Front matter (continued 2)

Viitteet:

[1] Nämät tiedustukset ovat tehdyt moniaita vuosia sitten, parhaasta päästä vuonna 1862. Tekijä.

[2], Rehtori maisteri J.F. Thauvon, jota minun tulee kiittää useista tätä pitäjätä koskevista tiedoista. — Mitä nimeen Sventsarö tulee, niin on se nähtävästi suomesta johdatettava — joko sitten sanoista suun ja saari, niinkuin Yrjö Koskinen sen arvelee, tahi sanoista suvanto ja saari, niinkuin Murman sen tahtoo (Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä s. 6). Brunnius johtaa nimen ruotsin sanasta "Sven" (lisää "Kjöp", se on: köpsven, mercator) ja suomen sanasta "sar", "sari", insula. Se olisi siis yhtä kuin "mercatorum insula", "quod nomen" — lisää hän — "ei optime convenit ob negotiones ibidem jamdudum a Bircarlis habitas" (Ks. Brunnius Disp. De urbe Torna, Ups. 1731, praes. Alstrin, s. 4 muist. f). Itse Tornion nimen johtaa Brunnius "a vocabulo Sveogothis antiquitus usitato torna vel törna h.e. reverti, finire; quia heic sinus Botnicus finitur"!! — Suvanto-saari, nykyään Selkäsaari, on kaupungin saaren ylipuolella, Ruotsinpuolisen Mattilan kylän edustalla.

[3] Ks. Y.K. "Pohjanmaan asuttamisesta", Suomi 1857 s. 122: "Tämä Perä-Pohja tuli tästä lähin" — nim. 1300 vuoden paikoilta — "Pirkkalais-seuran oikeaksi pääpesäksi". — Helsingeistä taas todistaapi Ol. Magnus, Hist. Septentr. I. 20 cap. 1: "Ad hanc enim — nim. Tornioon — confluunt Russi Albi, Lappones, Biarmi, Botnienses, Finni, Sveci, Tavasti, Helsingi et complures alii ex partibus Norvegiæ". — Näin näkyy paikka saavan jokseen korkean iän. Eriskummallisuuden tähden mainittakoon myöskin mainion Rudbeck'in tuumat Atlantica nimisessä kirjassaan: — "primum illud mortalium agmen cum duce suo septentrionalia loca pelens, post Babylonicam dispersionem haec loca primum occupasse, ibidemque consedisse", ja että "Orpheus apellaverit Tornenses Taurous" j.n.e. — ks. Brunnius.

[4] Ks. Geijer "Sv. F. Hist." I. 98 "en svensk ärkebiskop." — Vrt. Y.K. Pohjanmaan asuttamisesta s. 124.

[5] Ks. Brunnius Cap. II. s. 48. — Puheena olevista sotakeinoista mainitsee Brunnius tärkeimpänä sen, jota Kaakamalla käytettiin. Täällä olivat asukkaat, talvella 1715, kaadetuista puista tehneet murroksen kummallekin puolelle tietä, ja näiden suojasta risti-ammunnalla pahasti menetelleet vihollisten kanssa, mitkä syvässä lumessa hyvin vaikeasti pääsivät hevosillansa liikkumaan, kun sen sijaan Suomalaiset murrosten suojassa olivat melkeen vaaratta.

[6] Tämänkin kirkon rakentamisesta kerrottiin tavallinen taru, että, kun oltiin riidassa mihin kirkko olisi rakennettava, niin päätettiin sitä rakentaa "mihin härkä seisahtaa."

[7] Että niin on laita, ei ole niinkään varmaa. Mahdollista on näet myöskin, että säilyminen on siten tapahtunut, että ruumis, talven pakkasessa haudattuna, olisi jäätynyt ja iho kuivennut umpinaisessa säiliössä ja täten tullut varjelluksi ilman vaikutuksesta. Näin arvelevat useat sekä Rungius'esta että toisistakin ruumiista.

[8] Samako kalkki, jonka Mathesius sanoo Sten Sturen lahjoittamaksi?

