KEIHÄÄNHEITTO JA 10,000 JUAKSU.

Kenttäurheelun ensimmääne päivä oli sunnuntai ja meirän poikaan erikooslajiista oli sinä päivänä ohjelmas keihäänheitto ja 10 kilomeeterin juaksu. Siinä välis suaritettihin muitaki lajia, john' ei meirän miähillä kuitenkaan ollu paljo mitää sanomista. 400 metrin aitajuaksuhun otti suamalaasista osaa Vileeni ja Jukola. Ne juaksivat taktillisesti alkueris vain nii, jotta pääsivät hännillä välierihin ja antoovat toisten poikaan paasoottaa heti alkukilpaalus ittensä pilalle. Ei me täs sortis palkintoja ajatellehekkaa, mutta välieräs se Vileeni jo pisti nii vinkiää jotta Pihkala rupes tuhisemhan jotta

— Ei s'oo sanottu, vaikka Vileeni pärjääski! Se juaksi hyvi ja käytti hyvin hermojansa, piti vai varansa, jotta pääsi viimmeesenä miähenä loppukilpaaluuhi — —

Korkeushypys oli mukana kaks suamalaasta, Kreemeri ja Yrjölä, muttei ne piisannehet kyyttipoijiksi amerikkalaasille, jokka pomppiivat ku häkää vai overoolit päällä 190 sentistä. Meirän poijat jäivät jo 170 ja joutuuvat pelistä pois.

100 meeterin pikajuaksus oli miästä ku merenmutaa. Meiltäki oli lähteny koittamhan Halme, Härö, Huuskaffel ja Eskola, mutta pikkupoikia ne viälä olivat mestarien rinnalla. Halme tuli alkueränsä hyväksi kakkoseksi, mutta välieräs putos kolmoseksi ja pois, ku vähä myähästyy varaslährös. Härö jäi pois jo alkueräs, vaikkei ensimmääsen miähen tulos ollu ku 11,2. Huuskaffeli oli joutunu siihe sakkihi, poikaparka, johna loikkaalivat petomenijät Abrahams ja Carr. Siin' ei auttanu muu ku pylkkiä kunnioottavasti herraan peräs. Samoon pääsi nuari Eskola kaikista luuloosta jo ensi koitokses. Nii että se oli selvää meirän pualesta heti alkaapäältä.

Viälä suaritettihin sinä päivänä 800 meetrin juaksun karsinnat. Tälle matkalle oli ilmootettu meiltä Nurmi, Peussa, Jaanssoni ja Luama, mutta vai Jaanssoni lähti matkalle ja ittiänsä säästellen piti varansa jotta tuli kolmantena maalihi ja pääsi loppukilpaaluuhi. Nurmen poisjäämistä pirettihin pahana ja yleesö pakkas napisemhan. Olis sen pitäny mennä koittamhan! On hyvin luultavaa, jotta olis voittanukki. Muutoon näyttivät meirän poijat heti aluusta aikaan kylmää sisuansa. Ei ne juassehet niinku monet muut, jotta alkukilpaaluus jo vetivät kaikkensa. Antoovat muiren poikaan vai niittää alkukilpaalujen kunnian ja pitivät varansa jotta pääsivät välierihi.

Näiren pikkukilpaalujen loppuottelut suaritettihin seuraavana päivänä.

Meirän heiniä oli tänä päivänä keihäänheitto ja Ritolan 10,000. Ku kentälle tultihin, nii me suamalaaset olimma aiva varmoja, jotta keihäänheitos tuloovat kaikki palkinnot Suamehen ilman epäälystä. Kuka meille pärjääs, ku meill' on Myyrä, Saaristo, Juhanssonin-Pekka ja Eekvisti, jokka kaikki paiskiivat 63—65 meeteriä? Oikee tuli sääli ku ajatteli ruattalaasia — —

Mutta s'oli poijat niukin naukin ja herranähköhön jos saimma eres ensimmäästä palkintua! Aiva syrän kylmänä istuttihin ja ähkyttihin, eikä sittekää meinannu tulla. — Niin se on ku ollahan liika varmoja etukäthen.

