II. (continued 2)
Ester Peltonen translation
Nämä sanat lausuttuaan tuo pieni vakava mies kohosi seisoalleen ja kuulosti uloskäsin "Käänne on tapahtunut", sanoi hän vetäen uutimet ikkunoiden edestä syrjään. Ulkona oli kirkas kuuvalo. "Katsokaahan vain", jatkoi hän, "tuolla palaavat valtuusmiehet. Mutta he hajaantuvat, he menevät kukin kotiinsa. Toisella puolella on varmaankin sattunut murros; vesi on laskeunut."
Seisoin hänen vieressään katsellen ulos. Niin olikin, kuin isäntäni oli sanonut. Otin lasini ja join sen pohjaan. "Kiitän Teitä tästä illasta!" sanoin hänelle. "Luulen että voimme nukkua rauhassa!"
"Voimme huoletta", vastasi pieni herra. "Toivotan Teille hyvää yötä!"
— — Alasmennessäni tapasin eteisessä patopäällikön, joka oli tullut noutamaan ravintolahuoneeseen jäänyttä karttaansa. "Kaikki on onnellisesti ohitse", sanoi hän. "Mutta meidän koulumestarimme on kai maalannut teille kaikki asiat kauniissa valossa. Hän on noita 'valistuneita'!"
"Hän näyttää olevan järkevä mies!"
"Niin, niin; aivan varmasti. Mutta ettehän toki voi olla omia silmiänne uskomatta. Ja niinkuin jo edeltäkäsin aavistin: toisella puolella on pato murtunut."
Kohautin olkapäitäni: "Uni on huolten lääke! Hyvää yötä, herra patopäällikkö!"
"Hyvää yötä!" sanoi hän hymyillen.
— — Seuraavana aamuna ratsastin mitä kirkkaimmassa auringonvalossa Hauke Haienin patoa myöten kaupunkiin päin.