ARHIPPA PERTTUSEN LAULAMA SAMPOJAKSO.

Lappalainen kyyttösilmä Piti viikosta vihoa, Kaukausta ylen katsetta Päälle vanhan Väinämöisen. Vuotti illoin, vuotti aamuin 5 Tulovakse Väinämöistä, Soavakse Umentolaista. Silloin vanha Väinämöinen Rekehensä reutosihen, Korjahan korentelihen. 10 Orihilla olkisella, Hernevarrella hevolla Ajoa karetteloopi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukialla. 15 Lappalainen kyyttösilmä Niin päivänä muutamana, Huomenna monikahana Keksi mustasen merellä, Sinervöisen lainehilla. 20 Niin koppo tulisen jousen, Korvalta kovan tulisen; Jännitti tulisen jousen, Nuolen juonelle asetti, Valitsi parahan varren. 25 Niin siitä sanoiksi virkko: "Kun käsi alentanoovi, Niin nuoli ylentyöhö; Kun käsi ylentänöövi, Niin nuoli alentuoho!" 30 Ampu olkisen orihin Alta vanhan Väinämöisen, Hernevartisen heposen Läpi länkiluun lihasta, Oikiesta olkapäästä, 35 Kautti kainalon vasemman. Siilon vanha Väinämöinen Sortu sormin lainehille, Kämmenin vesille käänty. Siellä kulki 6 vuotta, 40 Seiso 7 keseä, Kulki kuusissa hakona, Petäjäisä pölkyn päänä. Itkiä tihusteloopi, Ukkua rukuiloopi, 45 Pavan naista palveloopi: "Nosta, ukko, suuri tuuli, Sään mänöö määritöntä; Nosta mustia muria Päälle selvien vesien!" 50 Nosti ukko suuren tuulen, Sään mänösen määrittömän; Nosti mustia muria Päälle selvien vesien. Kanto vanhan Väinämöisen 55 Pimiähän Pohjolahan, Kiven kirjavan sivulle, Paaen paksun lappehille. Itkiä tihusteloopi. Pohjon akka harvahammas 60 Nousi aivon aikasehen, Aivon aika huomenessa; Pian pirtin lämmitteli, Pyhki pitkin pirttiähän, Lattiatahan lakaisi; 65 Viepi ulos rikkasa Pellolle perimmäiselle; Rikoillahan seisotakse. Tuosta kuuli kuusienen, Tajusi kaheksialle; 70 Kuuli miehen itkeväkse, Uroon urisevakse: Ei ou itku naisen itku, Eikä itku lapsen itku, Tämä on itku Väinämöisen 75 Urajanta Untamoisen. Siitä silloin Pohjon akka Viitisekse, vaatisekse, Pää somille suoreille, Pätöville pääsomille. 80 Meni luoksi Väinämöisen, Sanan virkko, noin nimesi: "Mitäs itet Väinämöinen, Kuta, Untamo, uriset?" Sano vanha Väinämöinen: 85 "Tuota iten tuon ikäni, Puhki polveni murehin, Jo uin maille vierahille, Äkki ouoille oville." Niin sanoopi Pohjon akka: 90 "Niin mitä minulle annat, Kun saatan omille maille, Oman kukon kuuluville, Näiltä mailta vierahilta, Äkkiouoilta ovilta?" 95 Sano vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta?" "Kun sie laait uuen sammon Kirjokannen kirjoalet Yhen joukosen sulasta, 100 Yhen värkkinän murusta, Yhen villan kylkyvöstä, Maiosta mahovan lehmän, Yhen otrasen jyvästä." Sano vanha Väinämöinen: 105 "En minä takoa taia, Enkä kantta kirjoalla; Työnnän sepon Ilmorisen, Se on taitavin takoja, Se on kannet kirjoapi." 110 Siit' on Pohjan akka Otti miehen kuolomasta, Otti vanhan Väinämöisen, Vei sitä kotihin sitte; Syötti miehen, juotti miehen, 115 Kostutteli kuolomasta; Pani oron juoksomahan, Liinaharjan liikkumahan Pimiästä Pohjolasta, Summasta sarajahasta, 120 Miehen syövästä kylästä, Urohon upottajasta. Kotihinsa tultuoho Meni luoksi sepon siellä, Sanan virkko, noin nimesi: 125 "Sinä seppo Ilmorinen, Langoni, emoni lapsi, Lähe neittä noutamahan, Päätä kassa katsomahan Pimiästä Pohjolasta. 