TOINEN NÄYTÖS.

Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia, keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä: haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa, jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään. Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA vääntävät jauhinkiveä.

ANNIKKI Hohhoi!

HELUNA Heretään jo!

ANNIKKI Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

HELUNA Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

ANNIKKI Minnekkäpähän lähtenet.

HELUNA Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

ANNIKKI Elä luule.

HELUNA Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu. Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

ANNIKKI En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

HELUNA Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee kenen tahtonee.

ANNIKKI Ei minua ota!

HELUNA Minkäs taidat…

ANNIKKI Minä taidan!

HELUNA Panu käskee.

ANNIKKI Entä Kari!

HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen…»

ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen.

HELUNA Miekkoista sinua!

(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

EMÄNTÄ Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)—Käy, Annikki, pukusi muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

ANNIKKI Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja pilkkojaan panna.

EMÄNTÄ Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

ANNIKKI Ei anna minua Panu.

EMÄNTÄ Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella morsiuspeitteesi.

ANNIKKI (ihastuen) Voi, voi!

KARITAR Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

ANNIKKI Silkkinauha—ja punanen!

KARITAR Ota tuokin!

ANNIKKI Hopeasolki!

EMÄNTÄ Mene nyt! (Annikki pois,)

ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin emäntä) Annetaan pohjaan palaa.—No, miksi kivi pysähtyi?

EMÄNTÄ Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

ILPOTAR Orjat!

EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.

ILPOTAR Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

EMÄNTÄ Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

ILPOTAR Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan, ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

1:N TYTTÖ Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

ILPOTAR Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt. Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

HELUNA Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

ILPOTAR Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen. Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu Panujen suku—jos eivät mutkat muuttune.

2:N TYTTÖ Olihan Ilpottarellakin poika.

ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.) Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

JORMA On kontio kaadettu!

KARI Missä hevon valjaat … siin' on luokki ja länget.

(Riipasee ne orrelta.)

EMÄNTÄ Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

ILPOTAR Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät valjastamaan sill'aikaa.

JORMA Voudin ori kanssa … ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä… Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

EMÄNTÄ (hätäissään) Ei saanut kontio ketä iskeä?

JORMA Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

EMÄNTÄ Jouko?

JORMA Ei kuin Panu. Kari pelasti.

EMÄNTÄ Kari!—Nyt, Annikki—!

JORMA Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

EMÄNTÄ Haasta, haasta!

JORMA Ehtinenkö…

KARI Minä käyn valjastamaan.

(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.

ILPOTAR Ei huolinut joukosta!

EMÄNTÄ (Joukolle) Se varjeli!

JORMA Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin—sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

ILPOTAR Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu… Oliko taiottu isäsi keihäs?

JOUKO En minä tiedä.

JORMA Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa työtä kuin osattiin.

JOUKO Liehän tehty…

ILPOTAR Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen) Ei tullut ereystä!

JORMA (katsoo luukusta) Kari jo menee… Kas sitä veitikkata Annikkia … voudin reessä istuu.

ILPOTAR (toruen ulos luukusta) Käytkö pois siitä…

JORMA Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla opettamalla.

ILPOTAR Kuka tytöistä esilaulajaksi?

JORMA Panemme Annikin…

ILPOTAR Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

JORMA Panemme Annikin Karin mieliksi.

EMÄNTÄ Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo) Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut … säästyit, säilyit. (Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina rinnallasi … näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on? Näytä!

JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin) Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ Mitä siinä on? Ukon taltta?

JOUKO Se on ilman vihoja vastaan.

EMÄNTÄ Hiiren pää…

JOUKO Maahisen vihoja vastaan.

EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla) Kiisken evä ja hauvin hammas.

JOUKO Ne on veden vihoja vastaan—ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan… Otin sen omin päini … mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.

EMÄNTÄ Voi pakanata, voi syntistä…

JOUKO Anna pois … elä!

EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)

JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?

EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi—

JOUKO (ihastuen) Auttaako käärmeenkin vihoissa—Reidankin käärmeen?

EMÄNTÄ Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.—Onko se siellä vielä?

