MENE TEKEL
Reading edition
Synkeä käsi kirjoitti taivaalle outoa kirjoitusta. Kansa kauhussa kulkevi, tanhua taivaan on tähdetön, musta.
Pysähtyy pidot pitkät nuo, mahla kultainen maljaan jäätyy. »Mikä on taivaalla merkki tuo?» Hymy julkea huulilta häätyy.
Tanssijatyttöjen hiuksilta viininlehvien purppura putoo, sammuvat soihdut nurkissa, kauhu kangastuksia kutoo.
Saapuu tietäjät kaukomaan, merkkejä outoja kokoon tavaa, puistaa harmaita partojaan, arvoitusta ei kukaan avaa.
Torkkuu pitkien pöytäin taa, viisauksia vanhoja toistaa, paperipinkat paisua saa, »mene tekel», taivaalla loistaa.
Huhu kiertävi kansassa, kirjaimet öisin välkkyvät verta, että se aika on ovella, jolloin ne lapsikin lukee kerta.