(Kuva 6)

Ruumis on lyhykarvainen; karvat ruskiat eli harmaat. Sen pituus on 7 eli 8 kyynärää. Pitkät ja paksut viiksit. Isot silmät, silmän valkia on punainen niin kuin vertynyt. Kaula paksu käy mutkaan niinkuin hevosen kaula. Levätessänsä etujaloillensa ja kaula köyryssä on mursu miehen korkuinen. Sen nahka on paksu ja avara että näkyy olevan niinkuin säkki sen yllä monissa laskuissa, jotka siirtyvät mursun kävellessä. Jalat ovat lyhyt ja typerät, varpaat 5, varustetut lyhyillä kynsillä.

Etuhampaita on ylisessä leuassa 4, joista 2 keskimäistä ovat pienet ja pian putoovat, alisessa leuassa 2, jotka kuitenkaan ei koskaan kasva täydellisiksi, ainoasti alku nähdään penikoilla. Kulmahampaat ylhäällä ovat pitkät, usein kyynärää pitkät valkoiset torahampaat; alhaalla vähäiset ja sivuhammasten kaltaiset. Sivuhampaita on ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella 4, vaikka viiminen niistäkin on pieni ja aikaisin putoo.

Mursulla ei ole niinkuin hylkeellä silavaa lihan ja nahan välissä. Jos silavaa on, on se sekaisin lihassa. Mursuja pyydetään ainoasti nahkansa ja torahammastensa vuoksi.

Mursu elää pohjaisessa jäämeressä kernaimmin ajojäiden seassa, jossa hän uiskelee ja toisinaan nousee niiden päälle. Hän elää joukossa, usein sadottain. Jäälle kiipee hän niin että hän lyö suuret torahampaansa jäähän ja vetää niin raskaan ruumiinsa ylös jäälle. Tyvenellä ilmalla he leikittelevät ja poukkuroitsevat, antavat kuulla äänensä, joka on melkein härän äänen kaltainen. Leikki lakkaa tavallisesti nukkumisella, jossa tilassa he makaavat toinen toisensa niskassa niinkuin siat. Nukkuissansa kuorsuvat he kovin. Yksi on aina hereellä ja pitää vaaria. Vaaran havaitessa lähtee tämä vartia liikkeelle ja hänen seurassansa koko läjä. Tässä nousee kumma ja ääretön meteli; kukin tahtoo ensin päästä veteen, mutta maatessansa ristin rastin on toinen aina toisen tiellä ja esteenä; niin ne sitte vihastuvat, purevat, tappelevat, torahampaat kopisevat toisiansa vastaan, he huutavat ja määkyvät hirmuisesti. Niin pian kuin vaan pääsevät, kaapivat ja vierivät he jään partaalle ja heittävät itsensä päitäpitäin mereen.

Vedessä ne usein karkaavat läheneväin venetten päälle; ollessa suuressa joukossa tekevät ne sen vaikka ei heille mitään olisi tapahtunutkaan pahaa. Torahampaillansa lyövät he läven veneesen; toiset uivat veneen sivuilla, nostavat ruumiinsa ylös ja lyövät hampaillansa sinne ja tänne. Välistäin tapahtuu että heidän pitkät hampaansa tarttuu ihmiseen, jonka he kohta vetävät mereen.

Emä synnyttää keväällä yhden, harvoin 2 penikkaa. Kiiman aika on touko- eli kesäkuulla. Silloin kulkevat he pitkät matkat pohjaisesta. Penikka kesyttyy helposti ja on sitte aivan ystävällinen. Pietarissa pidettiin ja ehkä pidetään vieläki mursu, jolle syötettiin kauran krynistä lientä, johon lisättiin leikatuita nauriita ja muita kasvaimia. Emä on aivan hellä lastansa kohtaan; hän sulkee sen rintaansa kohden kämmeniensä välissä ja vähemmänki vaaran tullessa painaa sen veden alle. Jos lapsi haavoitetaan, tulee äiti julmaksi ja hirmuiseksi vihassansa, eikä jätä sitä vaikka se kuollutkin olisi.

Jäällä maatessa taikka korkealla uidessa lyödään vääkkäinen keihäs rintaan ja annetaan sitte uida siksi että hän veren vuodatuksesta väsyy. Köydestä, joka on keihääsen sidottu, saadaan hän sitte lähelle ja tapetaan piikeillä. Pyssyn luodi ei pysty sen paksuun ja liukkaasen nahkaan.

Torahampaat ovat suuresta arvosta ja pidetään yhtä kalliina kuin elfenluu. Amerikan villit ihmiset tekevät niistä veitsiä, kalan arinoita ja muita teräviä kaluja. Nahka on myös kelpaava moniin tarpeisin. Muinaan tehtiin siitä köysiä ja erinomattain vahvoja laivain köysiä. Nyt tehdään niistä vahvimpia mänttikaluja; meillä nähdään paljo mursun nahkaisia ruomia. Vielä on tallella erään, Otheren, Norjalaisen, matkakertomus, koska hän kävi mursun hampaita ostamassa Permalaisilta Valkian meren rannoilla. Hän kulki siellä yhdeksännellä vuosisadalla eli noin 1000 vuotta sitten. Pitkät ajat sen jälkeen maksoivat Lappalaiset ja muut suomalaiset kansat veroa Norjalaisille mursun luissa ja nahoissa, josta nähdään että nämät elävät ovat arvossa pidetyt kauan aikaa. Muinasaikaan olivat nämät ehkä vieläki arvoisemmat kuin nyt, koska ei näiden nahkoja enään tehdä laivan köysiksi.

Hinta: 18. kop. hop.