JOUKO Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa … se on sen sinne vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan … ja neuvoi taian millä hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla uudelleen kysyä.

EMÄNTÄ Et taikoja tarvitse, kun on tämä … et muuta tarvitse.

JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla—omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»—Minä en milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen … paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

EMÄNTÄ Jouko, elä hätäile, elä sitä sure … voi, ei hän meille, ei meille mitänä mahda.

JOUKO Sisääni solahtaa jonakin yönä … unissa on jo uhannut … sydänalaani asettuu … ei lähde millään … sitä isä toivottaa.

EMÄNTÄ Menemme sinne metsään … sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä rukoilemme pois sinusta rienan.

JOUKO (vavisten) Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

EMÄNTÄ Ei saa tietää … lähdemme täältä, pakenemme pois…

JOUKO (uteliaasti) Minnekkä? Papinko luo?

EMÄNTÄ Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi tullaksesi.

JOUKO Entäs sinä?

EMÄNTÄ Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita—täällä jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria emosen eteen polvistun … en tarvitse enää metsän piilossa salaa…

JOUKO Milloin lähdemme?

EMÄNTÄ Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.

JOUKO Lähdemme…

EMÄNTÄ Jo tulevat … siinä ovat … (pois.)

JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan … olivat tulen vikoja vastaan varatut … panen yhteen nauhaan…

(On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa, hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)

KARI (ulkopuolella laulaen) Tule nyt tästä kuin tuletkin, Alle kuulun kurkihirren, Alle kaunihin katoksen, Tääll' on aitta ammoin tehty, Hopeaisille jaloille, Kultasille patsahille.

ANNIKKI (laulaa) Jopa on kulta kulkemassa, Hopea vaeltamassa, Rahan armas astumassa, Mesiänkö metsä antoi, Ilveksen salon isäntä, Koska laulaen tulette, Hyreksien hiihtelette?

KARI Sanomiks on saukko saatu, Virsiksi Jumalan vilja, Sillä laulaen tulemme, Hyreksien hiihtelemme, Eikä saukko ollekkana, Eikä saukko eikä ilves, Itse on kuulu kulkemassa, Salon auvo astumassa, Mies vanha vaeltamassa, Verkanuttu vierimässä— Kun lie suotu vierahamme, Ovet auki paiskatkaatte!

(Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m. tulevat sitä saattaen… Metsämiehillä on valkoset suipot päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)

ANNIKKI Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille, Kaunoisille kartanoille!

VOUTI Hunnut pois tytöiltä!

PANU Malta, elä vielä!

VOUTI Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.

PANU Vuota vähän, kohta saat!

VOUTI Mitä varten?

PANU Se on taika semmoinen!

VOUTI (matkien) Taika semmoinen.

KARI Minne vienen vierahani Kulettanen kultaseni? Tänne tuonenko tupahan, Vaiko laittanen latohon, Pannen pahnahuonehesen?

ANNIKKI Et tupahan, et latohon, Oma on tehtynä tupanen, Oma kammari katettu, Hopeaisista havuista, Kultasista kaarnasista Uinaella uupunehen, Vieriä väsähtänehen.

KARI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

KAIKKI Viemme sinne vierahamme, Saatamme salojen sulhon.

(KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen. Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)

VOUTI Joko on kyly valmis?

PANU Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.

VOUTI Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.

PANU Annikinko?

VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan … sen vetreän vesakon … tuo tänne hänet.

PANU Elä häntä, ota joku muu—ota mikä muu tahansa.

VOUTI En ketänä muuta!

PANU Et saa Annikkia saunaan.

VOUTI Enkö saa?

PANU On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.

VOUTI Kenelle on luvattu?

PANU Karille.

VOUTI Saa tyytyä tähteihini!

PANU Ota joku toinen, saathan heitä.

VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»— sanoit ja kättä lyöden lupasit—Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!

PANU Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun Annikkia tahtovan.

VOUTI »Ottanet kenen tahtonet»—

PANU Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat miehet hintaa kysyä.

VOUTI Mikä on hintansa?

PANU Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu … ei saa suuni sanotuksi.