[9] Katolisiin ja munkki-muistoihin kuuluu myös nimi Tulkkila, tulkin talo, joka on talo itä-puolella jokea, rannalla. Täällä asui näet tulkki, joka Joulunpäivän saarnassa suomensi papin sanat "että Jesus oli Jessen suvusta syntyisin" lauseella hanhen jalasta (Jesse, gäss, gås), jota hän, siitä huomautettuna, paransi näin: "no, jos hän ei ole jalasta, niin olkohon varpahasta." Ganander, Mythologia Fennica.

[10] Tämä taru kenties viittaa siihen tapaukseen, joka löytyy kuvailtuna Åbo Tidn:ssä v. 1789 N:o 49. Päällikkönä olisi siis ollut kapteeni Björkesten, ja vuosiluku 1716.

[11] Forstmestari U. Forsman.

[12] Saman jutun olen kuullut Hailuodossakin, jossa sen kirjoitin muistoon kesällä 1861. Se sovellutettiin täällä Pudasjärven pitäjään, joten se siis jokseenkin sopii yhteen tämän kanssa, sillä Simo ja Pudasjärvi ovat naapuri-paikkakuntia.

[13] Jätetty minun kautta Yli-opiston kokoilemiin.

[14] Yhden näistä olen minä lunastanut ja jättänyt Yli-opiston kokoilemiin.

[15] Tämän keihäs-kärjen on maan-omistaja Pölhö minun kauttani jättänyt Yli-opiston kansa-tieteelliseen museoon Helsingissä.

[16] Ks. Geogr. beskrifning öfver Österb. — Suomi 1843.

[17] Nimen alkuperää haettaessa on muistaminen, että Ii-nimi muuallakin ilmestyy maassamme, esm. nimissä Ii-salmi, Iitti, puhumatta Iijoen seutuihin kuuluvista Ii-nimistä (Iinatti y.m.). Mutta merkillisempää sittenkin lienee, että pohjois-Asiassakin tämä nimi löytyy nimityksenä eräälle Obi-joen syrjäjoelle (Ija), jonka vieressä myöskin löytyy nimi Kem. Kielentutkija Europaeus miettii, että nimi on johdettava Syrjänin kielestä, missä löytyy sana ij (Votjakin kielessä ijä), joka on sama kuin suomen jää. Iijoki olisi siis yhtä kuin Jääjoki.

[18] Kerran kun minä tästä asiasta huomautin kertojaa, antoi tämä sen selvityksen, että Jättiläiset kyllä olivat itsenäistä kansaa, vaan että he olivat Hiiden sukua.

[19] Ks. sitä vertailevata taulua, joka löytyy Sälöisten linnan kuvaelluksen alla.

[20] Edellisen, nim. kalkin, on nykyään yliopiston konsistorio lunastanut kansa-tieteelliselle museollensa. Alttari-peitteestä on palanen jätetty samaan museoon, toinen puoli säilytetään kirkon sakaristossa. Kuivaniemen kirkossa käytetään vielä eräs Venäläisen lahjoittama alttari-peite, mikä todella ei enään ole juuri uuden muodin mukainen sekään.

[21] Ks. Murman'in julkaisemaa Iin kirkko-arkiston kirjaa, Kertomus Tiedustusmatkasta Pohjanperällä Suomi 1865, s. 54.

[22] Sama mies, mikä Kintaskoskessa makasi. Suomentajan muist.

[23] Nimi on käsikirjoituksessa siten kirjoitettuna, että edellinen osa sanaa on toisella rivillä, jälkimäinen toisella. Kun sittemmin on paperia suoraksi leikattu, niin on edellisen osan lopusta yksi tahi kaksi kirjainta mennyt hukkaan, niin ettei nimestä enään saada täysinäistä sanaa. Turhaan olen minä ahkerasti kuulustanut Pudasjärveltä tänkaltaista nimeä. Senmoista ei siellä nykyään ole, eikä muisteta olleen. Kenties onnistuu kuitenkin vielä yritys saada nimestä selvää.

[24] Tämän kansantarun on v. pastori K.A. Calamnius kerännyt ja kirjoittanut muistoon. Häntä on minun kiittäminen useista muistakin hänen keräämistänsä tiedoista ja suuresta avusta tämän pitäjän muinais-jäännösten tutkimisessa.

