20. KUN ENSI KERRAN TULIT.
Reading edition
Kun sinä tulit minun kaupunkiini, näkyi syksy jo Boulevardin puissa ja vaimot lakaisivat punaisia ja keltaisia lehtiä katujen vieremillä, ja syksyn kuu katsoi kirkkaana yli kattojen.
Sinä tulit yksinäisenä ja outona, eikä ainoakaan koko kaupungissa sinua tuntenut, — ennenkuin suuri Sattuma toi minut sinua vastaan. Sinä katsoit silmiini ja näit niissä — tuttusi. Kun vastasin katseeseesi, oli kuin olisin jotain ihmeellistä nähnyt, mutta jos ken tahansa olisi kysynyt, en olisi tietänyt vastata, — mitä. Hämmennyin vain ja menin kotiini ja istuin yksin puoleen yöhön ja olin kuin olisin jotain ihmeellistä nähnyt.
Sinä päivänä näkyi syksy jo Boulevardin puissa, ja syksyn kuu katsoi kirkkaana yli kattojen.