Note 143 — KOLMAS LUKU. Kansallinen eli Fennomaanein aikakausi. (continued 2)
Reading edition
Lönnrot'illa oli se käsitys, että kansanrunon Marjatta (oik. Marjetta eli Marketta) tarkoitti Neitsyt Maariaa ja Metsolan (vasta uudessa Kalevalassa: Karjalan) kuninkaaksi ristitty poika itse Vapahtajaa. Siitä syystä hän jo vanhassa, ja vielä enemmän uudessa, Kalevalan-laitoksessa yhdisti tähän runoon osia Luojan virrestä. Väinämöisen poislähtöön on nimen-omaan Lönnrot'in lisäämää kanteleen jäljelle jättäminen viimeisen kerran laulettua. Samantapainen loppukohtaus löytyy muuten ennenmainitussa (s. 303 Muist.) Brakel'in ruotsinkielisessä laulunäytelmässä, jossa päähenkilö, Väinämöinen, kristin-uskon ja ruotsalaisvallan voitolle päästyä, sulkeutuu hautakumpuun, jättäen kuitenkin sen kukkulalle kantelensa heläjämään. Myös Esaias Tegnér'in saman-aikuinen Frithiofs saga (Frithiof'in satu), joka ilmestyi v. 1825, viittaa viimeisessä laulussaan uuden uskon tuloon ja voittoon.