UNI

Kaavailtu Oehlenschlägerin Uniin Mukaan.

J. F. Lagervall

Viipurissa, 1831.

Imprimatur:

J. M. af Tengström.

Kuin kuleksin kuutamella Osotuksella Otavan Niin en kahtonna katala Älmämielinen älynnyt, Huolessani huomannuna Enkä tuhma tuntenunna Kehnopäinen Keksinynnä Tokahtinna toljosilmä, Niitä Maita Maailmoita Sitä Sakeeta Saloa, Kuhun Kuu minun kuletti Minne osotti otava Saattoi vanha Saattajani Kuulu kulku kumpanini.

Yön mänetin mättäällä Kuluttelin Kuunvalossa Tähen loistossa lopetin Umpi lammin laiteilla Valo Auringon avitti Aamun tulo tunnustella Päivän terä tiettäviksi, Että olin eksyksissä Olin Sakeessa Salossa Yksin yöni viettänynnä Murhannunna mustat tunnit.

Vieri Silmäni Siniset Pilven näköiset näkimet Kyhkyisen kynän näköiset Siirtyi kiini Silmän kannet Painu kiini paksut luomet, Uuvuin raskaasen uneen Korsauksiin koviin, Kantoit unen kakkiaiset Kantoit kaupungin turulle, Kaupungissa kauniissa Pesässä peri Somassa Kaikki kalut mullen kuului Kaikki kartanot minullen; Kaikki käviit käskyjäni Asijoitani ajoivat, Minun mieleni perästä Tapaisivat tahtoani Toimittavat toivoani Mieli halua hakivat.

Linnani likellä seiso Seisoi keskellä ketoa Kaunis kartano kajotti, Katettuna kauniisti Katto vaskesta valettu Kuparista kuuratusta Kasarilla kaunistettu Kulta juormuilla kuvattu; Vielä rauvasta raketut Vesi rännyt räystäissä; Ikkunat iloiset nähä Lasit kauniit katella Kuumoittivat kuunvalossa Pimiässä pitkän matkan Loistiit loittoa Somasti Ankarasti auringossa.

Seinät selvästä kivestä Ruskialan ruukin luota Savotasta Saatettuna, Sisästä tina Silatut Mahtavasti maalattuna Paksuimman paperin päälle Kummallisia kuvia Joita peitti suuret peilit Lasi-liinat liikutteli.

Istuimet punaista puuta Tuolit tuovut Pietarista Penkit suuresta Pesästä Yli Laatokan Laverit.

Laessa lasiset ruunut Joissa kynttelit kytivät Valon aineet asuivat, Paistoivat tali palaiset Vaksiset valoa antoi, Antoit aivan Suuren leimun Valon vankan vaikuttivat, Liekin liehkiän levitti Öljy yöllä maatessani Lamppu Laijalla lavani.

Uunit tehyt aivan uuvet, Savun saattajat raketut, Upo uuvet uunin ukset Ovet aivan oivalliset Ovet vaskesta valetut, Henki reijät heitettynä Lävet pienet lämpymällen Varustettuna varillen. Sillat Sini Maalattuna Kummallisesti kuvatut.

Olin aivan onnellinen, Olin riistasta rikassa Varsin varakas elosta, Oli kullat kukkarossa Oli taskussa tavarat Housu säkissä hopeat; Riippui ristit rinnasani Paistoit tähet täyelliset Välkyivät moni väriset; Kauniisti Kaulaani Silkki Nauhoilla siotut; Ansiosta annettuna Ennen tehyistä teoista Laillisista laitoksista; Ilman liian liukastoksen Varsin valskita valeeta Ylenpaltisen pakinan Kahen kielen Kantamata; Syytöintä Sysäämätä.

Kuin oli kaunis Kauhtanani Kuinka Puhtaat pukeni! Oli rikkaan rimennot Housuissa hopia Nyörit, Miekka vyöllä mieltä myöten Kaksi Kannusta jalassa, Haukan höyhenet hatussa Hipassani kulta hiihnat Silkki nauhoilla Siotut Keltaisiin Keträksiin.

