XXXIII
Väinö Hämeen-Anttila translation
»Nicolas! Totuus olet sinä.»
Miksi kaikki olisi valhetta? Miksi meillä olisi tämä halu ja usko? Miksi rakkaudessani sinuun olisi kaikki se, mikä minussa on puhtainta ja voimakkainta, jos sinä olet katkeruus, synti ja tuska?
»Voi, minä tarvitsen suojelustanne, Nicolas. Kuulkaahan.»
— Rakkauttamme solvataan. Eikö niin, ettette sitä salli?
— Eikö niin, ettette anna minun koskaan luopua teistä! Ei saa koskaan sallia minun luopua teistä. Koska me rakastamme toinen toistamme, Nicolas, ja koska te olette sanonut sen minulle ja minä sen teille ja koska muu ei merkitse mitään.