SISÄLLYS:

Saimaan vesillä yöllä. Vasikka-Lassin lammas-ahvier. Valekuollut. Vaim-immeinen ja telehvooni. Saanavuaran Taavetin ruunan murtiutus piispoo kyyvvissä. Kun suutar-Uatu olj putkassa.

Saimaan vesillä yöllä.

Tulla ryllistääpä tuas tervahöyry »Ierikka», kommeekylykinen kosserlaiva Pietarin pääkaapunnista. Ja oljpa tuas "ierikan" maha täännä tavaroo, olj sekä ruis- että vehnäjauhoo, siihen tilikkeiks riis- ja mannakryyniä. Täkkilastiks olj vielä lisäks otettu Viipurista enkeliskatiilijä ja simenttiä.

Onnellisest olj myös matka kulunna. Ronstaaseen suapuissa näätti kyllä mer kiehuvan vuahtpiä lainneissa, mut tapasa mukkaan ei »Ierikka» mennykkää syytä pakota merelle selekääsä suamaan, vuan pistääty kaavinan taa kuulostammaa asjoin mennoo. Eikä siinä tarvinnakkaa kaavan pittee siäpittoo, sillä jo seuroovan päivän iltana näätti luojai laittaituvan kuin ruokalevolleen. Sillon myös »Ierikka» het merree ja niin muijat tuas pahimmasta paikasta kuin koera veräjästä.

Jotennii hyvin olj piästy Saimaankanavastai läp tulemaan, vaikka siinä sattu usseinnii selkkauksia. Pienelle-Pällille tultaissa olj kyllä tyssätty yhteen errään sulukavalaisen halakojullin kansa. Ja taishan halakojulli suaha vyörkiänteeseensä emätärrääksen, koska jullin miehet alakovat rosessilla uhkailla. Mutta kun täkki-Pekka olj kironnu ja tarjonnu korkkiviilarista rosessia miesten piäkuoreen, niin hiljoopa olivat äijät herenneet.