SUOMEN JA SEN MAAKUNTAIN VAAKUNAT.
Reading edition
Joka ainutta Suomen maakuntaa Oma kilpimerkki kaunistaa: Vaan koko Suomen on vaakuna Punakentässä seisova Leijona, Pääss' on Kruunu, ja Miekkaa heiluttaa Se oikeall' etujalallaan, Ja vasen takajalka sen Tallaa Venäjän-Sapelin allehen. Sen ympäri on yhdeksän Ruusua, Näit' älä, Lukija, unhoita. Viel' joka Maakunnall' erikseen On oma Vaakuna merkkeineen. Niinpä Pohjois-Suomen merkkinä On komea Karhu pystyssä, On Tähti sen eessä ja takana Ja puoleksi kullatulla pohjalla Se kultaista Miekkaa liikuttaa Ja mahtavan näköisnä vaeltaa. Ja Etelä-Suomen kilpehen on kuvattu kypärä kultainen, Sen läpi kaks Lippua sinistä Näät käyvän ja ne ovat ristissä, Niissä Kultaristin vielä nään Ja kultakruunu niill' on keskellään. Kaks käsivartta koristaa Karjalaa, Ne toistansa vastaan sotaan saa; Toinen niistä Sapelia heiluttaa, Toinen Miekkaa, — ja kumpikin anastaa Ne tahtois Kruunun kultaisen, Jok' on pantuna niiden välillen. Ne on Ruotsi ja Ryssä sanotaan. Vaan asujaimet Hämeenmaan Ovat keskellä Vaakunan punasen Kuvanneet aimo Ilveksen, On sillä Tähtiä yllä pään, Yhtä monta Ruusua alla nään. Savonmaan mustalla pohjalla On Jousi, kullattu taidolla, Siinä terävä Nuoli vielä on, Joka varmasti tuottaa turmion. Pohjanmaa käyttää Vaakunaa, Jota viisi Kärppää koristaa. Uusmaan Vaakunaan kuvattu On Vene, vahvasti kullattu, Sen molemmin puolin Virta käy, Sen kohina sit' ei haittaavan näy.
(Vanha riimikronikka. Suom. Ilta Koskimies.)