VIIDESTOISTA LUKU.

Loppulause.

Tällainen on mailmankuulun, suuren, pyhän Sjakan elämäntarina. Hän piti mailmaa kotinansa, kaikkia eläviä veljinänsä ja kaikkien nykymailman eroitusten yli kohoten opetti hän yleisen tasa-arvon totuutta. Oppinsa jäi ihmismailman hyväksi, hyveensä seuraukset ulottuvat kaikille eläville. Mitäpä tähän enää lisäisin? Vuodet ovat vierineet, paikat muuttuneet. Hänen oppinsakaan ei enää ole eilisen kaltainen, mutta ijäti on se pysyvä suurena, välttämättömänä aineksena mailman historiassa. Täytyy vain paheksua, että tuolla kolmen tuhannen vuoden vanhalla Buddhan elämäntarinalla on niin vähän kerrottavaa. Jälkimailman buddhalainen on hänen toimintaansa ylistäen laulanut:

Buddha tullut on Opettajaksi Kaiken mailman.

Mahtajiensa Syyttä solvaamat Lapsinansa hän Otti hoitoonsa.

Surumielinen Hän oil syömmeltään, Piti voittoa Mielettömänä, Vähäpätöisnä Mailman kunniaa.

Nuorna, huhutaan, Riemut, tuskat myös, Tuli tuntemaan, Saastumatta vain Säilyi kaikista, Puhtoisena kuin Lammen ulpukka.

Taivahan ja maan Riemut luki hän Valeheksi vaan, Riennot maailman Tuhman leikiksi, Muodon saanehet Tyhjän tyhjiksi.

Kolmest’ pahasta Elo alkuns’ saa. Hänpä mursi auk' Portin tuskien, Pahat masensi, Hääti vankilaan, Vaelluksellaan Mailman pelasti, Asarinman näin Kytki köysihin, Meidät ohjasi Hyvään, totuuteen, Kolme aarrettaan Mailmall’ lahjoitti.

Ajan muinaisen Tenrin-kuninkaan Kaltaisena hän Kaikkialla ain' Kotonansa oil, Kielsi itsensä, Vältti kuolemaa, Syntymättömäks’ Pyrki tulemaan. Paljon toimi hän; Aate-linnassaan Kuninkaana oil, Tomun raatajat Vapauteen vei, Syntymättömäin Linnaan saapui näin.