VOUTI Mikä on hintansa?

PANU Hintansako—? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet—kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet—kun luvannet omin apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.

VOUTI Ylen on hävytön hinta mokomasta.

PANU En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.

VOUTI Katso, miten papista suoriut.

PANU Ei ole minulle minkähän tekijätä.

VOUTI Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En pane sormea väliin. Aja orhini esiin!

(Saattue tulee takaisin.)

ANNIKKI Sinne on saukko saatettuna, Vietynä Jumalan vilja, Havuisehen huonehesen, Katoksehen kaarnesehen, Nuku siellä salon-sulho, Metsän oiva oikoellos.

PANU Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille. Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)

ANNIKKI Ka, ota!

VOUTI Otanhan minä… Odota, elähän mene … tuoss' on haarikka!—Mikä olikaan nimesi?

ANNIKKI Annikki.

VOUTI Annikki—

PANU (on seurannut edellistä kohtausta) Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet ikiomaksesi.

VOUTI Hänet saunaan toimita!

PANU En saunaan, en hinnasta mistään!—Malta!—(Puhuu jotain VOUDIN korvaan.) Niin on paras!—Takkala on suksen keli.—Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis?

ILPOTAR Valmis on!

PANU (Ilpottarelle) Vouti ei kylvekään.

VOUTI Minä viinat tarjoon!

PANU Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä remahtakoon!

MIEHET Vouti viinat tarjoo!

(PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)

NUORET Kuka kisakuninkaaksi?

TOISET Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!

KARI Ruvetkoon joku toinen.

JORMA Ketä tytöt tahtovat?

TYTÖT Karia mekin! Karia!

KARI Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!

(Kari ottaa ANNIKIN.)

ILPOTAR Orjan otti!

JORMA Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!

EMÄNTÄ Etkö Joukokin joukkoon yhdy?

JOUKO En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)

KARI Soitto soimaan, Jorma!

JORMA Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä soitan. (Hyräilee) Yks on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla. Kas niin! Ala, Kari!

(Karkelo alkaa.)

KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

MUUT (kertovat) Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä.

KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

MUUT Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.

ILPOTAR (Annikille ohimennen) Keiku, mitä keikut—et siinä kauvan keiku.

ANNIKKI Entäpä kerran keikkuisin minäkin!

KARI Kun sa istuit, maa iloitsi, Kun kävit, käki kukahti, Kussa seisoit, seinä paistoi, Kussa tanssit, tanhut keikkui, Tuost' olet tullut, tuosta mennyt, Tuossa istunut aholla, Kivi on tullut kirjavaksi, Paasi on toistansa parempi, Korpi kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi.

JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen) Korpi on kuutta kukkeampi, Lehto viittä lempeämpi. On ihana kaunisten karkelo! On suloista laulu ja soitto! On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!— (PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!

PANU Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.

JORMA Naimakauppa kaupoista nopehin.

PANU Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.

JORMA Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!

ÄÄNIÄ Anna Annikki Karille!

PANU Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä—hänen mentyään.

JORMA Lähtöään? Yön selkään?

ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan) Kesken syöntinsä nousi.

JOUKO (luukusta ulos katsoen) Ilpotar jo rekeen peittää … mitä se? … rekivaatetta huutaa!

PANU (repäsee ovelta ryijyn) Vie, Annikki, jouduta!

EMÄNTÄ Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!

PANU Vie kunhan on … joudu … riennä!

(ANNIKKI rientää ulos.)

JORMA Mikä sillä semmoinen hoppu … ei kylpenytkään?

JOUKO (luukulla) Vouti tempasi—!

ANNIKKI (ulkoa) Auttakaa! Auttakaa!—Kari! Kari!

JOUKO Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!

KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas ovelle ja lennättää sen selälleen.)

LUUKULLA OLIJAT Ei saavuta Kari!—Jo sai reen perästä kiinni!—Nahka repesi käteen!—Jo on jäällä vouti—täyttä laukkaa!

NAISET Annikin vei!—Naisen ryösti! Missä miehet?

PANU Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!

JORMA Möitkö tytön, Panu?

