XXXII.
Eino Palola translation
(Vihkostani).
Yön keskellä kaukana kiiti juna jyskävä eteenpäin, Minä värjyen kuistilla seisoin, Oli lyhty mun kädessäin.
Siell' kaukana kiidit sä poies junan vaunussa vilahtain. Kuni pienen, kelmeän tähden näit loistavan akkunain.
Sinut silloin ma rintaani painoin, iski aatos tää välähtäin; Sinäkin minut syömmelles painoit Yössä tenhojen syvimpäin.
Pois kiitivät kaukana pyörät, minä yhä jäin akkunaan; yön tyhjyyteen silmäni katsoi, yön kieliä kuuntelin vaan.