VIIDES NÄYTÖS.
Reading edition
(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)
1:nen kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki.
VAPPU (tiuskaten Iisakille)
Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!
IISAKKI (sävyisästi).
Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.
VAPPU
Kyllä kai… Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!
IISAKKI
Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan välillä.
SANNA
Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa ellottamaan!
IISAKKI
Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta… Ja se oli hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!
VAPPU.
Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?… No, jo oli viisas!
IISAKKI
Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.
SANNA
Mitähän tuo sillä tarkoitti?
IISAKKI
Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät käsitätte.
VAPPU
Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!
IISAKKI
Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että ihmisruumiissa tapahtuu palaminen…
(Vikki-Kalle tulee.).
2:nen kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle.
VAPPU
No, nousiko tie pystyyn?
VIKKI-KALLE
Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö vallesmanni tulossa tänne päin.
VAPPU
Ja mitä minä nyt syötän miehille?
IISAKKI
Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin.
VAPPU (karjaisten)
Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat lihaniko tässä nyt pataan pistän?
VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)
Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla hyvät mielessä!
SANNA
Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin täältä pois!
VAPPU
Sinä näit hänet?
VIKKI-KALLE
Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen muistutuksen kuolevaisuudesta.
VAPPU
Sitten sillä on pahat mielessä.
SANNA
Ettäkö hautoisi kostoa?
VAPPU
Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.
IISAKKI
Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.
VIKKI-KALLE
Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon saa varoa nahkojaan!
SANNA
Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä metsässä ovat.
VIKKI-KALLE (uhkaavasti)
Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.
VAPPU (ärjäisten)
Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin säästyt enemmästä vaivasta.
VIKKI-KALLE
Se on kai parasta.
(Nousee lähteäkseen.)
IISAKKI
Odotas…. Minä tulen mukaan.
(Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)
3:mas kohtaus.
Sanna. Vappu.
SANNA
Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?
VAPPU
Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.
SANNA
Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?"
VAPPU
Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.
SANNA
Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten lapsia.
VAPPU
Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja plootua parempi muita ihmisiä.
(Katsoo akkunasta ulos.)
Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.
4:jäs kohtaus.
Sanna, Vappu, Hella.
HELLA (tulee hätäisesti)
Eikö hän… tuo tuntematon ole täällä?
VAPPU
Ei. Lähti muiden mukana metsälle.
HELLA
Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!
SANNA
Niinkö on asia kiireellinen?
HELLA
Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!
VAPPU
Onko sillä nyt niin hengenhätä?
HELLA (tuskallisesti)
On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.
SANNA
Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.
HELLA
Oi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä!
VAPPU
No älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi!
SANNA (pukien)
Kohta, kun vain saan päälleni. — Mikä häntä nyt taas uhkaa?
HELLA
Saatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää!
SANNA
Johan minä menenkin!
(Menee kiireesti.)
5:des kohtaus.
Hella, Vappu.
VAPPU
Onko se taas päällikön vehkeitä?
HELLA
On… Ja hyvin vaarallisia!
VAPPU
Arvasin sen… Mutta häntä mentiin jo varottamaan.
HELLA
Varottamaan…! Mistä sitten?
VAPPU
Iskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö vaaniskelee näillä mailla.
HELLA
Ooh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta!
VAPPU
Ja mitä se sitten on?
HELLA (katsellen levottomasti akkunasta)
Hänet aijotaan vangita.
VAPPU
Vai niin… Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat?
HELLA (hermostuneesti)
Siitä minä en tiedä… Minä saatan vain aavistaa…
VAPPU
Tarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä takanaan jotain sellaista.
HELLA (kiivaasti)
Luuletteko, että hän on… joku… konna?
VAPPU
Mistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole hätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene ja tiedä.
HELLA (jäykästi)
Ei ainakaan tässä tapauksessa!
(Katsoo ulos.)
Tuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos!
VAPPU
Menen pois, että saatte rauhassa puhua.
(Poistuu vasemmalle.)
6:des kohtaus.
Hella, Tuntematon.
TUNTEMATON (tulee kiireesti)
Sinä täällä, Hella! Miksi?
