VIIDES LUKU. (continued 2)

Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26—29), vaikk'eikään samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa parusia, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: "Niinkuin kävi Noan päivinä, niin käy myöskin ihmisen Pojan päivinä" — hänen läsnäolonsa päivinä. Ei ennen hänen päiviänsä, eikä myöskään hänen päiviensä jälestä, vaan hänen päivinänsä on maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle ja näkymätön sille.

Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään vedenpaisumusta, joka tulisi hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); — ei kirjaimellista luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen asiain tilan kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan perheen kuvauksellisessa tulessa — suuressa hädässä Herran päivänä. Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät tulenkestäviksi kuten tämän asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan kaltainen, oli heidän kanssaan. — Katso Dan. 3: 19—25.

Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.

Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. 37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään ihmisen Pojan parusiasta. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä Herranne tulee [erkkomai— saapuu]." Jos joku odottaisi varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä läsnäoloni merkkiä. Vastaukseksi kysymykseenne: Milloin nämä tapahtuvat? kehotan teitä vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun minä olen läsnä, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa —- hädän kautta.

Kuka siis ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [erkkomai — saapuessaan] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.

Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: Minun Herrani viipyy [ei ole saapunut] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: — Minun Herrani ei viivy, vaan on tullut, on läsnä.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva [kreik. heko — on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja sinä hetkenä, jona se palvelija ei tiedä, ja on hakkaava hänet pois [ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää, että Herra on läsnä, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava — että Herra on tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota hän ei tunne — elonkorjuu aikana — kun hänen Herransa todellisesti on läsnä, hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. — Matt. 13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31.

Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme, vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut. Ja uskolliset tulevat ilmeisesti näkemään hänen olevan läsnä ainoastaan uskon silmillä — sen kautta, jota ennen on kirjotettu heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut. Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen "omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. — Värssyt 45—47.

Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti petoksista, joita nousisi — petoksista, jotka tulisivat näyttämään niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä. Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan. Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä, että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso, täällä on Kristus [jossain määrätyssä paikassa], älkää uskoko. Ja jos he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, niin on hänen läsnäolonsa oleva. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta — jokaista asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa.

Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana — ei lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis" täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa.

Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin, olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat, kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen nyt on tullut, ja että kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa.

Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä hapuilisi pimeässä niiden asioiden suhteen, joita ei millään muulla tavalla voi varmuudella tuntea — nim. elonkorjuun, suuren Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m. suhteen.

Pilkka ennustettu.

Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.) Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat, joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka uskovat, että hän joskus on tuleva. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan, kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia, ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan hänen näkymättömästä läsnäolostansa, eivät he malta, kun ovat niin kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia, tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen tutkimiselle arvottomana.

Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä [evankelikauden viimeisinä vuosina — elonkorjuuaikana] tulee pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa, tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: 'Missä on lupaus hänen parusiastansa [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'." Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37—39; Luuk. 17: 26), että hänen päivinään, hänen läsnäolonsa päivinä kaikki menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että, niinkuin silloin, maailma ei tietäisi hänen läsnäolostansa, eikä ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat pilkkaamista.

Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat] saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan — ja jättäen jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta — Jumalan valtakunta] ovat täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy 8) että tämä Herran läsnäolon päivä, jota Seurakunta niin kauvan on toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä — Kristuksen hallituksen tuhatvuotiskausi.

10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä on tuleva [kreik. heko] niinkuin varas" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin. Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? odottaen [engl. Raam. tarkastaen] Jumalan päivän läsnäoloa [parusiaa]" — etsien todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut.

Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta meistä, että kaikki hurskaat, jotka odottavat sitä päivää, tulevat tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta. (1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran läsnäolon päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1—3.) Myrskyä pidetään aisoissa, kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o. kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean käsityksen ajasta, läsnäolosta y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan tunnusmerkkinä, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille "tulevaiset ilmottaisi" — Joh. 16: 13.

Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta, samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja kirjaimellisina — vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton.

Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien, äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne, kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa — kuvauksissa ja himmeissä lauseissa — jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." — Mark. 4: 11, 12.

Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu, ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet järkkyä.

Profeetallisen ketjun yhdistäminen.

Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty, että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita; sillä "näiden kuninkaiden päivinä" — ennen heidän kukistumistansa — s.o. ennen vuotta 1914 — on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. Ja se on musertava ja hävittävä kaikki muut. (Dan. 2: 44.) Ja yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle — vahvalle hallitukselle — "joka ei voi järkkyä."

Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille, jotka ovat oikeassa valvomistilassa: — "Autuaat ovat nuo palvelijat, jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan, hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää, millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. — Ilm. 14: 1—4, 18—20.

Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on Herra salannut sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa, jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla, ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava, erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian todenmukaisuudesta.

Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa.