NIILLE VIIDELLE
Armida Enckell translation
Meit' oli kerran kuusi lapsukaista, Jotk' yhdess' iloitsimme leikkien. Jos kesä, talvi tuima, ihanaista Se oli onnen aikaa lapsuuden.
Paistoiko päivyt aina? Enpä vainen Mä muista pilvisäitä ollenkaan, Ei salamat, ei jyry pauhaavainen Lie meitä säikytelleet milloinkaan.
Kai joskus kiistelimme keskenämme, Mut pian rauha taasen solmittiin, Ja kuhmut, joita saimme leikissämme, Ne äidin suuteloilla lääkittiin.
Siit' onko kauan? — On vain hetki, Niin tuntuu meistä. Mutta tamineet Nyt meill' on aikuisten, ja elon retki Jo leikit vei, toi vakaat askareet.
Ja edessämme hyörii lapsosemme, Heill' on nyt riemun aika vuorostaan, Ja tähtisilmin aikaa lapsuutemme He mielin kiihkein pyytää kertomaan.
"Sä ootko ollut pieni, niinkuin mekin? Sä leikitkö kuin mekin todella?" "Niin, lapsikullat, pieni niinkuin tekin — Oi, jospa vielä oisin sellaisna!"
Oi rakas Nykyhetki, anteeks anna Tuo toivomus! Sä kallis meille oot. Elomme purtta vakaast' eelleen kanna! Mutt' armaat on myös lapsuusmuistelot.
Siis, lapsoset, nää pikku muistelmani Ajasta armahimman lapsuuden Nyt selailkaa! On suuren' ilonani, Jos teille tuo ne hetken herttaisen.