HELLA (hätäisesti)
Kuule, sinun on heti paettava!
TUNTEMATON
Minunko paettava! Ja minkätähden?
HELLA.
He tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään!
TUNTEMATON (synkästi)
Minä aavistin sitä.
HELLA
Eeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut vangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua!
TUNTEMATON
Haa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan!
HELLA
Voi, älä uhmaile, vaan pakene!
TUNTEMATON
En… Hän tulkoon! Minä en pelkää!
HELLA (tuskallisesti)
Minä pelkään, ettei se pääty hyvin!
TUNTEMATON (uhkaavasti)
Hän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon menneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta!
HELLA
Mitä sinä aijot, onneton?
TUNTEMATON (lujasti)
Katsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut vihaamaan!
HELLA
Voi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua varottamaan!
TUNTEMATON
Et tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä… aina vain väistyä!
HELLA
Tee se minun tähteni!
TUNTEMATON
En, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi!
HELLA
Ja miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä?
TUNTEMATON
Syistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen! Syistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua!
HELLA
Kuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön?
TUNTEMATON (synkästi)
Sinäkin… Sinäkin Hella siis epäilet minua!
HELLA
Oi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta kummalliselta.
TUNTEMATON
Näytönkö sitten mielestäsi rikolliselta?
HELLA
Et! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä!
TUNTEMATON (lämpimästi)
Kiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan olen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka kautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle!
HELLA
Minä uskon sen, enkä kysy enää.
TUNTEMATON (tuskallisesti)
Ja kuitenkin… nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta jokaisen epäilyksen varjonkin.
HELLA
Minä luotan sinuun…
TUNTEMATON
Katsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa kunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena antauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi päämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen… Ja luonnollisesti jouduin vallanpitäjien epäsuosioon.
HELLA
Ooh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden!
TUNTEMATON
Niin… Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin järkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu epäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella ase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa, teki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa… Ainoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun…
HELLA
Hän vihasi sinua siis jo silloin?
TUNTEMATON
Niin… meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina ollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot sivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri tavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti asemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi huonoja asioitaan auttaakseen saada sinut…
HELLA
Ooh, niin konnamaista!
TUNTEMATON
Astuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se nyt maksaa vapauteni.
HELLA (surullisesti)
Voi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden! Olet koko elämäsi sille uhrannut!
TUNTEMATON
Niin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään. Jokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee aina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin joutuneet haaksirikkoon — vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana kulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan! Sitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi päivä…
(Rajulla intohimolla.)
Ja se tulee kerran!
HELLA
Mutta mitä me nyt teemme?
TUNTEMATON
Käytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on… Ja nyt iloisempiin asioihin, Hella!
(Vetää hänet luokseen)
HELLA (tukahtuneesti)
Minä en voi enää olla iloinen.
TUNTEMATON
Ja miksi et voi?
HELLA
Sinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni.
TUNTEMATON
Sinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole itseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä.
(Hämärtyy yhä enemmän.)
HELLA
Sinä olet niin voimakas ja rohkea!
TUNTEMATON
Se tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi kuulua toisillemme…
HELLA
Oi, älä sano niin…
TUNTEMATON
Mikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain selittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta kauemmaksi se häipyy.
HELLA
Ja minä… mikä olen minä sinulle?
TUNTEMATON
Kuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun matkan päämäärä kutsuu.
HELLA (kaihomielisesti)
Miksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla.
TUNTEMATON
Siksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista.
HELLA (hiljaa)
Miksei se voisi toisinkin olla?
TUNTEMATON
Se on parasta niin… Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden kaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen.
(Hämärtyy yhä enemmän.)
HELLA (hellästi)
Sinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä olet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija!
TUNTEMATON (lämpimästi)
Ja sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate pirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt maanpakolaisena valloitin "Lapin prinsessan."
HELLA
Oo, sinä suuri, uljas uneksija!
(Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.)
HELLA (mennen akkunaan)
Kas, ulkona jo hämärtää… Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa!