[25] Tämän hillebardin on v. pastori K.A. Calamnius lunastanut ja lahjoittanut Yliopiston kansatieteelliselle museolle.

[26] Tämän oppineen herran mielestä on nimen juurena sana alah = "hän nousi", josta sitten saataisiin Oulu yhtä merkitseväksi kuin sana olah s.t.s. "nouseva eli itäinen paikka, syystä luultavasti että se on etevimpiä paikkoja Pohjanlahden itäpuolella".

[27] Ylänne on itsessään vähäinen, mutta seudun tasaisuuden pitäisi muka mahdolliseksi tekemän että, ilman kirkkaana ollessa, ylänteen kukkulasta näkisi mainittua määrää kirkkoja. Nämä olisivat: Oulun, Oulunsalon, Kempeleen, Limingan, Tyrnävän, Muhoksen ja joko Temmeksen tai Lumijoen tai jonkun Iin kappelin — si fama vera.

[28] Meteli-sanan eri merkityksistä tehtäköön tässä näytäntö, semminkin koska tämä sana kohtaa meitä jo Iin merkillisimmän muinais-jäännöksen nimessä; Metelin-kirkko, ja vastakin tulee meitä kohtaamaan seuraavissa pitäjissä. Metelin tavallinen merkitys on sota, kapina, melu, melske. Limingalla, Siikajoella, Sälöisissä y.m. kutsutaan Metelinkankaaksi semmoinen kangas eli kivirakka, jossa on tavallista vierre-kiveä, varsinkin jos se on paljaana niin ettei sen päällä kasva puita. Tähän merkitykseen tulee vielä sekin ymmärre, että kivirakka pitää oleman yksinäisenä seisova taikka ainakin itsenäinen, sillä kokonainen selänne ei mielellään näy ottavan tätä nimeä kantaaksensa. Tyrnävän kappelissa Limingan pitäjätä kuulin uuden, omituisen merkityksen (herastuomari Eskolalta). Tämän mukaan olisi meteli-kivi sen laatuista kiveä, joka olisi niinkuin tulenkestävämpää, kovaa ja sinistä. Tätä sanan merkitystä kuulin toisessakin paikassa sillä erityislisäyksellä, että kiven piti oleman litteänä saadaksensa tämän nimen. Tämmöisiä mulle näytettiinkin. Ne olivat litteät, sinertävät, kovat. Jos niitä oli ympyriäisiä seassa, niin näitä ei muka metelikiviksi sanottu. Muhoksessa taas, Utajärven kappelissa, annettiin sanalle eri käsite, nim. kaukaisuuden, etäisyyden käsite. Täällä sanottiin hevosista, jotka olivat sydänmaissa laitumella, että "he olivat metelissä".

[29] Tekeillä oleva silta yli Oulunjokea tulee kulkemaan Linnansaaren poikki. Kenties tuovat siihen tarpeelliset kaivamiset, jos kyllä ne vähän hävittävätkin, jotain ilmi. Oulussa koulua käydessäni kuulin kerrottavan, että Linnansaaren ja Pokkitörmän välillä olisi maansisäinen käytävä, Merikosken alitse, mikä käytävä, ehkä hävinnyt, vielä olisi nähtävä.

[30] Linnasta, josta saapi lukea Joh. Snellmanin väitöskirjassa "De urbe Uloa" § VI, on Murman julkaisnut kartan, ks. Suomi, Toinen Jakso, 3 osa.

[31] Uljas hautakirjoitus kuuluu: Här Hvila Doctor Johannes Messenii Been. Själen i Gudz Rike, Rychtet Kring Hela Verlden. 1636.

[32] Vrt. Gananderin Mythologia Fennica alla nimen: Uhripaikat.

[33] Viime kertaa pidettiin tämmöinen rukous viidenkymmenen luvun keskipalkoilla (1854). Pastori Bäckvall.

