KUOLLEITTEN SAARELLA.
Aune Krohn translation
[Tämä paroni Nicolayn haudalla kirjoitettu runo on liitetty hänen omaistensa pyynnöstä elämäkertaan.]
Lainehet kuiskivat kuuset ne huokuvat, kukkaset tuoksuvat: mistä — ja minne?
Mietteissä kalliot kumartuin katsoo kulkijan puoleen: mistä — ja minne?
Moni on kulkenut täälläkin hymyten. Moni on saapunut vaiennut vainaa.
Haudat ne kysyvät — hiljaa, niin hiljaa! Sydänkin kysyy — vastinta puuttuu.
Pysähdy, kulkija! Näetkö haudan, lomassa kallion nukkujan vuoteen?
Merkkinä särkevä, voittava tunnus — risti — nyt vaivasta täällä hän lepää.
Täälläkö? Kuule kysymys ikuinen: Missä on kaivattu? Mistä — ja minne?
Unhota hauta. Aavoja silmää: vesissä päilyvät taivahan valot.
Ilta on tullut — sammuvan päivän kullassa kulkee kiitävät pilvet.
Lainehen kuiske, kuusien humu, kysyvä sydän — kaikki on vaiti.
Tavailet valosta äärettömästä vastimen miehelle ristinleiman —
Vastimen syvän, valtavan suuren: Kristuksessa. Hänestä-Häneen.
Ludwigstein, kesäkuun 21 p:nä.