TUNTEMATON (raskasmielisesti)
Lyhyt kuin nuoruus, onni… ja koko elämä… Vain kaksi hämärää yhdessä ja loppumaton yö!
HELLA (tuskallisesti)
Ooh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas… laula jotain!
TUNTEMATON
Niinkuin tahdot. Hella…
(Laulaa.)
Vain harhaa on elo taustoineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään suurta on toiveineen, on huomenna virvatulta… Ei nuoruus haihtuva palata voi. ei tuntehet rinnassa ijäti soi. Siis nauti onnesta, kulta, älä kiellä lempeäs multa!
Vain harhaa on elo haaveineen, se muista, muista, oi kulta! Mi tänään näyttää jo täyttyneen, voi huomenna haihtua sulta… Mi mennyt on, et takaisin saa, siis ällös säästele riemuja maan, vaan nauti onnesta, kulta, en kiellä lempeäin sulta!
HELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla kiihkolla hänen syliinsä)
Ei, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En koskaan… koskaan!
(Suutelee häntä tulisesti.)
TUNTEMATON (kuohuissaan)
Hella!.. Hella…
HELLA
Eroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme…? Ei ikinä, ei ikinä! Kuuletko!
TUNTEMATON (epätoivoisesti)
Voi, Hella! Hella!
HELLA
Minä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En koskaan! En koskaan!
TUNTEMATON
Sinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä järkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun!
HELLÄ
Pakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan sinua!
TUNTEMATON
Tiettömiin erämaihin…
HELLA
Olemme olleet siellä ennenkin!
TUNTEMATON
Kuvaamattomiin kärsimyksiin…
HELLA
Minä kestän ne sinun kanssasi!
TUNTEMATON
Sortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas…
HELLA
Hautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle!
TUNTEMATON (hurjalla tuskalla)
Miksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta tarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan?
HELLA
Vain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut!
TUNTEMATON
Niin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja viimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä!
(Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.)
HELLA (hypähtäen)
Kuuletko? Nyt he tulevat!
(Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.)
7:mäs kohtaus.
Hella, Tuntematon, Härmä.
HÄRMÄ (tulee kiireesti)
Ahaa! Oletteko tekin täällä, neiti?
HELLA (kylmästi)
Niinkuin näette, herra.
HÄRMÄ (ilkeästi)
Jäähyväisillä varmaankin?
HELLA
Niin.
(Kääntää hänelle selkänsä.)
HÄRMÄ
Jos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin usein täällä näkyisi.
HELLA
Minulla on vapauteni olla missä tahdon.
HÄRMÄ
Epäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen. Te unohdatte oman arvonne, neiti.
HELLA (ylpeästi)
Minä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä tunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin!
HÄRMÄ
Olisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on?
HELLA
Olkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni!
(Kääntyy pois.)
HÄRMÄ
Kiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta kehitykseltänne! — Mutta se ei hyödytä miltään…
TUNTEMATON (jäykästi)
Saanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa?
HÄRMÄ (kiukkuisesti)
Teille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät!
TUNTEMATON (synkästi)
On ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli.
HÄRMÄ
Kuinka niin?
TUNTEMATON
Meidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa.
HÄRMÄ
Ainakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni.
TUNTEMATON (kolkosti)
Niin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme… ja se on vaarallista!
HÄRMÄ (kiehuvalla vihalla)
Niin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja tehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni… Minä sanoin teille, että tulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi pitänyt uskoa se!
TUNTEMATON
Ja minä varoitin teitä!
HÄRMÄ
Mistä sitten?
TUNTEMATON
Käyttämästä noita keinojanne!
HÄRMÄ
Se on minun asiani!
TUNTEMATON
Mutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä. Jos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti!
HÄRMÄ
Sitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä tule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen.
TUNTEMATON
Tiedän sen jo!
HÄRMÄ
Tuo nainenko sen sanoi teille?
HELLA
Niin… tämä nainen!
HÄRMÄ
Sen arvasinkin!
TUNTEMATON (kuohahtaen)
Pyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin!