130 Nyt on neiti kosjottuna Päätä kassa kaupattuna". Silloin seppo Ilmarinen Peseksen, puhasteleksen Sykysyisistä sysistä, 135 Tavonnoista talvisista; Veran äärillä veäksen, Lustuilla solkieksen; Rekeensä reutuoksen, Korjahan kohenteleksen. 140 Laski virkkua vitsalla, Helähytti helmivyöllä; Oro juoksi, matka joutu, Pimiähän Pohjolahan, Summahan sarajahan, 145 Miesten syöjähän kylähän, Urohon upottajahan. Pohjolahan mentyöön Pohjon akka harvahammas Pani sammon laaintaan, 150 Kirjokannen kirjantaan Yhen joukosen sulasta, Yhen otrasen jyvästä, Yhen villan kylkyöstä, Maiosta mahovan lehmän, 155 Yhen värttinän murusta. Silloin seppo Ilmorinen, Päivät sampuo rakenti, Yöt neittä lepyttelööpi. Silloin seppo Ilmorinen 160 Saapi sammon valmihiksi, Kirjokannen kirjatuksi, Ei neittä lepytetyksi. Siit' on jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli: 165 Jauho purnon puhtehessa, Jauho purnon syötäviä, Jauho purnon myötäviä, 3:n pieltäviä. Niin ihastu Pohjon akka, 170 Anto oman tyttärehek Sepolle Ilmoriselle Ikusekse puolisokse, Kainaloisekse kanakse, Paniakse päänalaisen, 175 Jalkoin jaksajakse. Silloin seppo Ilmorinen Kotihinsa tullessansa, Käkyöt kukahteloopi Korjan kirjavan kokilla, 180 Oravaiset juoksenteli Aisoilla vaahterisilla, Tetryöt kukerteloopi Päällä luokin kynäppäisen. Sepolla Ilmorisella 185 Käsi on kirjokintahissa, Toinen neitosen nisissä; Jalka on Saksan saappoassa, Toinen reisien välissä, Pohjolasta tullessansa. 190 Kotihinsa tultuohon Meni vanha Väinämöinen Luoksi sepon Ilmorisen, Kysytteli, lausutteli: "Velli seppo Ilmorinen, 195 Lankoni, emoni lapsi, Joko laait uuen sammon, Kirjokannen kirjoalit?" Sano seppo Ilmorinen: "Jo mie laain uuen sammon 200 Maiosta mahovan lehmän, Yhen villan kylkyöstä, Yhen värttinän muruista, Yhen otrasen jyvästä." Sano Vanha Väinämöinen: 205 "Joko jauho uusi sampo, Kirjokansi kiikutteli?" Sano seppo Ilmorinen: "Jopa jauho etc. Jauho purnon puhtehessa, 210 Jauho purnon syötäviä, Jauho purnon myötäviä, 3 pieltäviä." Silloin vanha Väinämöinen, Kun tunsi toet sanomat, 215 Rakenteli laivoansa, Laski laivansa merehen, Sanan virkko noin nimesi: "Ku on tuolla toissa mäessä Vanhalla Väinämöisellä?" 220 "Iku Tiera, Nieran poika, Ylimmäinen ystäväni." Nosti päälle purjepuunsa, Kun on männikön mäellä; Laskoopi sinistä merta 225 Melan koukkupään nojassa Laski päivän, laski toisen; Portit Pohjolan näkyypi, Paistaapi pahat saranat, Pahan ukset ulvottaapi. 230 Tapasi on taskuhunsa Silloin vanha Väinämöinen, Löihen kukkaroisehensa; Niin otti uniset nieklat, Nukutteli nuuan joukon, 235 Paineli pakanan kansan. Laskoopi sinistä merta Pimiähän Pohjolahan. Sanan virkko, noin nimesi: "Iku Tiera, Nieran poika, 240 Ylimmäinen ystäväni, Mene sie Sampo ottamahan, Kirjokansi kantamahan!" Ikutiera, Nieran poika, Hyvä kielas käskieki, 245 Kepiä kehuttoaki, Meni sammon ottamahan, Kirjokannen kantamahan, Eipä sampo liikukkana, Kirjokansi kihnakkana, 250 Juuret maahan juurrutettu. Itse vanha Väinämöinen Läksi sammon ottamahan, Kirjokannen kantamahan, Eipä sampo liikukkana, 255 Juuret maahan juurrutettu. Silloin vanha Väinämöinen Siilon kynti sammon juuret 100 sarvella härällä, 1000 päällä tursahalla; 260 Vei sammon venosehensa, Talu talkapohjahansa. Nosti päälle purjepuita; Laskoopi sinistä merta, Laski päivän, laski toisen. 