KARI (syöksee sisään) Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!

PANU Hiihdä—olethan hyvä suksimies—ken karhun saavutti, saavuttanee hevosenkin.

KARI Et anna?—Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).

PANU Pysykää loitolla minusta!

JORMA Henkesi pelastajaa löit!—Tuhoksesi tulkoon!— Kari, odota minua!

(KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)

EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan) Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.

KARITAR Voi poikaani!—Voi miniätäni toivottua!

PANU (rivosti) Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan lainana pitää.

NAISET Voi kelvotonta mitä puhuu!

PANU Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!

NAISET Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.

PANU Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan, miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä on viinaa lekkerissä?

(Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)

ILPO Viel' on viinaa?

MIEHET Vielä on viinaa, makeata viinaa!

PANU Kuulkaa, miehet…

ILPO Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!

MIEHET Kuullaan, kuullaan…

PANU Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan metsästäjiä!

MIEHET Kuninkaan metsästäjiä?

PANU Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki, jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti! Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?

ILPO Voi tekoja tietäjän!

PANU Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.

ILPO Siin' on mies!

PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.—

ILPO Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?

KARI Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!

MIEHET Hih Panulle!

PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!— Jouko, semmoinen on sinulla isä—maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella… Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme … kun ei vaan sen oma poika … ei se…—Ette nähneet, miten Kari kaatui?

MIEHET Nähtiin.

PANU Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!—tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!

JORMA (sysää haarikan luotaan) Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!

PANU Mikä hätänä?

JORMA Voi surkeutta!—Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan—siinä naisen jälet lumessa—raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut—oli kaatunut ja aina noussut—jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.

NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä) Koskeen syössyt!

JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa … huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.

ILPO Liekö ollut Annikki?

JORMA Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin.

EMÄNTÄ Annikin on otsanauha—

PANU Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!

JORMA Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.—Kosken kivissä hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.

MUUAN MIES Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.

EMÄNTÄ Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas;—hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;—veden alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;— voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin hoilaelen.

KARITAR Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni mielitiettyni,—toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten,—sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni, suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä kanteleella säestänyt.)

(Äänettömyys.)

MIEHET Voi, voi, ei olisi pitänyt.

ILPO Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi, Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.

MIEHET Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.

PANU Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei kuulu akkain ulina!—Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen haltijalle.

JOUKO Mitä ma vien?

PANU (etsien) Vie … vie… Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa—viinaa se on!

JOUKO Viinaa!

PANU Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!

PANU Vaan jos—? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut—akkain elätti … jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!

JOKU MIES Elä häpäse kotihaltijaa—ei hyvä peri.

ILPO Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?

PANU Aina minä yhden pikkuhaltijan … on niitä isompiakin!

ILPO Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?

PANU Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?—Sinun pitää oppia uhraamaan, Jouko! Elä pelkää!—Annetaan äijälle viinaa!

MIEHET Annetaan äijälle viinaa!

(JOUKO menee.)

JORMA (itsekseen) Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty … jossa haltija milloin käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee, milloin myyränä juuria kaivaa.

PANU Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!

JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen) Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia, ei Väinö puujumalia—

PANU (pilkallisesti) Väinö, Väinö—

1:N MIES Totta on, mitä Jorma sanoo!

2:N MIES Loruja Jorman puheet!

(JOUKO tulee.)

PANU No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?

(Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)

JOUKO Tohisi ja kohisi … ritisi ja rusahteli … minä kaukaa … minä viskasin…

ILPOTAR (syöksyy sisään) Panu! Panu! Sinne tuli mies meille—suksilla hiihtäen—mustissa vaatteissa—sanoi olevansa Kontolan pappi!

PANU (hypähtäen) Kontolan pappi?—Yksinkö tuli?

ILPOTAR Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa—Reita Reidanpoika.

PANU Reita!

JORMA Annikin veli.

PANU Elä päästä häntä sisään!

ILPOTAR Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna Panulassa saarnaavansa.

JORMA Siinä se nyt on!

PANU Mikä on?

ILPO Minä tapan hänet, jos sallit!

ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään) Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.