HÄRMÄ
En kaipaa teidän neuvojanne!
TUNTEMATON (uhkaavasti)
Vielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään oikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme! Kaikkein vähimmin loukata häntä.
HÄRMÄ (ilkeästi)
Te saatte luvan alistua siihen!
TUNTEMATON (hurjasti)
En koskaan! Silloin en olisi mies!
HÄRMÄ
Te olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien uneksijoiden tapa.
HELLA (kipeästi satutettuna)
Ooh, tuota kurjaa!
TUNTEMATON (suunniltaan raivosta)
Konna! Se oli viimeinen solvauksesi!
(Hyökkää hänen kimppuunsa.)
HELLA (heittäytyen väliin)
Seis! Älä koske siihen kurjaan!
HÄRMÄ (ojentaen revolverin)
Pysy alallasi, mies, tai kuolet!
TUNTEMATON (hurjana)
Mahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on varmaa, että sinä kuolet nyt, roisto!
(Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.)
HÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen äärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet)
Hillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista!
TUNTEMATON
Enkä minä!…
(Syöksyy kuin tiikeri Härmän kimppuun. Tämä laukaisee, mutta se menee yli. Hella vaipuu kiljahtaen tuolia vasten. Tuntematon työntää taistellen Härmän vasenta ovea vasten, vääntää häneltä aseen ja laukaisee kerran.)
HÄRMÄ
Apua! Apua!… Oh… oh… oh!
(Vaipuu vasemmasta ovesta ulos ja jää liikkumattomana makaamaan.)
8:sas kohtaus.
Tuntematon, Hella. Vappu.
VAPPU (hyökäten kiireesti sisälle)
Mitä hornan mellakkaa tämä on?!
TUNTEMATON (astuen muutamia askelia kuin unessa, pudottaa revolverin lattialle ja vaipuu tuolille istumaan.)
Se on jo ohi.
HELLA (tuskallisesti)
Oletko haavoittunut?
TUNTEMATON
En.
HELLA
Mutta hän ampui sinua!
TUNTEMATON (kolkosti)
Se meni ohi… mutta minun sattui… liiankin hyvin.
VAPPU (tarkastellen kaatunutta)
Siltä näyttää. Tuo mies on saanut osansa!
HELLA
Onnetonta!
VAPPU
No, sitäpä hän etsikin! Olisi osannut olla ihmisiksi!
(Menee ulos.)
9:säs kohtaus.
Hella, Tuntematon.
HELLA (yrittäen katsoa kaatunutta, mutta heittäytyy väristen tuntemattoman syliin.)
Onnetonta! Mitä oletkaan tehnyt!
TUNTEMATON
Sitä ei voinut välttää…. Kaikki johti kohtalokkaalla välttämättömyydellä siihen… Meidän vihamme oli siksi hyvä ja sovittamaton… Ja minä aavistin sitä jo edeltäpäin.
HELLA
Miksi hänen pitikään vainota sinua!
TUNTEMATON
Niin, miksi… miksi ihmiset vainoovat toisiaan?
HELLA
Ja mitä nyt aijot tehdä?
TUNTEMATON
En tiedä. Ensi kerran elämässäni olen epävarma. Sillä nyt minua painaa rikos.
HELLA
Pakene ennenkuin he tulevat! Pakene erämaahan. Sieltä ei sinua kukaan voi tavoittaa.
TUNTEMATON
Enhän ole rosvo! Minun täytyy selittää tekoni syyt.
HELLA
Mutta sinä joudut vankilaan!
TUNTEMATON
Silloin saa herran nimessä olla niinkuin on. Minä en pakene!
(Tukkilaiset tulevat sisään.)
10:nes kohtaus.
Edelliset; Tukkilaiset.
TYNJÄLÄ
Mitä täällä on tapahtunut?
TUNTEMATON (viitaten vasemmalle)
Viimeinen selvitys.
TYNJÄLÄ
Kuinka se oikein tapahtui?
TUNTEMATON
Hän tuli ilmoittamaan, että minut aijotaan vangita. Sitten hän pahasti solvasi neiti Lövenborgia… En voinut sietää sitä, vaan iskin häneen kiinni!