265 Niin päivänä kolmantena Muurahainen mulkupoika Se kusi kuren jalalle Pimiässä Pohjolassa. Kurki laski suuren kulkun, 270 Parkasi pahan sävelen: Kaikki Pohjola heräsi, Paha valta valveutu. Pohjon akka harvahammas Tapasihe Sampohonsa: 275 "Jo on Sampo muunne viety, Kirjokansi kannettuna!" Niin rakenti Pohjon purren: 100 miestä sauomihin, 100 airooh urosta, 280 100 miestä miekallista, 100 miestä ampujata; Laskoopi sinistä merta. Iku Tiera, Nieran poika Sanan virkko noin nimesi: 285 "Sie vanha Väinämöinen, Laula, sie hyvä sukuni, Hyvän sammon saatuosi, Tien hyvän käveltyösi!" Sano vanha Väinämöinen: 290 "Aikanen ois ilon teoksi, Varahainen laulannaksi; Portit Pohjolan näkyypi, Paistaapi pahat saranat, Pahan ukset ulvottaapi. 295 Kun omat ovet näkyisi, Omat ukset ulvottaisi, Äsen laulanta sopisi, Ilon teentä kelpoaisi." Niin sano sanalla tuolla 300 Itse vanha Väinämöinen: "Ylimmäinen ystäväni, Nouse purjepuun nenääh, Kasisliekaah kavaa; Katso iät, katso lännet, 305 Katso pitkin Pohjon ranta!" Iku Tiera, Nieran poika, Hyvä kielas käskieki, Kepiä kehuttooki. Nousi purjepuun nenääh, 310 Katso iän, katso lännen, Katso pitkin Pohjon rannan, Niin sano sanalla tuolla: "Jo tuloovi Pohjon pursi, 100 hanka hakkoapi; 315 100 miestä sauomissa, 100 airossa urosta, 100 miestä miekallista, 100 toinen ampujoa." Sillon vanha Väinämöinen 320 Jo näki tuhon tulevan, Hätäpäivän päälle saavan, Tapasi on taskuhunsa, Löihen kukkaroisehensa, Löysi piitä pikkaraisen, 325 Takloa taki vähäsen, Neki mestasi merehen, Saattaapi sarajahansa, Yli oikien olansa, Kautti kainalon vasemman, 330 Itse noin sanoiksi virkko: "Luotihin merehen luoto, Salasaari siunattihin Itähän ikäti pitkä, Luotehelle loppumaton, 335 Pohjolahan polveksehen. Johon purret puuttuoho, Venehet takeltuoho!" Niin on puuttunt Pohjon pursi Vene hankava halennut. 340 Pohjon akka harvahammas Nousi leivon lentimille, Sirkun siiville kohosi. Vassat siiviksi sivalsi Kokon kynkkäluun nenille; 345 Lenteä lepettelööpi Selvällä meren selällä, Ulapalla aukiella. Liiteleksen, laateleksen Päähän pielen Väinämöisen; 350 Tahtoo pursi päin puota, Laiva lassuin lohkiella. Niin sanoopi Väinämöinen: "Iku Tiera, Nieran poika, Ylimmäinen ystäväni, 355 Ota nyt miekkasi omasi Käelläsi oikiella, Vasemmelta reieltäsi, Kokon koprille sivalla, Vaakalinnun varpahille!" 360 Iku Tiera, Nieran poika, Otti miekkansa omansa Käellähän oikialla Vasemmelta reieltänsä, Kokon koprille sivalti, 365 Vaakalinnun varpahille; Vaan ei vuole vermentännä, Ota ei orvaskettuona. Iski kerran, iski toisen, Kohta 3:tsi rapuopi; 370 Tuo ei viere vermentänä, Ota ei orvaskettuona. Itse vanha Väinämöinen Melan on merestä nosti Lapiensa lainehesta, 375 Kokon koprille sivalti, Vaakalinnun varpahille. Jäi yksi nimetön sormi Sampuo pitelemähän, Kirjokantta kantamahan. 380 Silloin vanha Väinämöinen Otti miekkansa omansa Käellä on oikiella Vasemmalta reieltään. Sillon sampuo murotti, 385 Kirjokantta kirjoali Selvällä meren selällä, Ulapalla aukiella. Noita tuuli tuuvitteli, Ilman lieto liikutteli 390 Ympäri meren sinisen. Muut kaikki muruset viepi Rannalle meryttä vasten, Vasten merta hyyvänettä. Pohjon akka harvahammas 395 Kannen kanto Pohjolahan, Rivan kylmähän kylähän, Sormella nimettömällä, Vasemella varpahalla.