[34] Melkeen kummallisen tiheässä löytyy Oulujoen korkeilla rannoilla vanhoja maatuneita tervahaudan-syvyyksiä, joita aika on sattunut välistä niin muodostelemaan, että ne pettävät asujainkin silmää, niin että nämä niitä "Jättiläishautoina" jopa linnoinakin näyttävät vieraille.

[35] Sama oli myös laita niiden raunioiden, joita näin Lapinkankaalla Limingassa.

[36] Ehkei kyllä muinaismuistoihin kuuluvia, mainittakoon tässä ne santakuopat, jotka löytyvät Utosjoen rannalla noin 6 neljänneksen päässä Laitilan kestikiivarista, koska nämä kuopat puhuvat vastoin sitä luuloa, joka arvelee, että ne tavalliset ympyriäiset kivirauniot, joita kiviharjuilla tapaa — esm. Hiidenkankaalla Iissä — olisi kuoppia, joissa poroja pyydettiin. Näistä Utosjoen kuopista, jotka luvullansa ovat 6 à 10, tiedetään näet varmaan, että ne ovat aiotut juuri tämmöiseen poronpyyntiin. Mutta ne ovatkin erilaatuisia. Ensinkin ovat ne tasasella santakankaalla hiekkaan kaivetut, eikä kivistä tehdyt, ja sitten paljon suuremmat niitä, mitkä tavataan kivirakoissa. Näitä santakuoppia käytettiin näin: pohjaan pantiin teräviä seipäitä seisomaan kärjet ylöspäin, kuoppa peitettiin ohueilla päreillä ja näiden päälle pantiin santaa. Kun nyt poroja ajettiin näiden päälle, putosivat he kuoppaan ja haavoitettiin terävillä seipäillä.

[37] Esimerkkiä tästä näemme vastakin. — Tämä Hiienlinna on yksi niitä törmiä, jolla Pyhäkangas laskeepi Pyhäkoskeen. — Warelius puhuu hänkin Muhoksessa löytyvästä "Jättiläis-kirkosta". Se ei voi olla muu kuin joko se Pirttijärven "jättiläis-kirkko" tahi tämä sama "Hiienlinna".

[38] Tämä taru ei suinkaan ole tydyttävä, ja onkin luultavasti myöhemmän sukupolven tekemää, sukupolven, joka ei ole ymmärtänyt syitä, miksi esi-isät pyhittivät semmoiset paikat. Syy, mintähden koskenlaskija tehtiin Venäläiseksi, lienee se, ettei oman maan miehestä ole uskottu niin kovaa ja julmaa uhrauksen-lupausta.

[39] Kansa pitää tämän kolon kyyniläisenä merkkinä erään Venäläisen mahalla-makaamisesta.

[40] Tämmöistä olemme jo ennenkin kuulleet. Tätä kerrottaessa lisättiin "niin silloin olivat miehet, Jumala tiesi mimmoiset nykyiset lienevät".

[41] Näissä raunioissa luullaan myös olevan rahaa, ja tästä kerrottiin seuraava juttu: Eräs "Noki-Matti" niminen mies oli kerran ottanut kaivaaksensa täältä rahaa. Kun rahaa kaivetaan, niin pitää oleman ääneti, sen arvaa. Mutta kun Noki-Matti, kauan kaiveltuansa ahkeroittuansa, viimein löysi raha-arkun ja juuri oli sitä haudasta nostamaisillansa, niin ärjäsi hän kovan vaivansa vimmassa: "aha, perkele, jopa ma sun sain!" — ja samassa painui arkku iki päiviksi maahan.

[42] Tämän kivikirveen olen jättänyt Yliopiston kokoilemiin.

[43] Ylioppilas Carlenius, joka minua ennen oli täällä matkustellut, on kenties onnistunut saamaan tämän.

