NYKYISEMPIÄ LAULUJA.

Runo-Laulu Talonpojan Säädystä.

Ei oppi ojahan kaada, Ei taito takasin työnnä, Neuvo syrjähän sysäjä. Ensin mies opetetaan, Sitte hattu hankitahan. Herrat hattua pitävät, Kyntömiehell' on kypärä. Joll' on oppia otassa, Sen on nappia nutussa, Housussa hopiakello; Palomies on paikkaisissa. Joll' on virka vähäinenkin, Sill' on paita palttinasta, Riihimies on rikkuneella. Herrat saappaassa salissa, Toisin vuoroin tohvelissa; Viertomies on virsuillansa. Herran on keppi kädessä, Puhe pulska Mestarilla, Peltomies om pelvon alla.

Kuules kuitenkin minua, Taitava talon isäntä: Älä suutu säätyhysi, Älä virkahas' vihastu, Vaikkas' vaivalla isolla Maatas' mahtihin rakennat. Pidät pellon pehmiänä, Hankit halmetta lisäksi, Kannat kontissa evästä, Viikon muonan mennessäsi, Vaikka vanhana valitat: "Sekä on kipiä selkä Että hartiat hajalla."

Ei pännä meitä elätä, Jos ei atrasta apua. Kuin et kyntöhön kykene, Pidä pojille porua, Neuvo työtä tyttäreille, Aja pellolle perettäs', Kaskimaalle kaikki joukko, Palolle paljon väkeä, Niinkuin niitylle ikähän; Sitte siunaapi Jumala, Ett' on aitassa eloa, Raha-kassa kamarissa, Että on vara veroksi, Ulottuu ulos-teoiksi, Että Papitkin paraten Saavat heidän saatavansa, Lukkari oman osansa, Kaikki muutkin kappamiehet Suorittelet suosiolla. — Sitä miestä mielellänsä Herrat hyvänä pitävät, Jolta saavat saatavansa. Sitte Kirkherran kotona Kahvikuppi kannetahan; Luona Lukkarin samaten Aamu-ryypyy annetahan; Nimismiehet mielellänsä Kelpomieheksi kehuvat, Vielä sanovat salissa: "Istu nyt hyvä Isäntä Ota ryyppy oivallinen." Sille rengitkin rupeevat Ilman paljon pyytämätä, Piiat kanssa pyrkimällä Laurin päivänä peräävät; Sille mestarit menevät Työhön ilman tinkimätä; Kasakoita kaikin aion Hänen työhönsä tuleepi. Tämmönen talon Isäntä Saapi hankkia hatunkin, Paian puhtahan pitää, Vielä västin oivallisen, Ja siihen siniset housut. Saanut saappaatkin pitää, Käypi köyhä kengätäkkin.

Vieläkö saanen sanoa Eli pikkuisen puhua Muiden mieliksi minäkin? Ei hän mailma mahissa Paitsi Herroja pysyisi; Ei Herrat hyvin eläisi Kuin ei maata kynnettäisi. Maasta mailma elääpi, Sekä suuret että pienet; Maasta makiat tuleepi, Maasta vääntyypi väkevät, Hapan kaikki hankitahan Kaiken kansan tarpehiksi.

Siis sinä siviä Vaari, Taitava talon Isäntä, Et huoli hätäillä siitä, Jos Herrat hevosen kanssa Tulevat tupasi etehen. Käske kohta kiirehesti Rengin riisua hevonen, Kanna kauroja etehen, Käytä Herra kamarihin, Kanna pöydälle pötyä, Laita lapsi naapurihin, Rannin vaarille varoitus, Kutsu kanssasi ruvalle, Istu itse pöydän päähän, Ota pottu polvillesi, Pidä kädessäs pikari. Sitten haastele hyvästi, Vielä viisaasti kysele Kaikki kaukaiset asiat; Paneta paras hevoises' Kyytihin kylän väliksi. Anna ruokia rahalla Muillekkin matkustaville. Pidä vaivaisten varana Kala, leipä kaikin aioin; Maksa palkka mestareille, Rengeille rehellisesti, Koska kohtuullisest' anovat; Vaan jos paljon puhuvat, Mahdotointa mainitsevat, Suutu ja sano sinuksi. Ole muorille mukava Pidä perhettäs hyvänä; Älä liiku liassa silmin, Älä eineettä kävele, Ota aina aamu-ryyppy Muorin kanssa kahdakkesken; Pidä kohtuutta kotona Reisussa rehellisyyttä, Niin et väärähän vaella, Vaikka vanhaksi eläisit.

Paavali Korhoselta, Rautalammin pitäjässä.

Yksi apulaista tarvihteva ja saanut Maanmittari.

Runoissa edespantu.

Maanmittarin Salosten-pitäjässä Herra Joseph Fonténin ja Neitsy Brigitta Magdalena Vilanderin Hääpidoissa, vuonna 1788.

Kaikki ammatit avarat, Virat vissihin usiat Työtä työntävät isoa, Joka aika ammuntavat; Mutta muutamat enämmän Kovin paljon paaduttavat.

Mikä on maita mitata Laadullensa lasketella? Se on kurja kulkeminen, Teko varsin vaivaloinen.

