XXI.
Antti Kaila translation
Mutta siellä kirkkotarhassa on pieni hauta. Se on puutarhan lailla hoidettu huolellisesti ja ympäröity pienellä puksipuu kehyksellä, jossa on ruusupuu ja pieni raikas ruohokumpu, jonka nuorteassa vihannassa kasvaa tiheässä orvokkeja. Se on kaikkia muita hautoja erilaisempi ja sen yläpuolella viheriöitsee yksinäinen lehmus.
Kummulla on kivi ja kiveen on piirretty sanat: "Meidän pikku Sven."
Siellä uinuu meidän onnemme, joka kerran oli suurempi kuin kenenkään muiden. Sinne maan alle on vaimoni sielu vangittu, sidottu lumotulla siteellä, eikä mikään rakkaus voi sitä saada takaisin maan päälle.