Ystävänäni ylimät Sukulaissa Suuret Herrat Virka miehet viisaimmat; Morsiammeni monesta Kaikkein Kauniimmaks katottu Nätimmäksi aina nähty Siviäksi Silmitetty, Aina arvossa pietty Aivan hyviltä avuilta Suhteen Suuroisen Sukunsa joka Soitti Soriasti Kauniisti Kanteletta, Noilla Sormilla Somilla Nätimmillä näppilöillä Kielet taijolla tapaisi.

Ilo impini ihanan Soitto Soman Piikaiseni Hymmin hyppyisiin hyminä Soittonsa Sana Sovitus Laulu lapsen lauhkiamman Minun mieleni ilautti; Syvän toivosta Sytööpi Rinta riemusta palaapi Aivot ailahti ilosta Veri Suonissa sulaapi Nääntyypi minun näköni Huonot Silmät huikenevat, Enkä jaksa ensinkänä Kanta kaikkii onnejani.

Havain hakoa halaillen Sylin Määräten Mätästä Suuellen Suloa Maata; Kulta kukkaroo hamuillen Keksin ketun kärmeeltä Nahkan Maalla Matajalta Sitä koprat kopristeli Sitä näppini näpisti Sitä hyppyiset hyväili Tuo oli typöisen tyhjä Eikä hohtanna hopiat Enkä kuullut kultaisia Enkä rautaista rahoa Enkä tinaista tipoa; Etin oman ympäryksen Tapaisin omat taukset Kaivoin oman Karmanani Etin eväs konttijani Sumsoani Suinailin; Ei ollut eineen apua Ei millä ruuallen rueta Särpimeksi Säästettyä; Taskut tyhjät tavaralta, Kaik oli katottu ennen Kaikki ennen Kaivettuna Turhin tuhlattu eloni Hävitetty häiriöllä; Nälkään olin Nääntymässä, Kova Surma kohti seisoi Jaloin kaksin kalmalainen, Kova Kuolema näkypi, Etin Moista Morsianta; Etin ystävää ylintä Ankarata auttajaani, Tuo oli Paikalta paennut Loittoisaksi loikastunna Eikä jälkee jättänynnä Kunne kulkea perästä? Eikä merkkiä metässä Jost oisin osannut tietä Mistä armoa anoa? Leipä palaista pakota Mistä saaha Saappaia? Kuka kengät kenkkejäisi? Kuka Paijan Paikattoman Repaleen reijättömän, Joka peittäisi peräni Joka Sorkat Suojeleisi Varjois Vahtani vajavan; Kuka kuhtuisi tupaansa? Kuka korjoisi Kotiinsa? Kuka Saattaisi Saliinsa? Suojeleisi Suojissansa. Karhu kahtoopi metästä Vesasta verinen Ukko Kuurupi mettän Kuningas. Metän ukko uhkoapi, Heti käyvä hengen päälle; Pahoin ilves irvisteli, Susi Suruni lisäisi, Pienet peot pelkoani, Konnat Korvessa kutoivat Korvissani Korsutteli, Sammakot Savipurossa, Ristikkoon rinnalleni Oli matanna Matoja, Tuuli tuonnut toukasia; Onki lieroja letissä Kaivelivat kasvojani, Kaksi kaulalla mateli Kaksi kaivoi Sieramia, Suurin Suuta Syyhytteli, Ukon Koira korvijani Karva hurtta huulijani. Povessani mykrä potki Vesi mykrä myrkyllinen Vieen hiisi hirvittävä Sisiliskoja Sisällä. Itku seurasi iloa, Ilo muutti muotoansa Muuttui mustaksi Mureeksi.

F. L:ll.

Tässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö luettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi:

Mättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:

Mättähällä Kovahan Kaunihiissa.

Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.