[44] Limingan nimeä selitettäessä on taas huomaaminen Mathesius'en kummalliset arvelut. Liminka tulee, miettii hän, Lami eli Lima nimisestä kansasta, mikä taas on nimensä saanut hebrealaisesta sanasta lamah = kansa, suku, samasta juuresta lähtevä, josta sitten on tullut sana lauma = joukko, paljous. "Sillä — sanoo hän — niinkuin kaikki tietävät, että meidän Pohjanmaamme ihmisen-siittämisestä on Etelämaita paljoa runsaampi, niin on kansa täällä kenties sikiäväisyydestänsä saanut nimensä, mikä on tullut merkitsemään kansaa, joka harvoista valta-äiteistä polveutuu. Eipä voikaan kukaan kieltää, saman sikiäväisyyden löytyvän muissakin Pohjanmaan osissa, joten tämä nimijohdatus ei millään tavalla näytä uskomattomalta."

[45] Vrt. "Linnastenkangas" Wihannissa, "Linnala" Paavolassa y.m.

[46] V. pastori K.I. Hällfors, joka mua muuallekin suosiollisesti seurasi, kävi kanssani Lapinkangastakin tarkastamassa.

[47] Disp. De Urbe Uloa.

[48] Kenties kuuluu linnoitus "suuren venäläissodan" aikaan, jolloin Venäläiset Kemissäkin kävivät. Mahdollistapa olisi myös, että se kuuluisi 1580-95 vuosien sotavehkeisin. Mutta kenties tässä ei tarvinnekaan ajatella varsinaista linnoitusta, vaan ainoastaan esm. jonkunmoista varustusta vaan, joka olisi sotavuosina rakennettu kirkon ympäri, kun uusi kirkko rakennettiin vanhan palaneen sijaan. — Kaikella tällä on kuitenkin paikka joutunut salaluuloon ja on, samaten kuin muutkin senkaltaiset paikat, sekin saanut haltiansa, niinkuin seuraava juttu osoittaa: Kummulla on viimeisinä aikoina seisonut mylly, joka on ollut Nikulan. Kerran kun oli niin kiire aika, että jauhaminen pitkitettiin yön pitkään, oli myllärille äkkiä ilmestynyt valkeaan paitaan puettu olento, joka myllärille oli virkkanut: "Anna minun luuni rauhassa täällä levätä, äläkä untani estä!" Hämmästyneenä oli omistaja silloin seisottanut myllyn, ja kiitollisuudesta tästä oli ilmiö hälle ilmoittanut aarteen, joka olisi löydettävä samasta paikasta missä linna oli seisonut. Mylläri kaivoi ja löysi aarteen, tuli rikkaaksi ja muutti myllyn. — Hautoja ja luita on löydetty kummun ympärisestä entisestä hautausmaasta, joka nyt on pelloksi raivattu.

[49] Y. Koskinen Nuija Sota II s. 15. — Vrt. Solovetin kronikaa, Suomi 1843. Limingan ostrogista.

[50] Mintähden kirkko juuri tämän vanhan historiallisen muiston päälle rakennettiin, on vaikea ymmärtää. Jos edes kuvakaan tästä linnoituksesta otettiin, ennenkuin se kirkonsijaksi hajotettiin, siitä ei tietoa. Kerrotaan kuitenkin, että linnoitus olisi silloin vielä ollut selvästi näkyvissä.

[51] Muistoonpanoistani, tehdyt vaellusmatkalla 1855, olen havainnut, että todellakin Wäisälänmäki niminen vuori on Onkiveden rannalla, missä se on seudun korkeinna kumpuna.

[52] Syistä, jotka alussa jo mainitsin, en katsonut tarvitsevani kauemmin aikaa tässä pitäjässä viipyä, jonkatähden paikkakunnan tarutkin jäivät kokoilematta. Sitä myöten kuin sivumennessä kerkesin näitä kysyä, näyttää minusta kuin jos olisi paikkakunta näistä tämmöisistä melkeen köyhä. Puhumatta 1808-9 vuoden suurista muistoista, muistaa kansa vielä isoa vihaa. Täälläkin kävivät Venäläiset XVI vuosisadan loppupuolen meteleissä ja polttivat täällä kirkonkin 1591.

