Front matter
Reading edition
Kirj.
AARO HELLAAKOSKI
1918
Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta 1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä. Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat alkuun liitetyt.
SISÄLLYS:
Huhtikuun yö
Runo kaatuneille
I
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
II
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
III
Rococo
Syyskuva
Sisäjärven höyrylaiva
Kesäinen mieliala
IV
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
V
Vanha kallio
Fariseus
Raittiuslaulu
Helkavirsi
Lastu
HUHTIKUUN YÖ
(TAMPEREELLA.)
Yön hetki on, mut yhtenänsä
vain tykkein raskas laulu soi.
Taas taivaankannen purppuroi
yötulipalot valtavat
ja korkealle heittäin liekkiänsä
käy tykkein suusta salamat.
Ma hiljaa akkunani avaan.—
Nyt kaiken vasta kuulenkin!
Kuin meren kuohu rantoihin
niin pauhu siel' on loputon,
kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
taas kilvan yhtynehet on.
Mut ihanaa se nähdä, kuulla
on kuitenkin kun kautta sen
tie kulkee vapautehen.—
Mun lävitsein käy vavistus
kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
nyt opettelen sanaa—vapaus.
RUNO KAATUNEILLE
(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)
Ei työ lie suuri näitten vainajain
—he vapauden eestä kuoli vain.
Ken tuntee heidät kaikki!—Jokaiselle meistä
lie sentään kallis ollut joku heistä.
Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
ei tietty kuinka meistä moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elämä luo unhon kattehen.
Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
ne astua myös Suomen kamaraa—
maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
tie vapauteen on verin lunastettu.
Ja siitä kiitos teille, toverit,
te verin seppelöidyt sankarit!—
Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
hän jatkakohon elontoimianne.