HELLA
Mutta hän ampui ensiksi!
TUNTEMATON
Sitten väänsin häneltä aseen ja… ja laukasin… Minä kärsin hänen konnuuttaan viimeiseen saakka!
VAPPU
Sen voin minäkin todistaa!
TUNTEMATON (nousten, voimakkaasti)
Olen tahtomattani tehnyt rikoksen, mutta miehen kunnia ei sallinut muuta! Menetelkää kanssani niinkuin parhaaksi näette.
TYNJÄLÄ
Me uskomme, että olette menetellyt kuin kunnon mies…
(Vaikenee liikutettuna.)
VIKKI-KALLE
Varmasti! Hänellä oli liiankin pitkä kärsivällisyys!
TYNJÄLÄ
Mutta mitä me nyt teemme? Tämän jälkeen hän ei voi jäädä tänne.
KARMALA (ottaen laukun seinältä ja ojentaen sen Tuntemattomalle)
Tämä sisältää viikon ruokavarat… ja siellä nurkan raossa on hyvin voideltuja suksia… (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi?
TUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Kiitos!… Ja… hyvästi?
TYNJÄLÄ
Annammeko hänen mennä?
KAIKKI
Annamme! — Hän menköön! — Metsien vapaata poikaa ei kukaan saa pidättää!
HELLA (painautuen häneen kiinni)
Sinä lähdet pois?… Enkä koskaan… koskaan enää saa nähdä sinua!
TUNTEMATON
Nämä miehet panevat minun kohtaloni omiin käsiini… Ja minä otan sen heiltä vastaan.
HELLA (valittaen)
Ja mitä jää sitten minulle?
TUNTEMATON
Se, mitä ei kukaan voi sinulta riistää: muisto.
HELLA
Koskaan en tule sinua unohtamaan, sinä suuri ja tuntematon!
TUNTEMATON (hellästi)
Minä tiedän, että sinä tulet aina muistamaan nimetöntä erämaan kulkijaa. Enkä minä koskaan unohda sinua. Hella!
HELLA (tuskallisesti)
Sinä tulit minun elämääni suurena ja ylivoimaisena kuin myrsky. Ja pelkäänpä, ettei sinun lähdettyäsi ole minussa muuta jälellä kuin hävitystä ja sirpaleita.
TUNTEMATON
Rohkeutta, Hella!… Myrskyn jälkeen paistaa kirkkaimmin päivä!… (Suutelee häntä otsalle.) Voi hyvin, Hella!… Muistele joskus minuakin!… Hyvästi… armas lapsi!
HELLA
Hyvästi… rakas! Minä muistelen sinua ja elän sinun aatteellesi, kun en voinut elää sinulle!… Suokoon kohtalo sinulle rauhan!
TUNTEMATON (kirkkaasti)
Ja nyt pojat… vielä kerran "Erämaan laulu"… jäähyväisiksi!
(Kuoro laulaa:)
Miss' aukee Pohjolan metsien vyö, revontulten salamat taivaalle lyö, työ ankara heimon on huimapään, joka uhmaa viimoja talvisään. Elo hehkuva on, läpi nietosten, käy retki miesten parhaiden. Hei, telmettä karhujen lailla on taistelu Pohjolan mailla!
Miss' alkaa ääretön yö erämaan, ikitunturit nostavat huippujaan, siell' kalskuu ja ryskää, luistaa työ, siks' kunnes koittaa viime yö. Elo hehkuva on, vaan hankihin voi päättyä retki parhainkin. Hei, nukkuvan karhun lailla, saa uinua Pohjolan mailla!
(Ensimmäisen värssyn lopussa avaa Tuntematon oven, jolloin näkyy hämärä talvinen erämaa ja Pohjoisessa revontulten loimu.)
TUNTEMATON (laulun vaiettua, melkein hurjalla riemulla)
Se on minun kotilieteni hehkua!
(Syöksyy kiireesti ulos.)
HELLA (heikosti huudahtaen)
Hän meni!…