Oli kuuma ukkoospäivä ja alkas satelemhan ku se keihäänheitto alkoo. Kuluu horvin aikaa ennenkö pääsivät alkamhan. Me fintupit istuumma ja vahtasimma silmä kovana koska valkopaitaaset ja sinireunaaset suamalaaset käyvät keihääseen kiinni. Ensimmääne suamalaane heittäjä oli Eekvisti. Sivalti ja keihäs lenti tuskin 50 m. ja lisäksi astoo ylitte.

— Rikki!

Tuli Myyrä ja veti n. 58 silmämäärällä ja sekin meni rikki.

— No nyt on jeekeli irti! Täm' on pahan merkki, hermostuuvat ja tuloovat niin arooksi, jotteivät uskalla enää voimalla sivaltaa! — Ja nua toiset perttanat paiskiivat yli meirän poikaan merkkien!

— No eikhän ne ny siltä viälä toisella ja kolmannella heitolla petraa —

— Totisesti ku joka sorkka meirän poijista paiskaa kotona tavallisis oloos yli 60 ja nyt eivät saa 58! — —

— Aha, aha, Eekvistin toinen heitto meni nyt 57 — — — ja kas perttana!! — — heeei poijat, Myyrä sivalti — — hurraaaa, huutakaa — kiljumma me lehterillä.

— Menikö se 60?

— Ei taira aiva olla —

— No s'oon ylittekki! — Näkööhän tuan ny selevästi — —

— Eikä oo, vaikka se tänne näyttää.

— Nyt ilmootethan — — hiljaa! — — Se oli 59,5. —

— Mikäs se tua ruattalaane sinipöksy on, joka nyt paiskaa? —

— S'oon ny se Ruattin ylpeys, Lindströmi, vaaralline miäs, vetää 62—63.

— Älä hiivatis! Kun menis ylitte noukallensa! —

— Hyss hyss Lindström kastar — huutaa Tekneeri, »Ruattin-Pihkala», jok' istuu meirän oikian Pihkalab viäres.

— Nyt veti! — Hyi saakeli, alas alas, putua putua maaha keihäs! — huuran mä ja Pihkala ähkyy kans ku mahatauris.

— Yli meni! Heitti Myyrän merkin yli!! — Voi saksanpukki sentähre — — ruattalaane, tämähän on kauhiaa —

Sateloo ja käy tuuliaaspäitä.

Ja viälä kaks amerikkalaasta heitti aiva Myyrän merkin ympärille, ku ei vai olsi ollu ylittekki.

— Eekvisti, verä verä, nyt on hätä käsis! —

— Äs, meni liika alhaalta, tuskin 55.

— Ja viälä toinenkin ruattalaane, jokin Plumpkvisti tuli aiva kintuulle — ähkyyvät suamalaaset tuskan hies.

— Poijat, nyt on Myyrällä viimmeene heitto! — Paa ny kaikkes miäs, tiärä jotta kotomaas orotethan. Verä sisulla sekahan nyt, olishan se kamalaa, jos jokin Ruattin Lindströmi voittaas meirän kultametallin! —

Myyrä näyttää olovan hermostuksis, kulkoo ympärinsä, koitteloo keihähiä, eikä saa mialuusta. Hairaa viimmee yhren ku huurethan paikalle.

— No nyt poijat! Myyrä heittää kolmannen kerran!

— Istukaa siälä, istukaa!! — karjuthan joka pualelta.

— Asii! — (se on purkista franskaa ja merkittöö jotta istukaa!)

Niin huurethan mulle takaa, ja niin mä karjun kans muille jotta silmät sätii. — Asii! — kuulettako siälä — — asii, asii! — ja itte nousen penkille seisomhan. Mun takanani kirkuu joitaki pulkaarialaasia lehtimiähiä mulle »asiita», mutta siitä mä viis veisaan. — Asii senkin aasit!!

— No nyt veti —. Ei! — päin pyttyhy meni Myyrän heitto. Liika alha. Lindströmi voitti.

— Mithän ne sanoo Suames? —

— No kyllä se loppukilpaalus parantaa — koitamma me lohruttaa toisiamma.

Kun heitot sitte mitattihin oli Lindströmi paras 59,92, Myyrä vähä jäliis, sitte amerikkalaaset Neufeld ja Oherst, viires oli ruattalaane Blomqvist ja -kuures Suamen Ekvisti. Nämä pääsivät loppukilpaaluhu. Toiset kaks suamalaasta, Saaristo ja Juhanssonin Pekka eivät saannehet yhtäkää heittua onnistumhan. — Kyllä s'oli nii harmillista, jotta itkua teetti. Muttei saanu Viron Klumperikaa, joka kans on varma 60 miäs. Ruattin peljätty Lillieri meni samoon plöröksi. Oli tämä ny tulemus!

