Note 186 — KOLMAS LUKU. Kansallinen eli Fennomaanein aikakausi. (continued 3)

V. 1871 ilmestyi vielä Aminoff'in väitös Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus, joka on vertailevaa laatua ja ensimmäisenä edustaa uuden-aikaista murretutkimusta maassamme. Mutta samana vuonna ilmestyi asetus, joka kielsi suomen- ja ruotsinkieltä kielitieteellisissä väitöskirjoissa käyttämästä ja joka oli voimassa vuoteen 1886. — Torsten Kustaa Aminoff oli syntynyt 11 p. Marrask. 1838 Nilsiässä, jossa isä oli maamittarina. Palveli vv. 1855-61 sotaväessä, viimein vänrikin arvolla, ja suoritti sillä välin ylioppilastutkinnon 1857. Vihittiin maisteriksi 1869 ja nimitettiin historian lehtoriksi Haminan kadettikouluun 1871, jonka jälkeen saavutti vielä tohtorin-arvon 1873. Kuoli Helsingissä 18 p. Elok. 1881. Jo sotamiehenä Virossa majaillessaan oli hän opiskellut vironkieltä, niin että v. 1869 saattoi toimittaa Virolais-suomalaisen sanakirjan satukokoukseen: Eestirahva ennemuistesed jutud, jonka Kreutzwald'in teoksen Suomalainen Kirjallisuuden Seura kolmea vuotta aikaisemmin oli painosta kustantanut. Käytyään v. 1871 Ruotsin ja Norjan rajamailla asuvain Suomalaisten luona, julkaisi hän arvokkaan kielitieteellisen tutkimuksen Tietoja Vermlannin Suomalaisista Suomi-kirjassa 1876. Sitä ennen oli hän savokarjalaisen osakunnan albumiin antanut kaksi huomattavaa historiallista kirjoitusta Savolaisten sija Suomen asutushistoriassa 1870 ja Lyhyt silmäys itäisten suomensukuisten kansain historiaan 1873. Kesällä 1878 teki hän Suomen Tiedeseuran kustannuksella matkan Votjakkein luo, jonka tuloksista on suurin osa vasta hänen kuolemansa jälkeen tohtori Yrjö Wichman'in toimesta ilmestynyt.