[53] "Jos itse vanha kirkonhuone on muutettu Kirkonluodosta nykyiseen kirkonpaikkaan, sitä ei varmaan tiedetä. Nykyisellä kirkkomäellä muistetaan kuitenkin vanhan huoneen seisoneen, millä huoneella, joka oli pituudeltansa ja leveydeltänsä yhtämittainen vanhan kirkonperustuksen kanssa Kirkonluodolla, olisi kumpasessa sivuseinässä ollut pylväs. Sisältänsä oli huone varustetta alttaripöydällä, penkeillä, kuvilla ja lauluilla; mutta sakaristoa ei ollut. Kuitenkaan ei muista kukaan muuta, kuin että tämä huone olisi ollut pitäjäntupa, jossa pitäjänkokouksia on pidetty, ja että papisto siellä toimitti jumalanpalveluksia, kun oli kova pakkanen. Sanottuihin asioihin katsoen on kuitenkin todennäköistä, että huonetta on, vanhan kirkon muuttamisen jälkeen, käytetty kirkkona ennenkuin uusi kirkko oli rakennettu. Tähän kirkkoon on sitten pantu kuvia, joiden joukossa kuva neitsy Maariasta lapsensa kanssa on kaunis ja kaunistettu kalliilla kultauksella. Muutoin löytyy täällä vanhoja paavillisia kirjoja munkkistyylillä präntätyitä, niinkuin myös pari maalattua keppiä, joita epäilemättä on käytetty soittoina paavikunnan aikana".

Näin kertovat eräät Salon kirkonkirjastoon kuuluvat kirjoitukset. Nämät, jotka ovat osa niitä kirjoituksia, jotka tästä kirjastosta ovat kadonneet, ovat tuntemattomien tapausten jälkeen tulleet pelastetuiksi kauppias Sovelius'en kautta ja häneltä aiotut annettaviksi arkistoon takasin. Suosiollisen avun kautta olin minä tilaisuudessa saada näitä kirjoituksia lukea ja niistä kirjoittaa, mitä minun aineelleni sopivaksi näytti.

[54] Yksi näitä kerrottakoon tässä näytteeksi, kuinka vapaasti kansankuvitus kohtelee kaikkia ajanmääräyksiä ja kuinka luontevasti se käyttää anakronismeja. Hummastenvaaralla oli näet Jättiläisiä asunut ammoisista ajoista. Sattuipa näin ajan kuluessa, että Braahen kaupunki rakennettiin. Jättiläiset eivät tätä pahastuneet, vaan läksivät Hummastenvaaralta veneillänsä kaupunkia katsomaan ja poikkesivat niinkuin suuret herrat ainakin sisään kaupungin rikkahimman porvarin Sovion taloon. (Sovio — nykyään Sovellus — on kaupungin vanhimpia sukuja). Täällä tahtoivat he porvarilta tervetulijaisiksi "halstoopin ryypyn", jonka he kerrassaan itsekukin joivat pohjaan, ja kun he sitten taas palasivat kotiin, ottivat he vaivatta kaksi suolasäkkiä kainaloon. Tästä sanottiinkin: "aika miehet läksivät aika taloon". Anakronismi on siinä, kun tehdään Jättiläiset yhdenaikuisiksi Braahen kaupungin kanssa, ja Braahen kaupungin kuvaillaan olleen rakennettuna siihen aikaan, kun Hummastenvaara vielä oli saarena — koska Jätit soudellen kulkivat — s.t.s. aikaan, jolloin se paikka, missä kaupunki nyt seisoo, tuskin vielä oli vedestä kohonnut.

[55] V. maanmittari Juvelius, joka ammattinsa kautta on ollut tilaisuudessa hankkimaan useita tietoja muinaisista muistomerkeistä näissä paikoin, ja on muinaistutkintoon hyvin mielistynyt, suosiollisesti on antanut havainnoistansa mulle osaa.

[56] Mustakangas ja Vähä, maanmitt. Juvelius.

