SISÄLLYS: (continued 2)
Reading edition
Wenäläisten aikakirjain mukaan olisi Karjalaisten sekä Watjalaisten arpojat aina kutsuttu pienille lapsille nimiä panemaan, jonka he "omalla tavallansa" toimittivat. Niinikään saatettiin kuolleet kalmistoihin arpojan avulla ja johdolla. Ehkäpä nämät tavat kuitenkin olivat myöhempiä, kristittyin menoja myöten mukailtuja.
Noitavirkaa toimittivat sekä miehet että naiset. Tavallisesti meni loihturunoin sekä temppuin taito perintöön isästä poikaan, äitistä tyttäreen. Mutta otti tietäjä myös jolloinkulloin jonkun muun oppilaaksensa. Noidaksi opettelija piti kaikkein ensiksi uudesta ristittämän. Se toimitettiin vesikivellä, kovan kosken keskellä. Pyörteen kohina ja pauhu muka yksin voivat kiihdyttää oppilaan mielen tarpeelliseen intoon.
Taitavia noitia tietysti pidettiin esivanhemmillamme suuressa kunniassa. Wiisaus ja loihdun taito, näet, oli heistä urhouttakin kalliimpi. Muutamat mainiot tietäjät palveltiin kuoltuansa jumalina. Wäinämöinen ja Ilmarinen esim. tulivat ilman jumaliksi, heidän luultiin iskevän salamoita. Wäinämöistä kutsuttiin myös niinkuin Ukkoa tauteja parantamaan. Lemminkäinen tehtiin nimellä Ahti, vesien haltijaksi. Louhikin, Pohjolan emäntä, sekoitettiin Tuonen tyttären kanssa ja luultiin pahain tautien emäksi.