Loppukilpaalus, joka seuraas heti peräs, pakkas aiva sualet soittumhan. Ei viäläkää lennä keihäs. Samoolle main vai putooloovat.

— Ähäh! Eekvisti petras vähä, muttei paljo.

— No poijat jo veti Myyrä! — Huraa nyt on voitto — — — kah kah — — huraa, s'oon liki 65, — — hurraa! Siin' on ainaki 3 meeteriä nyt ruattalaasen kans erua — —.

— Petraakohan Lindströmi?

— Juu, nu kastar han petre — sanoo jokin ruattalaane lehtimiäs takaa.

— Nää-äh, tamme faan —, karjasen takaasi. — — Orottakaa, viäl' on Myyrällä yks' heitto. No nyt saatta nährä Myyrä heittää!

— Hyss hys hiljaa!

— Asii!! mösjöö silvuplee!

— Nyt — hurr — peijakas, ku meni alha ääh.

— Nyt menöö Lindström! —. Kyllä, sill' on hyvä vauhti, — — ka ny, huih! — — putua, putua — pluttis!!! — Eipäs menny!

— Huraa, hei hei Myyrä voitti!

Ensimmääne kultamitku tuli Suamehe mutta lujalle se otti. Toinen palkinto meni Ruattihin ja kolmas Amerikkahan. Ja meirän Ekvisti oli neljäs. Onneksi se lykkäs sen ruattalaasen Plumpkvistin mölliksi sakis.

Voiton merkiksi verettihin keskimmääsehe korkiaha flakutankoho suuri Suamen lippu. Kilpaalujen ensimääsen kultamitaliin oli saanu Suami. Soittokunta soitti Maamme laulun, ihmiset nousivat seisomhan ja paljastivat päänsä. Se oli juhlallinen hetki. Sattuu justihi aurinko paistamhan n'otta meirän puhras siniristilippumma loisti uljahana tuules. Sitä kattoo kunniootuksella Afrikan musta neekeri, Jaapanin silkkipyttyyne tiplomaatti. Sitä töllisteli jäykkäniskaane enkelsmanni, turpaanipäinen ekyptiläine ja punafetsinen Turkin poika. Sitä katteli Punss-Juunssonikki vähä nuan niinku jotta:

— Siinä se ny on taas, kyllä me jo oomma tuan oppinhet tuntemhan.

Mutta reirut jenkit sanoovat vai jotta:

— Oorait, it is Finlant, ai nou!

10,000 M. JUAKSU.

Se oli meille suamalaasille taas omaa alaa. Meiltä oli ilmootettu Nurmi, Ritola, Berg, ja Sipilä ja varamiähenä Rastas. Mutta Nurmi ei lähtenykkää, se säästi ittiänsä 5,000 ja 1,500 juaksuja varten. Taisi olla sovittu, jotta Ritola saa voittaa 10,000 ja Nurmi 5,000. Nurmen tilalle lähti Rastas. Väki murisi statiolla ku ilmootettihin, jotta Nurmi ei otakkaa osaa.

Lähtöviivalle asetti varpahansa lähes neljäkymmentä miästä. Laukaus pamahti ja yhtenä pyrynä lähti miäsjoukko taivaltamahan rataa. Se Ruattiin Viire meni heti johtohon, Ritola ja muut suamalaaset pomppiivat ensi ympäryksen pualivälihi aiva häntäpääs intialaasten sakis, jokka näyttivät siitä kovasti tykkäävän.

Ku klapinasakki oli vähä seliinny ja järjestyny perättääsrivihin, kattoo Ritola ajan tullehen astua Viiren seurahan. Ei erelle, kunnioottavan kahren askelhen päähän vai. Kolmanneksi asettuu tanakka irlantilaane Clark ja nuan 20 metrin pääs tuli kymmenkunta miästä yhtenä rypähänä. Siinä keskellä koikkaalivat Berg, Sipilä ja Rastas. — Kaikista viimmeesenä hyssytteli yks mustanaamaane hindu, joll' oli niinku jokin lankakerä sirottu pään päälle. Kovasti vakavana ja juhlallisena se perää piti ja aina vai jäi. Lopetti sitte ku siltä meni järjestys sekaasinsa. Se räknäs jotta hänen pitääs olla varma mölli eli viimmeene miäs, mutta hämmästyy kovasti ku siältä takaa rupes tulemhan aina vai viimmeesiä miähiä!

