, tai Avari; ks. Pertz. Monum. I sivv. 76, 77, 410-415.

[539] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, II siv. 64.

[540] Ks. Zeuss, sivv. 550 seurr.; Frälin, Ibn Foszlan, sivv. 242 seurr. (Masudin mukaan)

[541] Ks. Frähn, Ibn Foszlan, sivv. 64-66 (Ibn Haukalin mukaan).

[542] Ks. Cedrenus, ed. Bonn., XI siv. 464: "ύπέταξε την χώραν, τού άρχοντος αυτής Γεωργίου Τζούλου εν τή πρώτη προσβολή συλλήφθεντος." Vertaa D'Ohsson, des peuples du Caucase, siv. 199.