Front matter
Emil Hårdh translation
Kirj.
Thukydides
Suomentanut Emil Hårdh
Suomentajan kustannuksella. Helsinki 1912, Kirjapaino-Osakeyhtiö Sana.
Sydämmellisimmät kiitokset Rehtori S.A. Vesterlundille ja Maisteri J.M. Saleniukselle heidän avustansa työssäni!
Esipuhe.
Thukydides syntyi Ateenassa v. 472 e.Kr. Hänen isänsä oli Ateenaan muuttanut Trakialainen, nimeltään Oloros; äiti tunnetun Kimoonin sisar, Hegesipyle. Perheellä oli sangen rikkaat kultakaivokset Trakiassa. Peloponneesolais-sodan aikana johti Thukydides Tasoksen vesillä purjehtivan Ateenalaisen laivaston toista osaa, kun Brasidas ahdisti Amfipolista, jossa eripuraisuus vallitsi kaupunkilaisten kesken. Osa heistä pyysi Thukydidesta apuun. Mutta kun hän laivastoineen saapui Amfipoliin vesille, oli tämä kaupunki jo antautunut Lakedaimonilaisille. Tämän johdosta, muka kavaluudesta, karkottivat hänet Ateenalaiset maanpakoon. Hän tähti silloin Trakiaan, jossa hän maanpakolaisena eli 20 vuotta. Siellä hän tarkoin seurasi sodan tapahtumia ja ryhtyi kirjottamaan mainiota teostaan. Sodan päätyttyä, muutti hän takaisin Ateenaan, jossa hän jatkoi historiansa kirjottamista. Mutta hän ei ehtinyt sitä saada valmiiksi, vaan keskeytyi hänen kertomuksensa sodan 21 vuoden tapahtumien esitykseen. Hän otaksutaan saaneen surmansa murhaajan kädestä, ehkä noin 396 e.Kr.
Thukydides oli siis paraammassa iässään syntymäkaupunkinsa loistoaikana, jolloin Perikles ilman kansan hänelle antamaa valtakirjaa "ensimmäisenä kansalaisena" johti valtion asioita, jolloin Sokratees ja Platon, Aiskhylos ja Sofoklees, Feidias, Apelleen ja joukko muita neroja panivat nykyisen sivistyksemme perustuskiviä.
Mutta juuri tällä loistoajalla alkoi se kateuden aiheuttama Peloponneesolais-sota, joka tuhosi tämän sivistyksen emäkaupungin, jos kohtakin se jonkun aikaa myöhemmin veti muutamia vaivaloisia itsenäisyyden henkäyksiä, kunnes Makedonian Filippos teki siitä tykkänään lopun.
Tämän tuhoisan sodan vaiheet on Thukydides kertonut, ja kertonut ne semmoisella tarkkuudella ja nerolla, että hän tämän kertomuksensa kautta on perustanut historiallisen "tieteen", sillä kohonnut nykyajan suurimpien historioitsijoin rinnalle, ja epäilemättä on muinaisajan "suurin" historioitsija.
Ennen häntä oli kylläkin Hellaassa löytynyt "kertojia", eikä Herodotoskaan tarumaisessa kirjoitustavassaan ollut näitä paljoa korkeammalla kannalla. Herodotoksen käsityksen mukaan oli historia ainoastaan kaikkien maailman tapahtumien kertominen: kritiikistä hän ei ensinkään tiedä mitään. Tätä vastoin on Thukydides sangen tarkka hänelle annettujen tietojen suhteen. Thukydides sanoo itse: "Mitä taas varsinaisiin sotatapauksiin tulee, en ole tahtonut mielivaltaisesti esittää vain sitä, mitä sattumalta olen kuullut, vaan sitä, missä itse olen ollut läsnä, tahi mitä muiden kertomuksien perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen olen voinut pitää varmana. Paljon vaivaa on kuitenkin ollut päästä totuuden perille, koska ne, jotka tilaisuuksissa ovat olleet läsnä, useinkin kertovat asiaa eri tavalla, miten kukin eri puoluekannaltaan asiaa katselee, tahi miten on kyennyt tapausten menon muistissaan säilyttämään. Lukijasta tuntunee tämä kaikista tarumaisista koristeluista vapaa kertomus ikävystyttävältä; mutta jos kaikki ne, jotka haluavat saada varman käsityksen sekä menneistä tapahtumista että tulevistakin, mikäli ihmisolojen kiertokulun mukaisesti tulevat kehittymään enemmän tahi vähemmän menneiden tapahtumien kaltaisiksi, arvostelevat teokseni hyödylliseksi, on se saavuttanut riittävän tunnustuksen. Sillä tarkotukseni onkin, että tämä kirja olisi lukijoille mieluummin ainainen omaisuus, kuin hetkellinen huvitus" (1,22).
Helsingissä maaliskuussa v. 1912.