Se kääntyy ympäri ja kattoo jotta:

— Mistä nuata oikee tuloo?

Eikä käsittäny jotta n'oli juassehet sen ympärikautta kiinni. Se katteli ethen ja taa ja sivulle ja joka pualella vai juasta pylkkii miähiä! Ku ei se enää voinu pitää selvillä, kuinka mones miäs se siinä karusellis oli, niin huitaasi kärellä ja lähti pois koko sakista.

Viire ja Ritola juaksivat melkee viäretyste. Ritola rinnanmitan jäliis, Viiren juastes rajaviivaa. Se oli kaunis pari kattella, tasaasesti ja keviästi nousi kummankin jalka ja taival katkes nopiaa. Siihe tuli niiren ja sen irlantilaasen välihin n. 50 m. kaula, nii että parivaljakko porhalti yksinänsä ja erillä muista. Ritola on vähä pirempi ku Viire, jonka juaksu on kankiampaa ku Ritolan. Viiren naamasta saattoo jo lukia, jotta se lopun arvas. Se paineli vai tasaasta tahtia vakavan näköösenä, ku Ritola sen sijahan heitteli jalkojansa iloosesti ja katteli taaksensakki jotta:

— Mihnäs ne muut meirän poijat tuloovat?

Neljä kilometriä johti Viire, mutta silloo Ritola näytti tykkäävän jotta taitaa olla jo mun vooroni mennä johtohon. Ja meni kans. Viire seuras sitte perävaununa uskollisesti. Nii kuluu kiarros toisensa perhän. Ruattalaasten toivo jo nousi. Rupesivat huutamhan jo Viirelle jotta:

— Petra liite ja paina sivuu!

Mutta Viire tiäsi jotta helppoot s'oon siältä penkiltä isthaltansa komentaa ku itte olla remmis. Siin'oli täysi tyä pysyä eres sen fintupin kantapäillä.

Kuurennella kilometrillä pisti Ritola piäneksi hyssyksi ja koitteli tulooko Viire följys.

Koitti se vastata, mutta kymmenkunta metriä jäi kumminki välihin, ja sitä s'ei saanu lyhenemhän.

Nyt rupesivat jo toisekki meirän poijat pykäämhän vauhtia ja hinkkaamhan ittiänsä etupäähän. Berg oli jo kolmantena, ja Viire jäi viälä Ritolasta lähes pualen kiarrosta. 50 meeterin pääs Bergistä kampaali Sipilä kahren enklantilaasen kans kauan aikaa, mutta sitte se riuhtaasi ittensä irti niistä ja lähti Bergin perhän. Rastaskin ponkii ethenpäi, yritti Sipilää kiinni, mutta se ponkii alta pois sen ku kerkes.

Alkas viimmeene kiarros. Ritola lisäs askelta — ja Viire jäi ku seisomhan. Ei siin'ollu meirän Villellä enää mitää kiirustakaa, pomppii maalihi aiva lystiksensä. Mutta Viire oli kuitti poika, nii kangistunu ja rasittunu; jotta pelkäs jo kolmatta miästä, Bergiäkin, joka veti sisulla kaulaa kiinni. Viirellä oli etumatkaa kumminki lähes 200 m. ja kerkes pelastaa nahkansa. Sipilä otti kovan loppukirin ja tuli neljänneksi miäheksi.

Suami sai loistavan voiton, vei ensimmääsen, kolmannen ja neljännen palkinnon.

Ritolan tulos oli samalla uusi loistava maailmanennätys, sillä siihenastinen, jonka vähää ennen teki Helsingis ja joka sekin oli hirviä 30 min. 35,4, mutta nyt se juaksi 30.23,3. — Viire oli hyväs kunnos ja sai elämänsä parhaan tuloksen ja uuren Ruattin ennätyksen 30.58,8. Hyvä oli Viire, mutta pareet on aina pareet.

Ja taas nousi Suamen lippu voittotankohon ja me suamalaaset saimma huutaa ku vaskihärjät kurkut suorina.

Se oli ihanaa — ja kuivas kovasti kurkkua.