Että käydä ketjun kanssa, Kahletten kanssa samota, Kaikki kankahat katella, Kukkulatkin kuleskella, Nähdä nevat oivalliset, Soita sotkia pahoja, Rämpiä kaikki rämehet, Räähät rääsiköt peräti, Korvet kontata tiheät, Levät, lammikot laveat, Vielä mennä merellekkin, Yli vetten venytellä, Kaikki panna paperille, Tatroa taulun levylle, Siitä työtä sikiäävi, Luopuuvi kyllä lujasti, Josa apua alati Taitavata tarvitahan; Muutoin todeksi tuloovi Sanan lasku lausuttava: Yhtäjällä yhden jäljet, Vaikka poikelle avarat.

Jos tässä joku sanoisi Kysyisi kyllä äkisti: Mitäpä maan mitassa Akat apua tekevät? Sille tämän terävästi Anna vahvan vastauksen: Antavat akatkin avun Miehillensä Mittareille, Koska Taulun talistavat, Vievät äijäinsä etehen, Että siihen sirkkelinsä Saavat panna, passarinsa, Neulansa hyvin näpeät, Kaikki kovat kopenensa, Kiirehesti kirjotella, Siihen kuljailla kuvia. Mennessä metän sisähän, Mitta-työhön työntyessä Muonat mukavat mukahan, Eväs-laukut laittelevat. Kuka hoitas' horniaksi, Pirtin lämminnä pitelis', Koska konttari kotia Miesi mitasta tuloovi? Kuka kyrsän kypsennäisi, Leivän rahille rakentas'? Kuka kirnun kiikuttelis', Padan tulelle panisi? Kuka heilus' härkkimessä Tahi kahtos' kapustata? Kuka kuppia kulettas', Veisi vellin syötäväksi? Kuka juoksis' juotavata Nopeasti noutamahan? Kuka pahnoja panisi, Laittas' laadulle lavoa? Kuka kaihtisi kutakin Alitusti askaretta? Kuka kohta korjoaisi Panis' paikan vaatteihisin, Joista risut riidellehet Ovat, osan ottanehet?

Eikö näissä nähtävästi Akan tarvita apua? Kyll' on iso ihtellensä Kartoisansa kahtominen. Työläs on asia tehdä, Saada sarkoja hyviä, Niihen rajoja raketa, Panna paaluja välihin. Kuka kaikki kahtomiset Tahi monet tasaukset Tässä saattaavi sanoa, Yksin ylös luetella? Uusi nälkä nähtävästi, Jano vieläkin jalompi Sitä tehdessä sikiäs', Tulis' vielä vierahille.

Eipä imet ensinkänä Ole outo ollenkana, Että saatu Salosihin Mitta-Herra mieluhinen Oivan ottaavi omaksi Apulaisen aikanansa. Että kahto Kannuksesta, [Yli-Kannuksen Kirkolta.] Avun kelvoksen käsitti.

Eipä Herra eksynynnä, Takaltunna taipalelle, Polun Polvelta osasi Ratki Isohon rakohon, [Talon nimejä] Josta painu pappilahan Ämmän-ojalle äkey.

Kulku oli onnellinen, Olkoon onni pysyvä!

Ylkä hyvin ylistetty Mainittu Maan-tasaaja! Tee työtä tytymällä, Mittoa mielihyvällä, Avun saatuas' sanotun Kupehellas' kuuntelevan; Avut isot aivan monet Siltä sinulle tulevat. Kyllä kotos' kohdallansa Varsin vahvasti pitäävi, Vielä sittenkin Sinua Mitta-työssä tydyttäävi, Josta jo olen sanonut Lyhyeltä lyllyttänyt.

Morsian koko korea, Auta miestäs' Mittaria Taiten kaikella tavalla!

Vielä minä viimmeseksi Aivan juuri ameneksi Teille toivotan todella (Toiset myöskin toivoittavat) Ylähältä yltäkyllä Hyvin kaikkea hyveä!

Henrik Achrenius.

Mag. Carl. Meurlingille, hänen poikansa Kummilta, 1779.

Herra Caarle Kalajassa Meidän mestari totinen! Vaikka pojan ponnistella Olet oikein osannut, Ällös tuosta turpumahan Kovin rumasti rupia. Kyllä lapsi laadullinen Sun on poikas' oivallinen; Suokohon Suurin Tekiä, Iso Luoja luvatkohon Menestystä melkiätä, Kaunihinta kasvantota! Kyllä veljeni väleen Sinä sievästi alotat; Aika nähdä antakohon, Juuri julki saattakohon, Jos olet uros uhea, Lasten taata taitavainen. Ett' on kätkyt kerennynnä, Kannettunna kamarihis', Sinä siirry karsinahan, Ole oinasten parissa, Viikko viitinen esinnä, Kukatiesi kuutinenni, Lehti-kerput kelvolliset Karsinahas' kannatuta. Anna Akkasi ihanan Caisan katalan levätä, Tultua sinun tupahas', Saksan maalta marsittua! Puuro-kupit kuljetuta, Talkkuna-vadit talista Lähelle lepo-sioa, Ämmäs' äkeän etehen, Että tulis' entisellen, Kostusi koko hyväksi, Ulos oinahan otattas' Päästäs' Pässin karsinasta. Poika pieni pikaisesti Kapaloista kasotkohon, Jotta joutus' juoksemahan Kummin tykö kulkemahan!

Henrik Achrenius.