[57] Sivumennen mainittakoon tässä erästä, neljänneksen matkaa Kastellista erämaissa olevata, luolaa, koska vallan luultavaa on, että se ennen muinoin on ollut jonkun köyhän Lappalaisen yksinkertainen koti. Luola on eräässä kivikkomäessä Kastellin eteläpuolella. Sen ulkomuodosta saapi parhaan ymmärteen, jos ajattelee niitä Druidi-alttareita ("Dös, Dyss"), joista Nilson, Skand. Nord. Urinnev. Kap. VI, puhuu, ja joista hän, kuvalehdellä XVII kuva 204, antaa kuvauksen. Nämät Druidi-alttarit olivat rakennetut siten, että litteä kivi oli pantu kahden muun litteän kiven päälle, mitkä jälkimäiset olivat kannallensa pystytetyt. Sama rakennustapa on tällä luolalla. Eroitus on kuitenkin aivan silmin-nähtävä. Sillä ensinkin ovat ne kivet, jotka päällänsä kantavat katon, maaperäisiä ja kiintonaisia, ja toiseksi on kattokivikin niin summattoman suuri, ettei ihmisten voima ole sitä sinne voinut asettaa, puhumatta siitä, että se ylipuoleltansa ei ole litteä, vaan töyrykäs. Kaikki osoittaa luonnon luomaa. Suu elikkä ovi on niin ahdas ja matala, että ainoastaan kontaten pääsee sisälle, mutta sisäpuolelta lavenee luola ja muodostaa niinkuin kaksi kammiota. Katto näytti savusta mustenneelta ja kivet tulen polttamilta. Siinä paikoin, missä kattokivi ei tiheään sopinut yhteen alustansa kanssa, vaan jätti lomia välillensä, olivat nämät lomat tukitut pienillä kivillä — selviä merkkejä ihmistyöstä. Kun luolan lattia on suuta alempana ja kallahtava, on vesi vienyt luolaan multaa, santaa, lehtiä ja muuta roskaa, niin että luola nyt on matalampi kuin se nähtävästi ennen on ollut.

[58] Kastelli (Castellum) ja Linnala ovat nähtävästi saaneet nimensä siitä, että ne ovat Salosien linnan naapuri-taloja. Silveri siitä, että sen pelloista on löydetty hopeaa (silfver).

[59] Vertaeleva taulu, josta näkee täällä kuvattujen linnain mitat, jalka-mitassa määrätyt:

Nimet Koko linnoitus Itse muuri poikkimitaten Pituus. Leveys. Korkeus. Leveys.

Linnankangas (Siikajoella) 93 62 noin 2 noin 6 Pesuankangas " 106 74 2-4 (5) 12 Metelinkirkko (Iissä) 126 90 2-4 10-12 Jättiläisten linna (Salossa) 175 112 6 20

[60] Jos se vastedes vielä löydettäisiin, on postimestari Wallenius suosiollisesti luvannut sen tänne lähettää.

[61] Minun seurassani oli tässä tilassa Fredrik Alfr. Saxbäck vainaja, jonka kanssa jo kesänä 1861 kävin näitä muinaisjätteitä tutkimassa.

[62] Näistä n.k. Jättiläisten haudoista muutama sananen. Yleisesti johdetaan niitä Lappalaisiin, ja tämä lieneekin oikeen. Mutta kumma on, ettei näitä tämmöisiä löydy joka paikassa muuallakin, missä Lappalaisia nähtävästi on asunut. Niinpä niitä ei löydy esm. Siikajoella, Limingalla, Torniossa y.m. Ainoastaan Iissä näin samanlaisia, nimittäin Konttikankaalla. Ja kuitenkin ovat Lappalaiset asuneet mainituissakin pitäjissä. Miksi ei siis täälläkin tämmöisiä? (Vrt. Arvids. Rühs, Bih. s. 127 muist.).

[63] Maarian kuva sanottiin olevan jonkun paavin lahjoittama, mutta minkä? milloin? — Niiden pyhäin miesten joukossa, mitkä ovat Maarian kuvan kaapin-ovilla kuvatut, on myös pispa Henrik, seisoen Lallin (?) päällä; muut ovat epäselvät. Brigittan kaapin-ovilla on muiden joukossa myös "Ericus Rex".

[64] Ks. silloisen porimestari Konst. Hildénin kirjoitusta Braahen kaupungista, painettu Oulun Viikko-Sanomissa 1860.

[65] Ks. Stenbäck: Beskrifning öfver Brahestad 1769.